Itseäni on jäänyt vaivaamaan yksi asia.
Olen aina ollut hieman syrjäänvetäytyvä, ja muutenkin vähäpuheinen. Lisäksi minulla on ollut tapana sanoa asioita, jotka ehkä loukkaavat toista, vaikka se ei ole tarkoituksena.
Noin 3 vuotta sitten serkkuni kuoli yllättäen, syy oli sydämen pysähtyminen yhtäkkiä. Jäin epäilemään kuolinsyytä, koska hautajaisissa hänen kerrottiin sanoneen juuri kuoliniltana, että hän rakastaa perhettään. Serkku oli n. 40-vuotias, ja siihen mennessä ainakin ihan terve, joten kuolinsyy jäi vähän arveluttamaan. Eli se, miksi terve mies kuolisi yhtäkkiä.
Kuitenkin, lähinnä huolestuttaa oma toimintani hautajaisissa. Olen ensinnäkin kuolleen serkkuni vanhempien kummipoika. Emme kovastikaan ole silti enää tekemisissä, koska hautajaisten aikaan olin jotain 28v tai sinne päin. Koska emme olleet tekemisissä paljonkaan, ja toiseksi hautajaisiin kutsuttiin vain ihan lähimmät omaiset ja ystävät, tunsin olevani jotenkin etuoikeutettu, kun minut kutsuttiin tilaisuuteen.
Hautajaisissa, kerrottuani ensin, että otan osaa, kiittelin sitten sekä kuolleen vanhempia, vaimoa sekä siskoa. En kuitenkaan kertonut miksi kiitän. Tarkoitin sitä, että olin kiitollinen siitä, että he kutsuivat minut hautajaisiin, vaikka sinne ei montaa henkeä kutsuttu, mutta en kertonut tätä.
Tätini sanoikin silloin, että "Ole hyvä". Ottaa vieläkin päähän se, että toimin ehkä oudosti tilanteessa, mutta minkä sille voin, kun oma pää on se mikä on. Tädistä (kummitädistä) ja hänen miehestään ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, mutta toisaalta ei kyllä kuulunut monen vuoden aikana sitä ennenkään. Ahdistaa vaan se, että he eivät varmaan ymmärtäneet miksi sanoin "kiitos" ja ehkä suuttuivat, koska minusta varmaankin sai sitten epäkohteliaan vaikutelman.
Niin että mitä ajattelette em. jutusta?
Moka hautajaisissa?
_Timonen_
81135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei Timonen Hauska juttu ja minusta ihan sopiva. Tiedät itsekkin, ettet ole tarkoittanut mitään pahaa tai huonoa. Se on tärkeintä vaikka muut luulisivat mitä hyvänsä. Monethan luulevatkin vaikka mitä mutta syytönhän sinä toisten ajatuksiin olet. Olisihan se hyvä elää aina niin ettei tarvitsisi selitellä tekemisisään muttei se niin aina mene. Ole hyvällä ja vapaalla omallatunnolla sillä teidät tarkoitusperäsi parhaiten.
Kiitos, olet ensimmäinen joka kommentoi tätä asiaa. Joo siis mitään pahaa en tosiaankaan tarkoittanut, ja toivoa sopii, että nämä sukulaisenikin ymmärtäisivät sen.
Luulen heidän ymmärtäneen mistä kiitit mutta sitä jäin miettimään, miksi odotat että kummivanhemmistasi kuuluu jotain. Miksi et itse ota heihin yhteyttä? Kun perheessä on surua ei jaksa välttämättä itse olla yhteydessä minnekkään mutta on tyytyväinen kun joku muistaa.
Hautajaiset itsessään on jo niin hämmentävä tapahtuma, että ihmiset saattavat hyvinkin toimia oudosti siinä siunaustilaisuudessa. Itse ainakin olin veljeni hautajaisissa niin surun murtama, että tuntui että toimin koko ajan väärin, en esim. tajunnut tervehtiä kaikkia sukulaisia ym. Jotenkin en jaksanut edes ajatella kuinka pitäisi toimia, kun kaikki voimat menivät siihen että jaksan ylipäätään olla koko hautajaisissa. Varmaankin sanomisesi meni yleisen hämmennyksen piikkiin. Jospa he eivät edes muista enää sanomisiasi.
Sie sanoit ihan kauniisti ja sait oikean vastauksenkin. Kun kiittää, siihen vataus on "ole hyvä". Jos itse olisin omainen, ymmärtäisin heti mistä on kyse. Itsekkin muistan myös kiittäneeni hautajaisissa omaisia, tosin poislähtiessä tilaisuudesta.
Hei! Et miekestäni tehnyt sanomisillasi mitään mokaa. Ei kiittämisessä ollut mitään pahaa. Minua puolestani vaivaa viestissäsi, miksi sinä epäilet serkkusi kuolinsyytä? Minun mieheni kuoli 31-vuotiaana elämänsä ensimmäiseen ja viimeiseen sydänkohtaukseen täysin odottamatta. Kertoi samana päivänäkin rakastavansa meitä, vaikkei silloin ollut mitään tietoa, että hän olisi kuollut muutamaa tuntia myöhemmin.
Missä siinä kuolinsyytä epäillään?
Hei! _Timonen_ kirjoittaa aloituksessaan: "Noin 3 vuotta sitten serkkuni kuoli yllättäen, syy oli sydämen pysähtyminen yhtäkkiä. Jäin epäilemään kuolinsyytä, koska hautajaisissa hänen kerrottiin sanoneen juuri kuoliniltana, että hän rakastaa perhettään. Serkku oli n. 40-vuotias, ja siihen mennessä ainakin ihan terve, joten kuolinsyy jäi vähän arveluttamaan. Eli se, miksi terve mies kuolisi yhtäkkiä." Että itseä vaan ihmetyttää, mitä epäilemistä aloittajalla oli serkkunsa kuolinsyystä. Puolet sydänkohtauksen saaneista menehtyy ensimmäiseen ja viimeiseen kohtaukseensa. Usein täysin ilman ennakkovaroitusta. Näin meilläkin.