Sangen yleinen käsitys naisten keskuudessa on se, että jos mies ei tee aloitetta, hän ei ole kiinnostunut. Tällä perusteella naiset vain odottavat sitä prinssiään, vaikka olisivat itse kuinka kiinnostuneita tietyistä miehistä. Toki teillä on siihen varaa ihan biologisista syistä; samalla tavalla toimiva mies taas menisi hautaan asti yksin. En ota kantaa siihen, onko tämä toiminta tasa-arvoista tai kivaa tai oikein, omapahan on asianne.
Mutta onko tuo käytös oman etunne mukaista? Muistutetaan aluksi, että miehiä on alle 50-vuotiaissa selkeä enemmistö. Tämä määrittelee osin pariutumiskäyttäytymistä, sillä naisten ei tarvitse huolehtia yksin jäämisestä. Käytännössä naisetkin kuitenkin kiinnostuvat miehistä, eli pariutuminen ei aina tapahdu puhtaan mieslähtöisesti menettelyllä, jossa mies alkaa piirittää valitsemaansa naista. EI, vaan tuttavapiirini kokemusten mukaan nainen on aina joskus se, joka valitsee, ja tiedottaa valinnastaan katseilla, sanoilla ja eleillä kuitenkin varoen sanomasta asiaa suoraan tai "kaukaa ihailun" tapauksessa edes ottamasta kontaktia. Usein naiset joutuvatkin pettymään, kun kiinnostava mies ei sitten joko ymmärrä vihjettä tai ota onkeensa. Tällöin nainen tulkitsee, että mies ei ollut kiinnostunut. Tämän menettelyn tekee naisten kannalta ongelmalliseksi se, että vaikka miehiä onkin enemmistö, naiset pitävät parisuhteen kannalta kiinnostavina vain pientä vähemmistöä. Kun keskivertomies pitää 90 % ikäluokkansa naisista kiinnostavana, vastaavaa naista miellyttää korkeintaan pari prosenttia miehistä, useimmiten kuitenkin vähemmän. Vaikka kyseessä ei olekaan jokaisen naisen kohdalla samat miehet, käy väistämättä niin, että korkeintaan (vaikea arvioida) ehkä 4-5 % miehistä saa todella osakseen naisten kiinnostusta. Käytännössä siis naiset tapaavat todella kiinnostavan miehen kerran-pari elämässään ja tavalliset miehet tapaavat heistä kiinnostuvan naisen 0-1 kertaa elämässään. Erikoisasemassa on tämä 4-5 %:n eliittijoukko miehistä, joka saa valtavan suosion. (Tähän joukkoon kuuluvat erityisesti amerikkalaiset koripalloilijat, rocktähdet ja muut julkkikset, mutta myös joukko poikkeuksellisen charmikkaita miehiä, joilla on lisäksi joitakin erityisiä avuja.) He ovat periaatteessa kiinnostuneita useimmista naisista kuten muutkin miehet, mutta poikkeuksellisesti he myös ovat naisten suosiossa. Loput miehistä pariutuvat lähinnä satunnaisesti. Tällöin kysymyksessä on usein tapaus, jossa nainen ei ole saanut toivomansa miehen suosiota ja on otettu jonkin suunnilleen siedettävän miehen ihailusta. Tavismies otetaan siis korvikkeeksi, ja hän on olotilaansa erinomaisen tyytyväinen.
Ongelma on siis se, että jos nainen todella kiinnostuu miehestä, tämä mies on suurella todennäköisyydellä ns. eliittimies, jolla on lähes rajattomasti suosiota naisten keskuudessa. (Vähän niin kuin useimmilla naisilla miesten keskuudessa.) Ja naiset päättävät kuitenkin odottaa miehen aloitetta! Kilpailutilanne, joka tavalliselle miehelle on arkipäivää, tulee naisten osaksi silloin, kun he ihastuvat spontaanisti. Pitäisi kilpailla miehestä, joka saa lähestulkoon kenet haluaa. Silloin on sangen huono taktiikka jäädä odottamaan miehen aloitetta, aivan kuin tavismiehen on aivan turha jäädä odottamaan kenen tahansa naisen aloitetta.
Toisaalta, nämä eliittimiehet saavat tietysti niitä naisten aloitteita kokea runsaastikin, joten useimmissa tapauksissa he joutuvat kieltäytymään kohteliaasti. Mutta mitä nainen todellisuudessa häviää jos yrittää? Sitä vain ihmettelen. No, nainen jää minulle kai aina hieman arvoitukseksi.
Mutta onko tuo käytös oman etunne mukaista? Muistutetaan aluksi, että miehiä on alle 50-vuotiaissa selkeä enemmistö. Tämä määrittelee osin pariutumiskäyttäytymistä, sillä naisten ei tarvitse huolehtia yksin jäämisestä. Käytännössä naisetkin kuitenkin kiinnostuvat miehistä, eli pariutuminen ei aina tapahdu puhtaan mieslähtöisesti menettelyllä, jossa mies alkaa piirittää valitsemaansa naista. EI, vaan tuttavapiirini kokemusten mukaan nainen on aina joskus se, joka valitsee, ja tiedottaa valinnastaan katseilla, sanoilla ja eleillä kuitenkin varoen sanomasta asiaa suoraan tai "kaukaa ihailun" tapauksessa edes ottamasta kontaktia. Usein naiset joutuvatkin pettymään, kun kiinnostava mies ei sitten joko ymmärrä vihjettä tai ota onkeensa. Tällöin nainen tulkitsee, että mies ei ollut kiinnostunut. Tämän menettelyn tekee naisten kannalta ongelmalliseksi se, että vaikka miehiä onkin enemmistö, naiset pitävät parisuhteen kannalta kiinnostavina vain pientä vähemmistöä. Kun keskivertomies pitää 90 % ikäluokkansa naisista kiinnostavana, vastaavaa naista miellyttää korkeintaan pari prosenttia miehistä, useimmiten kuitenkin vähemmän. Vaikka kyseessä ei olekaan jokaisen naisen kohdalla samat miehet, käy väistämättä niin, että korkeintaan (vaikea arvioida) ehkä 4-5 % miehistä saa todella osakseen naisten kiinnostusta. Käytännössä siis naiset tapaavat todella kiinnostavan miehen kerran-pari elämässään ja tavalliset miehet tapaavat heistä kiinnostuvan naisen 0-1 kertaa elämässään. Erikoisasemassa on tämä 4-5 %:n eliittijoukko miehistä, joka saa valtavan suosion. (Tähän joukkoon kuuluvat erityisesti amerikkalaiset koripalloilijat, rocktähdet ja muut julkkikset, mutta myös joukko poikkeuksellisen charmikkaita miehiä, joilla on lisäksi joitakin erityisiä avuja.) He ovat periaatteessa kiinnostuneita useimmista naisista kuten muutkin miehet, mutta poikkeuksellisesti he myös ovat naisten suosiossa. Loput miehistä pariutuvat lähinnä satunnaisesti. Tällöin kysymyksessä on usein tapaus, jossa nainen ei ole saanut toivomansa miehen suosiota ja on otettu jonkin suunnilleen siedettävän miehen ihailusta. Tavismies otetaan siis korvikkeeksi, ja hän on olotilaansa erinomaisen tyytyväinen.
Ongelma on siis se, että jos nainen todella kiinnostuu miehestä, tämä mies on suurella todennäköisyydellä ns. eliittimies, jolla on lähes rajattomasti suosiota naisten keskuudessa. (Vähän niin kuin useimmilla naisilla miesten keskuudessa.) Ja naiset päättävät kuitenkin odottaa miehen aloitetta! Kilpailutilanne, joka tavalliselle miehelle on arkipäivää, tulee naisten osaksi silloin, kun he ihastuvat spontaanisti. Pitäisi kilpailla miehestä, joka saa lähestulkoon kenet haluaa. Silloin on sangen huono taktiikka jäädä odottamaan miehen aloitetta, aivan kuin tavismiehen on aivan turha jäädä odottamaan kenen tahansa naisen aloitetta.
Toisaalta, nämä eliittimiehet saavat tietysti niitä naisten aloitteita kokea runsaastikin, joten useimmissa tapauksissa he joutuvat kieltäytymään kohteliaasti. Mutta mitä nainen todellisuudessa häviää jos yrittää? Sitä vain ihmettelen. No, nainen jää minulle kai aina hieman arvoitukseksi.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Vaikka olikin vähän kärjistettyä, minusta tuossa oli totuuden jyväsiä. Naisella on pakan kaikki kortit käsissään parinmuodostuksessa. Nainen on lähes aina se, joka päättää, tuleeko suhdetta vai ei.
Tarkoitukseni ei kylläkään ollut kärjistää, vaan summata omia kokemuksiani elämästä näiden keskustelupalstajuttujen kanssa. Toki kirjoitin aika suoraviivaisesti. Kaikenlaisia poikkeuksia ja välimuotoja toki maailmaan mahtuu, tuossa toin ilmi vain peruslinjoja.
Näinhän se on... nainen valitsee miehensä.
Siksi, koska joka kerta kun olen sen erehtynyt tekemään, on tullut pakit että tupsahtaa. On mielestäni täysin höpöpuhetta että nainen päättää tuleeko suhdetta. Vai koskeeko se vain niitä missinmittaisia mallivartaloita?
On tietenkin jumalattoman epäreilua langettaa muiden miesten niskaan toisten vääryydet mutta olen menettänyt uskoni siihen, että osaisin lukea miehestä onko tämä todella kiinnostunut. Tai jos on kiinnostunut niin ei sitten haluakaan suhdetta. Ja yksikään näistä miehistä ei ole ollut ns. eliittimies (vaikka yksi kyllä kuvitteli olevansa), vaan ihan tavallisia sukankuluttajia...
Hmmm... Tulin nyt pöljyyttäni tehneeksi kaksi keskustelunavausta, jotka menevät limittäin. Tähän vastineeseesi löytyy jo vastausta tuolla sinkkupalstalla.
No. Joka tapauksessa: Tuolla jo totesinkin, että naisilla tuntuu joskus olevan vaikeuksia niiden eliittimiesten tunnistamisessa. Tämä ilmenee mm. siten, että jotkut miehet toteavat suosionsa nousseen heti mentyään kihloihin. Käytännössä asia toimii myös toisinpäin; naiset eivät aina välttämättä edes tajua ihannoivansa sitä samaa pientä miesjoukkoa kuin kaikki muutkin naiset. Tätä kuvastaa hyvin myös se, että monet naiset kuvaavat miehessä olennaiseksi jonkinlaisen tuntemattoman x-tekijän, joka herättää kiinnostuksen.
Jo se, että olet tehnyt miestä kohtaan aloitteen, todistaa vahvasti siitä, että hän kuuluu eliittimiehiin. Ja kuten totesin, mitä oikeastaan menetit, kun sen aloitteen teit?
(Huomioitakoon vielä, että lukiessani vanhoja viestejä huomasin, että jotkut miehet arvioivat naisten saamien pakkien voivan joskus johtua myös hämmästyksestä; mies ei ymmärrä tilannetta, koska hän saa naiselta spontaania huomiota ensimmäisen kerran elämässään. Naiset voivat kyllä pohtia tätä, mutta tuskin ymmärtävät, he kun ovat tottuneet saamaan pojilta huomiota jo ihan 12-vuotiaasta lähtien. En ota itse kantaa tuohon hämmästymisen mahdollisuuteen, en osaa sitä arvioida.)
Minä kyllä naisena alleviivaan juuri tuon kaltaisen käytöksen meidän naisten joukossa. Kun menen ravintolaan katselemaan miehiä, niin kyllä ihan oikeasti 200:n miehen joukosta löytyy vain 4-5 kiinnostavaa ja, jollei niitä saa, ei halua muitakaan ja jotenkin ne muut miehet alkavat muuttua silmisää vielä kamalammiksi kuin oikeasti ovatkaan, kun katselee sillä silmällä näitä 4-5. Kun huomaan, että nämä eliitit ovat jo jonkun toisen naisen kainalossa, haen takkini ja lähden kotiin...
Mutta: Nämä keinotekoiset metsästystilanteet ovat ehkä ongelman ydin. Muutaman tosi ihanan miehen olen tavannut ihan muissa yhteyksissä (mm. yhden jostain treffipalstalta) ja näihin miehiin ihastuminen on kestänyt kauemmin (erääseen tuttavaan ihastuminen kesti n. 10 vuotta, palstamieheenkin ihastuminen vaati usean tapaamiskerran, mutta sitten kolisi...!).
Vai onko muilla samoja kokemuksia? Ja mitä pitäisi tehdä tämän tilanteen oikaisemiseksi? Lisää rohkeutta? Kärsivällisyyttä? Vai mitä?
Niin. Enpä voi sinulle paljoa neuvoja antaa. Todistat kyllä kirjoituksellasi sitä (tuolla sinkkupalstalla) huomioimaan seikkaa, että naiset ovat huomattavasti ulkonäkökeskeisempiä kuin miehet. Juuri muutahan en noista baarissa näkemistäsi miehistä tiedäkään kuin ulkonäön.
En mitenkään halua sanoa, että tapasi toimia olisi oikea tai väärä.
tulee tavallisesta miehestä (tai jopa omasta mielestäni aiemmin, ennen ihastustani, ei niin kiinnostavasta), kun siihen on jonkin aikaa ollut ihastunut. Kas, kummaa muutkin huomaavat hänet...
Sitähän se ulkonäkökeskeisyyttä!
Mutta, kun se ei onnistu edes noilla treffipalstoilla, kun sekään ei riitä, että on muuten mukava ja ihana - kun se kaikkein tärkein on kemia ja värinä, joka leijuu ilmassa. Siihen värinään ei sitten tarvikaan olla enää komea tai kaunis, vaan se syntyy jostain ihan muusta. Mutta mistä ja miten löytää nää oikeat kemiat? Ravintolassa ulkonäkökeskeisyys, deiteissä luonnekeskeisyys, mutta tämä koko maailmaa askarruttava kemian löytymispaikka tai -tapa on vielä keksimättä!
Taitaa mennä yliluonnollisen puolelle...
No, tarkennahan sitten määrittelysi mikä on eliittimies? Kriteerit?
Vai tekeekö miehestä suoraan elittimiehen se, että nainen on tehnyt aloitteen?
No, karkeastihan miesten jako menee akselilla "Rantojen miehet" -> "Tavikset" -> "Rocktähdet ja amerikkalaiset koripalloilijat"
Käytännössä jako ei tietenkään ole noin yksiselitteinen. Eri naiset arvostavat hieman eri asioita, vaikka eliitti käytännössä jääkin hyvin pieneksi. Paras tunnusmerkki on tosiaan se, että naiset lähestyvät häntä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Periaatteessa naisten suosio ei tietenkään tee hänestä eliittimiestä, vaan eliittiys takaa naisten suosion. Naisilla on kuitenkin voimakas taipumus ihastua samaan mieheen joukolla. (Vrt. pikkutytöt ja Aragorn-Legolas-Frodo) Eli jos mies saa huomiota naisilta, ilmiö ruokkii syystä tai toisesta itseään.
Kuten jossakin jo huomautin, naiset usein peräänkuuluttavat jotain x-tekijää, jota eivät itsekään täysin tunnista. Ja tämä x-tekijä vaikuttaa olevan vain pienillä osalla miehiä. Käsittääkseni ennen vanhaan puhuttiin charmista.
Aivan niin. Merkillisellä tavalla naiset ihastuvat samoihin miehiin. Tämä on toki osittain, mutta ei täysin ristiriidassa eliittimies-väitteeni kanssa. Käytännössä kuitenkin harvat miehet saavat naisilta spontaania huomiota, vaikka välillä käy myös kuvaamallasi tavalla. Mies paistattelee hetken valokeilassa, mutta ennen pitkää huomaa, että kaikki olikin vain harhaa.
...se on. Mitenkähän se määritellään?
Karisma/karismaattinen mies:
- luontaista
- sitä ei voi oppia?
- sitä omaavan lähellä on kiva olla
- hyvä itsetunto
- kantaa itsensä ryhdikkäästi sekä henkisesti että fyysisesti
- saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi
- antaa naisen olla heikko (suojeleva)
- rentous (sisältyy hyvään itsetuntoon kai)
- herrasmies
Ulkonäkö sinällään ei vaikuta karismaan.
Eikös tämä tilanne sitten ole hieman outo? Jos nainen ihastuu, mies on mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuvailemasi "elittimies", joka saa kenet haluaa? Eli naisen on parasta valmistautua pakkeihin, jos kehtaa aloitteen tehdä? Toisin sanoen, naisten on vain alistuttava taisteluun alfa-uroksesta.
Miten erottaa ei-eliittimies, jos ei miehen naishistoriaa tunne? Vai onko näin, että ihastunut nainen on kyvytön tekemään tällaista havaintoa?
Nyyt tämä menee kyllä liian vaikeaksi. Väitän siis, että jos nainen ihastuu spontaanisti, eli ilman miehen aktiivista piiritystä, mies on hyvin todennäköisesti eliittimies. Olet tosiaan oikeassa siinä, että mikäli nainen haluaa toivomansa miehen, hän joutuu tekemään töitä ja laittamaan itsensä peliin.
Todennäköisesti ihastunut nainen ei enää havainnoi yksittäisiä ominaisuuksia. Valinta on pitkälti tiedostamaton.
Todennäköisesti aika kattava ja hyvä karisman kuvaus, vaikka asia onkin aika vaikea.
Erityisesti minua miellyttää tässä se, että arvioit karisman oppimisen mahdottomaksi. Se tukee näkemyksiäni x-tekijän luonteesta.
Vaatii naiselta aika paljon pokkaa lähestyä alfaurosta, jos on pienikin mahdollisuus pakkeihin. Eihän me naisetkaan kaikki olla niin itsevarmoja, etteikö se mahdollisuus olisi olemassa. Alleviivaan kyllä teorian, takki naulakosta, jos kaikki hyvät on jo isojaossa viety. Näin se vaan on, liekö kysymys lajinsäilymisvietistä vai mistä.
Joo, jos nainen on ihastumisalttiissa tilassa ja tapaa edes jotakuinkin mukiinmenevän miehen, eli mies lähestyy häntä juuri oikealla hetkellä, prosenttiosuus nousee huomattavasti tosta alkuperäisestä esitetystä muutamasta prosentista. Mutta, miten saadaan nykymies huomaamaan ihastumisaltis nainen? Näin miehetkin saisivat huomattavasti enemmän naiseuraa!
Voisikohan x-tekijä olla nainen itse ihastumisalttiissa tilassa?
Oma käsitykseni asiasta on se, että nainen on "ihastumisalttiissa" tilassa silloin kun hän on vastikään tullut torjutuksi eliittimiehen taholta. Tällöin hän on tyytyväinen vähäisemmästäkin seurasta. Tämän tilan tunnistaminen lienee mahdotonta, jos ei itse satu olemaan todistamassa tapausta.
enpä tiedä. Olen nainen ja ihastunut mieheen, joka kovasti muistuttaa sinua, Mies muka. Hän ei pidä itseään "eliittimiehenä", eikä meinaa uskoa että pidän häntä TODELLA puoleensavetävänä ja eliittimiehenä omalla tavallaan. Ja hei, en ole tullut torjutuksi joten kyse ei ole "tyytymisestä kakkossijaan". Päinvastoin, mielestäni parempaa ei löydy!
Tahdon siis sanoa että kyllä laajakatseisiakin naisia löytyy (ainakin 1 ;) ja eliitti on ihan katsojan silmässä.
Nyt ei pidä paikkaansa äskeinen väitteesi torjutuksitulemisen jälkeisestä hetkestä - en tunnista itseäni tuosta. Päinvastoin; ei silloin ole valmis ihastumaan kehenkään toiseen! Kestää palautua siitä torjunnasta ja siitä epätoivoisesta ihastumisesta.
Mutta missä tilanteissa nainen olisi ihastumisaltis? Miten mies voisi sen tietää? Hitsi, kun en keksi näin yhtäkkiä itsekään, mutta ehkä se onkin juuri se x-tekijä, joka pitäisi löytää?
Mietin sitä; kerron, kun hoksaan.
Palaten itsetuntokysymykseen, eliittimiehen mielenkiinto saa kenen hyvänsä naisen tuntemaan itsensä prinsessaksi, samoin miehillä (jos J. Frostell valitsee sinut kaikista ihailijoista, jee). Ihastumiskynnyksen ollessa matalalla käy todennäköisesti heikompikin miesyksilö, koska hänestä haetaan edellisen tunteen peittäjää ja hälventäjää. Omassa elämässäni käyn tätä vuoristorataa jatkuvasti. Uutta päälle ja putkeen noin karkeasti.
Ei tarvita mitään yliluonnollista, että juttu kolisee, tunteet paukkuvat ja tuntee, et elämä hymyilee, se on sitä kemiaa. Kokemuksesta kerron..mut sekin voi lopahtaa,vaikka on kemiat miten hyvänsä, voi jopa tulla järki käteen ja alkaa miettiä mitä tää on? mitä tää antaa? ja mihin oon menossa? Mutta tilaisuuksia ei saa ohittaa. Ne voi tulla , vaikka vain yhden kerran sun elämäs aikana. Ja sit kadut kun et tehnyt mitään ja se on vasta p****ta. Tää elo pitää elää parhaalla mahdollisella tavalla ja kerätä elämästä niitä hyviä kokemuksia, joita saa sitten miettiä, kun istuu keinutuolissa kutomassa sukkaa...
Hmmm... Nimimerkki "mutta" on selvästi eri linjoilla kuin sinä, debbie, joka taas olet enemmänkin saman käsityksen kannalla kuin minä. Eli että nainen on altis ihastumiselle juuri pettymyksen jälkeen. Ehkä se on elämäntapakysymys.
Tulipahan mieleeni mahtava vertailukohta. Ivan Turgenjevin pienoisromaanissa "Tarpeettoman ihmisen päiväkirja" päähenkilö (tavismies) on palavasti rakastunut nuoreen naiseen, jolla on toki muitakin ihailijoita. Vanhaa sanontaa käyttääkseni päähenkilö tavoittelee kuuta taivaalta. Pääkaupungista saapuu komea aatelismies, joka hurmaa neitosen ja häistäkin huhutaan, kunnes sulhasehdokas palaa kotiinsa jättäen neidon suruun ja häpeään. Päähenkilö, joka alusta asti mustasukkaisuudessaan kääntyi aatelista tulokasta vastaan, kuvittelee saavansa neidon suosion, koska mielestään osasi ennustaa aatelismiehen petollisuuden. Hän on ällikällä lyöty, kun sydänsurujensa keskellä nainen kääntyykin toisen tavismiehen puoleen juuri siksi, että tämä tallukka oli kannustanut naista suhteeseen petollisen ylimyksen kanssa.
Eipä tuo mitään uutta tähän keskusteluun tuonut, tulipahan vain mieleeni, että tuossa venäläisen kirjallisuuden klassikossa kerrottiin tarkkaan, miten naisen sielunelämä toimii eliittimiehen läsnäollessa.
debbie ja mies-muka!
Oletteko ihan varmoja siitä, että nainen on nimenomaan ihastumisaltis jälkitilanteessa vai onko se juuri se hetki, jolloin nainen törkeästi käyttää hyväkseen miestä - ei kuitenkaan ihastu. Minusta tässä on juuri se ero.
Minäkin olen saattanut käyttää törkeästi näin hyväkseni miestä sen ns. eliittimiehen (en kyllä pidä tuosta sanasta) jälkeen, mutta en ole ihastunut saati rakastunut. En ole ollut ihastumisaltis, vaan pettynyt ja halunnut uutta ajateltavaa ja siihen tarkoitukseen on sopinut hyvin tavallinen mies - laskeutumissuhde, joka sitten jääkin aika pian tuli uutta miestä kuvioon tai ei. Joskus olen jopa kertonut hänen olevan vain laskeutumista varten...
Toistan siis edelleen mielipiteeni, että nainen ei ole torjuttuna ihastumisaltis! Saattaa olla, että se on elämäntapakysymys, mutta tuntisin olevani kyllä vielä hirveämpi ihminen (nainen), jos ihastuisin ja ihastuisin aina vaan seuraavaan...
Eikö miehillä todellakaan ole sitä x-tekijää joka vaikuttaisi siihen keneen naiseen he ihastuvat? Kaikkiko muka kelpaa? Jos näin asia todella on niin se on sääli. Miksi sitten jokainen mies ei seurustele lopunikäänsä ensimmäisen naisen kanssa joka heihin kiinnittää huomiota?
Ymmärsinkö oikein: sinun mielestä seurustelua aloitettaessa naiselle eniten merkitsee ulkonäkö ja miehet taas alkaisivat seurustelemaan kenen kanssa tahansa ja odottavat tunteiden tulevan myöhemmin? Miksi sitten naisetkin saa pakkeja miehiltä?
Itse en näe ristiriitaa miksei mies voisi seurustella ensimmäisen naisen kanssa joka kiinnittää häneen huomiota, siis ihan loppuun asti. Loppu riippuu naisesta;)
Jos lueskelet tuota alkua, niin eiköhän se sieltä löydy...
-Luulee että muija vittuilee
-On eliitti-äijä->löytää paremman
-On patoutumia ja haluaa kostaa jollekin
-Haluaa kokea pakkien antamisen jälkeisen euforistisen mielihyvän
-Periaatteesta
-Tietää muijan olevan harakka
-Ikähaarukka ei osu kohdalle
-Yllätyssektori
-Jompikumpi varattu
-Toteaa muijan olevan eri"tasoa"
-Ei pidä jostain naisen ominaisuudesta
-Kuuluu kategoriaan xy-xy
-Pelkää muijan olevan sydäntenkeräilijä
-Ja sit on tietysti se hämmennys-teoria...
Kyllä sun pitäis tietää, oot varmasti joskus antanu pakkeja jollekin;)
Siinä noita missä mainitaan;)
Eli jos saa naisten keskuudessa eliitti-miehen maineen, sanotaan nyt vaikka antamalla pakit ja olemalla muutenkin Hollywood-yhteensopiva rikas teinihehkutuskiiltokuvapoju, niin naiset parveilevat ympärillä. Siitä taas seuraa tämän tyypin egon pönkitys ja noidankehä;)
Täytyis keksiä menetelmä, kuinka kuka tahansa jätkä voisi ymppäytyä mukaan tuohon kierteeseen. Kun tarpeeksi taviksia on eliitti-miesten keskuudessa, niin tämä eliitti-mies käsite romahtaa. Vai onko näin, että jos herra tehdään rengistä ei piittaa se vanhasta jengistä? No mutta silti uusioeliitti-miehiä ois joka oksalla, tavoite osittain saavutettu...
Vai onko taviksien tyytyminen muotoutumaan naisten vihaamiksi antisankareiksi tyyliin Sméagol-B.Virtanen-Homer Simpson-Turhapuro?
...pakkeja antamaan!
Vain semmoiset joita koko kaupunki on käyny painamassa ovat keräytyneet haaskalle. Täytyis varmaan saada naama telkkariin tai jotain että toimis...;)
Noh. Toki voidaan väittää niin, että ainakin jotkut ihmiset ovat ihastumisalttiita juuri silloin, kun ovat joa ihastuneita. Ainakin jotkut valittavat siitä, että kun ensin ei ollut ketään, yhtäkkiä onkin monta kiinnostavaa näköpiirissä.
Oli miten oli. Lopultakin minun on vaikea arvioda naisten mielenliikkeitä, vaikka tässä kovasti yritinkin.
Hämmentävää. Sinähän keskustelit tuolla sinkkupalstallakin? Esität kysymyksiä, joihin olen jo vastannut.
Nähdäkseni tavismies toimii tyypillisimmillään juuri kuvaamallasi tavalla. Pääasiassa useimmat naiset kelpaavat tavismiehelle, hänen elämäntehtävänsä on lähinnä löytää nainen, jolle hän itse kelpaa. Niin kuin naisen on vaikea löytää kiinnostavaa miestä, miehen on vaikea löytää nainen, joka hänestä kiinnostuisi.
Se, miksi naiset saavat pakkeja miehiltä, johtuu pääasiassa siitä, että ne miehet, joita naiset lähestyvät, ovat suhteettoman suosittuja naisten parissa. Muitakin syitä toki löytynee.
No näyttäähän sinuakin tämä asia vielä kiinnostavan koska aloitit siitä uuden keskustelun.
Onhan se hirvittävän kaunis ajatus että maailman "sinkkuusongelma" häviää sillä että naiset vain tajuaisivat kiinnostua tavismiehistä.
Ehkäpä minäkin voisin aloittaa seurustelun sellaisen ihmisen kanssa joka ei minua kiinnosta. Pari ehtoa kuitenkin 1. ei tarvitsisi asua sen kanssa ja 2. ei tarvitsisi harrastaa seksiä.
No äläs nyt närkästy, ei siihen ole syytä. Tarkoitus oli, että nämä keskustelunavaukset olisivat olleet hieman eri aiheista, mutta keskustelu se vain rönsyilee.
En toki väitä, että naisten pitäisi yrittää kiinnostua tavismiehistä. Ei minulla ole ihmeempiä tavoitteita siihen suuntaan. Tässä ketjussa tarkoitukseni oli lähinnä todistaa, että nainen saa haluamansa miehen todennäköisesti vain tekemällä itse aloitteen.
Jos jotain haluan, toivoisin, että miehet katsoisivat asiaa vähän objektiivisemmin ja myöntäisivät tosiasioita.
Jeps, jos nainen ihastuu spontaanisti mies on todennäköisesti tätä eliittiä. Elitistisen miehestä tekevät suht.komea naisten mieleen oleva ulkonäkö ja naisten suosion tuoma itseluottamus / kokemus joka kaikenlisäksi ruokkii itse itseään suosion jatkuessa.
Tapaus1: nainen ihastuu ja mies kuuluu eliittiin mutta koska hän ei itse ole sitä naisten top5% eliittiä vastakaikua mieheltä ei tipu.
Tapaus2: ------||-------
Tapaus3: No nainen ihastuu taas. Jälleen mies kuuluu tähän eliittiporukkaan mutta tällä kertaa miehellä onkin mielessä helppo pano joten nainen saa mieheltä muutaman tekstarin/puh.soiton ja pääsee patjaksi muutaman kerran mutta siihen se huomio sitten jääkin.
No tämän tapauksen seurauksena nainen kuitenkin kuvittelee että kun hän kelpasi kerran eliittimiehen sängynlämmittäjäksi kelpaa hän jossain vaiheessa eliittimiehen kanssa myös vakavampaan suhteeseen. Tai sitten hän ottaa lapsellisen ja naiivin ajattelun avukseen ja kuvittelee iskevänsä eliittimiehen itselleen saamalla hänet ensin sänkyyn ja sen jälkeen hurmaamalla hänet valloittavalla luonteellaan jne. Anyway pointti on se että se että kun tuollaisia omaan parisuhdetasoa ainakin omassa päässä nostattavia tapahtumia aina silloin tällöin tapahtuu käsitys omasta tasosta alkaa pikkuhiljaa nousemaan vaikka se käytännössä tippuu koko ajan (suurin osa miehistä ei halua kunnon suhteeseen jokamiehen kanssa pannutta naista)
Miehillä vastaavaa ilmiötä ei ole koska tavis miehen sänkyyn pääsy naisten eliitin kanssa on verrattavissa lottovoittoon.
Sinänsä ihan inhimillistä käytöstä naisten puolelta koska myönnän itsekkin että jos minäkin pääsisin silloin tällöin sänkyyn (tai edes jonkinlaiseen suhde kontaktiin) kauniiden ja muutenkin vetävien naisten kanssa en minäkään suosiolla tyytyisi enää vähempään.
Mutta kun jokamies ei ole eliittimies niin miten voi eliittimiehen kanssa pannut nainen olla jokamiehen kanssa pannut? Vastaako yksi eliittimies kaikkia jokamiehiä?
toki närkästy, keskusteluahan tämä vain on.
Ehkä asia onkin niin että naisen ihastuminen on niin harvinaista että jos näin tapahtuu mies kuvittelee olevansa eliittimies ja antaa naiselle pakit ja näin ei paria edelleenkään synny.
No niin, tuossa voikin olla perää. Kyllä minäkin varmaan ylpistyisin, jos nainen tulisi juttelemaan. Vähänkö sillä voisikin retostella kavereille.
ei ole totta.. on lukenut ja tämä tieto pitää, että miehet kiinnittävät paljon enemmän huomiota ulkonäköön kuin naiset.. ja tämä on fakta!
Mutta ovat myös senverran realisteja että tajuavat oman ulkonäkönsä ja etsivät kumppania sen mukaan jo nuorena kun taas naiset sinnikkäästi etsivät sitä 180 pitkää, tummaa ja komeaa Harri Haataisen näköistä miestä kolmekymppiseksi kunnes tajuavat että eivät sitä saa/löydä.
Kauheasti korjataan muotoon 'melkein kaikkien eliittimiesten kanssa pannut' jos se sinua lohduttaa. Ja jos epäilet lauseen paikkansapitävyyttä niin itse satun tuntemaan aika monta ns. pillumangeettia ja oon kuullut tasan tarkaan minkälaista juttua he heittävät polkaisemistaan naisista toisillen ja meille muille kavereille.
En kyl tajuu. Mulla ei ainakaan mitään unelmaa saada top5% naista. Muutaman tunnenkin, aika hankalia tapauksia noin niin kuin luonteen puolesta ja aika kylmiä ihmisiä(ei yleistys kuitenkaan).
Kyllä se tavis ulkonäöltään tyttö mulle kelpaa aivan hyvin, kunhan vain luonteet ja ajatusmaailma matchaa.
Ei todellakaan ole hyvännäköinen. Naama on lyttyyn lyöty ja vinttikoiran kuosissa koko jätkä.
Kyllä sen raavas mies olla pitää!
Jos jaottelen miehet kahteen ryhmään, niihin joilla on kysyntää ja niihin joilla on vähemmän.(tavis kuulostaa alentavalta)Itse kuulun selkeästi tähän kysyntää riittää -ryhmään.Olenkin pannut merkille tähän ryhmään kuuluvana,että lähestyvät tytöt ovat pääsääntöisesti erittäin tavallisia,siis ei huonoja vaan jokseenkin tavallisia.Ja puolestaan nämä baarien rinsessat eivät lähesty.Olenkin tullut empiiristen kokemusteni perusteella siihen tulokseen,että rinsessat ei lähesty juuri koskaan,korkeintaan vilkaisee.On tosin joskus jotkut rinsessatkin lähestynyt,mutta harvat on ne kerrat.Ja eipä tuon nyt niin väliksikään,jos eivät lähesty,kun itse tykkään enemmän ns. tavallisista tytöistä ja olen sellaisen löytänytkin.Laitoimpahan ja roiskasin nyt tällaisenkin nakökulman tänne illan ratoksi.
Taidan tietää alkuperäisen viestin kirjoittajan, terkkuja vaan. Aihe on kiinnostava siksikin, että myös minä saan seuraani tavismiehiä, en siis niitä eliittiseuralaisia. Saan olla aloitteen tekijä lähes aina, mutta selvästi huomaan sen ilahtumisen, mikä kohteeni silmiin ilmestyy, kun tätä valintaa teen. Jos en tee mitään, pelkkiä taviksia. Jos hmm on onnellinen tavallisen tytön seurasta, asiahan on mitä mainioin.
eliitti ongelmaan on lopullinen ratkaisu, korostan sanaa lopullinen. Kerätään kansanvihollis-eliittimiehet tuhoamisleireille ja tehdään heistä saippuaa, huopia ja lampunvarjostimia. KUOLEMA KANSANVIHOLLISISLLE!
En oikein jaksa uskoa, että keskivertomies olisi kiinnostunut 90%:sta oman ikäluokkansa naisista. Mistä nämä prosentit ovat peräisin? Tarkoittaako tämä potentiaalista kumppania vai pelkkää parittelukumppania? Itse täytän sitten varmaan eliittimiehen kriteerit, kun olen kiinnostunut potentiaalisena kumppanina alle prosentista oman ikäluokkani naisista. Parittelukumppaniksi kelpaakin (vahvaa humalatilaa lukuunottamatta) jo 10-15% oman ikäluokan naisista.
Seuraa kyllä löytyy tästä "eliittinaisten" ryhmästäkin. Kenties ihmiset vain etsivät kaltaisensa...
Mistä väite löytää 0-1 itsestänsä kiinostunutta naista on peräisin? Eiköhän keskivertomieskin löydä näitä kymmeniä?
PS. naisten kriittisyys kumppanin valinnassa selittyy muuten evoluutioteorialla, täytyy löytää kumppani jolla on hyvät geenit (näin tekee mieskin), mutta naisella on tarve löytää kumppani, joka pitää huolta myös jälkeläisistä.
Tilastot ovat omia arvioitani, jotka muodostin lähinnä tämän palstan lukemisen pohjalta. Tuo 90 % tarkoitti lähinnä sitä, että tavismies on oletusarvoisesti kiinnostunut 90 %:sta vastaantulevista ikäluokkansa (+- 10 vuotta) naisista. On tietysti selvää, että lähemmässä tarkastelussa osa osoittautuisi epäkelvoiksi, sillä mahtuuhan joukkoon esimerkiksi luonnehäiriöisiä ym. mahdottomia tapauksia. Siltikin jäljelle jää yli 80%, luulisin.
Parittelukumppaniksi kelpaa tavismiehelle suurempikin osa, ehkä 98-99%. Toki asiaa voisi tutkia tarkemminkin, mutta ainakin itse allekirjoitan nuo luvut. Lisäksi tälläkin palstalla on kerrottu samansuuntaista juttua.
Jaa, että tavismieskin löytäisi kymmeniä itsestään kiinnostuneita naisia? Luku 0-1 perustuu naisten näillä palstoilla esittämiin arvioihin, joiden mukaan he tapaavat elämänsä aikana 1-2 todella kiinnostavaa miestä. Koska näistä onnenpotkuista valtaosa keskittyy tietysti pienelle eliittimiesten joukolle, tavismiehille ei voi jäädä juuri nollaa enempää, vaikka naisten arvio olisi alakanttiinkin. Toki useimmat naiset lopulta tyytyvät vähempäänkin, joten tavallaan tavismiehetkin sitten kelpaavat, kun on ensin tullut pakit eliittimiehiltä, ja vielä pitäisi lapsiakin saada. Mutta se on eri juttu, onko tämä todellista kiinnostusta naisten puolelta.
Kävin tuossa ihan systemaattisesti läpi omaa kaveripiiriäni pohtiessani, tukevatko omat havaintoni todella näitä lukemia. Paras kaverini on selkeästi eliittimies, hän on seurustellut vakavasti kolmen naisen kanssa. (Niin kauniita naisia itse tuskin uskallan vilkuilla.) Käytännössä hän kuitenkin saa jatkuvasti huomiota naisilta, meni mihin tahansa. Minne tahansa menemmekin, hänellä on naispuolinen kaveri vastassa, ja kaikesta näkee, että nämä naiset ottaisivat enemmänkin jos saisivat. Loput kavereistani eivät ole ikinä seurustelleet. Jako on hämmmästyttävän jyrkkä, hieman järkytyin itsekin, kun aloin asiaa oikein pohtimaan. Mutta ihan luonnollista se on. Kun vertaan itseäni ja muita kavereitani tähän eliittimieheen, huomaan kyllä eron. Hyvä hänelle tietty, ja hänen kanssaan on mukava liikkua, kun on ainakin takuulla naisseuraakin.
Vaikuttaa todellakin siltä, että kuulut eliittimiehiin. Mitenkään muuten en osaa esittämiäsi lukemia selittää.
Minua nyt on oikeasti ruvennut ihmetyttämään nuo luvut. Onhan se täysin luonnotonta kiinnostua lähes jokaisesta vastaantulijasta. Taustatietona haluaisinkin tietää, missä ikäluokassa sinä, ystäväpiirisi ja keskustelupalstojen kirjoittajat pyörivät... Huomioon otettava seikka on myöskin se, että harvemmat "rintamalla"-pärjäävät ihmiset kirjoittelevat näille palstoille (poikkeuksia toki on ;)
Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää pariutumiskäyttäytimisestä. Jos 90% vastaantulijoista on kiinnostavia - niin miten te teette valinnan kenen kanssa lähdette keskustelemaan ja rakentamaan lähtökohtia naisen ihastumiselle? Miten "tavis" sitten hoitelee tilanteen? Onko "taviksissa" kyse miehistä, jotka käyvät ulkona vain työmatkoilla, kauppareissuillaan ja pyörivät kavereiden kanssa juhlapäivinä ympäripäissään alemman hintaluokan baareissa, mutta kuitenkin odottavat jonkun korkeamman voiman tiputtavan sen unelmien prinsessan eteensä? Vai vaihtoehtoisesti onko kyse ihmisestä, jonka itsetunto on potkittu maantasolle pakkien johdosta?
Oletko koskaan kysynyt eliittiystävältäsi, mistä tämä hänen suosionsa naisten keskuudessa johtuu ja pystyisitkö ottamaan oppia?
PS. Ihastumista ja rakastumista on mielestäni liikaa pyritty (mm. valtamedian ja kirjallisuuden tahoilta) mystifioimaan - kysehän on kuitenkin vain peruspsykologiasta.
Miten niin on luonnotonta kiinnostua lähes kaikista? Kuka sanoo, mikä on luonnollista ja mikä ei. Tavismies ei väitteistä huolimatta ole median ja pornon aivopesemä, ja hän osaa arvostaa ihan tavallista naista. En väitä, että tavis ihastuisi maatakaatavalla tavalla 90 % vastaantulijoista, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta voi ajatella parisuhdetta heidän kanssaan.
Taustatietoa: Kirjoittajat pyörivät ymmärtääkseni enimmäkseen 20 ja 35 ikävuoden välillä. En lukiessani ole törmännyt kovinkaan moniin tätä vanhempien ihmisten mielipiteisiin tästä aiheesta. Käytännössä tavis lähtee keskustelemaan sellaisen naisen kanssa, joka kuuluu tähän 90 % joukkoon ja antaa tavikselle pienenpienen merkin siitä, että seura ei olisi paheksuttavaa. Kuten sanottua, tavis ei käytännössä koskaan koe aloitteellisuutta naisen puolelta, joten hän joutuu tietysti itse toimimaan. On tietysti huomioitava se seikka, että tuohon 90 prosenttiin kuuluu myös hyvin "tasokkaita" naisia, joten käytännössä siitä pitää karsia kauneimmat ja näyttävimmät naiset pois. Heitä ei tietenkään yritetä lähestyä, joten jäljelle jää ehkä 30-40% naisista. Tämä ei tarkoita, etteikö tavis olisi kiinnostunut kauneimmistakin naisista, mutta itsesuojeluvaisto kuitenkin vielä toimii. Ja tavismiehen mielestä tavalliselle miehelle sopii tavallinen nainen aivan hyvin.
Minun on vaikea arvioida taviksen suhtautumista anniskeluravintoloihin. Mutta jos käyt kurkistamassa ovelta, huomaat, että useimmat ravintolat ovat pullollaan tavismiehiä. Joukkoon kuuluu toki niitäkin, jotka yrittävät lähestyä naisia ihan muualla.
MItä tulee eliittiystävääni, minun ei tarvitse kysellä hänen suosionsa syytä. Hän on melko komea mies. Hyvätuloinen, arvostetussa ammatissa, ja varallisuutta ikäänsä nähden huomattavan paljon. Lisäksi hänellä on luontevuuden lahja. Taviskaverini (ja minä) näyttävät häneen verrattuna auttamattoman kömpelöiltä. Hän on kyllä aika kiltti luonteeltaan, mutta kuitenkin "macho"ammatissa. En yhtään ihmettele, että naiset kiinnostuvat.
lopulta johtaa. No ok, ehkä mulla on ongelmia luonteeni suhteen mutta minun henk.kohtaisesti suurimmaksi ns. daydreamiksi ja fantasiaksi on alkanut muodostua esim. rocktähdeksi tai vastaavaksi tulo, ja sen aseman tuoman suosion turvin naisten nöyryyttäminen, hyväksikäyttö, pilkaaminen haukkuminen, pakkien antaminen ja kaikki muu mahdollinen paska mitä mitä ikinä voi keksiä, sen sijaan että jaksaisin haaveilla siitä mukavasta ja fiksusta naisesta. Kuullostaa varmaan lapselliselta 10 vuotiaan penskan saivartelulta mutta minkäs mielelleen mahtaa.
Tällä hetkellä tuntuu että tietynikäisten naisten unelmissa pyörii eräs julkkis Jonne Aaron nimeltään joka ok on rokkarin näköinen, mutta jakaa keikoilla naisille ruusuja ja haaveilee siitä oikeasta ihanasta tytöstä. Onko tämä sitten fanien kalastelua vai todellisuutta, ei voi tietää...
Minusta monellekin naisettomalle insinörtille ja muillekin tavismiehille riittäisi sekin että ottaisi seuraavalla kerralla parturiin mennessään vaikka jonkun idols-finalistin kuvan mukaan ja sanois että teeppä tämmöinen kampaus. Nehän on oikein stylistin "hampaissa" käyneitä.
Toinen juttu on se että paita pois housuista ja ostetaan oikean kokoiset housut ettei tarvi vyötä käyttää :D
No joo ei mitenkään pahalla, itsehän olen kuin muotilehdestä repäisty..;)
Hiustyyliäni en miksikään trendien mukaiseksi 'koiran päänahkaa pitkin lipaisemaksi' tai töyhtöksi tyyliin Antti Tuisku ala vaihtamaan. Paita ei ole ollut housuissa sitte pikkuveljen lakkiaisten ja housut kyllä pysyy jalassa ilman vyötäkin mutta käytän sitä silti lähinnä juuri ulkonäön vuoksi.
Jos se naisen saaminen on kiinni siitä että minun täytyisi muuttaa koko elämänasenteeni ja tyylini ja siinä sivussa hyväksyä kaikki ne asiat mitä nyky yhteiskunnassa eniten inhoan (uusimpien trendin perässä juokseminen niin vaatteissa kuin musiikissakin ja oikeastaan keikessa) niin sitten voit toivottaa tervetulleeksi maailmaan uuden vanhan pojan viiksekkään.
Ja Jonne Aaronin ruusujen jakaminen sun muu 'oikeasta rakkaudesta' haaveileva imago on täysin tarkoituksella rakennettu juttu. Teinityttöjen rock idoli ei saa seurustella tai siinä voi mennä monelta tytöltä yöunet.
Toisessa keskustelussa joku nainen kertoi ihanan kokemuksen, samanlaisia kokemuksia minullakin: Tapasin muutama vuosi sitten miehen, joka minua varten oli siivonnut kotinsa perusteellisesti, laittanut ulkolyhdyt palamaan, teki yhteisen sieniretken jälkeen taivaallisen ihanaa ruokaa jälkiruokineen, sytytti takan ja soitti kitaraa...aamulla lämmitettiin sauna ja lähdettiin metsäretkelle... Ja monia muita hiukan pienemmän panostuksen miehiä, mutta aivan ihania. Minä en vain ole silloin ollut itse näiden miesten arvoinen (kun nyt joku kumminkin heti pohtii, mihin nämä miehet ovat joutuneet...). En unohda heitä koko elämäni aikana! Eivätkä he ole olleet niitä eliittimiehiä. Heitä ei olisi voinut noin kadulla/baarissa/ravintolassa yhtäkkiä sanoa eliittimiehiksi - heistä tuli huippuja vasta näiden yhteisten puuhien jälkeen. Minulle ei ainakaan enää koskaa kelpaisi ns. eliittimies, sillä nehän ei käsittääkseni ole näin ihania, sillä heidän suosionsa on 'pilannut' heidät!
Kirjoittaja on keksinyt mielenkiintoisen teorian parisuhdemuodostuksesta. (vai onko se jostain lainattu?) Noista prosenteista voisi voi olla eri mieltä, mutta suuruusluokka on oikein.
Itse olen ehdottomasti Tavis, voisin tehdä pankkiryöstön eikä kukaan muistaisi jälkikäteen miltä näytin! Nauhalta pitäisi katsella.
Voin vahvistaa että naiset ovat miehiä keskimäärin enemmän ulkonäkösuuntautuneita. Naiset meikkaavat, miehet eivät. Siis yleensä. Joku voi sanoa että naiset meikkavat miehiä varten, mutta se ei muuta asiaa miksikään.
Muutamia naisia olen tavannut netin kautta (ehkä 20!). Homma sujuu hyvin ensimmäiseen tapaamiseen saakka. Puhelimessa flirttaillaan ja naiset kehuvat ääntäni. Kun sitten ensimmäisen kerran tavataan homma tyssää siihen. Vika ei siis voi olla puhetaidoissani, sivistymättömyydessäni tai tavoissani. Pukeudun hyvin ja olen siisti. Ensimmäiset 10s kertovat naisen katseessa että en ole kiinnostava.
"Koskaan, ikinä, ei naiselta saa irti parempaa selitystä kuin sen, että "kiinnostus ei herännyt oikealla tavalla". Jos saisi kuulla vaikka olevansa liian sivistymätön, voisi yrittää kehittää itseään. Tai jos saisi kuulla olevansa liian ruma, voisi luovuttaa."
Tuon voin allekirjoittaa...
Se ns."kemia" taitaakin olla naiseen sisäänrakennettu ominaisuus. Miehet voivat elää hyvässä parisuhteessa useiden naisien kanssa, kun taas naiset etsivät sitä ainoaa oikeaa.
Tällä on ihan luonnollinenkin selitys. Nainen synnyttävänä joutuu sitoutumaan lapseen aivan eri tavalla. Naiselle on tärkeää että omat geenit yhdistyvät mahdollisimman hyviin miesgeeneihin. Mies voi siirtää geenejään paljon useampaan lapseen kuin nainen. Näin siis luolakaudella.
Historiallisesti nainen panostaa laatuun, ja mies määrään. Nykyajan (ehkä 1000 vuotta) vaatimukset ovat korostaneet parisuhdetta, eikä luolakauden kemia-ajatus enää toimikaan. Tuhannessa vuodessa ihmisen geenit eivät ole muuttuneet miksikään, mutta ympäristö ja tavat ovat.
Voin vakuuttaa että evoluutio korjaa aikanaan tilanteen, mutta ei se meitä nyt eläviä auta.
Ei tätä todellakaan mistään lainattu ole, mutta toki se on osittain koostetta tältä foorumilta lukemistani jutuista. Johtopäätökset ovat omiani, joten enpä usko, että samaa asiaa löytyisi mistää virallisemmasta tutkimuksesta.
Mukava kuitenkin kuulla, että olet tehnyt samantyylisiä havaintoja. Tosin ei siinä kyllä mitään mukavaa ole, että asia on niin kuin se on. Mutta onhan sekin jotain, että tiedostamme tilanteen.
Ongelma on siis tiedostettu ja syykin siihen on löydetty. Nyt vain pitää löytää keino päästä sen yli, emme voi odottaa evoluution korjaavia toimenpiteitä!
Taidamme olla jokaisen anoppikokelaan suosikkivävyjä. Teemme toitä, huolehdimme perheestä, emme ryyppää ja rellestä liikoja, emme ole väkivaltaisia, puhumme ja pussaamme.
Miten saisi vain ne tyttäretkin kiinnostumaan?
Kysymys siis kuuluu miten teemme itsestämme sellaisen että voimme antaa luolanaisen tasolla olevalle nykynaiselle hyviä signaaleja?
Meidän pitää todistaa että geenimme ovat hyviä jollain primitiivisellä tavalla?
Taida olla mitään tehtävissä. Vaikkakin media ja yhteiskunta hieman muokkaakin naisten unelmamies makua niin lopulta kaikki on silkaa biologiaa ja geeneissä kulkevia primitiivisiä vaistoja/toimintatapoja. Mutta jos ajatellaan positiivisesti niin ehkä evoluutio alkaa jossain vaiheessa suosimaan meitä ns. kunnon miehiä kun luolamiesten aikaisia ominaisuuksia ei enään tarvita. Eri asia vaan onko koko ihmisrotua enää siinävaiheessa jäljellä.
Eikä ongelma lopulta ole aivan niin mahdoton miltä se saattaa kuullostaa. Loppujenlopuksi kunnon miehetkin alkavat yleensä kelpaamaan siinä vaiheessa kun eliitti on käyty läpi tuloksetta ja arvomaailma alkaa muuttumaan. Se on vaan aikamoinen kynnys kun 2 ihmistä keistä toinen on parisuhteiden ns. ammattilainen joka on asunut toisen ihmisen kanssa / ollut ehkä naimisissa / tehnyt jopa lapsiakin jne., ja toinen joka on suunnilleen ummikko vastakkaisen sukupuolen suhteen yrittävät saada jotain aikaiseksi. Varsinkin sille ummikolle kynnys on berliinin muurin korkuinen mutta jotkut esim. tuttavapiiristäni ovat sen pystyneet ylittämään, ehkä siis minäkin jos tilaisuus joskus tulee.
Juuri tästä syystä nainen välttelee ummikkoa miestä vielä toisella ja kolmannellakin kierroksella. Miestä, joka ei ole elänyt parisuhteessa, jolla ei ole lapsia...
Nyt kolmannella kierroksella huomaan, että arvomaailmani on tosiaan muuttunut, mutta nyt ensimmäisiä kriteerejä on se, että miehellä on ollut suhde ja lapsia!
Joten kannattaisi vaan vaikka väkisin yrittää hankkia jonkinlaista kokemusta tästäkin, muuten jää väliin vielä kolmannella kierroksellakin.
Hauska kuulla, Siis se ettei pääse leikkiin mukaan vielä kolmannellakaan kierroksella. No jos rehellisiä ollaan niin tuskin minusta siihen leikkiin enää siinä vaiheessa olisikaan: Se muuri kokemattoman/kokeneen välillä taitaa olla minulle liian korkea jo tällä hetkellä.
Tuo sana, eliittimies.Mitä se tarkoittaa? Ei sellasia ookkaan,jos oon oikein ymmärtänyt tai sit kaikki on just eliittimiehiä. Eli sanasta eliitti tulee mieleen jotain extraa, ei upeeta, vaan sellasta itseriittoista kamaa, et mä en samassa huoneessa olis 5 minsaa kauempaa, alkaa omalla tavallaan se itsetyytyväisyys tuoksua(haista)! Eli eliittimies? Kuka kertoo,mikä ja millainen?
Ehdottomasti osuva yleistys, ja jutun opetuskin on jokaiselle naiselle sisäistettäväksi suositeltava, mutta pidän nyt poikkeusten puolta. Ja yleensäkin, naisten miesmauista löytyy kyllä variaatiota. Suuri osa naisista kammoksuu amerikkalaisia jalkapalloilijoita ja ehkäpä yhtä suuri osuus niitä renttuja rocktähtiä. Ja nämä ryhmät ovat vain osittain päällekkäiset. Ominaisuus x ei liene siis kaikille läheskään sama. Täytyy sanoa, että itse en ainakaan koe vetäviksi samoja miehiä, joista muut naiset tuntuvat niin kovin usein pitävän. Päinvastoin.
Tuossa nirsoiluasiassa taidat osua hyvin oikeaan. Mutta ongelma pätee molemmin puolin, yleistystä kaikki tosin tietysti: Mies kelpuuttaisi laajalti eri naisia, näkee potentiaalia monissa, ja ehkä osoittaa kiinnostustaankin useille, jatkuvasti. Naiset eivät kuitenkaan lämpene hänen hakuammunnalleen. Nainen on valmis kelpuuttamaan vain marginaalisen osuuden miehistä. Ns. tavallinenkin mies kelpaisi loistavasti, jos hänessä olisi jotakin erityistä: jos hän pitäisi naista erityisenä. Mutta ei, mies etsii ketä tahansa naista, ei juuri häntä. Joten mies ei kelpaa naiselle. Kaikkien naisten pitäisi siis ryhtyä etsimään miestä sukupuolen perusteella tai miesten keskittyä enemmän yksilöihin, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaisivat. Olisiko näin? (Tietenkään en kannata tilanteen väkinäistä manipulointia, maksimoitu pariutuminen tuskin on se keskeisin asia tällä pallolla.)
Ja niin, täytyypä taas toistaa esimerkkinä se, että olen nyt muutaman kuukauden seurustellut sellaisen miehen kanssa, jolle ei ennen minua ollut kukaan tehnyt aloitetta. Ja ei, hän ei ollut minulle kompromissi, siedettävän tyydyttävä vaihtoehto paremman puutteessa. Se, että tein hänelle aloitteen, teki minusta ylivoimaisen erityisen, ja hän taas ei joutunut kärsimään valikoivuudestani, koska hän täytti tiukat vaatimukseni. (Joilla ei ole lainkaan tekemistä tilin saldon kanssa, hmh.) Ovela väistöliike, suosittelen varauksetta. Prinsessat pois pumpulista ja rahtunen lisää aktiivisuutta, uskon sen olevan varsin kannattavaa. Sukupuolirooleja yltiöpäisesti korostavien on turha haaveilla tasa-arvosta muissakaan asioissa, vai kuinka?
Tuo lopun lausahdus "No, nainen jää minulle kai aina hieman arvoitukseksi." herättää minussa kyllä melkoisen inhoreaktion. Ajattelitko seuraavaksi puhua 'naisen logiikasta'? ;-) On sellainen keskusteluntappaja ja argumenttien spoilaaja tuo käsite, että huh. Kuitataan sillä yleistämällä kaikki, mikä äityy vähän hankalaksi. Hyvä on, olen vähän yliherkkä tuon suhteen. Antaa sen siis olla.
Kivoja lumen täyttämiä päiviä itse kullekin.
Miehen kannalta ongelma lienee se, että huomion kiinnittäminen yhteen naiseen tuntuu elämän tuhlaukselta. "Kun ei siitä kuitenkaan tule mitään kuin todennäköisyydellä X (hyvin pieni luku), voin yhtä hyvin katsella muitakin." Ja kun on niin kohtuuttoman vaikea valita, ketä katselisi. Lisäksi tavismies yrittää epätoivoisesti lukea kiinnostuksen merkkejä naisista. Kun ei niistä kuitenkaan selvää saa, päätyy katselemaan vähän kaikkia. (Nyt kyllä puhun enemmänkin omasta kokemuksestani, joten en ole varma, kokeeko kukaan muu asiaa näin.)
Näitä palstoja lukemalla saa kyllä nimenomaan sellaisen käsityksen, että nainen EI halua miehen koko huomiota, vaan että kilpailu saa hänet kiinnostumaan. Ilmeisesti tämä perustuu kuitenkin lähinnä oletukseen, jossa useampi nainen on kiinnostunut kyseisestä miehestä, eikä niin että mies on aktiivisesti kiinnostunut useammista naisista. Ja tämä oletushan pätee vain eliittimiehiin.
Jos nainen ei jäisi minulle arvoitukseksi, tuskin vaivautuisin tällaisia asioita pohtimaan. Ei ollut todellakaan tarkoitukseni vihjailla mitään naisen logiikasta.
Kauniit naiset ja komeat miehet saavat olla todella tarkkoina, jos aikovat elämässään löytää todellista rakkautta. Kauniiden naisten ympärillä pyörii mieslauma, joista suurin osa on vaan ns. kaatajia = miehiä jotka ovat kiinnostuneita pelkästä ulkonäöstä ja valloituksesta. Sama toistuu varmasti myös komeiden ja charmikkaiden miesten ympärillä. Moni ei sitä asiaa ymmärrä, kuinka hyvä juttu oikeanlaisen kumppanin löytämiseksi se on, ettei ole mitenkään erityisen kaunis tai viehättävä. Kirjoittaja puhuu asiaa, mutta mikä toistuu viehätysvoimaisten miesten ympärillä, toistuu varmasti myös kauniiden naisten elämässä.
Asiasta on tehty myös aika surullisen oloinen tutkimus, kauniit ihmiset, viehätysvoimaiset yksilöt eroavat muita useammin.
No, onhan näillä viehättävillä tietysti sitten varaa, mistä valita ;),jos kumppanin haluavat.
Mielestäni tärkeintä on että ihminen on tasapainossa jokaisella alueella.Usein nimittäin hyvännäköiset ns "eliittimiehet" ovat joko tyhmiä muuten vaan,sovinistisia tai huonosti menestyviä
elämässä..Eli kun ulkonäköön on tullut extraa,se on jostain muusta pois.
Mutta teoriallasi siitä että naiset ihastuvat samoihin miehiin,olet aivan oikeassa.Kukapa nainen
haluaisi renttapellen joka ei panosta yhtään ulkonäköön tai jolla ei ole tyylitajua lainkaan?Parempihan se on yksin olla.
Ongelmaa ei voi korjata kuin miehet itse.Eli miehet arvostakaa itseänne sen verran että pidätte huolen ulkonäöstänne ja etsitte omanlaisen tyylin.Ja kah,kaikki ovat eliittimiehiä.
En tiedä mut aina kun itse olen jonkun väestölaskennasta kertovan jutun katsonut tai lukenut on mielestäni mainittu naisia olevan miehiä enemmän.