Kävi näin... Olimme todella hyvän ystäväni kanssa riidoissa. No ei uutta. Aina silloin tällöinhän sukset menee ristiin itsekullakin.
No joka tapauksessa, riita alkoi harmittomasta asiasta, joka kumminkin paisui todella isoksi. Ehkä siksi, että kumpikaan ei tehnyt asian eteenmitään. No pidimme hiljais eloa toisiimme pitkään.
Joku aika sitten lähetin viestin tälle ystävälleni, jonka jo luulin melkein menettäneeni. Viestissä kerroin sen hetkisestä fiiliksestäni ja elämän tilanteestani. Joka nyt sattui olemaan aika "retuperällä". Asiat olivat vain huonosti. Viestissäni kerroin asioita, jotka olisivat voineet rikkoa ja poikkaista ystävyytemme kokonaan tai parantaa sitä ennestään, mutta ajattelin asioiden olevan siinä pisteessä, että asiat ovat kerrottava niinkuin ne on.
Meni pari päivää.
Sain viestin takaisin ystävältäni. Hän kertoi itkeneensä lukiessaan viestiäni. Pyyteli anteeksi ja kertoi vasta nyt ymmärtäneensä asiat myös minun kannaltani.
Siitä saakka minusta minusta on tuntunut, että ystävyytemme on vain vahvistunut entisestään.
Pidänkin ystävyyttä elämän tärkeimpänä asiana. Melkeinpä elinehtona. Ilman tätä kyseistä ystävääni, jonka vuoksi olisin valmis tekemään mitä vaan, niin voisin olla vaikka jo mullan alla. Ilman häntä en olisi jaksanut.
Toivonkin jokaiselle, että pitäkää ystävistänne huolta ja lujasti kiinni. Elintärkeä asia.
No joka tapauksessa, riita alkoi harmittomasta asiasta, joka kumminkin paisui todella isoksi. Ehkä siksi, että kumpikaan ei tehnyt asian eteenmitään. No pidimme hiljais eloa toisiimme pitkään.
Joku aika sitten lähetin viestin tälle ystävälleni, jonka jo luulin melkein menettäneeni. Viestissä kerroin sen hetkisestä fiiliksestäni ja elämän tilanteestani. Joka nyt sattui olemaan aika "retuperällä". Asiat olivat vain huonosti. Viestissäni kerroin asioita, jotka olisivat voineet rikkoa ja poikkaista ystävyytemme kokonaan tai parantaa sitä ennestään, mutta ajattelin asioiden olevan siinä pisteessä, että asiat ovat kerrottava niinkuin ne on.
Meni pari päivää.
Sain viestin takaisin ystävältäni. Hän kertoi itkeneensä lukiessaan viestiäni. Pyyteli anteeksi ja kertoi vasta nyt ymmärtäneensä asiat myös minun kannaltani.
Siitä saakka minusta minusta on tuntunut, että ystävyytemme on vain vahvistunut entisestään.
Pidänkin ystävyyttä elämän tärkeimpänä asiana. Melkeinpä elinehtona. Ilman tätä kyseistä ystävääni, jonka vuoksi olisin valmis tekemään mitä vaan, niin voisin olla vaikka jo mullan alla. Ilman häntä en olisi jaksanut.
Toivonkin jokaiselle, että pitäkää ystävistänne huolta ja lujasti kiinni. Elintärkeä asia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.