ex paras ystävä?

Mustasukkaiset ihmiset ovat typerää ja ärsyttävää seuraa. Itse en ainakaan voisi olla kenenkään kanssa joka on taipuvainen mustasukkaisuuteen. Minusta suhde josta puuttuu keskinäinen luottamus ei ole minkään arvoinen. Jos toiseen ei kykene luottamaan, ei tämä kanssa kannata olla. Omat exä:ni ovat minulle hyvin läheisiä enkä mistään nimestä luopuisi ystävyydestämme kenkään mustasukkaisen omistus- ja vallanhaluisen ihmisen vuoksi. Ihminen joka ei kykene näkemään miesten ja naisten välillä muita kuin seksuaalisia suhteita on typerä ja arveluttava.

Exän kanssa hilluvat vaikuttavat oudoilta. Eikö siitä suhteesta voi vain laskea irti. Jompikumpi elättää vielä varmasti toivoa, eikä siitä hyvä heilu. Kannattaa etsiä vaan sellaista tervejärkistä, joka ymmärtää eksän exänä ja on jo päässyt irti siitä.

Ei kannata minunkaan mielestäni. On ihan tervettä olla mustasukkainen jos tykkää/rakastaa, exät on exiä.

Otsikon kysymys... "en voi mitään, mutta minulle tämä tieto oli täysi turn off, on jotenkin vaikea kuvitella ettei heidän suhteessaan olisi muuta, vaikka erosta on jo kauan aikaa... ja miksi joku haluaisi olla exänsä kanssa parasta kaveria, en voi ymmärtää?" Voin vähän valottaa. Vaikka exäni ei ole "paras ystäväni" mutta kuitenkin liittyy elämääni hyvin läheisesti. Ihan jo siksi että meillä on yhteisiä lapsia - mutta myös siksi että hän on niitä harvoja ihmisiä jotka oikeasti tuntevat minut pohjamutiani myöten. Tämä tarkoittaa että hänelle on hyvä puhua omista synkistä tunnoistaan ilman pelkoa tuomiosta koska tietää että onhan hän ollut tän saman luonteen kanssa joskus kimpassakin. Inhimillinen suhde on mahdollista kun ero on tapahtunut "oikein", toista kunnioittaen ja asiat hoitaen. Onhan mukana ollut omat riidat, pettymykset ja draamat mutta pohjimmiltaan terveillä ihmisillä on mahdollisuus ja taipumus ymmärtää toisiaan ja heidän valintojaan. Tällöin yhteisymmärrys voi säilyä jopa exien kesken muulla kuin suhdetasolla. Aseta itsesi tälläiseen erotilanteeseen: Kumpaa sinä haluat? Riitaista, vittumaista, ahdistavaa eroa vai sen että homma hoituu fiksusti ja molempia kunnioittaen? Jos valitset ensimmäisen vaihtoehdon niin sitten tyyppi ei ole sulle oikea vaan tarvit kaltaisesi draamanarkkarin. Jos taas jälkimmäinen olis sun valinta niin sittenhän se mies on täysin ok koska tekisit itsekin samoin. Mielenkiintoista sinänsä, eron ja vapautumisen myötä olen todellakin menettänyt kiinnostukseni romanttisella ja seksuaalisella tasolla exääni täysin. Uutta naista kohtaan ei kohdistu todellakaan mitään uhkia. Otappa neiti nyt järki ja tunne käteen ja mittaile ennenkaikkea itseäsi. Missä se uhka on? - Ok, myönnän - kaikki ei ole samanlaisia kuin minä. Mutta sensijaan että pyrkisit olemaan miestä täysin kontrolliva bitch-queen jolle miehelle laitattavan kaulapannan tiukkuus on onnenmittari... mitä jos koittaisit ihan oikeasti kohdata ihmisen, hänen historiansa ja lähipiirinsä ja löytää oman luottamuksesi tilanteen toimivuuteen ihan omasta itsestäsi eikä siitä että jossain olisikin tarjolla mies jolla ei ole mitään muuta kuin sinä valmiina bondaamaan kanssasi ilman mitään sulle arveluttavia juttuja (ja mitä luultavimmin sellaisessa tyypissä olisi kymmenkertaisesti turnoffeja)?

Kannattaisiko selvitellä, mihin miehen muut suhteet ovat tuon jälkeen kaatuneet, eli ovatko liittyneet tuohon kyseiseen asetelmaan...

Jos tosiaan ON niin että ex on edelleen vain ystävä. Vaikka olisikin paras ystävä. Minulla on hyvät välit exiini, enkä silti roiku heissä millään tavalla, olen päästänyt irti. On mielestäni rikkaus pystyä pysymään ystävinä eron jälkeen, onhan siinä kokenut toisen kanssa yhtä ja toista. Pitää luottaa itseensä ja toiseen sen verran ettei mustasukkaile jostain mitä ei ole, se ainakin tappaa suhteen hyvin nopeasti. Jos et tätä pysty hyväksymään, sun täytyy etsiä joku toinen. Ja vaikka olisit kenen kanssa tahansa, mieti omaa suhtautumista siihen mustasukkaisuuteen. Mustasukkaisuushan on pohjimmiltaan sitä ettet luota toiseen ja sitä että pelkäät toisen tekevän sen mitä mahdollisesti itse tekisit jos saisit siihen mahdollisuuden. On ikävää kuulla ettei toinen luota, vaikkei siihen ole edes syytä.