"Seurustelen" todella ihanan ihmisen kanssa, mutta jotenkin asiat eivät vain loksahda paikoilleen. Oli puhetta edetä hitaasti ensin kaverina ja sitten katsoa jatkoa. Nyt kuitenkin tilanne on se, että hän on liian kiintynyt minuun. Olen muutenkin tottunut olemaan itsenäinen ja hän puhuu kaikesta me-muodossa.
Ei halua enää lähteä kavereidensa kanssa minnekäään, vaan haluaisi olla kanssani.
Toinen ongelma on se, että hän ei vain kiihota minua. On hyvän näköinen mielestäni, mutta ei vain onnistu.
Lisäksi hän on liian kiltti. Kuulostaa hullulta, mutta kuitenkin. Huolehtii minusta kuin lapsesta ja sössöttää välillä mukamas tosi suloisesti, vaikka oikeasti se saa hermoni pintaan.
Haluaisin, että tämä toimisi.. sillä hän on oikeasti parhaita ihmisiä joita tunnen, mutta en voi asioille mitään.
Kuitenkin.. lähdin siis yksin viihteelle yhtenä v-loppuna ja törmäsin siellä vanhaan tuttuuni. Meillä on ollut aiemminkin jotain juttua, mutta nyt hän kiihotti minua entistäkin enemmän. Menimme sitten puhumaan ja hänelläkin kuulemma tyttöystävä on, mutta ei kuitenkaan haluaisi seurustella vakituisesti. Aloimme siinä sitten miettimään maailman menoa ja tulimme tulokseen, että nuoruus kannattaa elää vapaana ja sitten vasta sitoutua johonkin toiseen ihmiseen.
Kaiken tämän jälkee sanoin, että "VAIKKA SEURUSTELENKIN, NIIN NÄHTÄISIINKÖ JOKU VIIKONLOPPU SEKSIN MERKEISSÄ. PELKKÄÄ SEKSIÄ."
Hän vastasi tähän myöntävästi, otti käsistäni kiinni ja suuteli. Se merkitsi jotain, vaikka ei periaatteessa merkinnytkään. Oli ihana kerrankin kokea niin vapauttava tunne! Olen tosissani miettinyt asiaa. Tekisi mieli kerrankin irrottautua kunnolla arjesta. Varata salaa joku hotellihuone ja viettää yö paratiisisaarilla ilman turhia sitoouksia.
SAIRASTA?
EN ikinä uskonut voivani edes ajatella mitään tuollaista, mutta niin vain kävi.
Ei halua enää lähteä kavereidensa kanssa minnekäään, vaan haluaisi olla kanssani.
Toinen ongelma on se, että hän ei vain kiihota minua. On hyvän näköinen mielestäni, mutta ei vain onnistu.
Lisäksi hän on liian kiltti. Kuulostaa hullulta, mutta kuitenkin. Huolehtii minusta kuin lapsesta ja sössöttää välillä mukamas tosi suloisesti, vaikka oikeasti se saa hermoni pintaan.
Haluaisin, että tämä toimisi.. sillä hän on oikeasti parhaita ihmisiä joita tunnen, mutta en voi asioille mitään.
Kuitenkin.. lähdin siis yksin viihteelle yhtenä v-loppuna ja törmäsin siellä vanhaan tuttuuni. Meillä on ollut aiemminkin jotain juttua, mutta nyt hän kiihotti minua entistäkin enemmän. Menimme sitten puhumaan ja hänelläkin kuulemma tyttöystävä on, mutta ei kuitenkaan haluaisi seurustella vakituisesti. Aloimme siinä sitten miettimään maailman menoa ja tulimme tulokseen, että nuoruus kannattaa elää vapaana ja sitten vasta sitoutua johonkin toiseen ihmiseen.
Kaiken tämän jälkee sanoin, että "VAIKKA SEURUSTELENKIN, NIIN NÄHTÄISIINKÖ JOKU VIIKONLOPPU SEKSIN MERKEISSÄ. PELKKÄÄ SEKSIÄ."
Hän vastasi tähän myöntävästi, otti käsistäni kiinni ja suuteli. Se merkitsi jotain, vaikka ei periaatteessa merkinnytkään. Oli ihana kerrankin kokea niin vapauttava tunne! Olen tosissani miettinyt asiaa. Tekisi mieli kerrankin irrottautua kunnolla arjesta. Varata salaa joku hotellihuone ja viettää yö paratiisisaarilla ilman turhia sitoouksia.
SAIRASTA?
EN ikinä uskonut voivani edes ajatella mitään tuollaista, mutta niin vain kävi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se kundi on oikeesti sitoutunut sinuun.Käsittele varovasti hänen tunteitaan...voi voi.
Kokemattomuus ei ole mikään synti.Voin melkein tuntea sen aidon romanttisuuden.Se on kuule katoava luonnonvara jota kannattaisi vaalia kaikesta huolimatta.Naisena voit kaivella hänestä sen "seksipedonkin" esille.Pääasia että et loukkaa tuota herkkyyttä.Hidasta hieman vauhtia hänen kanssaan mutta voit joskus huomata millainen aarre on kyseessä.
kun meinaat heivata tollasen ukon hittoihin. Suurin osa kumppaneista on pettämisen suosijoita, kuten sinäkin. Sua pitäis pikkasen läiskiä. Idiootti!
En tiedä ikääsi, mutta ei sillä ole niin väliäkään. Sitoutuminen toiseen ihmiseen vaatii mielestäni niin syvän tunteen, että sitä askelta ei kannata ottaa, ennenkuin on varma asiastaan.
Mielestäni sinun on aika vielä testata itseäsi ja tunteitasi nykyistä kumppaniasi kohtaan, ennenkuin lupaat hänelle mitään sitoumuksia. Olin itse vähän samanlainen hössö aikoinani ja tyttökaverini pani välit poikki. Näin jälkikäteen ajatellen olen helpottunut itsekin. Olen ollut nykyisen vaimoni kanssa naimisissa n.25 vuotta ja meillä on 3 ihanaa lasta. Elämä on todella elämisen arvoista oikean elämänkumppanin kanssa.
Jos olet harkinnut meneväsi sänkyyn toisen kuin oman kumppanisi kanssa, et mielestäni ole vielä ainakaan valmis sitoutumaan tähän kumppaniisi.
Aina voi elämässä vastaantulla tilanteita, joissa vähintään harkitsee sänkyyn menoa jonkun toisen kuin oman kumppanin kanssa. Vaikkapa 20 vuoden onnellisen, sitoutuneen ja "oikean" yhteiselon jälkeen.
Se onkin taas toinen juttu jos heti seurustelun alkuaikoina tulee moinen tarve.
Oikeastaan tarkemmin ajatellen parisuhde on kuolemaan tuomittu, ellei seksi luista ja toinen haluaa ripustautua liikaa kumppaniin.
Lyhyttä eroa, siten vaikka pariin kuukauteen ette olisi yhdessä? Pieni ero selkeyttää ajatuksia. Niinkuin runoilija sanoi: Ero on rakkaudelle, kuin tuuli tulelle. Pienen liekin se sammutaa, mutta suuren sytyttää. Kuin kevättuuli joka sammuttaa kynttilän, mutta sytyttää nuotion. Sorry on ehkä turhan romanttista. Asiallisesti ottaen olisi sinun hyvä miettiä, haluatko todella parisuhdetta jossa ilmeisesti et kuitenkaan ole tasavertainen. Hän Lepertelee kuin lapselle ja etenee liian nopeasti. Syrjähyppyä en suosittele, koska syyllisyys ajaa ihmisiä toimimaan vastoin omaa parastaan. Kuitenkin jos sovitte erossa ollessanne olevanne vapaita niin silloinhan kaikki on mahdollista. Viestistäsi ei selvinnyt asutteko yhdessä? Jos asutte niin käytännön järjestelyt, eron ajaksi ovat hankalia.
ero voisi olla ratkaisu, vai olisiko sittenkään? Loppujen lopuksi asioilla on taipumus pysyä samoina, vaikka haluaisikin niiden muuttuvan.
Mutta voisihan sitäkin vaihtoehtoa miettiä. Ensiksi olisi järkevintä keskustella hänen kanssaan ja yrittää saada jonkunlaista kokonaiskuvaa koko tilanteesta. Välitän hänestä paljon ja haluaisin kyllä suhteemme onnistuvan.
Kuitenkin kun miettii, niin jos "vika" on minussa, niin ei siihen auta se väliaikainen erokaan. Ennen kuin voin kunnolla rakastaa ketään, on minun ensiksi opittava tuntemaan itseni kunnolla ja opittava rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen.
Ja toisaalta, ei olisi reilua pyytää häntä odottamaan kunnes saan oman elämäni kuntoon.
Mutta katsellaan nyt, jos vaikka saisin asiani jotenkin järkevällä tavalla järjestykseen. Niin, että keneenkään ei tarvitsisi sattua. Ehkä kaikki saattaakin muuttua parempaan, kunhan vain annan niille tilaisuuden muuttumiseen.
Kiitos sinullekin kommentistasi! :) Ja hyvää joulun odotusta.
vain, vai onko puolet viesteistä kadonnut taivaan tuuliin? :) Juuri ne viestit, jossa sain selitettyä oikeat tunteeni ja jotka lukemalla aloin jopa tajuamaan itseäni hiukan enemmän. Sen lisäksi, että muut auttavat.. auttaa myös omien ajatusten näkeminen kirjoituksena.
Harmin paikka :(
Jostain käsittämättömästä syystä.
Ei mahda mitään. Muistat kuitenkin, mitä kirjoittelimme.
Tsemppiä!
Anna mennä! Yksi elämä sinullakin vain on.
Joo, omassa suhteessani voin sanoa, että ei kaikki ollut jatkuvasti hyvin. Enkä nauttinut seksistä. En kuitenkaan pettänyt, en koskaan edes ajatellut pettämistä. Oikeastaan petin kuitenkin, koska en heti kertonut etten osaa nauttia seksistä. Se asia sitten otettiin mietintään ja kyllä se selviää.
Uskon että seurustelussa ja parisuhteessa voi säilyttää määräämisoikeutensa. Onhan siinä kaksi eri ihmistä yhdessä. Oli mikä tilanne tahansa, siinä on aina jotain "pielessä".
Olisit onnellinen siitä, että asiasi ovat nyt kunnossa. Kuulin juuri surullisen tarinan, jossa erään tytön poikakaveri ja isä kuolivat auto-onnettomuudessa. Et voi tietää miten asiat ovat pian - ehkä paljon huonommin ja itket kun et nyt osannut ottaa asioita puheeksi.
Selvitä ensin suhteesi nykyiseen mieheesi. Älä petä. Pettäjänä ja petettynäkin puhun kokemuksesta. Siinä vaan sattuu, molempia. Jos mitään tunteita on kierit omantunnontuskissa pettämisen jälkeen. Ja entäs kun jäät kiinni. Lopeta nykyinen suhde reilusti ja jatka sitten elämääsi vapaana naisena. Ei kannata jatkaa suhteessa joka ei toimi.
Itse erosin keväällä pitkästä suhteesta, pitkän pitkän harkinnan jälkeen. Nyt elän vapaana naisena, ja seksisuhteessa. Saan elää itsenäisenä, ei lupauksia, vaatimuksia, odotuksia ym. Mutta seksiä saan, ja hyvää sellaista.
ehtinytkään lukemaan eilisiä viestejäni joissa keskustelin "aviomiehen" kanssa asiasta, ja sain ajatuksiani selville kirjoittamalla niistä muille.
Olen onnellinen siitä, että en pettänyt häntä. Ja olenkin varma, että sanomiseno oli jonkinlaista vapauden kaipuuta ilman todellista tarkoitusta.
Mutta en voi kieltää sitä, että en haluaisi aloittaa uutta elämää vain "itseni kanssa", tarkoittaen omaa sisäistä kasvamista ja sitten vasta päästää jonkun toisen henkilön jakamaan elämääni, kun olen siihen oikeasti valmis.
Toisaalta nykyinen mieheni on todella mahtava ihminen ja toi eilenkin minulle kukkia tullessaan töistä. Todella kultainen.
Sehän se onkin, että aina se ei riitä.
Mitä kohtalon ivaa tämä voi olla, että silloin kun löytää "ihanimman ihmisen maan päällä", niin sitten suhdetta ei saa omalta puoleltaan toimimaan?
Ehkä se on minullekin aika kokeilla niitä vapauden siipiä?
toi se sulle kukkia kun tuli töistä.... ja on tosi kultainen... muuuuaaaaahhhhaaaahhhhaaaaaaa!!!! klisheistä paskaa! tämä todellakin piristi päivääni.
uskonut kirjoittavani tänne tätä, mutta teen sen kumminkin:
Kumppanin pettäminen kannattaa enemmän kuin itsensä. Sinä olet valinnut eron pitkästä suhteesta pitkän harkinnan jälkeen, mutta monet eivät missään tapauksessa edes harkitse eroa kohdatessaan ihmisen, joka merkitsee "liikaa".
Jos on valmis kestämään tunnontuskansa ja itsestä tuntuu siltä, että muuttuu kitkeräksi, ellei saa toimia silloin, kun kaikki loksahtaa kohdalleen niin silloin täytyy antaa periksi! Aina parempi tietysti mitä kauemmin harkitsee ja kuuntelee tuntojaan, ettei mene metsään.