...uuden aloittamisesta...
Voi huoh!
Olen eronnut vuosi sitten ja tuntuu, että mistään ei tule mitään. Itse tein päätöksen lähteä, mutta näin nelikymppisenä ja melkein 20 vuoden jälkeen on kuitenkin käynyt tunteita rajusti läpi...
Olen treffaillut joitakin miehiä, mutta tuntuu, että kun tutustuu paremmin, peräännyn ja työnnän heitä pois. Miehet ovat olleet ihan kivoja jne... mutta tuntuu, että ei ole niin kolahtanut.. Olen pohtinut, että josko tuo kolahtamattomuus johtuu jostain, että pelkää sitoutumista tms... Tapasin jokin aika sitten ihanista ihanimman ihmisen, tosin eronnut n. puoli vuotta sitten ja käy vielä myös rajusti läpi omaa eroaan. Eli kaksi siipirikkoa tapailee... Tuntuu, että tämä tapailu pitäisi lopettaa, ollaanko vaan balsamia haavoihin. Pitäiskö vaan vetäytyä neljän seinän sisälle, odottaa pari vuotta, tehdä surutyötä vai mitä...... Kun ei pysty vaikka haluaisi, ei haluaisi taas aiheuttaa sydänsuruja kivoille ihmisillekään... Itku... Mikä tässä mättää??
näin eronneen fiilikset....
hope681
2575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatkakaa tapailua kenties, jospa se ajan kanssa menee parempaan ja kypsyy. Voit tehdä omia juttuja, surrakin, ehtii tuossa. Ei aina voi treffeillä kolahtaa, varsinkin kun tietää että on monenkirjavaa ihmistä tuolla =)
Kuulostaa niin tutulle. Olen eronnut kaksi vuotta sitten ja käynyt juuri tuota läpi. Samalla tein työtä sen eroni kanssa. Muista kiirettä ei ole. Nyt voin sanoa kasvaneeni pitkän matkan siitä naisesta joka erosi. Olen itsellinen, nautin omasta itsestäin, hyväksyn itseni juuri sellaisena aikuisena naisena kun olen. Olen valmis uuteen tasavertaiseen oikeen suhteeseen. Kevättä ilmassa,se oikeahan tulee juuri liikkumalla treffailemalla jossain se odottaa. Seuraava tanssi ilta.....Iloa elämääsi!