Varsinkin näin nettiaikakautena huomaa parinvalintakriteereissä yhdeksi tärkeimmistä nousevan ihmisen suhtautumisen julkisuuteen.
Tuo asia paljastuu ihmisestä lukemalla hänen kirjoituksiaan. On turha lähteä etsimään parisuhdetta henkilön kanssa, jonka käsitys suhteesta julkisuuteen poikkeaa huomattavasti omasta. Melkein voisi sanoa tuon pätevän myös ystävyyssuhteisiin.
Asiallehan ei voi mitään. Ihminen joko haluaa tuoda itseään esiin, tai sitten ei halua.
Ristiriitoja alkaa syntyä, kun julkisuudenkipuisempi ryhtyy väkisin vetämään matalammasta profiilista pitävää esiin.
Osalle ihmisistä julkisuus ei ehkä avaudu täysin. Kysymyksessä saattaa olla muiden ihmisten älykkyyden aliarviointi tai vaikeus hahmottaa sosiaalisia tilanteita.
Tuo asia paljastuu ihmisestä lukemalla hänen kirjoituksiaan. On turha lähteä etsimään parisuhdetta henkilön kanssa, jonka käsitys suhteesta julkisuuteen poikkeaa huomattavasti omasta. Melkein voisi sanoa tuon pätevän myös ystävyyssuhteisiin.
Asiallehan ei voi mitään. Ihminen joko haluaa tuoda itseään esiin, tai sitten ei halua.
Ristiriitoja alkaa syntyä, kun julkisuudenkipuisempi ryhtyy väkisin vetämään matalammasta profiilista pitävää esiin.
Osalle ihmisistä julkisuus ei ehkä avaudu täysin. Kysymyksessä saattaa olla muiden ihmisten älykkyyden aliarviointi tai vaikeus hahmottaa sosiaalisia tilanteita.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mitenköhän sen julkisuuden olisi tarkoitus ilmentyä tavisparin elämässä?
Aloituksesi on outo mutta kiinnostava. Annapa joku konkreettinen esimerkki, että ymmärrän, mistä puhut.
on mahdollistanut aivan eri tavalla selvittää ihmisen asennoitumisen julkisuuteen.
Tavisparin elämään tuo julkisuuskuvio voidaan konkretisoida siten, että osa ihmisistä on sisäistänyt tavan puhua omat ja muiden asiat laajassa sosiaalisessa verkostossa, kuten naapureiden, ystävien ja tuttujen kesken.
Ristiriita syntyy, kun matalamman profiilin omaava saa kuulla itsestään kerrotun asioita, jotka eivät hänen mielestään kuulu kuin kahden kesken puitaviksi.
Kysymyshän on siitä, että heidän suhtautumisensa julkisuuteen on perustavanlaatuisesti erilainen eikä tuo asia ole korjattavissa.
kuulua tuossa asiassa eri sukupolveen. Itse olen tottunut siihen, että naisilla on tapana puhua omista asioistaan tutuilleen avoimesti. Omat asiat pitävät luonnollisesti sisällään myös naisen parisuhteen ja siihen sisältyvän miehen.
Mies saa todeta, että naisen tutut tietävät hänestä joka tapauksessa riittävästi. Mun ikäryhmässä sitä ei vaan kutsuta julkisuudeksi :-)
julkisuustermiä voitaneen käyttää netissä syntyneistä suhteista ainakin silloin, kun suhdetta ylläpidetään osittain myös netin kautta julkisesti.
Tällöin syntyy pienempien piirien julkkispareja. Toinen vaihtoehto on teiden erkaantuminen, kun huomataan toisen erilainen suhtautuminen julkisuuteen.
Pitäisin julkisuuden tavoitteluna tuoda suhteitaan esiin toistuvasti netissä, jonka levikki on mitä on.
en usko "vahinkoihin" julkisuushakuisuudessa vaan yksikin kerta riittää todentamaan ihmisen julkisuushakuiseksi.
"Ristiriita syntyy, kun matalamman profiilin omaava saa kuulla itsestään kerrotun asioita, jotka eivät hänen mielestään kuulu kuin kahden kesken puitaviksi."
Mutta nythän kyse oli netistä ja sen julkisuudesta eikä lähinaapurustosta ja ihmisistä joita kohtaa päivittäin?
Avoin persoona voi kertoa itseensä liittyviä asioita ja tilanteita ja silti pitää kiinni toisen identiteetistä. Tällöin "julkisuutta kaihtava" pysyy poissa julkisuudesta henkilönä ja vain tapahtuma on dokumentoitu julki.
Pitääkö esim. tällä palstalla pelkkä nimimerkki käsittää henkilöllisyytenä?
Maailmassa on miljoonia tarinoita jotka ovat kopion kopioita. Se että kerron että kerron vaikkapa erään ystäväni sairastavan masennusta ja aiheita joita siihen liittyy on joukko tietoa, muttei yksilöivä sellainen.
Mikä on vialla jos ihminen ei pysty kohtaamaan itseään koskevia asioita - henkilöllisyydestä irti kytkettynä - julkimediassa? Mikä leimaa tuota tietoa tässä tapauksessà?
Mikä on asian merkitsevyys pohjimmiltaan? Koska jokatapauksessa hän tietää tuon faktan jo valmiiksi - kuten tietää kumppanikin. Faktan leimaavuus perustuu henkilöllisyyteen - joka tässä tapauksessa on ei-julkinen.
Mutta onko netti-identiteetti - vaikka pelkkä nimimerkki - sittenkin persoona jota pitäisikin kohdella kuin yksilöä kokonaisuudessaan kun puhutaan asioista?
Onko anonyymi sittenkään anonyymi - järkitasolla kyllä - mutta entä tunnetasolla?
Jos ei voi kohdata tekemiään asioita edes tunnisteettomassa muodossa ei ehkä kannata tehdä mitään. Koskaan.
Entä jos tämä on vain jotain jonka olet kehittänyt päässäsi, teoria?
Teen kauaskantoisen johtopäätöksen ja oletan että olet kokenut jotain tälläistä itse.
Entä jos olet itse anonyyminä nettipersoonana paljastanut itsestäsi jotain sellaisella tavalla joka antaa kumppanille aiheen olettaa että olet omalta osaltasi hyvinkin avoin. Onko siinä tapauksessa jos vaikkapa anonyymi puolisko esittelee nimimerkkinsä suojista jotain todella räävitöntä - no - sanotaan nyt vaikka että rintansa - onko siinä minkäänlainen mahdollisuus väärintulkita tilanne niin että hän on pohjimmiltaan avoin ja haluaa tulla huomatuksi?
Millainen on suhtautuminen julkisuuteen, entä keskustelutarve ja rajanvedot- ja terävöitykset vaikkapa kumppanin tai -ehdokkaan kanssa aiheesta?
Kuvitellaampa että tässä tapauksessa kilahdat sellaiselle tyypille joka olisi valmis poistattamaan itsensä netistä ja käyttämään vaikka saksia nettijohtoon ollakseen kanssasi, arvojärjestyksessä "julkisuus" tai edes "avoimuus" olisi kaukana sen ihmisen tärkeyden takana, mutta oletus olikin että asia on ok ja siksi se "julkisuudenkipeä" toteutti itseään uskoen että homma on ok?
No toisessa ketjussa viitattiin tähän, ja laitan sulle esimerkiksi Relaxed Eyesin, Mettiksen. Jos mä seurustelin jonkun miehen kanssa, en tosiaankaan kestäisi, että meidän suhdetta eletään Suomi24-miehen logiikassa - tai millään muulla palstalla, ircissä, mesessä tai muualla. Muiden kanssa siis. En kestäisi. En suostuisi. Kokisin pettämiseksi, jos saisin selville, ja en olisi siis tiennyt. Sen verran intiimejä juttuja Mettiskin paljastelee. Oman kuvansakin, eli sen perusteella tutut kyllä tietävät myös, kenestä naisesta on kyse.
enemmän ja vähemmän sosiaalisia ihmisiä. Kaksi yltiösosiaalista ihmistä lienee ideaali pari, yhtälailla kuin olisi kaksi huonommilla sosiaalisilla taidoilla varustettuakin.
Törmäyksiä ihmissuhteissa aiheuttaa se, että emme elä täydellisessä maailmassa, vaan parisuhteeseen ajautuu usein kaksi täysin erilaista ihmistä. Se vetäytyvämpi saattaa helposti tulkita sen toisen sosiaalisuuden haluksi etsiä uutta kumppania.
Nyt en tarkoita sitten pelkästään nettiä, vaan ihan reaalimaailmaa ja tilanteita joita syntyy vaikkapa ravintolassa yms.
mutta en täysin rinnastaisi sosiaalisuutta ja julkisuushakuisuutta toisiinsa.
Epäsosiaalinenkin voi olla netissä sosiaalinen, myös epäsosiaalinen voi olla julkisuudenhaluinen ja sosiaalinen voi olla julkisuutta kaihtavallakin tavalla.
on riski siinäkin mielessä ihmissuhteessa, että julkisuutta kaihtava on aina se häviävä osapuoli.
onhan se niin, että sosiaalinen ihminen on äänessä sen porukan keskellä ja viihtyy siellä, kun taas epäsosiaalinen, jos se edes viihtyy porukassa, on siellä joukon reunalla ja korkeintaan myöntelee toisten jutuille.
Ehkä mä kuitenkin ajattelen enemmän reaalimaailman kautta tätä asiaa.
valotatko vähän?
oman yksityisyytensä.
kukaan ketään tunne, joten ei täällä ole yksityisyyttäkään hävittävänä.
Sehän se olisi todella väärin, jos täällä kirjoittelisi omalla nimellään ja sitten kertoisi intiimejä asioitaan. Silloin vasta voisi se kumppanikin hävitä sen yksityisyytensä.
julkisuushakuisuus sisältää enemmän negatiivisuutta kuin positiivisuutta korostavia piirteitä.
Voihan olla, että pelkkä äänen volyymi saa ihmiset kiinnittämään huomion henkilöön, joka ei sitä julkisuutta kuitenkaan tieten tahtoen hae.
hehkuttaa tai sitten surkutella asioita niin, että kaikki tietää niistä. Netti tarjoaa siihen oivan mahdollisuuden.
sinulle tuo julkisuudenhakuisuus tarkoittaa siis omista asioista kertomista ystävilleen ja tutuilleen tai esimerkiksi tällaisilla palstoilla. Ja siinä samassahan tulee kerrottua monesti myös muidenkin asioita. Kieltämättä minustakin esimerkiksi omat ongelmat tulisi käsitellä ensi sijassa sen oman kumppanin kanssa, mutta on toisaalta tilanteita, joissa ulkopuolinen ystävien apu voi olla tarpeen.
Minusta tää on suuressa määrin myös ihan sovittavissa ja keskusteltavissa oleva asia. Eihän sitä välttämättä edes itse tajua, että asia voi toiselle olla häiritsevä.
kertovat ihmisestä nekin. Oho, tulikos paljastettua vähän liikaa.
Kiinnitin vain huomion erääseen parinvalintaseikkaan, mihin ehkä muidenkin kannattaa kiinnittää huomiota.
Jos avaajalle julkisuus tarkoittaa asioiden jakamista muiden kuin kumppanin kanssa, niin ei se minusta ehkä kumppanin valintaperuste ole mutta jonkin asteinen samanlaisuus varmaan helpottaa suhteen arkea.
Minusta on normaalia kertoa elämästään muille. Jos tapaisin miehen, joka heti kättelyssä latelisi määräyksenään että hänen (eli siis myös minun jos pari olisimme) elämästään ei sitten kylillä tai verkossa puhuta mitään niin se olisi saman tien sayonara minun puoleltani.
Miksikö?
En minä mitään julkisuutta itselleni hae, mutta ihminen joka nostaa kauhean haloon normaaleista asioista puhmisesta on minusta vainoharhainen ja outo. Vainoharhainen siinä mielessä että hän paisuttelee merkitystä, joka muille on hänen jutuistaan kuulemisella. Ja outo siinä mielessä, että tulee mieleen että hän on perheestä, jossa on ollut se kehitysvammainen hys-hys-sisko kettingillä kellarin patterissa ja isi on humalapäissään vähän koulinut akkaansa ja vihkinyt teinilapsensa seksin saloihin. Siis että mies on oppinut etä asiat saavat ovat perseellään, kunhan tämä ei ole yleisesti tiedossa. Kulissi kiiltämään vaan.
Omissa parisuhteissa ei ole ollut asiasta ongelmia. Mutta taidan olla itse ja olisivatko kumppanitkin olleet välimallin kansalaisia tässä suhteessa.
ominaisuudet kuin hienotunteisuus ja luottamuksellisuus? Ymmärrys siitä, että jotkut asiat pysyvät kahdenvälisinä ilman, että siitä tarvitsee erikseen ilmoittaa.
Erilaisuus voi olla siinä, mitä ymmärretään normaaliudella. Oudoksi en lähtisi nimittämään henkilöä, joka ei avaudu kaikesta heti tai avautuu hitaasti. Vainoharhaisuus voi muodostua myös siitä, jos kuvitellaan ihmisellä olevan ongelmia pelkästään siitä syystä, että haluaa pitää elämänsä ja asiansa edes joiltain osin yksityisenä. Vielä ikävämpää, jos levitetään tällaista oman mielikuvituksen tuottamaa "tietoa".
"Ymmärrys siitä, että jotkut asiat pysyvät kahdenvälisinä ilman, että siitä tarvitsee erikseen ilmoittaa."
Juuri noin se on minulla toiminut ja siksi mies, joka alkaisi paaluttaa sääntöjä tuntuisikin omituiselta. Eli normaali, normaalisti elävä mies ei tarvitse vakuutteluja että akka on turpa rullalla vaikka mies vähän hiilestyisi. Ja juuri siksi minusta on erittäin epäilyttävää jos mies alkaa vihjailla "salassapidosta".
Niin ja on se epänormaalius mahdollista toiseenkin suuntaan. Eli kyllä minulla lempi laimentuisi jos mies vaikka kuvaisi toosaani ja lähettelisi kuvia kaiken maailman pikkuserkuilleen ja duunin kesähessuille.
Tähän piti vielä kommentoida:
"Oudoksi en lähtisi nimittämään henkilöä, joka ei avaudu kaikesta heti tai avautuu hitaasti."
En minäkään.
On iso ero siinä, kuinka henkilö itse toimii ja siinä, miten hän pyrkii ulottamaan valtaansa toiseen.
Eli minusta on laajempi oikeus puhua tai olla puhumatta kuin pakottaa toista puhumaan tai vaikenemaan.
Minä ainakin olen niin kova lörpöttelijä...että unohdan aina mitä ja kelle kerron.
Hienotunteisuus ja luottamus on tietenkin tärkeitä asioita. Se että pystyy ajattelemaan miltä toisesta tuntuu...
Kiinnitin vaan huomion tuohon, että yksi keskustelija aika jykästi tuomitsi sitten vainoharhaiseksi jne. Kääntäisin tämän tosiaan toisin päin.
Oisko tää asioitten julkituominen vaarallista semmoiselle, joka kokee toisten 'kiusaavan' sitte? On sellaisiakin ihmisiä, jotka pilkkaavat ja pistävät toisen naurunaliseksi kun saavat tietää jotain henkilökohtaisia yksityisasioita. Oisko tässä jukisten salaisuuksien käsittelyssä jotain korjaamisen varaa. Tajuttaisiin se, etti kaikki asiat ole kerrottu nauramista varten.
Ehkä tätä kuitenkaan ei voi koskaan korjata. Aina tulee oleen ihmisiä, jotka halveksii toisen tunteita ja tulee kiusaamaan ja nauramaan vaikka päin naamaa sulle.
*jotenka parempi pitää suu supussa...kunnes kaikki ihmiset alkavat voida niin hyvin, ettei toisen kiusaamista enää esiinny*
Hyvä aloitus sulla. Samantyyppisiä asioita olen joskus itsekin miettinyt. Kyllä ihmisten juttuja netistä lukemalla aika paljon pystyy päättelemään siitä, että mikä ihmisen henkilökohtainen "suhde" julkisuuteen on, ts. miten ihminen siitä ajattelee.
Netti on erilainen kommunikointiympäristö, kuin live-elämänpiirin sosiaaliset näyttämöt, joten kyllä musta on vissi ero esimerkiksi niissä, että puhuuko ihminen yksityiskohtaisen tarkasti henkilökohtaisista asioistaan muutamalle ystävälleen "livessä", vaiko tekeekoö sen saman netissä, jossa juttujen ns. vastaanottajana ja lukijoina on, ainakin julkisilla ajatustenvaihdon foorumeilla, laaja ja periaatteessa loppumaton yleisö.
Jos nyt ajatellaan vaikkapa omilla kuvillaan keskustelupalstoilla esiintyviä: kyllä mielestäni sellainen itsensä esilletuonnin valinta velvoittaa ihmiseltä enemmän, kuin vapauttaa. Jos vaikkapa (esimerkin vuoksi seuraava) kuvansa kanssa esiintyvä pelkästään arvioi kriittisesti kadulla vastaantullutta ihmistä netissä, niin kyllä siinä varmaan hyvin äkkiä pystytään yhdistämään naamaa ja juttuja toisiinsa. Etenkin, jos kyseessä olisi verbaalisesti kovin tottumaton ja itseään pitkälti yhtäläisellä tapaa sensuroimattomasti, kuin livessäki ilmaiseva kirjoittaja, niin varmaan sillä stylellä pystyy (pahimmassa tapauksessa) hankkimaan vaikka melkoisen vihamieslaumankin itselleen, siinä nettailun sivutuotteena...
Jokainen toki tekee valintansa, mutta itse en vielä tähän päivään mennessä ole kokenut tarvetta profiloitua kasvoillani tai rekisteröidyllä nimimerkillä esimerkiksi tämäntyyppisillä keskustelun foorumeilla. Olen kokenut, että mun on helpompi jutella ja vaihtaa ajatuksia näin, joskin toki tietysti minunkin täytyy ( siinä missä muidenkin) muokata juttujani tietoisesti aina siten, että jos vähänkään viittaan johonkin live-elämässä tuntemaani ihmiseen, on juttu kirjoitettava siten, ettei siitä voi selkeästi ja suoraan yhdistää puheenalaista asiaa keneenkään yhteen tiettyyn yksittäiseen. Jonkin verran olen toki puhunut itsestänikin, mutta melko vähäisesti.
Tietyssä mielessä tämäntyyppiset foorumit saattavat olla juuri niitä merkittävimpiä rajanvedon paikkoja jokaiselle, missä on koko ajan syytä miettiä, missä kulkevat yksityisen ja julkisen rajat. Joillakin kirjoittajilla olen joskus havainnut jopa omituista tietoista pyrkyä tuoda keskinäisten yksityisluontoisten väliensä setvintää julkiselle keskustelupalstalle. Musta se on, noh, vähän kornia ja "raakaa" - näin lukijan näkökulmasta ainakin:
Väliin on tullut sitäkin tunnetta, että ikäänkuin jotkut oikein nauttisivatkin(?) tai saisivat "lisäkicksejäkin" siitä, että heidän selkeästi yksityisluontoisilta näyttäviä juttujaan luemme me monet ulkopuolisetkin. Voisiko siinä sitten olla kyse siitä, että julkisuudesta haetaan kuvainnollista äitihahmoa tai vahvistavaa kivijalkaa henkilökohtaisessa elämässä koetuille mielikuville, kokemuksille ja tuntemuksille?
Julkisuus tuskin koskaan kuitenkaan sikäli lienee "pelastaja" kenellekään. Luulisi, että yksityisten suhteiden selvittely julkisilla foorumeilla ainoastaan etäännyttäisi ihmistä itsestään, mutta enempää en asiasta tiedä, kun henkilökohtaista kokemusta sellaisesta em. toiminnan mallista ei ole.
Jos olisin seursnhakija, en katsoisikaan sellaiseen ihmiseen päin, joka esimerkiksi tunnistettavasti kuvansa kanssa jaarittelee kaikki tekemisensä ja mielipiteensä elämänsä ihmisistä yksityiskohtaisesti netin julkisilla keskustelupalstoilla. Blogitkin ( esimerkiksi) lienevät mielestäni sikäli parempia ilmaisun muotoja, jos erityistä persoonaprofiloitumista tunnistettavana henkilönä kaipaa.
Minusta asia on sellainen joka neuvotellaan kahden yksilön välillä, katsotaan mitä kummatkin tarvii ja mitä voidaan tehdä.
Entä jos tilanne on se että toinen on vain helvetin avoin luonnostaan ja toinen yrittää kenties väkisin miellyttää ja sopeutua tilanteeseen - muttei koskaan kerro mikä mättää?
Siinä tilanteessa vika ei ole "julkisuudenkipeässä" vaan "kommunikaatiotaidottomassa". Niin pari- kuin ystävyyssuhteissakin on odotuksia sen suhteen että asioista ja tuntemuksista myös kerrotaan kun ei jokin sovi.
"Kysymyksessä saattaa olla muiden ihmisten älykkyyden aliarviointi tai vaikeus hahmottaa sosiaalisia tilanteita."
Mielestäni tämän asian tiimoilta tuo voi tarkoittaa kumpaa tahansa osapuolta, kenties molempia.
Lähdetään siitä että voidakseen kertoa jostakusta asioita on heillä oltava selkeä yhteys keskenään. Tällöin ollaan mitä ilmeisimmin tutustumisvaiheessa, eli siis kyse ei voi olla siitä että ventovieras latelee sitä sun tätä ventovieraasta - etenkään jos tuo toinen nyt sitten on kuin onkin matalaprofiilinen jolloin hänestä ei tietoja saa minkään muun kuin tutustumisen kautta.
Millainen on matalaprofiilinen ihminen? Veikkaisin että ujo - ehkä arka. Kenties hänellä on ongelmia tai jotain hyvinkin synkkiä syitä miksei hän halua tuoda itseään julki - mutta yksi on varmaa: Hän ei ole ainakaan avoimuuteen taipuvainen.
Voimme olettaa että tuossa tilanteessa - saadakseen tästä matalaprofiilisesta irti tietoja - on julkisuudenkipeän käytännössä tehtävä paljon työtä ja tutustuttava, se voi olla pitkä ja monivaiheinen prosessi jossa todellakin opitaan luottamaan ja tuntemaan toista, hahmottamaan häntä. Tällöin voimme - koska otsikko on "Parinvalintakriteereistä" - olettaa että näillä kahdella todellakin oli vetovoimaa keskenään.
Mietitään hetki - millaista on pitää/ihastua tai jopa rakastua matalaprofiiliseen ei-avoimeen ihmiseen? Jotenkin voin vaistota että ihminen joka ei halua olla avoin missään suhteessa julkisesti voi olla sisäisesti hyvinkin sulkeutunut. Tämä saattaa tarkoittaa että tuollaiselle ihmiselle tunteistaan ja suhteen mahdollisuudesta puhuminen on hyvin vaikeaa, ja matalaprofiilinen saattaa jopa kieltäytyä käsittelemästä asiaa. Onhan tunteminen - vaikka tunteet hyväntahtoisia olisivatkin - ja toisesta kiinnostuminen kuitenkin tietyssä mielessä toisen reviirille tulemista.
Miten siinä käy? Kutsutaan nyt vaikka tätä julkisuudenkipeää sittenkin korkeaprofiiliseksi. Hänessä on sosiaalisia piirteitä, hän haluaa ilmaista tunteitaan tai ajatuksiaan - julkisesti - mutta varmasti myös yksityisesti. Mitä jos tuossa yksityispuolessa tie on tukossa matalaprofiiliseen nähden?
Meillä on käsissämme kaksi ihmistä jotka ovat viehättyneet toisistaan. (Miksi muuten he edes altistuisivat tutustumiselle, miksi matalaprofiilinen antaisi itsestään korkeaprofiiliselle mitään ulos ellei korkeaprofiili kiinnosta?). Tuossahan on selvä mahdollisuus sille että korkeaprofiilinen jää tunteidensa kanssa paitsioon. Hänellä on selvästi luonteensa puolesta tarve jakaa tunteitaan ja asioitaan - mutta matalaprofiilinen ei välttämättä ota sitä henkilökohtaisella tasolla vastaan.
En usko että korkeaprofiilinen menee juttelemaan asiasta vanhemmilleen tai koiralleen. Hän haluaa huomiota.
Entä jos julkinen kirjoitteleminen onkin substituutio sille että korkeaprofiilinen ei saa vastinetta matalaprofiiliselta?
Mutta - kun korkeaprofiilinen kirjoittaa asioitaan julkiseksi - myös matalaprofiilinen lukee sen. Vaikka lukijoita olisi tuhansia on viestin substanssi täysin ymmärrettävissä vain yhdelle lukijoista. Ehkä hän haluaa sekä sitä että asia tulee noteeratuksi - että sitä että sen todellinen kohde myös saa viestin.
Substituutti paremman puutteessa vai julkisuushakuisuutta?
Miksi nuoret rakastavaiset kaivertavat nimikirjaimensa sydämen sisään - tai ainakin sarjakuvissa näin tapahtuu. Eikö asiaa voisi pitää omana tietona?
Yksi syy on pysyvyys, merkin jättäminen. "En tahdo perua tätä. Olkoon se kaikille tiedoksi."