Kaikki täällä sinkut-palstalla useampaan kertaan vierailleet tietänevät käsitteen "pullea kaveripoika".
Kysymys kuuluu: onko olemassa onnettomia kaverityttöjä, jotka kaveeraavat miehen kanssa, vaikka oikeasti haluaisivat sänkyyn? (ja ei, et kuulu tähän luokkaan, jos olet jonkun julkkiksen tai rahamiehen tai hunksin kaverityttö, näitähän tapauksia nimittäin riittää...)
Kysymys kuuluu: onko olemassa onnettomia kaverityttöjä, jotka kaveeraavat miehen kanssa, vaikka oikeasti haluaisivat sänkyyn? (ja ei, et kuulu tähän luokkaan, jos olet jonkun julkkiksen tai rahamiehen tai hunksin kaverityttö, näitähän tapauksia nimittäin riittää...)
Vastaukset 16
Vanhimmat
on naisilta mitään kysellä kun häiriintyneet miehet vastaa kaikkien naisten puolesta...
olen halunnut sänkyyn kaikkien kavereideni kanssa, sekä mies- että naispuolisten... En oo mennyt kuitenkaan ;) Johtuen siitä, että olen aina ollut varattu kaveruuden aikana. Mutta jos meinaat sitä, että olisiko heistä voinut tulla myös kumppanini sanan kaikissa merkityksissä, niin tottakai.
Se taitaa naisilla olla aivan päinvastoin, eli naiset menevät sänkyyn miesten kanssa, jotta saisivat heistä(vaki)kaverin. Mutta koska miehet haluavatkin heistä vain seksiä eikä vakikaveria, naiset pettyvät yhtä lailla kuin pulleat kaveripojat..
tarkoitettiin sitä, kaveeraako nainen sellaisen miehen kanssa johon on ihastunut. Jos siis ei ole muuta saatavilla kuin kaveruus siltä mieheltä
hankkia kavereita, menemällä sänkyyn!?
...niin kerjää verta nenästään. Ihastumisesta ei pääse irti jos hengaa koko ajan liepeillä. Tosi kuin vesi!!! Varmasti noita likkoja löytyy mutta silloin kyseessä on enemmänkin heikkoluonteisuus kuin se et ystävyys antaisi jotakin näille tytskyille. Se ystävyys nmittäin rikkoo enemmän kuin korjaa.
Mulle ainakin pelkkä ystävyyskin antaa paljon, saa ainakin olla sen ihastuksen seurassa ja tietää, että hän ainakin pitää. Itse asiassa ei tule mieleen yhtään negatiivista puolta... Ja joskus käy niinkin, että kun oppii paremmin tuntemaan niin ihastus katoaa, jos vain ihailee etäältä, niin alkaa luoda kaikenlaisia epärealistisia mielikuvia, jotka vain pahentaa tilannetta.
Ja entä sitten kun rakastut häneen, omaan ystävääsi? Tutustut niihin kaikkiin muihin naisiin, joita pitää itselleen sopivampina kuin sinuna, koska ystävänä se tutustuminen kuuluu "työnkuvaan"? Olen elänyt ton läpi joten tiedän mille tuntuu. Se rakkaus voi loppua vain kun irtisanoutuu koko ystävyydestä.
että pidän sitä ihan luonnollisena. Mä en ole koskaan edes kuvitellut, että kukaan kiinnostuisi minusta, joten jos olen ihastunut, niin saan sitten edes jotain siitä ystävyydestä. Vaihtoehtona on kuitenkin se, etten saa mitään. Olen kokenut tuon tilanteen, että mies, johon olin rakastunut alkoi seurustelemaan toisen kanssa. Totta kai se tuntui pahalta, varsinkin kun joutui katselemaan heidän kuherteluaan, mutta ihan yhtä pahalta se olisi tuntunut, jos olisin seurannut sitä etäämmältä. Ja lopulta se rakkaus loppui, vaikka vuosia kestikin, mutta ystävyys säilyi.
vuosikausien palva salainen rakkaus kauniiseen kaverinaiseeni ja siitä aiheutunut sanoinkuvaamaton kärsimys loppu vihdoin viimein, mutta ystävyys säilyi.
...se kai se tärkeintä on. Itse en vain moiseen toimintaan pysty koska multa ei riitä mielenkiintoa enää muille potentiaalisille sulhasehdokkaille sitten. Keskittysin vain niin siihen ystävän paapomiseen ja siitä haaveilemiseen ettei se elämäni mies tulisi koskaan vastaan kun en näkis sitä sokeuttani. Siksipä itse suosittelen ystävyyssuhteen irtisanomista koska eihän se ystävyyttä ole jos sä hänestä haaveilet. Olet ns.valheellinen ystävä. Pirun kipeätähän se tekee, leikata ihana ihminen irti elämästäsi, mutta mulle se antaa vain mahdollisuuden siihen omaan onneen sitten joskus jonkun toisen kanssa.
...miten niin kukaan kiinnostuisi??? Surullista että ihmiset edes ajattelevat näin itsestään. Ystäväksi voi myös palata myöhemmin, kun tunteet on kuollut ja kuopattu. Tai näin ainakin toivon....
pysty kirjautumaan, joten joudun vastaamaan puskista. Tuo eka kappale on ihan totta kyllä, mutta mun tapauksessa se ei ole oleellista. Eihän se minua auttaisi yhtään, jos ne tunteet kohdistuisi johonkin toiseen, edelleen kuitenkin sellaiseen jota en voi saada. Tuohon toiseen viestiisi viitaten, niin mä en kuulemma ole sitä tyyppiä, josta kiinnostutaan. Mä olen jo kauan sitten lakanut pohtimasta, että miksi en, niin se vain on. Onhan se vähän valheellista, mutta ei mun mielestä niin suuri juttu. Eihän se kuulu kenellekään muulle kuin minulle ja parhaani olen aina yrittänyt salatakseni tunteeni. Ja mielestäni pystyn silti olemaan hyvä ystävä, en yritä torperoida hänen muita suhteitaan, tms. jos sitä ajattelit... :)
En oo tuollaisesta kuullut, mutta olen kyllä tutustunut poikaan kaverina sen takia että olen ollut ihastunut. Siis ei mitään sänkyyn haluamista, vaan että on ollut kiinnostunut siitä ihmisestä ja sen vuoksi saanut ystävyydestäkin paljon irti (mutta halunnut silti enemmän). lasketaanko tätä?
kaveerannut... tosin en tiedä olisinko mennyt sänkyyn, mikäli hän olisi jostain syystä ehdottanut;) koska tiesin ettei sillä tyypillä ole tunteita minua kohtaan. En olisi halunnut satuttaa itseäni, koska varmaan sitä olisin ihastunut vielä enemmän yhteisen yön jälkeen.
Pitänee vastata tähän, kun olen naispuolinen versio siitä kaveripojasta, joskaan en niin pullea. :) Mulla on ollut useampiakin miespuolisia kavereita ja heistä kolmeen olin aikanaan ihastunut. Mulle kuitenkin on aina ollut selvää, etten saisi ketään, joten kyllä mulle ihan riitti se kaveruuskin. Oikeastaan tavallaan jos karkeasti verrataan, niin mieluummin minä olin/olenkin kaveri kuin pelkkä p***u, jos ne on vaihtoehdot... Ei se tehnyt minua onnettomaksi, eikä katkeraksi niin kuin miehille tuntuu käyvän, toisinaan ehkä surulliseksi ja/tai mustasukkaiseksi.