ajattelin, että jos... mutta toisaalta; miksi vaivautua..? Sitten kuitenkin vähän taas mietin, että pitäisikö, mutta en sitten kuitenkaan.
Hmm... aion kohta syödä kanankoipia. Mahdollisesti myös riisiä, jos viitsin lämmittää. Tällä hetkellä tuntuu, että pelkkä kanakin riittää.
Hmm... aion kohta syödä kanankoipia. Mahdollisesti myös riisiä, jos viitsin lämmittää. Tällä hetkellä tuntuu, että pelkkä kanakin riittää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jahkailija.:)
Mutta hyvää ruokahalua.
Mistä sinä siihen ilmestyit? Ai niin, ruoka... se on vielä uunissa.
Käväisin tuolla yksillä sivustoilla ja hetken mietin; entä jos...
liika vitkastelu voi kostautua, mutta kuitenkaan en nyt ihan vielä haluaisi... tai paremminkin, minusta tuntuu, että en ole ihan 100 %:sti orientoitunut asiaan siten, että toimiminen olisi vielä järkevää.
Ehkä jotenkin odotan kohtalon sormen puuttuvan peliin...
mun kaksoisolento, vai? :)
Ihan samaa mäkin aina ajattelen ja odotan.
Liian nopeet ratkaisut usein meneekin vituiksi, joten siksi oon oppinut harkitsemaan huolella..Tosin liika harkitsevaisuuskin saattaa kostautua silti.
tietääkseni ole varsinaisesti, luullakseni, kenenkään... tai, no jos... hmm... tarkkoja ollaan, niin ehkä kuitenkin voisin tavallaan ollakin... mutta tuskinpa lienen juuri sinun. Tosin eihän sekään olisi täysin poissuljettu ajatus, koskapa olemme ihmisiä molemmat, mutta lieneekö se yhteisen olemuksen kannalta riittävä peruste... kuitenkaan.
Ei, kyllä minä taidan passata tämän kierroksen, kun minulla jo tavallaan vähän niin kuin jo... tiedäthän tai siis ymmärtänet...
samankaltaisia ihmisiä voi olla useampiakin, kuin vain yksi.:)
Tuossa jahkailussa ainakin ajatusmaailmamme yhtyy täysin, jossei sitten muussa:D
ette häiriinny, koska minä aion ruokailla tässä kirjoittamiseni lomassa.
Ottaessani kanan pois uunista, mieleeni tuli eräs kerta, kun poltin kieleni lentokoneessa matkalla Zürichistä Kööpenhaminaan. Kuinka olen voinut olla niin varomaton!
Sinulla ei vain vielä ole tarpeeksi nälkä, kun tuollaisia pitää miettiä. Kyllä vatsa ennen pitkää päättää puolestasi.
jahkailuni ei liittynyt juuri ruokaan, vaikka senkin tuossa aloituksessani toin... vähän niin kuin sivuseikkana... esiin. Vaan kysymys oli nyt hieman toisenlaisesta... ehkäpä hieman arkaluontoisestakin asiasta, joka ei kuitenkaan ole pikimmiten ratkaistavissa, mutta päätin raottaa hieman verhoa ajatusteni suhteen.
"Joka kerta kun heität kiven veteen, osut renkaan keskelle"
Kivet ovat aina tervetulleita tähän kohteeseen.
sekin vielä, että ennen en olisi toiminut erään toisen asian suhteen siten, kuin nykyään olen alkanut toimimaan.
Minä vain jätin väliin, vaikka minulla olisi ollut mahdollisuus uppoutua syvästikin kiinnostavaan tekemiseen. Lähdin pois ja annoin olla. Eihän se sieltä mihinkään karkaa, ainakaan lopullisesti. Sitä paitsi; nythän voin säästää sen johonkin sopivampaan hetkeen. Tämä nyt ei vain tuntunut tarpeelliselta.