Erosin miehestäni viisi vuotta sitten toisen vuoksi.
Exälle en koskaan kertonut salarakkaasta ja nykyisessä avoliitossa meillä on mennyt hyvin, jopa molempien lasten kesken.
Olen huomannut että Exä oli täysin väärä ihminen minulle ja nyxän kanssa on paljon enemmän yhteistä, mm seksi on edelleen ihanaa.
Nyt petin kumminkin nuoremman miehen kanssa vaikka en sitä ollut niin suunnitellut.
Tästä seurasi tietysti pahaa oloa itselleni vaikka en voi väittää ettenkö kokenut ihanaa seksiä.
Nyt tuo pahaolo jo hellittää, mutta joudun nyt kysymään itseltäni että haluanko jatkaa nykysuhteessakaan vaan olisinko edes vähän rehellisempi itselleni ja avomiehelleni kun kertoisin haluavani erota ja sitten aloittaisin elämäni ensimmäisen sinkkuelämän?
En kuvittele että sinkkuelämä on pelkkiä ihania seksikokemuksia, mutta opettaisiko se minua arvostamaan parisuhdetta enemmän jotta voisin elää myöhemmin sataprosenttisesti toiselle.
Voisiko sinkkuna myös oppia tietämään ja tuntemaan sitten jonkun todellisen rakkauden.
Nykymiestänikin olen ajatellut tosirakkaudeksi, mutta nyt en tiedä?
Ihmeellistä että nämä asiat ei ole vielä selviä 35 vuotiaana, mutta hyvin monelle muulle nämä asiat tuntuu olevan hallinnassa?
Exälle en koskaan kertonut salarakkaasta ja nykyisessä avoliitossa meillä on mennyt hyvin, jopa molempien lasten kesken.
Olen huomannut että Exä oli täysin väärä ihminen minulle ja nyxän kanssa on paljon enemmän yhteistä, mm seksi on edelleen ihanaa.
Nyt petin kumminkin nuoremman miehen kanssa vaikka en sitä ollut niin suunnitellut.
Tästä seurasi tietysti pahaa oloa itselleni vaikka en voi väittää ettenkö kokenut ihanaa seksiä.
Nyt tuo pahaolo jo hellittää, mutta joudun nyt kysymään itseltäni että haluanko jatkaa nykysuhteessakaan vaan olisinko edes vähän rehellisempi itselleni ja avomiehelleni kun kertoisin haluavani erota ja sitten aloittaisin elämäni ensimmäisen sinkkuelämän?
En kuvittele että sinkkuelämä on pelkkiä ihania seksikokemuksia, mutta opettaisiko se minua arvostamaan parisuhdetta enemmän jotta voisin elää myöhemmin sataprosenttisesti toiselle.
Voisiko sinkkuna myös oppia tietämään ja tuntemaan sitten jonkun todellisen rakkauden.
Nykymiestänikin olen ajatellut tosirakkaudeksi, mutta nyt en tiedä?
Ihmeellistä että nämä asiat ei ole vielä selviä 35 vuotiaana, mutta hyvin monelle muulle nämä asiat tuntuu olevan hallinnassa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
oikeesti yyber tyhmä.
Elämään toisen kanssa ...
Kun on luonteeltaan epäsitoutvainen, kuten minä, niin aikansa kaikki kestää vaan jo lähteissä tietää että loppu häämöttää jossain vaiheessa.
Mukavaa ja ihanaahan se on alussa mut sitten kun
arki ja todellisuus astuu kuvioon, pilvilinnat hajoaa ja alkaa nyppimään toisen pikkuviat niin
ollaan ongelmien kanssa tekemisissä.
Minä sinkkuunuin jo joitakin vuosia sitten, sen jälken on ollut pari tuttavuutta vaan pidemmälle
ne ei oo johtaneet kun sitä osaa jo vaistota millonka alkaa tökkimään.
Nykyisin ei jaksa harrastaa edes yhden illan suhteita vaikka tarjontaa oisi runsaasti kyllä...
Tietty sitä saa kuulla herjaa välillä että eikö kelpaa, ootko lesboksi ruvennut..vaan pitää sitten kohteliaasti siirtyä takavasemmalle.
Tyytyväinen oon tähän sinkkuuteen. Tottakai välillä tuntuu et oispa niin ihanaa herätä jonkun kainalosta mutta sitten se kolikon kääntöpuoli. Ärisevä äijä sohvan nurkassa
katsomassa formulaa, kalsaripyykkiä, ruoanlaittoa, siivoamista.
Viimeisin kokemus oli jopa mykkä ja kuuro; kun koitin parastani ja yritin keskustella niin tämä vaan lehden takaa önisi jotain jos sitäkään.
Annoin jutun hiipua pikkuhiljaa unholaan; minä
kun haluan suhteelta enemmän kun vieraan joka tulee "kyläilemään täyden palvelun hotelliin".
Sinkkuna saa elellä pitkin tai poikin; ei tarvitse tehdä tiliä menemisistään tai kytätä ruoka lämpimänä milloin se sattuu tulemaan.
Miehistä saa hyviä ja lojaaleita kavereita kun vaan muistaa antaa ymmärtää että enempää ei halua. Tällä hetkellä mun paras ystäväni on miespuolinen, sinun ikäinen (minä 42) ja me
liikutaan paljon yhdessä, tehdään kaikkea kivaa ja joskus jopa hölmöillään :o) mutta molemmat menee kotiinsa nukkumaan kuitenkin.
Jos siihen sotkisi parisuhdekuvion niin juttu oisi pilalla.
Toki, jos joku mies tulee ja vie jalat alta niin se on sitten varmaan menoa, siihen asti vaan
tässä elellään ja ihmetellään.
Hoh hoijaa noita mieskokemuksia! Ärinää, vetelehtimistä, sotkemista ja vaikenemista. Jos olisin nainen ja jos näkisin kaikki miehet tuollaisina, niin elämäni olisi varmaan tosi tylsää.
Kaikista miehistä. Nämä ystävämiehet eivät onneksi tee tuota, tai jos tekevät niin omassa huushollissaan. Toki olisn suhdetta jatkanut, jos se oisi ollut elinkelpoinen, mutta ikävä kyllä nuo em. seikat ovat kariuttaneet. Jakaisitko itse katsoa nalkuttavaa naista päivästä toiseen ? Tai semmosta joka tyylillä kippaisi kaikki kotihommat sun harteille ja löhöisi sohvalla katsoen kauniita ja rohkeita ?
Etsit jotain mitä ei olekkaan. Arki tulee eteen aina. Voi olla että et sovi parisuhteeseen. ihanaa seksiä ei aina löydy.
Epäilen sitä sinkkuutta, ajattelen että muutaman kuukauden kuluttua on taas se tosirakkaus edessä. Haaveita voi olla itsenäisestä elämästä, mutta jotenkin tuntuu, että et ole kypsä siihen. Se vaatii hyvää itsetuntoa, selviytymistä, nauttimista yksinolosta. Minä pystyin siihen vasta 50 ja sitä ennen ensin avioliitto, arki=huumaavan rakkauden kaipuu, ero, 7v avoliittoa, taas arki ja ero, sen jälkeen muutaman vuoden suhteita ja jälleen etsimässä, nyt vihdoin olen yksin ja osaan nauttia elämästä, vaatimukset ovat kasvaneet, mutta jos vielä rakkauden löydän, niin aivan toisenlaisilla palikoilla lähden suhdetta luomaan, arkikaan ei tökkisi. Mieti.
Ensinnäkään et voi enää olla sinkku, koska sinulla on lapsia. Vai meinasitko jättää heidät kokonaan isänsä hoidettavaksi? Koskaan ei pidä "elää sataprosenttisesti toiselle". Omaa elämää pitää olla. Siinä mielessä yksinhuoltajan elämä voisi sinulle tehdäkin hyvää. Mutta kun nyt kerran olet löytänyt miehen josta tykkäät ja jonka kanssa yhteiselämä toimii ja molempien lapsetkin viihtyvät, niin todella typerää olisi erota vain siinä toivossa että josko se tosirakkaus jostain ilmestyisi valkoisella ratsulla. Unohda se syrjähyppysi ja keskity nauttimaan siitä mitä sinulla on. Tuota menoa ei ole kohta mitään.
En tietenkään lapsista luovu, eivätkä he minulle ole rasitteena vaan pikemminkin päinvastoin, haluaisin pitää heitä luonani enemmän kuin joka toinen viikko, mutta näinkin on hyvä ja lapset vaikuttavat tasapainoisilta. Itsekin jos katsoisin ulkopuolisena, sanoisin suoraan että pidä toi mitä sulla jo on. Nämä ihmissuhteet ei kumminkaan ole samaa asia kuin matematiikka.
Olen aivan eri mieltä siitä, että ei voi olla sinkku, jos on lapsia (edellisessä mielipiteessä oltiin tätä mieltä). Minä ainakin voin ja olen, vaikka omistan 2 IHANAA lasta. Eihän "siviilisääty" oo sidoksissa siihen, onks sulla lapsia vaiko ei! Ja lohdutan viestiketjun aloittajaa, että ei se ikää katso, koska on varma, mitä elämältään haluaa. Sulla tuntuu olevan asiat elämässäs hyvin, mut ymmärrän, jos mietit puolisostasi, että onko hän kuitenkaan se oikea...Uskon, että tälläsellä maapallon ihmismäärällä jokaiselle löytyy kyllä se oikea! Ja toisaalta, elämme elämäämme vain kerran...jos se vierellä oleva ihminen ei oikeesti tunnu siltä oikeelta, niin meneekö siinä elämä hukkaan, jos vaan "tyytyy" siihen sen hetkiseen. En kuitenkaan edusta ajatusmallia, että ruoho olis vihreempää aidan toisella puolella...Miltäs kuulostais "aikalisä" suhteeseen...Otat etäisyyttä puolisostas=olet ilman häntä jonkun aikaa ja katsot, kaipaatko miten paljon sitä, mitä sulla hänen kanssaan oli. Tietysti lasten kanssa se ei ole kovinkaan yksinkertainen juttu sellasta toteuttaa. Kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti asiasi selkiytyy. Elän itsekin juuri nyt sinun ikäisenä elämässäni aikaa, joka on tosi vaikeeta; pitkä suhde tod.näk. loppu, rakkaani ihastui toiseen, haluaakin ehkä hänet elämäänsä eikä mua minään muuna, kun ystävänä. En tiiä, miten siihen pystyn. Ehkä sitte, ku haavat on parantunu.
olet lähivanhempi, sillä sinkku on ihminen jolla ei ole perhettä eikä parisuhdetta.
Sinä kuulut pettäviin naisiin, joita kutsutaan huoriksi, lutkiksi ja jakorasioiksi. Hyi vittu. No, nykyinen mies kyllä tiesi mihin ryhtyi kun sun kanssa alkoi, joten yllätyksenä tuo pettämisesi ei tietenkään tullut. Kelpaat vain pussien tyhjennykseen.