yksinhuoltajan kanssa? Perusteluja myös jos vastaat kieltävästi.
Kyllä vastaukseen lisäyksiä onko lasten lukumäärällä, iällä, jollain muulla merkitystä?
Kyllä vastaukseen lisäyksiä onko lasten lukumäärällä, iällä, jollain muulla merkitystä?
Voisitko alkaa
seurustelemaan
271053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
..ja olenpa muutamaan otteeseen näin tehnytkin.
Ei poikennut juurikaan lapsettoman naisen tapailusta..toki piti muutamia käytännön asioita setviä, mut en kokenu et siinä olis ollu mitään suurempia ongelmia. =)
Ja kokemusteni mukaan naiset joilla on lapsia, ni osaavat myös organisoida asioita ja ajankäyttöä. Ja ovat (pakostakin) oppineet ottamaan muutkin ihmiset huomioon.
Eli kyllä voisin alkaa hyvinkin tapailemaan YHta, jos olisin sinkku...
Voisin, jos olisin sinkku ja olen aikoinaan ollutkin. Mutta mitä enemmän lapsia olisi ja mitä nuorempia, sitä epätodennäköisempää se kuitenkin olisi.
Suurin merkitys on kuitenkin sillä, etsiikö nainen niille lapsille isänkorviketta vai itselleen miesystävää.
ikinä en. Vaikka ikinä ei saisi sanoa ikinä.
En oikein ymmärrä, mitä tässä pitäisi perustella? Ihmisille siunaantuu lapsia. Exäni oli yh, kun alettiin ja nykyäänkin seurustelen yh:n kanssa.
Jos mies on nuori, eikä hällä ole omia lapsia, voin kuvitella että suhde yksinhuoltajaan mietityttää. Luulisin kuitenkin, että mies jolla on omiakin tenavia ottaa yh:n naisena muiden joukossa, laskematta sormin, kuinka monta jälkeläistä tuo raahaa mukanaan.
Jonkunlaiseksi miehen malliksi sitä joutuu lapsilleen väistämättä, jos ei suorastaan isähahmoksi. Mutta haitanneeko tuo mitään, kun hienoja miehiä ollaan kaikki.
ja ehkä jopa mieluummin niin. Ei olisi paineita alkaa lisääntyä itse.
tuo viimenen lause. mutta ei se nyt silti niin miellyttävää olis toisen lasten kanssa ruveta millekkään..
seurustelen yksinhuoltajan kanssa eli kyllä voisin ja odotankin jo kesää innolla, kun ei kummallakaan meistä työkuviot vie aikaa.
paitsi jos tuolla miehelle olisi ollut nuo lapset ihan kamalia hirviöitä eli piloille lellittyjä, niin en olisi näinkään pitkään jo jaksanut. Samoin toisinpäin en usko et hänkään kestäisi mun kersoi jos pöydillä hyppisivät ja vinkuisivat joka asiasta.
perustelu:
- En jaksa lapsia.
Kyllä, lasten lukumäärällä ja iällä on merkitystä. Mitä enemmän ja minkä nuorempia, niin sen epätodennäköisempää seurustelu on.
Jos mies itse olisi yyhoo, suhtautuisi hän kaiketi luontevammin siihen että minullakin on lapsia.
Lasten ikäkysymykseen en osaa ottaa kantaa. Määrästä sen verran että kaksi saattaisi olla maksimi. Itsellekin on tulossa kaksi lasta niin oltais jo aika iso perhe jos mullakin olisi yksinhuoltajuus, jos päätettäisiin uusioperhe perustaa.
~Vänkyrä naisen~ kanssa lähtisin vaikka heti treffeille jos vaan hänelle kelpaisin.. ;)
Voisin tosiaan seurustella, mikäs siinä. Sitä en sitten osaa sanoa miten pitkäikäinen suhteesta tulisi. Tulee mieleen esimerkiksi miten erilainen voi olla ymmärryksemme. Omat lapset ovat kuitenkin sellainen juttu joista minulla ei ole kokemusta ja kokemusten jakaminen on suhteessa tärkeää. Noista muista tekijöistä sellaista että totta kai helpompaa mitä vähemmän lapsia on ja miten paljon ne sitovat.
En halua elättää saati sitten katsella muiden mukuloita nurkissani.
ote. Ennen sentään yritit verhota naiivit, itsekeskeiset kommenttisi ja ajatuksesi edes hieman sivistyneeseen kääreeseen, sekä esittää muka-intellektuelleja perusteluita niille, mutta... nykyään olet latistunut pelkäksi typeriä kliseitä latelevaksi idiootiksi. Äärettömän tylsää.
En näe mitään itsekästä siinä, että haluaa kohdistaa resurssinsa omien lapsiensa hyväksi. Rakastava isä ruokkii omat lapsensa ensin. Nähdäkseni kaikki ihmiset täyttävät oman mahansa ensin, enkä siksi koe tarvetta antaa minkäänlaisia perusteluja. Ajattelepa kuinka vähän nämä ihanat ihmiset lahjoittivat Turinatiimin Joulupataan. Eipä paljon porukkaa liikuttanut kakaroiden palelevat varpaat, kun oma maha oli täynnä, paitsi tietysti pöytäpuheiden tasolla. Voi olla typerää sanoa mitä oikeasti ajattelee, mutta mielestäni rehellinen typeryys on aina parempi kuin älyllinen epärehellisyys.
Pistän varauksen kuitenkin mukaan, tuossa tilanteessa on monen jutun sujuttava hyvin että homma toimisi oikein, mutta ei se mahdottomuus ole.
Koska haluan myös paljon suhde-aikaa kahden kesken niin esim. yhteishuoltajuudessa lapsellinen nainen olisi selkeästi parempi. Silloin lapsia voisi olla montakin, mikäs sen mukavampaa kuin joka toinen viikonloppu täysi sirkus päällä ja joka toinen viikonloppu kahden.
Jos kauniisti sanotaan, niin YH:t eivät kamppaile kärkisijoista.
Onko se viittaus Jeesuksen kuuluisiin sanoihin "Vade retro satanas" vai onko sillä jokin muu merkitys?
retrotyyppiä. Vato on slangia ja tarkoittaa miespuolista tyyppiä, heppua. Retro taasen tarkoittaa retrospektiiviä.. kurkkaa wikipediasta jollei sana ole tuttu. Vato retron vapaa käännös voisi siis olla menneisiin takertuva tyyppi. (Itse lisäisin siihen vielä etuliitteet Idiotic & irritating)
tuttu sana latinasta. Se tarkoittaa taaksepäin suuntautumista. Eihän se mitään retrospektiiviä varsinaisesti tarkoita...muuten kuin tuossa mainitsemassasti yhteydessä. No sulla on kuitenkin hieno intertekstuaalinen heitto tuossa ;)
En. En ople koskaan sellaisen kanssa seurustellut. Niitä tuli sinkkuna ollessa eniten vastaan. Olin ystävällinen mutta etäinen. Usein juuri nämä yh:t ovat todella innokkaita tutustumaan mieheen.
Se inhotti ainakin minua, sillä en hakenut koskaan seksiä ykkösasiana vaan normaalia naista ilman lasta.
Valmis perhe naisen mukana? Ei kiitos, haluan siittää itse jokaisen naiseni lapsen.
Kauhean hyvältä. Toisaalta taas, minähän en muuttaisi miehen kanssa yhteen, joten sitten ei niin haittaa.
En suosi mitään uusioperheitä, enkä ala hoiteleen muiden lapsia. Omissa on ihan riittävästi ja nekin alkaa oleen jo niin isoja, etten todellakaan halua enää vanhaan palata.
Lukumäärällä ei ole niin väliä, mutta mitä pienempiä ovat niin sen huonompi juttu. Samoin jos mies on tosiaan lähivanhempi/yksinhuoltaja, niin sekin asettaa sitten aikamoiset esteet seurustelun sujuvuudelle.
Niin kyllä se yksinhuoltajuus olisi aikamoinen este, varsinkin jos lapset ovat alle 13v. Ei taitaisi kannattaa edes kokeilla.
Jos taas mies olisi etävanhempi, niin sitten jo olisikin enemmän mahdollisuuksi onnistua.
pistää miettimään mikä onkaan yh-naisen/miehen ``arvo``sinkkuna.itsekkin huomasin lapsettomana sinkkuna treffailessani,kysymyksen < Onko sinulla lapsia< .Het perään helpotuksen huokaus,kun niitä lapsia ei ollut.Toivottavasti IKINÄ KOSKAAN minusta ei tule Yh-äitiä.:(
on lapsi tai lapsia, ei se ole pahaksi. Siinä on sitä elämänkokemusta lisää ja se on vain plussaa.
Jos rakastuisin yksinhuoltajaan tai mieheen jolla on lapsi tai lapsia, niin tottakai ne lapset olisivat minullekkin tärkeitä, koska he olisivat osa sitä miestä jota rakastan.
vielä sen, ettei lapsen tai lasten iällä olisi mitään merkitystä. Ehkä pieni lapsi voisi tottua nopeammin kuin teini-ikäinen, mutta se on niin monesta asiasta kiinni. Tärkeintä on kuitenkin oma suhtautuminen ja ymmärrys vanhempana henkilönä.
Vaikea kuvitella kaikkia maailmassa eteen tulevia tilanteita, mutta tottakai voisin.
asialla ei ole mulle merkitystä silloin, jos mä ihastun.
Eikä yksinhuoltajuus olisi mikään ongelma. Saattaapa olla jopa toisin päin, kyllä mä kunnioitan sellaista ihmistä, joka pystyy yksin kasvattamaan lapsensa, saaden päälleen sellaisten ihmisten halveksuntaa, jokka eivät pystyisi itse huolehtimaan edes lemmikkihamsterista.
Haaste olisi tietenkin "sisäänajaa" itsensä siihen perheeseen ja voittaa lasten hyväksyntä, mutta uskoisin senkin ajan kanssa onnistuvan.