Meillä on siis vajaa 2kk ikäinen vauva ja minut on todettu patalaiskaksi. Yritän ehtiä lapsen päiväunien aikaan tehdä kotitöitä, pyykätä, siivota yms. Imuroimiselle ja pölyjenpyyhkimiselle ei ole juuri jäänyt aikaa. Mutta paljon näkymötöntä työtä.. pyykkäämistä, vaatteiden lajittelua, komeroiden siivoamista, keittiön siivousta, tuttien pesua jne. Ihan siis tavallisia kotitöitä.
Noh nyt lapsi nukkuu vaunuissa ja mä olen koneella, mutta käytän päivässä noin 15 min koneella olemiseen, se on vissin ns.omaa aikaani. Tuntuu että perheen arki kaatuu mun niskaani vaikka avomieheni on myös kotona ja työtön. Hänen mielestä olen ihan patalaiska ja muut äidit kerkeää tehdä kaikkea vaikka olisi useampikin muksu. Mä todella yritän parhaani että lapsella olisi siisti ja hyvä koti mutta avomieheni mielestä mun pitäs ehtiä enemmän.. No ok, olen käynyt lenkillä 30min päivässä että saa raskauskiloja pois, senkin ajan olen ottanut itselleni ja pienokaisellakin on mukava körötellä vaunuissa. Lenkille mies minua ajoikin ja vähätteli mun ulkoilua kun aiemmin kävin hitusen lyhemmän lenkin, raskaudessa oli tullut paljon kiloja ja väsähdin lyhyemmästäkin lenkistä, joten aloitin lyhyemmällä.
Harrastuksia minulla ei nyt ole ja kuulema niitäkin pitäisi olla... pitäs mennä seurakuntakerhoihin ja tavata toisia äitejä, siis avomieheni puolesta. Mun pitäs olla super-mamma ja juuri saan arjen pyöritettyä näin, pienen muksun kanssa. Olen epäonnistunut äiti ja en kuulema kykene huolehtimaan lapsestani..
Vauva herää yöllä kerran (pistää nukkumaan 12:sta) 4-5 aikaan ja sitten parintunnin välein syö. Annan vauvan aamulla mun avomiehelle kymmenen aikaan ja se on vaavin kanssa aamusta 1-2h (lapsi nukkuu suurimman osan) ja sitten mä herään ylös. Olen hyvin väsynyt aamuisin, en tiedä vaikuttaako imetys siihen?? Mutta olen ihan hirveä kun nousen vasta 11-12 maissa ylös. Tää on tosi raskasta kun perheelleni olen antanut kaikkeni..en siis yksinkertaisesti kykene enempään.Vasta olen alkanut liikkua ja elämä tuntuu loistavan, omien hormoonien hallitseminen alkaa sujua. Mutta se ei riitä... Avomiheni on lopen väsynyt siihen että sen mielestä en tee mitään ja muute äitit tekevät.
Miten teillä muilla pienten lapsen vanhempina, onko teillä aikaa tehdä kaikki tarvittava? Oletteko itse tyytyväisiä tekemiinne arjenruutiineihin? Entä puolisonne? Miksi kaikki ei voi olla super mameja?
Noh nyt lapsi nukkuu vaunuissa ja mä olen koneella, mutta käytän päivässä noin 15 min koneella olemiseen, se on vissin ns.omaa aikaani. Tuntuu että perheen arki kaatuu mun niskaani vaikka avomieheni on myös kotona ja työtön. Hänen mielestä olen ihan patalaiska ja muut äidit kerkeää tehdä kaikkea vaikka olisi useampikin muksu. Mä todella yritän parhaani että lapsella olisi siisti ja hyvä koti mutta avomieheni mielestä mun pitäs ehtiä enemmän.. No ok, olen käynyt lenkillä 30min päivässä että saa raskauskiloja pois, senkin ajan olen ottanut itselleni ja pienokaisellakin on mukava körötellä vaunuissa. Lenkille mies minua ajoikin ja vähätteli mun ulkoilua kun aiemmin kävin hitusen lyhemmän lenkin, raskaudessa oli tullut paljon kiloja ja väsähdin lyhyemmästäkin lenkistä, joten aloitin lyhyemmällä.
Harrastuksia minulla ei nyt ole ja kuulema niitäkin pitäisi olla... pitäs mennä seurakuntakerhoihin ja tavata toisia äitejä, siis avomieheni puolesta. Mun pitäs olla super-mamma ja juuri saan arjen pyöritettyä näin, pienen muksun kanssa. Olen epäonnistunut äiti ja en kuulema kykene huolehtimaan lapsestani..
Vauva herää yöllä kerran (pistää nukkumaan 12:sta) 4-5 aikaan ja sitten parintunnin välein syö. Annan vauvan aamulla mun avomiehelle kymmenen aikaan ja se on vaavin kanssa aamusta 1-2h (lapsi nukkuu suurimman osan) ja sitten mä herään ylös. Olen hyvin väsynyt aamuisin, en tiedä vaikuttaako imetys siihen?? Mutta olen ihan hirveä kun nousen vasta 11-12 maissa ylös. Tää on tosi raskasta kun perheelleni olen antanut kaikkeni..en siis yksinkertaisesti kykene enempään.Vasta olen alkanut liikkua ja elämä tuntuu loistavan, omien hormoonien hallitseminen alkaa sujua. Mutta se ei riitä... Avomiheni on lopen väsynyt siihen että sen mielestä en tee mitään ja muute äitit tekevät.
Miten teillä muilla pienten lapsen vanhempina, onko teillä aikaa tehdä kaikki tarvittava? Oletteko itse tyytyväisiä tekemiinne arjenruutiineihin? Entä puolisonne? Miksi kaikki ei voi olla super mameja?
Vastaukset 33
Vanhimmat
kerkeen päivisin hoitaa vauvan, siivota, pestä pyykit, laittaa ruuan neljäksi, meillä on aina siistiä ja pidän huolen siitä että siivottavaa ei kerry liiaksi.. ehdin lenkkeillä, kuntoilla, kattoo teeveetä, olla koneella päivä unien aikaan.. minä herään yksin öisin hoitaan vauvaa ja aamu alkaa viimeistään 8 ja 23.00 laitan vielä yö maidot. siinä ne päivät sitten kuluukin touhutessa, tosin seksiä en jostain kumman syystä jaksa kovin montaa kertaa viikossa harjoittaa. meillä 3kk lapsi
Toivottavasti ylllä oleva oli provoviesti. Valitettavasti vain noita marttyyriäitejä on ihan oikeastikin olemassa. Milloinhan joku selittäisi, että vaikka kuinka tekee kotona pyyteetöntä työtä koko perheen hyväksi, ei siitä viimeisessä jaossa kukaan palkintoa jaa. Eli turha leikkiä marttyyria ja uhrata oma itsensä oerheensä eteen. Perheen perustaminen on yhteisprojekti isän ja äidin kesken. Siihen kuuluu valitettavan usein myös kodin puhtaanapitotöiden ja lastenhoidon jakaminen. Alkuperäinen kirjoittaja; ala vaatimaan mieheltäsi enemmän ja käske hänen lopettaa älyttömät kommenttinsa. Jos miehesi on työtön, ei se sinun häpeäsi ole.
mies purkaa sinuun omaa pahaaoloaan ja tunnettaan ettei ole hyvä. on helpompi syyttää sinua kuin katsoa peiliin.
Pärjäät paremmin yksin.
Ainakaan sinun ei kannata hänben jälkiään siivota.
Minua ihmetyttää millaisiksi lattiaräteiksi monet naiset oikein alkaa suhteissa.
kerroppa sille niljakkeelle jota mieheksi kutsutaan, että on itse laiska.
Minun mieheni käy töissä ja silti osallistuu lapsen ja kodin siivoukseen.
meillä on viikkosiivous jaetaan se puoliksi.
teen päivällä pieniä juttuja, pyykkiä pesen ja tiskaan lapsen hoidon ohessa.
Yö valvomiset hoidan minä kun mies ei herää, hän vastavuoroisesti laittaa ruuat suurimmaksi osaksi.
Kun mies on vapaalla jaetaan kaikki mahdollisimman tasapuolisesti.
Silti on välillä raskasta jos vaikka lapsi kipeä.
Miehesi on luuseri.
kaikki miehen sanomiset tuntuu vittuilulta!
Käys kurkkaamassa äimä nimellä...katsele/lue sieltä.
Ja miehesi on vaan kateellinen! Potkase perseelle ja sano että tee itte eläkä vikise, sinäkin asut täällä! Jos et osallistu, et kauaa asu! Tossa on mustia jätesäkkejä jonoon asti!
Katoppa mitä sanoo!
Puhu neuvolassa kanssa asiasta!
asiat on sulla ihan niin ku mullakin. tosin meillä on sekasta koska en jaksa enää välittää kun ei mieskään välitä. Mies on kans kotona, viettää päivät koneella tai kaverilla tai "harrastuksissa", vauvaa ei vaivaudu hoitamaan ku pyytämällä. Lisäks meillä vielä minä hoidan kaikki maksut, ostokset jne ja meis vaan hurvittelee tai ostelee mitä ittee huvittaa. Multa ei koskaan kysytä et olisko mulla jonkun tarvettta, esim just kattelin vaatekaappia, niin olihan siel yks paita jossa ei ollu reikää... et sellasta tänne
että OI MIKSI te tuommoiseen suostutte?
jotka ihan oikeasti hoitaa jopa kuutta lasta yksin ilman sen isän minkaanlaista apua. Herää aamulla viim. kuudelta ylös, laittaa ukon töihin ja isommat lapset kouluun. Hoitaa koko huushollin, laittaa ruuat yms. Lukee lasten kanssa kokeisiin, hoitaa vielä lasten kavereitakin.... yms. eikä silti saa valittaa väsymystä. Mutta ihan oikeasti jos lapsesi on vasta 2kk. vanha on aivan luonnollista olla väsynyt, eihän sitä oo vielä juuri millaanlailla toipunut raskaudesta eikä synnytyksestäkään. Jos ukkos on kotona, eikä tee mitään kodin hyväksi on se itse laiskapaska. Meillä mies käy töissä ja viljelee maata, eikä siten millään edes ehtisi lasten hoito/ kodinsiivous hommiin. Olen itsekin välillä todella väsynyt ja suoraansanoen täysin maassa. Jostain kummasta sitä jaksamista ja pinnanvenymistä on vielä piisannut. Sitä vain ajattelee, ettei tämä ikuinen tilanne ole, lapset kasvaa ja joskus ne eivät tarvi niin paljon huolenpitoa. Kämppä voi olla joskus kuin pomminjäljiltä, eipä tälläisen lauman kanssa mitään steriiliä ympäristöä voi ylläpitää; yleensä vieraat kyllä ihmettelee, miten meillä voi olla niin siistiä.No mitenhän , no kun äiti siivoaa lasten nukkumaan menon jälkeen koko 250neliön kämpän katosta lattiaan...no heh heh...
Aikuinen nyt, mutta lapsuudessa äiti ei paljoa mitään ehtinyt henkisiä eväitä antaa kun kokoaika meni keittiössä häärätessä sun muuta.
Orpo olo jäi lapsuudesta.
Kuinka monta tuntia miehesi käyttää työnhakuun päivittäin? Jos vaikka 5 tuntia, niin silti hän ehtii tehdä paljon kotihommia.
Jos miehesi taas ei edes viitsi hakea töitä, niin sopikaa vaikka niin, että joka toinen pv mies hoitaa vauva ja sinä kotityöt ja toisin päin. Koska imetät, homma ei toimi täysin noin, mutta soveltakaa sitä oman maun mukaan.
Jos/kun miehesi menee töihin, sinä ehdit kyllä hoitaa vauvan ja kodin. Jos väsyttää, nuku samaan aikaan vauvan kanssa, myös päiväunet. Siivoa, tee ruoka yms. silloin kun vauva on hereillä. Jos vauva kaipaa koko ajan viihdyttäjää, kanna vauvaa liinassa tms. kun teet kotitöitä.
Jos teillä olisi enemmän lapsia, ymmärtäisin väsymyksen. Mieti, oletko masentunut, onko parisuhteenne huono, onko mies masentunut, onko teillä jommalla kummalla muita psyykkisiä ongelmia. Juttele miehen kanssa.
..oli masentunut tai ei..höh
vaikka on työttömänä kotona. Sano hänelle, että hän joko !) hankkii työpaikan tai 2) tekee puolet kotitöistä tai 3) pakkaa tavaransa ja lähtee pois (tai sinä pakkaat ja lähdet, jos asutte hänen asunnossaan).
Miksi ihmeessä annat tuon ukon määräillä itseäsi, vaikka hän ei edes ole laillinen aviomiehesi? En minä ainakaan sallisi sellaista.
Sinähän kuulostat ihan superäidiltä! Muistan kun itse olin ensimmäisen lapseni kanssa kotona, en saanut juuri mitään tehdyksi. Nyt lapsia on muutama enemmän ja olen jo oppinut organisoimaan. Turhaa verrata itseä useamman lapsen äiteihin. Elämä kyllä opettaa, jos niitä useampi siunaantuu. Hyvää kevättä teille kaikille. Myös "uutteralle" isälle.
Meillä on kolme lasta. 7v, 1,5v ja 6kk. Mies on päivät töissä ja illat raksalla. Rakennamme omakotitaloa. Minä hoidan KAIKKI kotityöt, käyn AINA kaupassa, teen AINA kaikki ruuat. Mutta lapset hoidamme yhdessä silloin kun mies on myös kotona. Miehelle jää siis oma ansiotyö ja raksahommat lastenhoito kun on kotona. Kotitöistä sen verran että imurointi pölyjen pyyhintä wc:n pesu kerran viikossa, pyykki- ja tiskikone laulaa joka päivä, teen kaikki ruuat itse, vauvalle myös soseet teen itse. En osta eineksiä, mitä nyt pari kertaa kk tilataan pizzaa tmv. Herään aamulla noin ennen kuutta kun vauva haluaa maitoa..sitten torkahdan vielä ja herään klo 6.30 kun vauva herää. Isommat lapset (7v ja 1,5v) heräävät noin klo 8.00. Isompi alkaa valmistautua esikouluun ja minä keittelen aamupuuroa ja vaihdan vaippoja ja puen lapsia. Sitten on aamupuuro ja esikoinen lähtee eskariin. Siinä sitten aamupäivä menee siivoillessa ja lasten kanssa touhutessa. Sitten lapset syövät ja menevät päiväunille. Lasten päiväunien aikaan (noin klo 12) itsekin levähdän. Nukahdan tai olen tietokoneella tai herkuttelen vaikka munkkikahvilla :) Sitte ne heräävät ja esikoinen saapuu eskarista..sitten tehdään ruokaa ja syödään välipalaa ja käydään ulkona.. sitten taas siivoillaan ja sit mies tulee kotiin (jos ei mene raksalle) Ilta sitten on semmosta vapaata olemista ja leikkiä (ja koti on sen näköinen :)) Ennen iltapuuroa yhdessä lasten kanssa laitetaan lelut paikalleen. Nukuttamiseen menee sitten aina varmaan tunti..ku keskimmäinen 1,5v huutaa sängyssä ja vauveli haluaa iltamaitoa sänkyyn. Esikoinen onneksi on aina kiltisti mennyt nukkumaan. Mutta onneksi lapset nukahtaa aina viimeistään kymmeeen mennessä niin sitten on omaa aikaa. Tämmöistä arkea sitä pyöritetään joka päivä. Välillä tosiaan puuduttaa ja ahistaa, varsinkin kun se taloprojekti on käynnissä. Kyläilyt ystävien luona on välillä mukavaa vaihtelua. Mutta sen olen huomannut että mitä enemmän on lapsia tullut niin sitä paremmin sitä oppii organisoimaan asioita. Ensimmäisen kanssa muistan myös kun tuntui ettei mitään ehdi tekemään... Se on myös varsin totta että kun vauva on vasta 2kk niin ei sitä ole vielä siitä synnytyksestäkään kunnolla palautunu, imetys väsyttää ja valvominen. Ap:n miehen pitäisi ehdottomasti auttaa kotitöissä ja lapsen hoidossa enemmän. Ja ei se ole kamalaa jos nousee vasta klo 11-12 ylös. Kyllä se rytmi sitten myöhemmin tasoittuu.. pitää elää vaan sen vauvan rytmissä. Varsinkin silloin kun ei ole muita lapsia kuin se yksi.
ja minun henkireikäni on kaksi kertaa viikossa kuntosalilla käynti. Mies yrittää järjestää omat menot niin että pääsen omaan harrastukseeni.
joten elämäsi on vähän helpompaa kuin pikkuvauvan äidin. Kun tulee lapsia lisää, organisointi taidotkin normaalisti kehittyvät. Itse koin vaikeimmaksi sen ajan, kun toinen lapseni oli vauva. Esikoisella ja kakkosella on kaksi vuotta ikäeroa.
Ja miehesi on ymmärtämätön tomppeli. Jos joku on laiska, niin sun ukkos. Jos hän on työtön, niin hänen pitäisi ehtiä puuhaamaan kotona. Sano hänelle, että nyt suuta soukemmalle - sinulle ei puhuta niin. Yhteiset hommat (kuten lapsi ja koti) jaetaan sen mukaan, miten kummallakin on aikaa ja voimia.
tässä oli kaikki pähkinänkuoressa :D!! Hyvä Hyvä!! Tsemppiä ap:lle!!
yksinkertasesti mennä töihin tai EDES alkaa itse tekemään myös jotain siellä kotona. Ei kotityöt ole pelkästään perheen äidin vastuulla.
Tekeekö puolestaan "miesten töitä"? Millä oikeuttaa haukkumisensa? Vai yrittääkö peitellä sitä että itse löhöää sohvalla kiinnittämällä huomion sinuun ja sinun tekemisiisi? Vinkki: lakkaa arvottamasta elämääsi tuollaisen miehen kautta.
meillä oli peini poika saikulla 11päivää. ukko oli valehdellu hoitajille että mie en liiku lainkaan pelko tilojen vuoksi ulkona. no, sos.tantathan sinne tuli, ukon mielestä hän teki oikein, tämä oli hänen tapa muka "herätellä" mua liikkumaan kun olen muka ylisuuri läski ja patalaiska, vaikk kaikki koti työtö on mun harteilla samoin kuin talouden yllä pito rahallisesti vaikk oon kodinhoitotuella ja ukko töissä mut hänen rahat vain häviää johonkin parin päivän sisällä kun palkka tulee. rupesin vain miettii onko tässä enää järkee kun toinen usuttaa tantatkin jo niskaan....
laita viestiä . otan heti yhteyttä. Nyt on KIIRE jos et itse ymmärrä.-L txt tulee mun sp.
mun säpö [email protected]
Miehesi on tainnut alistaa sinut jotenkin, niinkuin helppo on tehdä kun toinen on kaikkensa ruumiillaan antanut kirjaimellisesti. Toisen puoliskon on joskus vaikeata ymmärtää, miten vaativa asia itse äitiys on etenkin alkuaikoina. Miehistä voi kehkeytyä oikeita puberteettiongelmaisia perheeseen, kun vauva on tulossa ja syntynyt. Hänhän jää seksuaalisestikin paitsioon lapsen takia ja miten siitä äidistäkin tuli niin väsynyt, laiska ja peräti lihava (synnytyksen takia) ja köyhä (äitiysloman takia) sen lapsen tulon myötä? Näin ne jotkut narsistimiehet aattelevat ja alkavat itse esittää jopa ulkopuolisillekin olevansa jotenkin parempia kaikessa.
Onneksi vaihe menee aikanansa yleensä lähes ohi, jos kaikki on suhteellisen kunnossa itse parisuhteessa. Miehesi pitää ymmärtää perheen perustamisen ajatus, eivät lapset tule haikaran kantamina, vaan ihmisen ruumiista, ihmisen, joka on tavallisimmin aika kovilla pienen lapsen kanssa yöheräilyineen ja sitoutumisineen lapseen täysin.
Lapset vaativat paljon näkymätöntä työtä jota ei haluta työn teoksi mainita jostain syystä. Mutta lapsen hoito on tärkeintä ja aikaa vievintä maailmassa, sen oivaltaa jokainen jota asia koskettaa.
Miehesi on ilmiselvä narsisti, on sääli että näitä miehiä on nykyisin Suomi pullollaan kuin sieniä sateella. Toivottavasti jotenkin selviydyt MIEHESI kanssa. Lapsen kanssa varmasti pärjäät paljon paremmin.
Ei kannata olla miehessä kiinni vain lapsen takia. Miehen toiminta oli täysin pöyristyttävää ja kannattaa vakavasti harkita, voiko tuollaisen miehen kanssa jatkaa. Mies, joka nolaa ja valehtelee naisestaan sosiaaliviranomaisille voi tehdä ihan mitä tahansa. Tutustu erilaisiin persoonallisuushäiriöihin ja voit huomata, että miehesi ei voi olla terve.
Itse en jatkaisi.
ongelma? Jos mies on kotona, niin eihän sinun tarvitsekaan tehdä muuta kuin hoitaa vauvaa, kun mies voi tehdä kaikki kotityöt sillä aikaa. Tai vaihtoehtoisesti tietysti toisin päin. Päiväuniajan voitte molemmat pitää vapaata kodinhoidosta ja viettää yhteistä aikaa ja silti pitäisi jäädä vielä omaa aikaa kummallekin siten, että toinen hoitaa vauvaa. Ei yhden lapsen kanssa ole mitenkään erityisen rankkaa, jos on kaksi hoitajaakin. Imuroinnit, pölyt ja komerot voi jättää huomattavasti vähemmälle kuin tähän asti. Jos ei ole aikaa tai jaksa, niin mitäs tuollaisella stressaamaan. Naisilla on usein se huono puoli, että pitää yrittää saada tehdyksi paljon enemmän kuin olisi mitenkään välttämätöntä. (Joko omasta tai miehen mielestä.)
Vittu mitä tekstiä. Suututtaa kun ukko on kotona ja käskee sua.Tekeekö se itse mitään siellä.JAkakaa kotityöt tasapuolisemmin niin säkin ehdit sieltä ulos tuulettumaan.Mulla ukko kotona ja lapset jo maailmalla mutta kyllä se ruuat tekee ja käy kaupassa ja imuroi käskemättä ja jos ei tekisi mitään niin kenkää antaisin.Se on aikuinen ihminen eikä tartte mua äidikseen.Se vie aikaa ennen kuin ensimmäisen lapsen kanssa tulee oma selkeä rytmi eikä ihan pienen kanssa voi edes kulkea joka paikassa sairastumisvaaran takia.Kun lapsia on useampia ja ne alkaa kaivata kavereita siitä liikkumisesta ja kerhoilusta tulee tapa ja Sit saa ukkokysellä sun perään.Vauvauinti ja vauvajumpat on mukavia harrastuksia yhden lapsen kanssa.Kysele muilta äideiltä miten ne selviää arjen pyörityksestä.Synnytyskin vie voimia ja hormoonien muutokset;mulla ainakin oli raskausmasennus joka itketti ja vei elämänhaluja ja kaikki uusi pelotti ja ahdisti.Itkin neuvolassakin kun lasta piti pistää kun säälin sitä niin.Se tuntui kamalalta.Unirytmien muutos väsyttää.Sun on pakko nukku apitkään että saat edes 5 tunnin yhtenäisen unen.Se voi pitkään jatkuneena aiheuttaa jo mielentrveyshäiriöitä ja sun on kuitenkin jaksettava sen lapsen kanssa päivät.Yirät nukkua aina kun lapsisikin nukkuu.Pyydä miestäsi auttamaan.Oletko sä joku miehesi egon pönkkä kun se vaatii sua olemaan näyttelyvaimo.Ota se mukaan neuvolaan ja laita se kuuntelemaan ammattilaista lasten hoidossa ja uusien elämäntapojen opettelussa.Ota se heti mukaan kaikkeen.Ehkäpä se haluaa itsekkäästi vaan olla rauhassa kotona,kun on ajamassa sua pois sieltä.Siis sinne kerhoihin.VAuvan itku käy ehkä sen hermoille mutta ei kehtaa sitä sanoa sulle.Mulla oli koliikkivauva joka huusi joka päivä niin että olin seota jo päästäni.Autokyyti oli ainoa konsti saada se rauhoittumaan.Se lapsi on teidän yhteinen.Ei pelkästään sun.
Minun mielestäni normaalin arjen hoitaminen ei ole mitään superäitiyttä. Mietin jo hetken, kirjoititko ihan tosissasi? Jos heräät klo 11-12, niin ei ihme että et kerkeä tehdä mitään..! Meillä herätään 6-7 aikaan, useimmiten klo 6 ja usein vähän aiemminkin, joten klo 12 mennessä jo kämppä kiiltää, ruoat on laitettu ja ulkoilemassakin keretty käydä. Tuonne asti nukkumisesi minua ihmetyttää, että onko kyse tavasta vai väsymyksestä ja onko väsymyksen syy pelkkä vauvan kanssa valvominen vai jokin muu.. Itse olen tosin ollut aamuvirkku jo ennen lasten hankintaakin, joten aamuherätykset eivät ole ongelma. Jos nukun "pitkään", se yleensä tarkoittaa vaikka klo 8 asti, joskus 9. Enpä muista, milloin olisin nukkunut edes klo 9 asti enkä sitä kaipaakaan, kun tuntuu että päivä menee hukkaan jos ei ajoissa nouse.
Toiset tarvitsevat unta jopa 10 tuntia, kun toiset pärjäävät kuudella tunnilla. Kiitä onneasi, että olet näitä vähäunisia, mutta myös aamuvirkkuja. Mielestäni aamuvirkkuus ei kuitenkaan ole sen ihailtavampaa kuin iltavirkkuus. Tämähän on geneettinen ominaisuus.
Sanoisin kyllä, että on TODELLA harvinaista, että joku ihminen herää kuudelta, ellei mene töihin. Tuollaisen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja jos parisuhteessa mies ei ole samanlainen huomattavan aamuvirkku, niin voi tulla ongelmia, koska on niin kaukana keskiarvosta. Todella provoilultahan tuo kuudelta herääminen kuulostaa, jos ei itse ymmärrä, että se on todella harvinaista vapaaehtoisesti. Et taida hirveästi tuntea ihmisiä?
Aloittajalle sanoisin, että nukkumisesi on täysin normaalia, jos olet aikaisemminkin nukkunut yhtä paljon. Jos unentarve on lisääntynyt, voit olla myös masentunut, mikä olisikin ymmärrettävää, kun mies ei tue, eikä kannusta, vaan haukkuu.
Perus unentarve jokaisella ihmisellä on vähintään 6h ja enintään 8,5h, ja jos nukut enemmän, niin se on todella väsyttävää, ja siten tekee siitä ikävän kierteen ja loppujen lopuksi mikään ei riitä.
Aloittajahan nukkuu yöuniaan korkeintaan 4-5 h putkeen, ja se ei välttämättä kaikille riitä, ja se kuormittaa, mutta siihenkin voi tottua ja oppia pärjään, ja varsinkin jos se elämä olisi muutenkin kunnossa, niin se herääminen olisi kivempaa, kuka sitä nalkuttavaa äijää jaksaa nousta kuuntelemaan. Ja tietenkin niin jo olikin, että synnyttäminen ja raskausaika vie vielä aikansa toipumiseen...
Minä olen aina väsynyt, tuntuu, että koskaan ei saa nukkua tarpeeksi. Yhden vuoden elämästäni jouduin lapsen kanssa valvomaan melkein ympäripyöreitä. Tuntuu, että nyt monen vuoden jälkeenkään en ole päässyt entiseksi pirteäksi itsekseni tuon rumban vuoksi. Koko ajan on jotain huolta, ja opiskelu ja työnteko on nykyään se henkireikäni. Mutta tuntuu, että unta ei saa koskaan tarpeeksi.
Aloittajalle. Minä olen ns. laiska äiti, ihan oikeasti. Puolisoni hoitaa lähes kaikki kotityöt, on myös itse työelämässä. Laittelen ruokaa, ja olen lasten kanssa, mutta siivoukset, pyykkäykset ym muut jutut on lähes ainoastaan miehen hoidossa. Ei hän valita, ja tekee niitä mielellään. Meille on muodostunut aika selkeä työnjako vuosien saatossa. Ensin tein kaiken yksin, hoidin raha-asiat ja muut paperihommat, siivosin, laitoin ruoat jne. Nykyään siis hoidan mm. lasten terveyteen liittyvät jutut, lasten vaatehankinnat, talousasiat ja kannan vastuun kaikesta, kun puoliso on työmatkoilla. Mutta muulloin mies hoitaa ns. kotityöt pääosin. Se hoitaa, kuka on parempi mihinkin. Tällä hetkellä teen itse ympäripyöreää päivää opintojeni vuoksi. Ikinä ei ole tullut sanomista, vaan puoliso järjestää minulle vapaapäivisin mahdollisuuden opiskella ihan rauhassa. Eikä ikinä ole tullut sanomista kotitöistä.
Koska aikamme ei riitä kaikkeen, on jouduttu tekemään monenlaisia ratkaisuja. Ehkä suurimpana meillä se, että lasten ollessa pieniä, emme alkaneet itse taloamme tekemään, vaan rakennutimme sen, nyt loppuhommatkin sitten teetetään timpureilla, saapahan timpurin perhekin leivän pöytään. Itse teeme sitä, missä olemme hyviä ja mistä nautimme.
Kotitöistä on turha alkaa tappelemaan, eikä toista laiskaksi haukkumaan. Mies ei välttämättä ymmärrä lastenhoidon tuoma työmäärää, ei meilläkään ennen kuin hän oli itse aikanaan koti-isänä ja minä töissä. Eivät riittäneet tunnit hänelläkään hommiin. Perhe on perhe, ja niissä työt jaetaan. Jos se ei onnistu sovinnolla, niin kannattaa miettiä, mistä kiikastaa. Ihan on sama rahan käytössä. Itse olen sitä mieltä, että yhteinen panos, yhteinen talous. Ja puolisoni on vain mielissään, kun ei tarvitse raha-asiota miettiä- Joutuu sitä töissään tekemään ihan tarpeeksi.
Tekeekö se mies ite jotain perheen eteen? Huhhuh mikä valittaja, ei sun tommosta tarvii kuunnella. Hei Camoon älä alennu ees uskomaan noita asioita mitä se sulle sanoo, itsetunto kunniaan!
Hei
nauti sä vaan elämäsi ihanimmasta ajasta, äläkä ota turhia paineita. Tuoreena äitinä elämä hakee uutta uomaansa, ja sinun pitää oppia säästämään itseäsi. Vauvan ja oma hyvinvointisi ovat tärkeintä. Priorisoi!! Muista aina, että muiden elämää on turha verrata omaan, jokaisella meillä on omat arpemme, vaikka päällepäin näyttäisi kuinka hyvältä. Sinä olet onnekas, kun sinulla on ihana vauva : )
Onnea vauvan kanssa, ja ihanaa loppukesää