Ei pidä kertoa. Lääkkeesi ovat sinun henkilökohtainen asia.
Masennuslääkkeet eivät ole mitään ns. kovan luokan psyykelääkkeitä kuten neuroleptit eli psykoosilääkkeet, joita käytetään mm. psykoosien ja skitsofrenian hoitoon.
Masennuslääkkeet ovat vuosi vuodelta yleistyneet, koska työssäkävijät on ajettu henkisesti lujille.
Esim. hoitoalalla työskentelevät tekevät 2,5 ihmisen työt. Työnantajat painavat päälle alla kuin alla, että pitää olla tuottava. Ihmiset pelkäävät työnsä menetystä ja sieltä kautta menettävänsä kotinsa ja kaiken mitä he omistavat.
Kun ihmisen aivoissa olevat välittäjäaineet serotoniinin ja dopamiinin imeytyminen heikkenee, yleensä seuraamuksena on masennus.
Masennuslääkkeillä pyritään korjaamaan tämä kemiallinen häiriötila. Kyse ei ole mistään 'hulluudesta' tai mielensairaudesta.
Aivojemme kemiallinen häiriötila vaikuttaa mielialaamme esim.: unettomuutta, apeutta, toivottomuutta.
Masennus on ihmisen psyykeen varoitusmekanismi mikä kertoo siitä, että sietokyky on ylittymässä.
Masennus ilmenee eriasteisena (lievä, keskivaikea ja vaikea) riippuen siitä millainen ihmisellä on luonnostaan välittäjäaineiden imeytymisteho, kuinka nopeasti siihen saa apua ja mitkä tekijät ovat sen aiheuttaneet: esim.: läheisen menetys, stressi, yhteiskunnan odotukset ja yleisestikin yllättävät merkittävät muutokset ihmisen elämässä.
Liki jokainen kokee elämänsä jossain vaiheessa edes pientä masennusta.
Ja kuitenkin edelleenkin löytyy ihmisiä, ketkä pitävät masennuslääkkeiden
käyttäjiä ns. hulluina ja tämä on perusteluni sille miksi ei pidä kertoa.
Masennuslääkkeet eivät ole mitään ns. kovan luokan psyykelääkkeitä kuten neuroleptit eli psykoosilääkkeet, joita käytetään mm. psykoosien ja skitsofrenian hoitoon.
Masennuslääkkeet ovat vuosi vuodelta yleistyneet, koska työssäkävijät on ajettu henkisesti lujille.
Esim. hoitoalalla työskentelevät tekevät 2,5 ihmisen työt. Työnantajat painavat päälle alla kuin alla, että pitää olla tuottava. Ihmiset pelkäävät työnsä menetystä ja sieltä kautta menettävänsä kotinsa ja kaiken mitä he omistavat.
Kun ihmisen aivoissa olevat välittäjäaineet serotoniinin ja dopamiinin imeytyminen heikkenee, yleensä seuraamuksena on masennus.
Masennuslääkkeillä pyritään korjaamaan tämä kemiallinen häiriötila. Kyse ei ole mistään 'hulluudesta' tai mielensairaudesta.
Aivojemme kemiallinen häiriötila vaikuttaa mielialaamme esim.: unettomuutta, apeutta, toivottomuutta.
Masennus on ihmisen psyykeen varoitusmekanismi mikä kertoo siitä, että sietokyky on ylittymässä.
Masennus ilmenee eriasteisena (lievä, keskivaikea ja vaikea) riippuen siitä millainen ihmisellä on luonnostaan välittäjäaineiden imeytymisteho, kuinka nopeasti siihen saa apua ja mitkä tekijät ovat sen aiheuttaneet: esim.: läheisen menetys, stressi, yhteiskunnan odotukset ja yleisestikin yllättävät merkittävät muutokset ihmisen elämässä.
Liki jokainen kokee elämänsä jossain vaiheessa edes pientä masennusta.
Ja kuitenkin edelleenkin löytyy ihmisiä, ketkä pitävät masennuslääkkeiden
käyttäjiä ns. hulluina ja tämä on perusteluni sille miksi ei pidä kertoa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kertoa, miksei??
Tärkeän asian pimittäminen voi viedä alkavan suhteen pohjan alta pois, minä ainakin alkaisin epäilemään miestä jos tämä ei voisi rehellisesti kertoa syövänsä masennuslääkkeitä koska se on kuitenkin mieliala lääke ja näinollen vaikuttaa ainakin minun mielipiteseeni henkilöstä.
Jos pimittää noinkin tärkeän asian, niin henkilö voi pimittää vastaisuudessa vaikka mitä.. en luottaisi kyseiseen mieheen.
selvillä masennuksesta ja sen lääkityksestä?
Suosittelen ottamaan selvää vaikka googlella.
Masennuslääkkeet eivät muuta ihmisen peruspersoonaallisuutta vaan se helpottaa
mielialaa.
Masennus vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, mutta ei hänen persoonallisuuteensa.
Masennus ei ole pysyvä, jos se hoidetaan asianmukaisella tavalla, siksi siitä kerrotaan
vasta kun ollaan parisuhteessa.
Sillä luottamus on se mitä suhteessa tarvitaan.
Ja tiedän masennuslääkkeiden käyttötarkoituksen, koska muutamat läheiset henkilöt käyttävät näitä mm. itsetuhoisten ajatusten poistamiseen ja se on yksi iso sekä perusteellinen syy, miksi tahtoisin tietää toisen osapuolen käyttävän masennuslääkkeitä.
Kyllä pitäisi osata luottaa toiseen sen verran, että uskaltaa kertoa sen!!!
Hyvä idea, kannattaa kertoa heti. Pääsee eroon ihmisistä, jotka etsivät virheetöntä, täydellistä valioyksilöä - ei ihmistä.
se on ilmoitusasia, jonka jälkeen toinen harkitsee, että onko tavaralla riittävästi markkina-arvoa, että kelpaa itselle.
En käyttäisi kyllä ollenkaan sanaa luottamus tässä yhteydessä.
"Kyllä.. Pitäisi.. Kertoa, miksei??"
-- Vastaat siihen itse näin:
-- "vaikuttaa ainakin minun mielipiteseeni henkilöstä."
"voi viedä alkavan suhteen pohjan alta pois"
Mille kukin rakentaa.
"jos tämä ei voisi rehellisesti kertoa"
Ei nähdäkseni siitä ole kysymys.
"syövänsä masennuslääkkeitä"
Tästä on kyse. Ennakkoasenteesta, ennakkoluulosta.
"se on kuitenkin mieliala lääke"
Mikähän siinä pelottaa? Ei varmaankaan se lääke.
"Tärkeän asian pimittäminen"
Minä en pidä tärkeänä, enkä varsinkaan pimittämisenä!!!
"Jos pimittää noinkin tärkeän asian"
Mikä sen tekee tärkeäksi?
"niin henkilö voi pimittää vastaisuudessa vaikka mitä..
Riittääkö mielikuvituskaan...
"minä ainakin alkaisin epäilemään miestä"
Epäilyjä näyttää heräävän vaikka mistä.
"en luottaisi kyseiseen mieheen."
Turvattomuuttako haluat tarjota suhteeseesi?
(...ja edelleen...)
Turvattomuuttako haluat kumppaniltasi suhteeseenne?
Mörkö se tulee mieleen... Mitähän se mörkö tahtoo?
"Ja tiedän masennuslääkkeiden käyttötarkoituksen"
================================================
Yllätys, yllätys! Mielialalääkkeille on lukuisia muitakin
käyttötarkoituksia kuin masennus tai mielialat!!!!
Niillä hoidetaan jo rutiininomaisesti pelkkiä somaattisiakin oireita!!!
================================================
Päässä ei siis olekaan aina vikaa, siis lääkittävän päässä. Jos hoidetaan muuta kuin mieltä, on turha pelätä mielen muuttuvan selittämättömästi. Masennus on terveen ihmisen ominaisuus.
"muutamat läheiset henkilöt käyttävät näitä mm. itsetuhoisten ajatusten poistamiseen"
Kapean sektorin tietämystäköhän tämä puhe?
Puutteelinen tieto "on yksi iso sekä perusteellinen syy" olla kertomatta heti. Kertoo sitten jos arvioi toisen kykenevän suhtautumaan asiaan ennakkoluulottomasti.
Asia on parempi puhua kunnolla selväksi. Se onnistuu harvoin aikaisessa vaiheessa. Niikuin tästäkin voidaan nähdä.
"tahtoisin tietää toisen osapuolen käyttävän masennuslääkkeitä."
Varmasti tahdot. Juttu taitaa olla niin, että mitä suurempi halu kuulla, sitä vähemmän järkeä kertoa.
"Kyllä pitäisi osata luottaa toiseen sen verran, että uskaltaa kertoa sen!!!"
Kyllä pitäisi osata sen verran olla toisen luottamuksen arvoinen, että tämä uskaltaa kertoa!!!
================================================
Vääriä päätelmiä voi vähentää kun kertomista viivästää?
================================================
Tietääkö joku muuta järkevää syytä lykätä kertomista?
Täyteen salailuun en usko, vaikea keksiä pätevää syytä.
Vanhoja viisauksia: Kaikki aikanaan - kun aika on kypsä.
No tietenkin, tuskin vankilatuomionkaan saaneet sitä kertovat ja näinollen pimittävät tärkeän tiedon.
Tottakai masennuslääkkeitä syövät puolustelevat itseään ja tilannetta mikä heillä on päällä. Masennus on kyllä ihan tervettä, mutta että siihen pitää saada lääkettä, jos tulee sellaisia oireita ettei selviä normi elämässä ilman niitä!!!
"No tietenkin, tuskin vankilatuomionkaan saaneet sitä kertovat ja näinollen pimittävät tärkeän tiedon."
Aivan niin, tärkeä tietää muttei tajuta. Rikollinen, siinä kaikki. Aika tyhjentävää varmaan. Jos rikosrekisteri ON, ei viitti vilkastakaan, turha juttu.
Just, just, läheltä liippaa. Minutkin on käytännössä parasta kiertää kaukaa. Kuinka vähältä pitikään etten olisi saanut 9kk:n kakkua!!! Olen siis erittäin vaarallinen, ellen fataali. Varokaa, hengenvaara!
Aikanaan olin, *huikauheeta*, tutkintolautakunnan kuulustelussa, ajattelepas! Jos eivät olisi hyväksyneet siviilipalveluun (joidenkin mielestä sakkaa jo sinälläänkin), olisin nyt ns. totaalikieltäytyjä ja entinen vankilakundi. Mahdollinen päällekarkaaja, paatunut konna.
Oikeuslaitoskin ymmärtää (salaamistarpeen) että tuomio on 'nimellinen', mutta käytännön sanelema 'pakko', eikä siitä siksi tehdä rikosrekisterimerkintää (varoitukseksi muille). Juu, kun se sitten helpoksikin olisi tehty, minähän ihan varmasti raukkamaisesti pimittäisin. En taatusti mainostaisi, ei pidä sitä unta nähdä. Kerran vanki aina vanki.
Mitenköhän kävi kaverille, joka hurjasteli teiniporukan kanssa ja kivaa oli. Onnistui väistämään piikkimaton, ajaen poliisin päältä. Luultavasti virkavallalta unohtui hetkeksi työturvallisuusasiat, mikä tuskin tässä juurikaan painaa. Henki pois ja elinkautinen, se siitä.
Ehkä n. 24 vuotta myöhemmin kohtaa yhteiskunnan, mikä viimeistelee rankkarin tosiaan kuolemaan saakka. Tappaja, tietysti potentiaalinen murhaajakin. Kyllä kelpaa katua niitä ajattelemattomuuden minuutteja, ja menetettyä nuorta aikuisuutta, mikä olisi voinut olla ihania, onnellisia ja parhaita vuosia. (en osaa edes kuvitella).
Tapasin kerran oikein hyvän seuramiehen, sopivan tuntuinen naisten makuun luulisin. Tavallisen oloinen, varakkaasta perheestä. Yllätys oli melkoinen kun kuulin tämän murhanneen isänsä, jouduttaakseen perintöään.
Näkökulma tämäkin ja aikuisten oikeesti ihan toista maata. Kukaan ei olisi aavistanut mitään ennen tuota tapahtumaa. Ei niitä psykopaatteja niin vaan erota joukosta. Eiku kimppaan vaan, nehän ei lääkkeitä syö, mikäs niihin tehois. Ne senkun porskuttaa, tuut siihen tulokseen, jotta ennemmin tarviit ne ite.
Ja niin edelleen....
================================================
Harmaus on vain hyvin sekoitettua mustavalkoisuutta.
================================================
"Tottakai masennuslääkkeitä syövät puolustelevat itseään ja tilannetta mikä heillä on päällä."
Ei siinä minusta mitään puolusteltavaa pitäisi olla. Asiallisen keskustelun jälkeen on selvempi kuva, voi ymmärtää jos haluaa. Silloinkin on hyvä aika päättää, mikä sopii ja mikä ei. Mitäs muuta ihmeellistä siinäkään on.
Tosi harva muuttuu sen takia 'kasvimakkaraksi', yleensä ei havaittavastikaan, jos sitä kauhukuvaa pelkää.
Sitä olen ihmetellyt oikeestaan ikäni, ettei mitään saa olla 'päällä'.
"Masennus on kyllä ihan tervettä"
Vakavana ja silmät kirkkaina, sanoo hän ;)
"mutta että siihen pitää saada lääkettä"
Nih! On se vaan niin kumma ku jotkut sortuu, eihän elämää pidä pelätä. Kai ne on vaan nii heikkoja. Ei oo asennetta tai jotain.
(sehän on sitä itsestään huoltapitämistä)
(no, ei lasketa, ja 'melkein' ei oo mukana)
"jos tulee sellaisia oireita ettei selviä normi elämässä ilman niitä!!!"
Mistähän sekin johtuu, itestä tietysti, ei oo oikeen eläjäks, kyllä sitä aina pärjää kun ottaa vaan itteensä niskasta kiinni. Pitää muistaa et jokainen on oman onnensa seppä. Täytyy olla tyhmä ja laiska vaan, ei siinä muuta voi olla.
Ehkä purkin pari on mömmöä napsinu, vaikka vuosikymmen aikaisemmin, eikä juttu sen koomin vaivannu. Mitä sitten? Todiste heikosta luonteesta.
Ehkä ensimmäiset liuskat menossa vasta. Tosi paha, ei voi onnistua, varsinkaan parisuhteessa. Parempi valita joku toinen kun helposti voi.
Saattaa olla se, vaan se, inehmo joka nousuhohteisten alkuvuosien jälkeen, sattumien saattelemana, rouskuttaa myrkkykapselin näkösiä nappeja kuin leipää, eikä loppua näy yhtään äkkiä.
Aika pelottavaa ton tyylin ajattelu. En voi kuvitella et paljoa tukea vois saada, jos tosissaan tarttis. Inhottais edes pyytää.
Mikäs siinä, tilanteita päällä monenlaisia.
Ei auta, täytyy koittaa varoo. Elämä sitten on!
No hard feelings between us! Ok?
\\l
(",)/
/( )
_l l_
================================================
----- Have a prozac and smile! -----
================================================
___(Y) (Y) ____
__(-.- )( -.-) ___
(")("))cc((")(")
"Aika pelottavaa ton tyylin ajattelu. En voi kuvitella et paljoa tukea vois saada, jos tosissaan tarttis. Inhottais edes pyytää."
Väärin.. Apua pitäisi aina pyytää, eikä pimittää sen tarvetta. Suomalaiset ovat liian sisäänpäin kääntyneitä eivätkä osaa avata suutansa ajoissa. Parempi puhua, kuin heittää tabuja huiviin.
Enkä ole tietämätön aiheesta, jos kirjoittaja taas vetoaa siihen. En ole koskaan nimitellyt tai alentavasti suhtautunut henkilöihin jotka syövät masennuslääkkeitä, minusta vain se pitäisi rehellisesti kertoa toiselle jos mielii seurustelu suhteeseen, se on kuitenkin olennainen asia joka vaikuttaa (tahdoit sitä tai et) myös toiseen osapuoleen.
Silloin, jos toinen tietää tilanteen, hän voi auttaa ja ymmärtää toista paljon paremmin ja voi auttaa kuuntelemalla/keskustelemalla asioista. Vaikka henkilö X syö masennuslääkkeitä, hän saattaa silti "oireilla" joskus ja jos henkilön X kumppani ei tiedä hänen nauttivan kyseisiä lääkkeitä, hän saattaa hämmentyä erittäin paljon kumppaninsa käytöksestä.
Enkä minä nyt tarkoittanut että ensimmäisillä treffeillä heitetään pöytään lause, että minä sitten syön masennuslääkkeitä, vaan sen pitäisi kuitenkin kertoa toiselle jossain vaiheessa.
Minulle kertomatta jättäminen tuntuu siltä, että kumppani voi jättää kertomatta paljon tärkeimmistä asioista koska jätti tämänkin pimentoon.
"Tohtori Sykerökö.." Hoh?!? Jo toisen kerran mua arvellaan tällä viikolla tohtoriksi. Kiistän het alkuunsa! En voi antaa kenenkään ymmärtää olevani tohtori ja vastuu on minun. Jos treffit sattuis, oisin sitten valehdellut. Rohtori Höperö ehkäpä. "Väärin.." -- Ai? Nomutta. "Apua pitäisi aina pyytää, eikä pimittää sen tarvetta." -- Niijust. "Suomalaiset ovat liian sisäänpäin kääntyneitä" -- Tietääkö häntä kun meillä on se kulttuurikin. Voiskohan olla osin tapakin, tai peräti strategia. "eivätkä osaa avata suutansa ajoissa." -- Paitsi loppukesällä niissä suur-ajoissa. "Parempi puhua, kuin heittää tabuja huiviin." -- Samalla vaivaahan ne molemmat tekee. Solmii huivin nätisti ja talles on, jos ei riko taikka hukkaa. "Enkä ole tietämätön aiheesta, jos kirjoittaja taas vetoaa siihen." -- Nojoo, emmä ny enää. "En ole koskaan nimitellyt" -- En ois älynnykkää nii edes ajatella. "alentavasti suhtautunut" -- Aattelin jotain pelkoja, mut luulin vaan, ku oon siinä iässä. "pitäisi rehellisesti kertoa" -- Jooo! Kyl mä ymmärrän. Kun tulee sopiva hetki ja on aikaa. Joku ilta sitte istuu puhumaan rauhallisesti. Pidellen hellästi yhdessä sitä purkkia, nojaillen toisiinsa ja katsellen ihastuneena, kuinka kauniisti jokainen tabletti kimalteleekaan, takkatulen pehmeässä loimussa, taivaan jo himmennyttyä ympärillä tummaan sineen syvään. Yön harsoon sulkeutuen, värisevin sieluin ja niin pehmein äänin, tuoteselosteen salaperäisiä lauseita toisillen kuiskien. Lähemmäksi aivan taipuen, huulillaan tunnustellen pintaa pienten tuoksuvien puristeiden. Katseissaan kohdaten lämmön kasvojen tuntee liki omien, kietoutuen toisiinsa hetken melkein ilkuisen . Sylikkäin he kierivät ja lääkkeet lattialla vierivät...jne. Näin varmaan tarkotit ja se on minustakin..aah!..ihanan romanttista. Ehdottoman vilpittömän, rehellistä ja avointa. "toiselle jos mielii seurustelu suhteeseen, se on kuitenkin olennainen asia joka vaikuttaa (tahdoit sitä tai et) myös toiseen osapuoleen." Tässä on hienokseltaan henkilökohtainen sävy, minkä sivuutan. Mikäs nyt ei sitten vaikuttaisi. Kuka minkäkin asian kanssa tulee tai ei tule toimeen. "toinen tietää tilanteen, hän voi auttaa ja ymmärtää" "kuuntelemalla/keskustelemalla" "syö masennuslääkkeitä,...kumppani ei tiedä...saattaa hämmentyä..kumppaninsa käytöksestä." En oikein tiedä kumpi tässä on pointtina, masennus vai lääkkeen syönti? Niin tai ilmeisesti se salaaminen on pointtina. No, puhuahan pitää kaikesta mielellään, mutta eritoten siitä missä ilmenee epäselvää. "Enkä minä nyt tarkoittanut että ensimmäisillä treffeillä heitetään pöytään lause, että minä sitten syön masennuslääkkeitä" Monelle ehdoton turn up-set? Sillähän sais kätevästi epämieluisan deitin matkoihinsa? Joku ehkä käyttääkin jo? Minä juttelisin sitte siitä tai jos/kun huomaisin motiivin, niin lähtisin mukaan parantelemaan tarinoita. Kivaa vaa ois. "pitäisi kuitenkin kertoa toiselle jossain vaiheessa." -- Eiks sitä sitte joku kerro? "tuntuu siltä, että kumppani voi jättää kertomatta" -- Niin voi tietysti tuntua. Koittaisin saada luottamuksen tolalleen. Puhuu, puhuu, puhuu sitte lisää. Tiukistelemaan en lähe. Läheiset välit tulis olla ja lempeellä tavalla.
Lääkkeillä tai ilman Tupakoitsijana tai savuttomana Hiuksilla tai kaljuna Hysteriaan taipuvaisena tai tasapainoisena Ilkeilyyn taipuvaisena tai ylitsevuotavan ystävällisenä. Kun tutustut ihmiseen, ihastut siihen, mitä näet ja koet hänen seurassaan. Lääkkeillä tai ilman. Koko paketti pitää hyväksyä. Vai auttaako ratkaisun tekemiseen se kun saatkin tietää että toisella on 2 miljoonan euron omaisuus, tai että hän onkin ollut aikaisemmin yksikkönsä johtajana, mutta siirretty sivuun ja on nykyisin se tavallinen rivityöntekijä, jollaisena olet oppinut hänet tuntemaan, tai että hän käyttää masennuslääkkeitä. Kirjoitit: "Silloin, jos toinen tietää tilanteen, hän voi auttaa ja ymmärtää toista paljon paremmin ..." Jos ei pysty empaattiseen käytökseen tai halua auttaa ilman että tietää masennusääkkeistä, siis ei ole halua auttaa sitä ihmistä, johon on tutustumassa ihan sellaisenaan, en näe mitään syytä jatkaa tutustumista. Ei masennuslääkkeitä syövä ole hakemassa terapeuttia, vaan kumppania, joka pitää häntä haluttava ja arvokkaana juuri sellaisena kuin tämä on sillä hetkellä. Ei psyykelääke ole mikään häirötila, joka pitää ikään kuin huomioida ja poistaa ajatuksissaan, jotta voisi ajatella ihmistä siellä takana. Ei, minä en itse käytä psyykelääkkeitä, en muuten mitään muitakaan lääkkeitä, mutta olen seurustellut miehen kanssa, joka käytti mielialalääkkeitä. Mielestäni tieto lääkkeistä, kun hän sen viimein kertoi, oli epäolennainen asia, siinä mielessä, mitä tästä ihmisestä ajattelin. Ajatukseni hänestä ei muuttunut mihinkään, koska tunsin hänet jo. Mutta kun hän kertoi masennuksestaan suhteemme alkoi liukua hoitaja-potilas-suhteeksi. ... Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia tällaisesta. Oli niin tai näin, ei ihminen muutu mihinkään, vaikka syö lääkkeitä. Se, mikä voi muuttua, on muiden käytös ja ajatukset. "Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet aikuisiällä turvautumaan mielialalääkkeisiin, eikä kumppanit silti ole lähteneet hakemaan eroa."
En siis kannata sitä että lääkkeistä kerrotaan heti, kun ollaan vasta tutustumassa, vaan ennemmin sitten kun jo tuntee toisen. Että jos asutaan yhdessä, olisi tosi kummallista pimittää asia ja käydä nappaamassa niitä lääkkeitä salaa kylppärissä. On varmaan aika tapauskohtaista kuinka nopeasti kertoo, ja kiinni siitä miten suhde etenee. Esim. jos lääke vie halun seksiin tai kyvyn nauttia, niin asia kannattaa mainita ennen kuin siirrytään seksiin. Joku vertasi mielialalääkkeitä vankilatuomioon. Että vankilatuomiostakin pitää kertoa hyvissä ajoin. Mielestäni rikollinen mieli ja taipumus näkyy elämässä muutenkin, joten ihminen, joka haluaa ehdottomasti välttää vankilatuomion saaneita tuskin juuri edes viehättyy ihmisestä, jolla on tuomio istuttuna. Nämä asiat ei mielestäni ole rinnastettavissa. Ennemmin rinnastaisin loppuunpalaminen työssä ja mielialalääkkeet. Voisi kysyä, kuinka nopeasti pitää kertoa, että on ollut sairaslomalla loppuunpalamisen takia.
Itse olen vuosia syönyt erilaisia lääkkeitä millon tiuhempaan milloin harvempaan. Lähinnä särkylääkkeitä hermosäryistä johtuen. Mutta myös mielialalääkkeitä, joita käytetään myös KIPULÄÄKKEINÄ. Ei vain mielialaan. Itselläni käytössä triptyl hermosärkyyn pienemmällä annostuksella ja samaista lääkettä käytetään isommalla annostuksella masennukseen. En ymmärrä miten se voi vaikuttaa mielipiteeseen henkilöstä jos syö lääkkeitä? Suurin osa ihmisistä joutuu lääkkeitä syömään enemmän tai vähemmän. Ja esim.mielialalääkkeiden syöminen joko masennukseen tai särkyihin on erittäin yleistä. Omassa tuttavapiirissäni moni syö näitä lääkkeitä, ja ovat ihan tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä. En näe siinä mitään outoa tai erikoista eikä se vaikuta käsitykseeni ihmisestä ihmisenä. Niin, ja sairaudet ovat henkilökohtainen asia, ei niitä halua ruveta kertomaan heti kaikille. Pitää ollan jonkinlainen luottamus henkilöön, että rupeaa kovin laveasti sairauksistaan kertomaan.
Masennuslääkkeet mahdollistavat esim.töissäkäynnin. Muutoin pitäisi jäädä sairauslomalle, sillä vaikea ja keskivaikea masennus kyllä vievät tehokkaasti työkyvyn. Tosin yksilöllisiä juttujan nämä ovat. Olisiko sitten parempi jäädä pitkälle sairauslomalle? Myös sosiaalinen elämä onnistuu paremmin jos lääkkeetä vähän auttavat ja helpottavat olo. Ja monia itsemurhiakin ovat lääkkeet estäneet. Olisiko parempi, että masentuneet sitten ottaisivat hengen itseltään?
Todella henkisesti sairaat, nyt puhutaan psykopaateista ja narsisteista (narsisimin pahempi aste on psykopatia) eivät lääkkeitä syö vaikka he jos ketkä niitä tarvitsisivat ja myös hoitoa. Vaan, kun eivät tunnusta/tunnista itseään sairaiksi niin kieltäytyvät hoidoista ja lääkkeistä. Tosin kovin hyvin ei taida lääkkeet/terapiat tähän ryhmään tehota muutenkaan. Mutta pointti on siis se, että oikeasti henkisesti häiriintyneet eivät syö psyykenlääkeitä. Nämä ovat just niitä joiden häiriintyneisyys vahingoittaa muita ja aiheuttaa monelle tarpeetonta kärsimystä. Masentuneet eivät ketää muuta vahingoita kuin itseään.
Aivan liian helposti masennuslääkkeisiin, poikaystävä jätti -> lääkärille ja masennuslääke resepti kouraan, töissä joku sanoi minulle pahasti -> taas tabuja huiviin en tiedä mihin seuraavaksi töihin/mistä töitä -> lääkärille ja masennuslääkkeitä taas, se "helpottaa" tätä oloa.. Olen kuullut mitä uskomattomimpia selityksiä sille, että syödään masennuslääkkeitä, liian helppoa nykyään hakea lääkäriltä vain se resepti ja pillereitä huiviin. Nykyään ei osata kohdata näitä "ongelmia" silmästä silmään vaan turvaudutaan lääkkeisiin, ja oletetaan että ongelmat häviävät sillä. Enkä tarkoita tässä tapauksessa niitä todellisia ongelmia vaan sellaisia joista todellakin selviää ilman masennuslääkitystä.
Mikä mahtaa olla prosentti ero masentuneissa miesten ja naisten kesken?! Vai onko sitä edes?!
Haen tällä sitä koska suuri osa naisista , jotka tunnen/olen tuntenut niin joko käyttävät tai ovat joskus käyttäneet masennuslääkkeitä. Tämä tuntuu olevan enempi sääntö kuin poikkeus!
Vastaavasti en tunne ainuttakaan miestä joka näitä käyttää...
Onko jakauma oikeesti näin yksipuolinen vai ovatko miehet vain arempia kertomaan asiasta, kuin naiset??
Vuodelta 2006:
"Kelan korvaustietojen mukaan naisista 8,4 % ja miehistä 4,9 %, yhteensä lähes 355 000 henkilöä, sai korvauksia masennuslääkkeistä vuonna 2006. Naiset käyttävät kaikissa ikäryhmissä masennuslääkkeitä enemmän kuin miehet."
Lähde: http://www.terveysportti.fi/terveysportti/ekirjat.Naytaartikkeli?p_artikkeli=tab00211
Mutta kyllä siis miehetkin käyttävät, mutta eivät kai sitten kerro siitä. Ja jos itsemurhatilastoja katsoo, ehkä miesten pitäisi hakea apua, käyttää niitä lääkkeitä ja vielä jopa puhua asiasta kavereidensa kanssa...
..olisin veikannut noita prosentteja paljon suuremmiksi..
Toki asiaan vaikuttaa se et mistä ikäryhmistä puhutaan..
Ja henk koht veikkaan et tuo prosenttiosuus, niin miehissä kuin naisissakin, on noussut melkosesti sitten vuoden 06...valitettavasti...
Kyllä miehetkin käyttävät, mutta eivät vaan niin avoimesti kerro. Tuttavapiirissäni pari miestä käyttää mielialääkkeitä, mutta eivät vahingossakaan kerro asiasta satunnaisille tutuille tai edes paremmillekaan. Satun tietämään, koska tunnen paremmin nämä hlöt.
..siksi pitäisi kertoa jotta voi myös kertoa mitä ovat ja mitä vaikuttavat? Onko sitten parempi salassa ottaa nappeja niin että siinä vaiheessa kun kumppani asian huomaa ja itsekseen asiaa pähkäilee päätyy sitten siihen johtopäätökseen että ovat juri noita "kovia" psyykelääkkeitä kun niistä kevyemmistähän se toinen olisi toki kertonut?
Samaa mieltä kanssasi. Kertomisella voi saada tukea toiselta.
Kyllä kertomisella voi myös karkottaa toisen, tukea ei välttämättä tule. Riippuu ihmisestä, onko ahdasmielinen vai avarakatseinen.
Suhde pitää mielestäni olla ensin ennen kuin kertoo. Jonkin tasoinen suhde. Työssä loppuunpalaminen ja sairasloma ja mielialalääkkeet voisi toisaan olla samantasoisia, riippuen tietysti vaivasta, johon mielialalääkkeitä syödään. Eli missä vaiheessa kertoisit kokemastasi burn outista uudelle tuttavuudelle?
"Tai sitten tuki vie suhteen potilas-hoitaja-suhteeksi" Näkisin että näin käy ilman droppeja ja diagnooseja samaa vauhtia muutenkin. Ihmisillä on kaikenlaisia vaikeuksia, addiktioita, osaamattomuutta, velkaa, sukuriitaa, mitä tahansa. Auttaja - autettava, aina pääsee mukaan jos ei osaa auttaa oikein vaan 'menee mukaan'. "Suhde pitää mielestäni olla ensin ennen kuin kertoo. Jonkin tasoinen suhde." Sama näkymä täällä, ei muuten perusteita tiedontarpeelle.
Jokainen ihminen (erittäin harvoja poikkeusyksilöitä lukuunottamatta) tarvitsee lääkkeitä jossain elämänsä vaiheessa. Etenkin nykyään, kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi on selvää, että lääkkeitä niin ruumista kuin mieltäkin varten tarvitaan. Kuka enemmän kuka vähemmän. Nykymeno on stressaavaa, vaaditaan tehosuorittamista niin töissä, kun joskus kotonakin, vaatimuksia satelee sieltä sun täältä jne. Tulee kriisejä, sairauksia ym. Täytyy olla todella superihminen joka selviytyy elämästä ehjin nahoin ilman mitään apukeinoja. Miksi pitäisi kärvistellä tuskissaan, kun apua on saatavilla? Mieliala- ja muutkin lääkkeet oikein käytettynä helpottavat elämää ja oloa, mahdollistavat muuten ehkä olemattoman työkyvyn. Helpottavat särkyjä, kohottavat elämänlaatua. Kipu ei todellakaan jalosta, päinvastoin. Tekee ihmisestä kärttyisän, ehkä katkeran, lyhytpinnaisen. Miksi usein ns.normaalit kipulääkkeet hyväksytään, mutta mielialalääkkeitä karsastetaan. On ok syödä buranaa tai aspiriinia, mutta ei mielialalääkettä? Niitä demonisoidaan, miksi? Itse en pitäisi mielialalääkkeitä käyttävää kumppania mitenkään outona, eikä se ole edes mikään oleellinen asia uuteen ihmiseen tutustumisessa tai suhteessa. Paljon tärkeämpiäkin asioita on.
niin piti sanomani vielä, että entisaikaan sitä vasta kovia psyykenlääkkeitä käytettiinkin mihin verrattuna nykyiset mielialalääkkeet ovat kevyttä kamaa. Heroiinia, amfetamiinia myytiin yleisesti apteekeissa (mm.yskänlääkkeissä, särkylääkkeissä) ennen ja vielä jälkeenkin sotien. Kuten taannoisesta Hesarin jutusta luimme. Muutkin kuin sotilaat käyttivät.
Monissa viesteissä täällä pidetään aivan hyväksyttävänä ratkaisukeinona työnjohdollisperäisiin ongelmiin sitä, että työntekijät nappaavat tabuja siihen, että ei olo olisi niin paha. Jos samaan vaivaan avaa viinapullon, sitä ei yleisesti hyväksytä. Kyse on kuitenkin tällöin saman vaivan hoitamisesta: saadaan aivot hyväksymään mahdottomaksi käyneet ulkoiset olosuhteet, edes hetkeksi. Mielialalääkkeet näyttävät olevan jotenkin hyväksyttävämpi keino asian hoitamiseksi, vaikka niilläkin on sivuvaikutuksensa, myös käyttäjän lähipiirille. Miksi eivät työntekijät ryhdy kapinoimaan näitä epäinhimillisiä työolosuhteita vastaan, vaan puuduttavat vaan omaa mieltään kemiallisesti ja suostuvat jatkamaan samaa tahtia edelleenkin? Miksi ei nähdä mistä oikeasti on kyse, eli siitä että keinotekoisia välineitä käyttäen yritetään repiä ihmisistä kaikki mahdollinen irti (ja sen jälkeenhän ihmisen voikin sitten heittää pois, kun siitä ei enää ole mihinkään)? Miksi ei jaeta töitä uusiksi siten, että jokaisella olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, ilman kemiallisia puudutteita? Ennen kaikkea - miksi ihmiset sumuttavat itse itseään? Aamulla väsyttää, kun on saanut taas nukkua liian vähän -> ei hätää, otetaan kahvia & batteryä. Iltapäivällä iskee paniikkihäiriö -> ei hätää, onhan siihenkin droppinsa. Illalla ei väsytä -> ei hätää, otetaan nukahtamislääkettä. Heikkolaatuisen unen takia ennen pitkää masentaa -> otetaan masennuslääkettä. Ymmärrän kyllä, että lääketehtaille nykytilanne on varsin mainio (mitkäs ne mahtaakaan olla eniten myydyt lääkkeet nykypäivänä?) ja että työterveyshuolto saa firmojen johdon tuen näiden 'työntekijöiden terveysongelmien' hoitamistapaan, kun jengi painaa pitkää päivää valittamatta. Jopa töissä esimiehet työntävät porukkaa työterveyshuollon asiakkaiksi evästäen masennuslääkehankintakäskyllä mieluummin kuin tekevät omaa työtään eli huolehtisivat siitä, että työkuorma ei kasaantuisi liian vähäiselle ihmismäärälle. Kuka tästä hyötyy? Ei työntekijä ja hänen lähipiirinsä ainakaan. Tässä vaan jää ennen pitkää pää vetäjän käteen kaikille. Myös työnantajille. Masennuslääkkeiden eräs sivuvaikutus on se, että ei enää tunnisteta riskejä vaan on fiilis, että kaikki onnistuu, aina. Finanssimaailmassa on viime vuosina ollut kaikenlaisten kemiallisten aineiden syöjiä varsin paljon (toki myös ns. varsinaisiksi huumeiksi nykyään luokiteltavien aineiden käyttäjiä). Ja kas, tulokset puhuvatkin jo puolestaan. Masennuslääkkeet muuttavat henkilön käyttäytymistä, ja kaikki vaikutukset eivät suinkaan ole positiivisia. Seksuaalisten kykyjen menettäminen on näistä vähäpätöisimmästä päästä, mutta se lisää lääkkeiden käyttäjän masennusta varsin paljon. Ongelmallisempaa on, että henkilöstä voi tulla arvaamaton, äkkipikainen, valtavia riskejä ottava. Koko perheen talous voi mennä nurin tällaisen, yhtäkkiä omasta mielestään finanssineroksi muuttuneen yksilön tempausten takia. Jos edes tietäisi, että toinen syö lääkkeitä, osaisi ehkä vähän jarrutella asioita ennen kuin sattuu jotain pahaa. Taitaa kuitenkin olla niin, että miesten on vaikeampaa tunnustaa edes lähipiirilleen, että käyttävät masennuslääkkeitä. Lähipiiri ihmettelee vain henkilön käyttäytymisen muutosta, ja epäilee oman mielenterveytensä horjuvan. Mikä ihme siinä on, että ei ihmisillä ole kanttia sanoa, että nyt riittää? Miksi muut eivät tue sitä, joka sanoo, että nyt riittää, vaan leimaavat tuon hulluksi ja patistavat hakemaan lääkkeitä jotta suu pysyisi ummessa? Jokaisella on rajansa. Ja JOKAINEN menettää mielenterveytensä jos hänet pakotetaan menemään tuon rajan yli. Masennuslääkkeillä tuota rajaa voidaan venyttää. Mitä sitten, kun rahat ei enää jonain päivänä riitäkään lääkkeiden ostoon?
"En ymmärrä lääkkeiden vastustajia" -- En minäkään. Luontaistuoteuskomuksilla on edes jonkinlainen hatara pohja. Parasta tietysti mahd. vähillä lääkkeillä = vähillä sivuvaikutuksilla. Monilla muilla kuin mielialalääkkeillä on paljon kammottavampia sivuvaikutuksia, mutta se ei näytä häiritsevän niin paljon. "Kipu ei todellakaan jalosta, päinvastoin. Tekee ihmisestä kärttyisän, ehkä katkeran, lyhytpinnaisen." Ja edistää kuolemaa, jos se on tullakseen. PMS-oireista ei kai paljon kysellä, vaikka on itseasiassa aika selvä hankaluus parisuhteessa. "On ok syödä buranaa tai aspiriinia, mutta ei mielialalääkettä? Niitä demonisoidaan, miksi?" Se on se tuntemattoman pelko. Vieras ihminen on arvaamaton. Kaikki ajatteluelimeen liittyvä erilaisuus on hirveää. Irrationaalisia pelkoja on paljon. Hämähäkki, tuo vekkuli miljoona kertaa pienempi hyönteinen kuin ihminen, aiheuttaa kauhua. Meille täysin vaaraton. Huipputehokas eläin! ================================================ Luin jostain että ihminen syö, elämänsä aikana, keskimäärin 12 hämähäkkiä. NUKKUESSAAN! ================================================ "Paljon tärkeämpiäkin asioita on." Niinkuin tämä nettikin ;) Webbifobia! ----- Eihän sitä tiedä minkälainen sekopää sieltä kaffille tulee. ----- Siihen ei oikein jakseta uskoa että se prinssi kurasilla hevosilla, kaartaa paikalle. Tiedossa on mitä netti on pullollaan, ja millaisia me kaikki olemme. ================================================ Netissä elämme - netistä treffeille tulemme - nettiin palaamme. ================================================ Kuin lukemattomat karmaisevat hämähäkit, jokunen väärinpäinkin.
"entisaikaan sitä vasta kovia psyykenlääkkeitä käytettiinkin mihin verrattuna nykyiset mielialalääkkeet ovat kevyttä kamaa. " "Heroiinia, amfetamiinia" Kuinkas niitä psyykenlääkkeinä voi pitää? - Heroiini - Tämä on erittäin voimakasta riippuvuutta aiheuttava. Nimi kuvaa vaikutusta 'hero'. Tekee ylivoimaisen tunteen. Raskasta sarjaa. (samaa luokkaa nikotiinin kanssa) - Amfetamiinia - Tällä ei ole riippuvuutta aiheuttavaa vaikutusta lainkaan. Se on piriste. Sopii lapsillekin, kontrolloidusti. Höyhensarjaa. (samaa luokkaa kofeiinin kanssa) (hyvin on huumemöröllä peloteltu) "myytiin yleisesti apteekeissa (mm.yskänlääkkeissä, särkylääkkeissä) ennen ja vielä jälkeenkin sotien. Kuten taannoisesta Hesarin jutusta luimme. Muutkin kuin sotilaat käyttivät." Tämä kaikki on tietysti totta. Ihanteellisia taistelukemikaalejakin.
"Masennuslääkkeiden eräs sivuvaikutus on se, että ei enää tunnisteta riskejä" -- Esim. ns. tokkurassa. "on fiilis, että kaikki onnistuu, aina." -- Tämä tuntuu suoraan sanottuna oudolta. "kaikenlaisten kemiallisten aineiden syöjiä varsin paljon (toki myös ns. varsinaisiksi huumeiksi nykyään luokiteltavien aineiden käyttäjiä)." -- Lääkekäytössä sillä luokituksella ei ole merkitystä. "Masennuslääkkeet muuttavat henkilön käyttäytymistä," -- Kuulostaa pahaenteiseltä. TÄSTÄ LÄHTIEN... "henkilöstä voi tulla arvaamaton, äkkipikainen, valtavia riskejä ottava." "Koko perheen talous voi mennä nurin tällaisen, yhtäkkiä omasta mielestään" "Jos edes tietäisi, että toinen syö lääkkeitä, osaisi ehkä vähän jarrutella asioita ennen kuin sattuu jotain pahaa." ...TÄHÄN saakka, kuulostaa PELOTTELULTA. Jos tuota tapahtuu, se tuskin johtuu lääkkeistä. Ennemmin henkilön ominaisuuksista. Edellisiä poikkeuksia lukuunottamatta, kommenttisi oli, ---- ERINOMAISEN KIITETTÄVÄ! ---- "miesten on vaikeampaa tunnustaa..., että käyttävät masennuslääkkeitä." -- Se tulkitaan heikkouden merkiksi. Heikkous on naisellinen ominaisuus. Miehestä se tekee 'luuserin'. "Lähipiiri ihmettelee vain henkilön käyttäytymisen muutosta," -- Masentunut käyttäytyy eri tavalla. "Mikä ihme siinä on, että ei ihmisillä ole kanttia sanoa, että nyt riittää?" -- Suorittajia ihannoidaan. "Miksi muut eivät tue sitä, joka sanoo, että nyt riittää, vaan leimaavat tuon hulluksi" -- Sama ihanne estää. Ei täälläkään tueta, kun joku nimittelee luuseriksi, paitsi ehkä sitä nimittelijää. "Mitä sitten, kun rahat ei enää jonain päivänä riitäkään lääkkeiden ostoon?" -- KELAn katto pelastaa jos pelastaa. Tai sitten luuserista tulee sossupummi, jota ei tyydytä vain säälimään. Häntä vihataan kollektiivisesti. Erittäin hyvä ellei täydellinen syntipukki. Kiitos mielipiteestäsi!
Olin jo ajatellut, etten kajoa tähän aiheeseen, mutta sinun kirjoituksesi sai minut mitä suuremmalla todennäköisyydellä (taas kerran) kävelemään miinakentälle ;D *lähtee vasiten kuin ritari konsanaan taistelutantereelle uhmaten kohtaloaan* :D Lähestyn sinua kysymyksin: Ovatko mielialalääkityksen ja alkoholin käyttö sinulle suoraan verrannollisia? Eikö se tosiasia ole sinulla tiedossa, että jos alkoholia käytetään lääkkeenä ollaan jo sillä tiellä mikä voi viedä todellisiin ongelmiin eli alkoholisoitumiseen? Alkoholinhan pitäisi olla nautintoaine ei lääke. Onko sinulla tietoa millaisia kemiallisia reaktioita alkoholi ja mielialalääkitys aiheuttavat ihmisen aivoissa? Lukemani perusteella kumpikin aine kulkeutuu aivoissa eri reseptorien (aistinsolu, jolla on kyky ottaa vastaan ärsyke) kautta ja siten vaikuttavat mielialaan eri tavoin. Tiesitkö, että runsas ja jatkuva alkoholin käyttö nimenomaan lisää alttiutta masennukseen? Eli sitä taustaa vasten: miten alkoholi voisi toimia masennuksen lääkkeenä? Tarkoitatko todellakin sitä, että jengi vetää viinaa siksi, että he olisivat tuottavampia työssään? Se vielä menee minullekin läpi, että juodaan esim. stressiin johtunee se mistä vaan. Alkoholin käytölläkö ei olisi vaikutusta lähipiiriin? Kamoon! Onko sinulla sellainen käsitys, että mielialalääkkeiden vaikutus on lyhytaikainen? Nyt minusta tuntuu siltä, että sekoitat mielialalääkkeet denzodiatsepiineihin eli ns. rauhoittaviin lääkkeisiin, joiden vaikutus on nopea. Tuo kapinaan kannustamisesta. Toimitko/toisitko itse ehdottamallasi tavalla? Mistä ihmeestä sinä temmot näkemyksesi siitä, että mielialalääkkeet saavat ihmisen käyttäytymään ilman kontrollia? Eikö se juuri niin päin, että alkoholi alentaa kontrollikyvykkyyttä? Onko sinulla tietoa, todisteita tai ylipäätänsäkään mitään näyttöä väittämiesi tueksi? Netistä voit helposti kaivaa tietoa (mihin minä perustan omat väitteeni) siitä miten mielialalääkkeet nimenomaan auttavat ihmistä saamaan elämän laadullisesti normaalimmaksi ja myötävaikuttamaan käyttäytymiseen positiivisesti, kun häiritsevät oireet poistuvat. Ole tarkkana lähteiden kanssa. Katso mieluimmin lääkehallituksen sivustoja. Ei tietenkään mitään keskustelupalstojen juttuja, vaikka ne ovatkin suuntaa-antavia. Lääketehtaiden hyötymiseen en tässä puutu, sillä se on ihan oma keskustelun aiheensa. Jotenkin koko kannanottosi on niin rajuksi tulkittavaa, että minussa nousee vahva epäilys siihen, että koko kirjoituksesi oli provokaatiota.
Useimmat nykyisin käytettävät mielialalääkkeet ovat serotoniinintakaisinoton estäjiä. Aivoissa on kemiallinen häiriö, joka vaikuttaa siten, ettei serotoniini kiinnity sillä tavalla kuin sen pitäisi. Verrattavissa hyvin esimerkiksi kilpirauhasen toimintavajaukseen. Serotoniinivajaus voi ilmetä mielialan laskuna mutta kliininen depressio, joka sen oikea nimi, voi ilmetä myös pelkästään somaattisina oireina. Keskittymiskyvyn puute, lihominen tai laihtuminen, unettomuus tai liika nukkuminen, huimaus, säryt, muut epämääräiset oireet. Vain murto-osa SSRI-lääkkeitä käyttävistä edes ajattelee itsetuhoisia ajatuksia! Oma huimaukseni ja särkyni alkoivat 1998. Vasta vuonna 2002 löydettiin lääkitys, joka poisti ne: SSRI-lääkitys. Olen syönyt mielialalääkkeitä kaikki nämä vuodet siitä saakka, eikä sitä tiedä kukaan muu kuin läheisimmät ystäväni. Olen ollut koko ajan työelämässä, istun kolmen yhdistyksen ja yhden liikeyrityksen hallituksessa, harrastan matkailua, minulla on teini-ikäinen lapsi. Olen työssä, jossa joudun paljon pitämään puheita ja esiintymään isompien tai pienempien ryhmien edessä, nautin työstäni. Itse koen olevani suosittu ja hyvää seuraa, ihmiset pitävät minua huumorintajuisena ja hauskana ja sosiaaliset verkostoni ovat laajat. En ole uupunut mutta en myöskään apaattinen tai lannistunut vaan ihan tavallinen töissä käyvä ihminen, jolla on kiireellisempiä ja vähemmän kiireellisiä aikoja elämässään. Joka ilta ennen hampaiden pesua nappaan yhden valkoisen tabletin, jotta serotoniinitaso aivoissani säilyisi normaalina. Olen kokeillut lääkkeen lopettamista, ja huimaus (joka on oireista hankalin, vaikka eivät ne säryt ja näkökentän häiriöt ja kuulon herkistyminenkään mukavia ole) on aina palannut takaisin. Tällä hetkellä uskon joutuvani syömään lääkkeitä lopun ikääni, aivan kuten monet joutuvat syömään kilpirauhaslääkkeitä tai migreeninestolääkkeitä. Onneksi lääkkeet kehittyvät koko ajan niin, että sivuvaikutukset vähenevät, mutta toisaalta niitä ei yleensä ole kuin lääkityksen alkuvaiheessa. En todellakaan kokisi tarvetta ilmoittaa tutustumisvaiheessa kenellekään, että syön SSRI-lääkkeitä, ellei asia tule jotenkin niin luontevasti puheeksi että tiedän hänenkin tuntevan niiden käyttötarkoituksen. Siinä vaiheessa, jos päästään niin pitkälle, että ollaan muuttamassa "saman lääkekaapin alle" asia varmaan tulee ilmi. Paljon tärkeämpi tieto alkuvaiheessa luultavasti on juuri tuo migreenitaipumukseni, se on kuitenkin sellainen joka voi pahimman kohtauksen aikana tehdä työkyvyttömäksi 1-3 päivän ajaksi. Serotoniininpuutteen takia en ole ollut yhtään päivää sairauslomalla, mutta migreenin takia kyllä. Ja migreenin takia on mennyt pilalle juhlia ja kokouksia, koska jos se ehtii iskeä päälle ja tulee vieläpä aurallisena, niin silloin ei enää lähdetä illanviettoon vaan maataan kotona hämärässä.
No löytyihän täältä huomattavasti tyylipuhtaampi tohtorikadidaati kuin minä. Huippuasiallinen ja korkealaatuinen artikkeli. Kiitoksia! Huomioni: "Serotoniinivajaus voi ilmetä... mielialan laskuna...Keskittymiskyvyn puute, lihominen tai laihtuminen, unettomuus tai liika nukkuminen, huimaus, säryt, muut epämääräiset oireet." Nämä muistuttavat jossainmäärin AD/HD -oireita, sillä ylivilkkaus ei ole aina edes havaittava tunnusmerkki, selvä alivilkkaus tekee vaikeaksi tunnistuksen (ADD). Depressio ja kirjava diagnoosihistoria tyypillinen. SSRI-lääkitys voisi olla hyödyllinen (useat muutkin). Puheissa joskus 'onnenpillerinäkin'. Serotoniini on ns. onnellisuushormoni.
Serotoniini on tosiaan yksi "onnellisuushormoneista" (muita ovat mm. dopamiini ja endorfiini). Mutta jotta kenellekään ei jäisi väärinkäsitystä, niin korostetaan vielä sitä, että SSRI-lääkkeet eivät silti ole onnellisuuspillereitä. Jos käyttäjällä ei ole serotoniinivajausta aivoissaan, niin ne eivät vaikuta millään tavalla. Turha odottaa, että niistä tulisi onnelliseksi! Yliannostelu ei liioin auta, koska kyse on nimenomaan serotoniininTAKAISINOTONESTÄJISTÄ. Jos verrataan asiaa vesitynnyriin, niin kliinisessä depressiossa ihmisen mielihyvätynnyrissä on reikä, ja kaikki mielihyväntunteet valuvat siitä pois. SSRI-lääke paikkaa reiän, joten muutaman kuukauden kuluessa sadevesi täyttää tynnyrin kuten kuuluukin. Isommaksi se tynnyri ei silti muutu, eli kaikki ylimenevä lorisee yli ja that's it.