Olemme noin vajaa kolmikymppinen nuoripari ja kirjoittelen miehen näkökulmasta.
Olemme olleet yhdessä vajaa parisen vuotta, saman katon olla noin vuoden verran. Suhteemme alkoi ja yökerhosta, jonka jälkeen varovaisesti aloitimme yhdessäolon eli suhteemme on ollut alusta lähtien hyvin vakaalla pohjalla.
Ensi alkuun olin itseni ja tyttöystäväni mielestä hyvin kärkäs ja temperamenttinen, periksiantamaton, voimakas ja tyttöystäväni taas kiltti ja hyvin helposti ohjattavissa. Nyt olen itse oppinut hillitsemään itseäni ja olenkin mielestäni hyvin rauhallinen ja pyrin riitatilanteissa olemaan tyyni ja keskustelemaan asiasta huutamisen sijaan, olemaan ennen kaikkea kompromissihakuinen. Olenkin nykyisin tyyni kuin viilipytty ja mielestäni erittäin asiallinen ja hyvä, suoraselkäinen mies.
Niin kuin alussa mainitsin tyttöystäväni oli alussa todella tyyni ja ihmettelinkin usein, että mitenkähän hänet saa suuttumaan. Taisin tästä asiasta mainita, jopa muutamalle kaverillenikin. No nyt tilanne on muuttunut pikkuhiljaa ja hän on ns. alkanut päästä asioista niskan päälle. Olen siis antanut hänelle tilaa ja mahdollisuuksia päättää asioista esimerkiksi sisustuksesta, menemisistä yms. enemmän kuin tarpeeksi. Olen jopa ns. laatinut naisen käyttöoppaan, jota täydentelen aina riidan jälkeen.(opin välttelemään aiheita..)
Missä siis ongelma.
En väitä itse olevani aina helppo ihminen, mutta ainakin yritän puhua minua vaivaamistani asioista. Itselläni on säännöllinen työ, joka vie vuorokaudesta noin 10-12h eli illat olen kotosalla. Tyttöystäväni ajan vie koulu, tentit, opiskeluaikainen työ ja eräs harrastus. Eli hän on paljon poissa kotoa varsinkin viikonloppuisin ja iltaisin. Eli meillä ei ole sitä yhteistä aikaa kovinkaan paljon, sellaista tavallista yhdessäoloa.
Kehun häntä päivittäin miten nätti hän onkaan, otan huomioon ja silitän, lähetän kivoja viestejä ja tuon joskus kukkia kotiin. Synttäreinä järjestän aina jonkun erilaisen yllätyksen ja vuosipäivänä olen järjestänyt salaa yllätysloman kauas ulkomaille. Teen asioita, jotka tiedän olevan harvinaisia muilla pareilla eli näen todellakin vaivaa parisuhteen eteen. Pyrin olemaan ennen kaikkea yllätyksellinen!
Mutta ne raivokohtaukset ja suuttuminen… kysyn häneltä, esimerkiksi, että kaipaisin lisää huomiota, kun tunnen etten sitä saa –niin kohtaus on aivan toisesta maailmasta, huudon määrä on valtava. ”Mä en jaksa sua, tästä ei tule yhtään mitään.., parempi erota.., vittu sä syytät mua koko ajan…mä en jaksa, mä en jaksa…” Ja samalla musta on tullu aika herkkä ihminen, ja varsinkin kun oma rakas suoltaa vihamielistä alistavaa tekstiä pillahdan itse yleensä itkuun…ja sitten ”oon säälittävä.., mee hoitoon…, sä oot sairas ihminen…” En tiedä onko itkuun pillahtaminenkaan sitten normaalia aikuiselta mieheltäkään..?? Mutta niin pahalta se vaan tuntuu. Mulle tällaset riidat jää kummittelemaan mieleen, ja alan niitä analysoimaan päässäni, ehkä mulla on vähän hankala päästä niistä ylitse.
Joskus yritän kuulemma takertua liikaa, syyllistää hänen menoistaan ja siten ahdistan häntä jollakin tasolla. Toisaalta jos lähden kavereiden kanssa baariin sekin on tavallaan huono asia..”sitten tuun niin kännissä kotiin ja mä en saa nukkua…. Miks käyt aina baarissa…Ja mustasukkaisuuttakin hänestä löytyy varsinkin exääni kohden ja muutamia muita naisia(mulla on taipumus flirttailla ihan tahattomasti ja kun satun olemaan vielä ihan komeakin niin kerään kyllä huomiota tyylilläni) Oon ollut aina 100% uskollinen ja mitä pidempään, me ollaan oltu yhdessä niin sen enemmän mä oon alkanu häntä rakastamaan. eli sikäli hyvään suuntaan ollaan menossa, mutta nää suuttumiset/huudot on alkanut kalvaamaan mua tosi paljon.
Tuntuu etten voi puhua hänelle, enkä voikaan vaikka on asioita, jotka mua vaivaa, mutta en yksinkertaisesti voi ottaa niitä puheeksi. Ehkä syksyllä, jos tilanne rauhottuu. Jos ehdotan erilaisia seksijuttua, (seksi muuten sujuu tosi hyvin! hän yleensä suuttuu/loukkaantuu (TAUKO)
Itse asiassa taisin tajuta tätä kirjottaessa, mistä kiikastaa. Syy taitaa olla siinä ettei hän kestä itsekritiikkiä vaikka hän sanookin sitä asiaa minulle. Mikä tahansa sellainen asia, jonka hän kokee jollain tavalla kritiikkinä häntä itseään kohtaan on suuttumus melkein varmaan. Pitääkin testata tätä asiaa lähipäivinä!
Olemme olleet yhdessä vajaa parisen vuotta, saman katon olla noin vuoden verran. Suhteemme alkoi ja yökerhosta, jonka jälkeen varovaisesti aloitimme yhdessäolon eli suhteemme on ollut alusta lähtien hyvin vakaalla pohjalla.
Ensi alkuun olin itseni ja tyttöystäväni mielestä hyvin kärkäs ja temperamenttinen, periksiantamaton, voimakas ja tyttöystäväni taas kiltti ja hyvin helposti ohjattavissa. Nyt olen itse oppinut hillitsemään itseäni ja olenkin mielestäni hyvin rauhallinen ja pyrin riitatilanteissa olemaan tyyni ja keskustelemaan asiasta huutamisen sijaan, olemaan ennen kaikkea kompromissihakuinen. Olenkin nykyisin tyyni kuin viilipytty ja mielestäni erittäin asiallinen ja hyvä, suoraselkäinen mies.
Niin kuin alussa mainitsin tyttöystäväni oli alussa todella tyyni ja ihmettelinkin usein, että mitenkähän hänet saa suuttumaan. Taisin tästä asiasta mainita, jopa muutamalle kaverillenikin. No nyt tilanne on muuttunut pikkuhiljaa ja hän on ns. alkanut päästä asioista niskan päälle. Olen siis antanut hänelle tilaa ja mahdollisuuksia päättää asioista esimerkiksi sisustuksesta, menemisistä yms. enemmän kuin tarpeeksi. Olen jopa ns. laatinut naisen käyttöoppaan, jota täydentelen aina riidan jälkeen.(opin välttelemään aiheita..)
Missä siis ongelma.
En väitä itse olevani aina helppo ihminen, mutta ainakin yritän puhua minua vaivaamistani asioista. Itselläni on säännöllinen työ, joka vie vuorokaudesta noin 10-12h eli illat olen kotosalla. Tyttöystäväni ajan vie koulu, tentit, opiskeluaikainen työ ja eräs harrastus. Eli hän on paljon poissa kotoa varsinkin viikonloppuisin ja iltaisin. Eli meillä ei ole sitä yhteistä aikaa kovinkaan paljon, sellaista tavallista yhdessäoloa.
Kehun häntä päivittäin miten nätti hän onkaan, otan huomioon ja silitän, lähetän kivoja viestejä ja tuon joskus kukkia kotiin. Synttäreinä järjestän aina jonkun erilaisen yllätyksen ja vuosipäivänä olen järjestänyt salaa yllätysloman kauas ulkomaille. Teen asioita, jotka tiedän olevan harvinaisia muilla pareilla eli näen todellakin vaivaa parisuhteen eteen. Pyrin olemaan ennen kaikkea yllätyksellinen!
Mutta ne raivokohtaukset ja suuttuminen… kysyn häneltä, esimerkiksi, että kaipaisin lisää huomiota, kun tunnen etten sitä saa –niin kohtaus on aivan toisesta maailmasta, huudon määrä on valtava. ”Mä en jaksa sua, tästä ei tule yhtään mitään.., parempi erota.., vittu sä syytät mua koko ajan…mä en jaksa, mä en jaksa…” Ja samalla musta on tullu aika herkkä ihminen, ja varsinkin kun oma rakas suoltaa vihamielistä alistavaa tekstiä pillahdan itse yleensä itkuun…ja sitten ”oon säälittävä.., mee hoitoon…, sä oot sairas ihminen…” En tiedä onko itkuun pillahtaminenkaan sitten normaalia aikuiselta mieheltäkään..?? Mutta niin pahalta se vaan tuntuu. Mulle tällaset riidat jää kummittelemaan mieleen, ja alan niitä analysoimaan päässäni, ehkä mulla on vähän hankala päästä niistä ylitse.
Joskus yritän kuulemma takertua liikaa, syyllistää hänen menoistaan ja siten ahdistan häntä jollakin tasolla. Toisaalta jos lähden kavereiden kanssa baariin sekin on tavallaan huono asia..”sitten tuun niin kännissä kotiin ja mä en saa nukkua…. Miks käyt aina baarissa…Ja mustasukkaisuuttakin hänestä löytyy varsinkin exääni kohden ja muutamia muita naisia(mulla on taipumus flirttailla ihan tahattomasti ja kun satun olemaan vielä ihan komeakin niin kerään kyllä huomiota tyylilläni) Oon ollut aina 100% uskollinen ja mitä pidempään, me ollaan oltu yhdessä niin sen enemmän mä oon alkanu häntä rakastamaan. eli sikäli hyvään suuntaan ollaan menossa, mutta nää suuttumiset/huudot on alkanut kalvaamaan mua tosi paljon.
Tuntuu etten voi puhua hänelle, enkä voikaan vaikka on asioita, jotka mua vaivaa, mutta en yksinkertaisesti voi ottaa niitä puheeksi. Ehkä syksyllä, jos tilanne rauhottuu. Jos ehdotan erilaisia seksijuttua, (seksi muuten sujuu tosi hyvin! hän yleensä suuttuu/loukkaantuu (TAUKO)
Itse asiassa taisin tajuta tätä kirjottaessa, mistä kiikastaa. Syy taitaa olla siinä ettei hän kestä itsekritiikkiä vaikka hän sanookin sitä asiaa minulle. Mikä tahansa sellainen asia, jonka hän kokee jollain tavalla kritiikkinä häntä itseään kohtaan on suuttumus melkein varmaan. Pitääkin testata tätä asiaa lähipäivinä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
en teidä miks mulle tuli sellainen olo...ehkä kirjoitustavastasi sain sellaisen käsityksen sinusta, että koet jotenkin olevasi täydellinen...? Todennäköisesti riitatilanteissa sinussa itsessäsi ei koskaan ole mitään vikaa, ja mielestäsi naisesi on syypää riitoihin. Itselläni menisi kyllä myös hermot mr. perfecton kanssa alta aikayksikön. Nyt todennäköisesti vastaat että "toki minustakin löytyy puutteita" ja ehkä luetteletkin ne...niinhän "täydelliset" ihmiset tekee...entäs jos laskeudut naisesi kanssa samalle tasolle ja yritätte tasa-arvoista parisuhdetta?
ja huomiota ruikuttaminen ON aivan helvetin raivostuttavaa, argggg!
Kirjoitin jo niin tuhannen pitkän viestin, ja se meni taivaan tuuliin... Lyhykäisesti siis. Tuntuu tutulta, olen nainen, kiltti sellainen, joka ei muille suutu ja raivoa kuin omille rakkailleen... Kun se menee yli, niin sille ei voi mitään. Myös kuukauden ajankohdalla on merkitystä... Jos todella hänestä välität, nämä tunteet tasoittuu ja niin myös elämänne. Mutta jos yhtään epäilet elää tällaisessa suhteessa, tee jotain.... Olen siis se naisosapuoli, jolla on 4 miestä kotona ja juttusi kuulostaa niin saamarin tutulta. Mutta täällä edelleen olen ja luulen, että raivokohtauksista huolimatta minun täällä halutaan olla. Tsemppiä, mitä sitten haluatkin!