Minun miehestäni on tullut mykkä ja näkymätön.
Viime viikolla meille tuli hirveä riita ja kun ei vielä oltu sovittu, hän lähti 1,5 viikon reissuun.
Kun nyt olen yrittänyt tekstarein kysyä kuulumisia, sopia ja soittaakin. Hän ei vastaa kumpaankaan yritykseen. Täydellinen hiljaisuus, kuin yrittäisin kännyllä lähestyä ufoa.
Tiedän, ettei hänellä hätää ole, on hengissä, mutta hän rangaisee minua hiljaisuudellaan näin.
Minulla on niin surumieli. Vaikea ajatella, että tällainen pitkitetty piina menis särkemättä ohi.
Pirullista henkistä vallankäyttöä.
Miten tähän suhtautuis?
Viime viikolla meille tuli hirveä riita ja kun ei vielä oltu sovittu, hän lähti 1,5 viikon reissuun.
Kun nyt olen yrittänyt tekstarein kysyä kuulumisia, sopia ja soittaakin. Hän ei vastaa kumpaankaan yritykseen. Täydellinen hiljaisuus, kuin yrittäisin kännyllä lähestyä ufoa.
Tiedän, ettei hänellä hätää ole, on hengissä, mutta hän rangaisee minua hiljaisuudellaan näin.
Minulla on niin surumieli. Vaikea ajatella, että tällainen pitkitetty piina menis särkemättä ohi.
Pirullista henkistä vallankäyttöä.
Miten tähän suhtautuis?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kysyn, mikä on tullut väliinne? tai kuka?.
Jos ei ole yhteisiä lapsia, älä jatka, sillä tiedän, millaista on olla mykkiytyneen kanssa ja elää päivästä toiseen.
Se voi olla, jotain psyykkistä laatuakin, joka ilmenee, varsinkin näin keväisin.
voimia sinulle kestää
Kaikenlaista on ollut.
Kun on ollut riitaa, hän helposti retuuttaa minua ja yleensä ulos, nappaa kännykän kädestäni eikä anna sitä takaisin, ottaa käsilaukkuni takavarikkoon. Tällaista mm. Näen ne vallankäyttönä, mitä muuta ne vois olla?
Kun tilanteet on ohi, hän on mykkä taas. Jos vaadin tilille, hän siirtää syyn minun vastuulleni, sanoo, että haukun suut ja silmät täyteen tai jotain muuta väärin tehnyt.
Tämäkin on kai sitä nyt.
Kevätkin kai kärjistää, mutta nyt tuntuu, että koko elämä hänellä kärjistää, jos tulee vaikeuksia ja minä en ole hänen puolellaan.
On meillä yhteisiä lapsia ja taloudellisesti on aika tiukkaa. On rankkaa olla niin riippuvainen ja pelottaa tuleva, kun se on niin tuntematon.
Yritä saada itsellesi jotain "henkireikiä",asioita
jotka tekevät mielesi iloiseksi.Olet valinnut myös
miehesi mykkyyksineen,tiesitkö siitä aiemmin?Sanoa
on helppo,että eroa,mutta teillä on lapset ja yhtei-
nen elämä kuitenkin.Millä voisit vähentää riitoja?
Ne repivät kyllä lapset hajalle.Voihan miehesikin
olla väsynyt ja rasittunut,saako hän tarpeeksi lepoa
Yksin ei kukaan riitele,ärsytätkö häntä haukkumalla?
Kotirauhaan kannattaa satsata,aikuisen järjellä!On
eri tapoja olla suuttunut,mykkä mies on yleinenkin.
Älä pelkää tulevaa,asioihin voi aina vaikuttaa!!
Eihän tuohon auta kuin se, että valitset uuden kohteen riippuvuudellesi.
Ota vaikkapa koira.
Kyllä äijää vituttaa, joka kerta kun tulee kotiin, ja jengi on taas yhdellä koiralla kasvanut.
Kyllä loppuu ukon juoksut.
Näin ekalla kerralla voisit kysyä kaverin koiraa lainaksi pariksi viikoksi hoitoon. Älä kerro ukolles heti että se on vain lainassa.
eläinrääkkäykseen. Koiraa ei oteta kostoksi.
Parempi on tutkia sitä omaa käytöstään ja viisastua siitä niin, ettei se ikinä toistu.
heh. Hieno kevennys.
Mutta tuo läheisriippuvaisuus.. onkohan nyt siitä tullut nyt muotisana?
Puolisoiden liitossa olo, yhdessä eläminen on tavalla toisella jonkinsortin läheisriippuvuutta siitä yhdestä ja ainoasta valitusta ihmisestä. Hänestä ollaan kiinnostuneita, hänen kanssaan jaetaan ilot ja surut, elämä, hänen puoleen käännytään asiassa jos toisessa. Jos sellainen on läheisriippuvuutta, olen mielelläni vähän sitä.
Koira on ihan hieno ihmisen ystävä, mutta ei siihen varmaan voi olla läheisriippuvainen:):)
ei ole tosiaankaan muotia eikä mitään leppoisaa yhdessä oloa.
Keskityt kovasti sen toisen käytökseen. Mitäpä jos nyt miettisit, onko hänellä hyvä syy olla loukkaantunut? Ja vältä havaitsemiasi käytöstapojasi jatkossa.
Muulla tavoin ei oikein kannata suhtautua.
Siis millälailla kirjoittaja keskittyy toisen käytökseen? Hänhän hyvin selkeästi vain totetaa, mikä on tilanne nyt. Mikä ihme on sellainen liitto, jossa ei välitetä, miten toinen voi, onko kaikki hyvin. Puolisot ottaa toisiinsa yhteyttä. Ei ole normaalia olla maailmalla viikkoja kyselemättä toisen kuulumisia/vastaamattqa tiedusteluihn. En mä ainakaan sellaista puolisoa halua.
Sinä tässä olet jo vastatessasi päättänyt, että kirjoittajan pitää miettiä omia käytöstapojaan. Olisit ensin kysynyt asiasta ennen kuin jakelet tuomioitasi.
ei koskaan ole syytä miettiä. Vain sitä omaa käytöstä ja sitä mitä itse haluaa. Vain niitä pystyy hallitsemaan.
Toista ei voi valjastaa omien halujen toteuttajaksi, eikä sellaiseksi ole syytä alistua.
Tottahan tuo on. Ei sitä kukaan sydämessään kielläkään. Kun sinä nyt kuitenkin kannat edessäsi sitä kylttiä,jolla kerrot olevasi kohta asiantuntija ihmismielessä, tulistitko ystävällisesti välillä toiseltakin kannalta kohtaamaan ongelmiensa kanssa painivaa lähimmäistäsi. Ei se yksin riitä, että moukaroi totuudella tajuttomaksi.
Kerrohan, mikä on se toinen kanta?
nimim.merkki psyk.opisk. ei olekaan sitä mitä väittää olevansa. Onpahan vain yksi häirikkö, joita tälle palstalle aina välillä pesiytyy. Tuskinpa yksikään opiskelija saatikka sitten jo ammattiin valmistautunut ehtii vatvoa asioita aina vaan kellon ajasta riippumatta jollakin netin keskustelufoorumilla. Vastaus tulee tietenkin tähänkin, mutta minulla on jo usko loppunut tähän psyk.opiskelijaan.
vastaukset ei miellytä niin aletaan henkilökohtaisuuksiin. Minä puolestani toivon että hän pysyy täällä mahdollismman kauan. On edes yksi terveillä mielipiteillä varustettu mukana.
En mä jaksa opettaa sinua. Sinähän opiskelet. Opiskele kovasti ja tule hyväksi ihmiseksi. Itseään voi muuttaa, lapsiansa kasvattaa ja siinä se. Aina kuitenkaan ei ole ratkaisu miettiä vaan omaa käytöstään, omaa muuttamistaan. Me kohtaamme niin monenlaisia ongelmaisia ihmisiä, että siitä itsensä lakkaamatta muuttamisesta, että tulee sellaisen kanssa toimeen, saattaa tulla iso ongelma, jos ymmärrät. Parempi olis välillä keskittyä kuuntelemataan, välillä sydämelläänkin, lohduttamaan ja sanoilla kannattelemaan. Jos aina vaan hokee sitä, että kuulepas, sinun on muutettava vain itseäsi ja jätä se kaveri rauhaan... ei ole kovin hedelmällinen tapa rauhoittaa säikähtänyttä, kovia kokenutta. Tule sydämelläsi kohti ja heitä välillä kirjatieto nurkkaan, käytä sitä sitten, kun ihminen sitä kysymään tulee ja jaksaa lähteä sille muutoksen tielle. Kaikella rakkaudella opiskelijatyttönen.
Pelkkä kirjatietous ei auta jos ei osaa käyttää sydäntään. Ystävällinen sana tai vaikka olalle taputtaminen saa joskus paljon enemmän aikaan, kuin ne kirjoista päntätyt tosiasiat. Aito välittäminen ja ymmärtäminen on jostain syystä niin kovin vaikeaa.
Tosiaan tuttu tilanne riitojen jäkeen nuo katoamistemput/mykkyys...kotiin joskus palattua ei puhuta...jos joskus saan aikaiseksi keskustelua se poikii yleensä uuden riidan ja taas syyn lähteä kylille... Koko pienen ikäni olen tottunut hakemaan aina syitä itsestäni, jo lapsena kaikki riidat minun kanssa johtui minusta,se olin/olen minä hankala ja minun mielipiteillä ei väliä koska ne aina oli väärin/vastoin parempia ja oikeita mielipiteitä...Tilanne tänäpäivänä näin:kun omasta mielestä jostain asiasta olen oikeassa,ja sitä puolustan saan turpaan... joskus jopa nukkuessani,koska aiemmin olin käyttäytynyt huonosti kun puolustin omaa näkemystäni...että tässä opiskelijalle tiedoksi:eipä auta vaikka miten miettisi sitä omaa käytöstä.... samalla katsos kun pitäis pitää myös suu kiinni...