Tarina on pitkä ja tätä on jatkunut vuosia...riitainen suhde ja totuuden nimissä olen ajoittain ollut aika poikki..paljon on syntejä puolin ja toisin...perheväkivaltaa miehen puolelta, pettämistä naisen puolelta, mykkäkoulua, eri makuhuoneet ja ties mitä kamalaa, seksiä ei pariin vuoteen ...No tämän listan perusteella kaikki varmasti ihmettelevät millaisessa perhehelvetissä oikein eletään....
Kolikon toinen puoli on mukava asuinalue ja kohtuullinen koti, mukavat lapset, mukavine harrastuksineen ja kaikki sen ympärillä pyörivä.
Nyt on puolen vuoden mittaan tullut mitta täyteen ja ulkopuolista apuakin on hankittu ja karkeana suosituksena kait olisi ero ja kummallekin oireidensa mukaista terapiaa...
Minulla jo asunto valmiina, mutta nyt olen ruvennut nynnyilemään ja haikailemaan sen 'normaalin' ja tutun arjen perään...
Päätös tuntuu ehkä oikealta, mutta lähtö on vaikeaa...arki on ollut ajoittain kamalaa ja kuluttavaa, mutta kuitenkin niin turvallista. Mitä sanotte...päällisin puolin näytämme 'hyvältä perheeltä'...onko hyviä neuvoja kellään...
Kolikon toinen puoli on mukava asuinalue ja kohtuullinen koti, mukavat lapset, mukavine harrastuksineen ja kaikki sen ympärillä pyörivä.
Nyt on puolen vuoden mittaan tullut mitta täyteen ja ulkopuolista apuakin on hankittu ja karkeana suosituksena kait olisi ero ja kummallekin oireidensa mukaista terapiaa...
Minulla jo asunto valmiina, mutta nyt olen ruvennut nynnyilemään ja haikailemaan sen 'normaalin' ja tutun arjen perään...
Päätös tuntuu ehkä oikealta, mutta lähtö on vaikeaa...arki on ollut ajoittain kamalaa ja kuluttavaa, mutta kuitenkin niin turvallista. Mitä sanotte...päällisin puolin näytämme 'hyvältä perheeltä'...onko hyviä neuvoja kellään...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sorry, vastaan vähän kiireellä, kun töitäkin pitäis tehdä :)
Mutta itse, erotettuna kylläkin - eli jätettynä, nyt asun omillani yksikseni yli 30 v avioliiton jälkeen ja voin sanoa että elämä kantaa!
Eräs ystävättäreni oli samassa tilanteessa kuin sinä nyt eli pähkäili pari vuotta mitä tehdä. Osasyy ratkaisunsa tekoon olin kuulemma minä, jonka hän näki viihtyvän uudessa kodissaan ja myös huomattuaan, että vaikeuksia tulee, mutta niistä selviää. Ystävät ovat nyt sinulle se kaikkein tärkein turvaverkko!
Omat ystäväni tulivat minulle vielä tärkeimmimmiksi ja läheisimmiksi eroni myötä ja samalla sain heiltä monia hyviä neuvoja nenäliinojen ja olkapäiden ohella.
Siis tiivistäen: sinulla on oikeus onnellisempaan elämään!! Sano se muutaman kerran ääneen ja rupeat jopa uskomaan siihen - tai ainakin haluamaan sitä!
Kuuntelepas joskus laulua: entä jos elätkin vain kerran...
Minun kokemuksen mukaan ei kuitenkaan kannata lähteä jos ei ole ihan varma. En enää ahdistu niistä asioista missä suhteessa, mutta uuden suhteen puutekin ahdistaa. Ei elämä sinkkunakaan ole ihan yksinkertaista ja pelkkää juhlaa jos ei liitossakaan..
Epäilet ehkä, että puolisosi on edelleen se sama johon aikoinasi rakastuit. Olisiko mitenkään mahdollista, että vaikkapa parin kuukauden ajan ette syyttelisi toisianne menneistä? Tämä voisi olla testi jolla koettaisitte löytää sen entisen puolisen kaiken vuosien aikana kerääntyneen kuonan alta.
Voisitte toki riidellä kaikista erimielisyyksistä, mutta toinen voisi heti huomauttaa, että hei nyt vedit vanhoja syntejä mukaan ja pysytään vain tässä hetkessä.
En tiedä ehkä tällä tavoin voisitte rikkoa syytösten kehän.
Tottakai on vaikeaa ja pelottavaa lähteä, se on tottumuksen rikkomista, vähän kun lopettaisi tupakan polton. Kaikkeen mihin on tottunut niihin riitoihinkin, nekin tulevat hyvin äkkiä normaaliksi arjeksi. Kun minä erosin olin ihan hukassa enkä osannut tehdä mitään en edes laskuja maksaa ja mikään ei tuntunut miltään kun oli tottunut tekemään niitä asioita toisen kanssa mutta vuosi erosta nyt ja pikkuhiljaa on alkanut sujua ja en menisi takaisin ikinä enää. Minua auttoi että pistin paperille ne kaikki asiat mitkä meillä oli yhtä helvettiä ja aina kun katon sitä niin tulen järkiini.
Sinun pitää tehdä se päätös että lähdet tai sitten yrität kanssa tosissasi saada suhdettasi kuntoon koska jos sinulla on vielä jotain tunteita jäljellä niin olisi hyvä ne selvittää ennen eroa. Yksi on että lapsethan ne ovat tärkeimpiä tässä ja pitää niitä ajatella, mikä on niille parasta kanssa. Näkevätkö he teidän riitoja ja kärsivät siitä vai olisiko vielä heidänkin takia hyvä yrittää? No tsemppiä, tiedän että ei ole helppoa, mutta rohkeasti eteenpäin minkä päätöksen teetkin.
... sinun pitää ajatella itseäsi loppuelämän ajan tekemässä sitä samaa - tai- hakea muutosta. ero on yksi muutos, alun yksinäisyys, suru, itsesyytökset, yms. silti siitä selviää hengissä ja mikä ei tapa, niin se vahvistaa ja jos, siis jos, osaat rakastaa itseäsi se vahvistuminen ei tule tuomaan mukanaa kyynisyyttä. Opit hyväksymään kaikki tunteet osaksi omaa itseäsi sitten että ne ovat ja niitä voi vapaasti tuntea siten että ne eivät raasta ja vie yöunia. Pieni suru, melankolinen olo, ilo nauru - kaikki kuuluu sinulle itsellesi siten että opit nauttimaan omalle itsellesi tuottavista hyvistä asioista.
vaikea rikkoa omia ristiriitoja! Hauskasti sanottu muuten: "kamalaa ja kuluttavaa" = "turvallista".
Miestä ei näy missään ja sehän sopii hyvin. Kaikki kotona aina rauhallista kun pysyttelee poissa. Vuosikaudet kotona ollessaan on istunut kannettavan ääressä ja yrittänyt tehdä pähkähulluja bisneksiään...on sellainen älykkötyyppi ja omasta mielestään muita viisaampi...kaikkeen sitä ihminen tottuu ja tyytyy...silti kävin katselemassa jotain palstaa missä ihmeteltiin nettideittauksen saloja. Sekin tuntuu tässä vaiheessa ihan ätyttömältä sinkkujämien temmellyskentältä jonne en haluaisi...hullu ja väkivaltainen oma ukko joka ei juo eikä petä...voiko se todella olla se vaihtoehto kenen kanssa loppuelämäni elän? ...tai sitten yksinäisyys ja köyhyys...tässäpä elämänpelkoa kerrassaan
Kiitokset kaikille kivoista viesteistä! Mukava kuulla erilaisia näkemyksiä ja omia kokemuksia
Elämässä tulee aina aikoja jolloin se on "kamalaa ja kuluttavaa". Se, että elämä on turvallista tarkoittaa, että se ei ole niin kovin usein "kamalaa ja kuluttavaa". Turvallinen elämä on kenties tylsää, mutta voihan sitä aloittaa vaikkapa jonkun hengenvaarallisen harrastuksen.
ovat helppoja, mutta toiminta niiden mukaan on välillä turhan vaikeaa. Tai ei se oikeasti niin vaikeaa ole, sellaiseksi vain yritämme sitä kaikin keinoin tehdä ;). Ja sitten kun viimein saa itsensä irti surkeasta liitosta, niin johan helpottaa!