Työpaikka romanssi kokemuksia?

Työtovereista tarkkasilmäisimmät huomasivat ennen kuin me itse. Ihastuimme ja lopulta ainakin minä rakastuin. Taistelimme pitkään tunnetta vastaan, joka lopulta johti myös seksiin. Seksi ei ollut pääasia, vaan välittäminen, keskustelu, hänen tuoksunsa, se miltä hän tuntui sormenpäissä. Kemiat yksinkertaisesti toimivat yhteen. Tuossa tilanteessa seksikin oli ihanaa.

Se päättyi täydelliseen katastrofiin. Kaikkien tapahtumien jälkeen hän teki ainoan hänelle oikean ratkaisun, palasi miehensä luokse ja he hävisivät vuosiksi pois Suomesta. Onneksi mies ei tiedä aivan kaikkea.

Rakastan yhä häntä. Samalla toivon hänen päässeen ohi/yli suhteestamme, sillä hänen onnensa on kuitenkin tärkeintä ja jos minä en kuulu siihen, vaikkakin ulkopuolisten tekijöiden takia, on parempi että hän voi elää onnellisena nykyisessä liitossaan ja unohtaa minut.

Yritän koota elämääni lasteni kanssa. Tiedän pystyväni kokoamaan palaset ilman häntä - on pakko.

Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen hänelle siitä onnen tunteesta, jonka yhdessä koimme. Sain kerran elämässäni rakastua! Kiitos rakkaani.

hintti.

Työpaikkasuhteeni alkoi pienestä viattomasta flirtistä. Koska koin, siis henkilökohtaisesti, että vakisuhteeni ei toiminut, halusin tai hain piristystä ja mukavaa oloa itselleni. Flirtti johti ihastumiseen ja sitten rakastumiseen, koska kahteen suhteeseen ei ihminen koskaan panosta yhtä paljon. Seksi tuli mukaan vasta myöhemmin.
Suhdetta kesti vajaa vuosi ja se päättyi paljastumiseeni. Yritimme vaimoni kanssa jatkaa tosissamme mutta 2 1/2 vuoden jälkeen päädyimme eroon.

Mies oli ollut samassa yksikössä töissä vajaan vuoden ennen kuin firman bileissä törmäsimme ja juttelimme kunnolla. Mies teki aloitteen ja pyysi treffeille.
Suhde eteni siitä vauhdilla, kunnes 5 kk seurusteltuamme mies kertoi lähtevänsä työkomennukselle toiselle paikkakunnalle. Samalla mies halusi lopettaa suhteen. Mitään syytä en saanut kuulla. Parin vuoden ajan mies soitteli ja antoi ymmärtää, että sittenkin kiinnostaa (tapasimme aina hänen täällä ollessaan). Ja minä rakastunut ja kaipaava typerys uskoin.
Reilu vuosi sitten tuntui siltä, että mies todella haluaa lämmittää suhteen. Harrastettiin seksiä. Reilu kaksi viikkoa sen jälkeen mies ilmoittikin tapailevansa työkaveriani. Kaksi viikkoa ilmoituksen jälkeen olimme työnantajan järjestämällä seminaarimatkalla, jossa mies yritti oikein tosissaan iskeä minua, ja annoin tietenkin (ja kaikkien työkavereideni nähden) pakit.
Mikä tästä kaikesta oli seurauksena? Ensinnäkin sekstaamisen takia jouduin tekemään raskaustestin (taivaan kiitos se oli negatiivinen,vaikka muutama pilleri oli unohtunut), sain uuden tyttöystävän vihat niskaani kun ex:ni oli seminaarimatkan tapahtumat kääntänyt ansiokkaasti minun niskaani.
Myös silmäni aukenivat: mies silmät kirkkaina väitti ettei hän ole ikinä koskaan eromme jälkeen soitellut minulle ja antanut ymmärtää mitään, ja että eron jälkeen seksiä ei ole harrastettu (?!). Monen kuukauden seurustelukin lyheni miehen puheissa parin viikon panosuhteeksi. Ja nyt jälkeen päin mies ihmettelee kun en ole hänelle töissä (mies palasi puolentoista vuoden komennukselta tänne takaisin) sama iloinen itseni kuin ennen, vaan kylmän ja tiukan asiallinen. Työt hoidetaan, ei muuta kanssakäymistä tai jutustelua.

Kadun ikuisesti, että silloin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa koko työelämäni aikana söin kuormasta. Luulin löytäneeni elämäni miehen, ja päätin sen kerran joustaa periaatteestani.

Työpaikkaromanssit ovat aina hyvin julkisia suhteita. Oikeastaan jo ennen romanssin syttymistä tarkkasilmäisimmät havaitsevat suhteen, ja sen jälkeen se on kaikkien "yhteinen" romanssi. Tämä liiallinen julkisuus onkin syynä siihen, että nämä suhteet tulevat melkein aina puolison tietoon, ja silloinhan soppa on valmis. Hyvin usein työpaikkaromanssit johtavat molempien avioeroon, mutta peräti harvoin rakastavaiset saavat toisensa.

Eli minulla onni matkassa. Tosin kumpikaan meistä ei ollut varattu enään siinä vaiheessa kun silmäpeli siirtyi "tosi toimiin". Yhdessä ollaan yhä ja perheenlisäystä suunnitellaan.

Kaikilla ei tietysti näin onnellisesti käy, ehkä meillä paremmin osaksi siksi kun ei ollut mitään epärehellistä toimintaa ja pettämistä kuvioissa mukana...