Mitä pitäisi tehdä? Mies on tyypillinen suomalainen körrikkä, panttaa ajatuksiaan ja mielipiteitään eikä sano mitään vaikka suututtaisi.
Kun ollaan humalassa tai muuten tulee iso riita, asioita alkaa tulla esiin. Nyt on käynyt ilmi, että hänen mielestään esim. minun opiskeluni ei "ole mitään", olen tyhmä ja opiskelu ei ole rinnastettavissa työhön raskaudeltaan tai muutenkaan.Koska olen ollut pitkähköjä jaksoja työttömänä aikaisemman elämäni aikana työn vähyyden ja mm. masennuksen takia, olen hänen mielestään oikeastaan sosiaalipummi ja loinen... Tämä sai minut täysin kaatumaan, en olisi voinut kuvitella että rakkain ihminen maailmassa onkin minusta tuota mieltä? Siinä, että hän tekee itse kolmivuorotyötä nykyisen uusperheemme perheemme hyvinvoinnin kustannuksella (esim. yöviikoilla on todella vaikeaa, kaikki joutuvat olemaan "kusi sukassa" ettei hänen nukkumisensa häiriintyisi, minä olen suurimman osan sekä hänen lastensa, että omieni kanssa arkisin )ei hänen mielestään ole mitään vikaa. Tiedän, että työnantajan kanssa olisi sovittavissa ettei yövuoroa olisi. Rahallisestikaan se ei ole niin merkittävää että hänen olisi ihan pakko noita öitä tehdä.
Hän ei juurikaan auta minun lasteni hoidossa, koulusta tulevan ekaluokkalaisen vastaan menemisessä (minun täytyy kouluni jälkeen hypätä bussiin, jäädä bussista iltapäiväkerhon kohdalla, hakea lapsi ja hypätä uuteen bussiin päästäksemme kotiin , siitä ehkä vielä kauppaan jos mies ei ole käynyt jne... vaikka hän olisikin kotona jo töistään) tai muussakaan vastuuttavassa, vaan suhtautuu melko neutraalisti/vihamielisestikin lapsiini(on useimmiten ärsyyntynyt eikä tee mitään positiivista lasteni kanssa) , siksi koenkin olevani melko yksin omieni kanssa. Tästä syystä olen alkanut vetäytymään myös hänen lastensa kokonaisvaltaisesta hoidosta. Aikaisemmin yritin kovastikin että kaikilla olisi tässä perheessä hyvä olla. Nyt jätän suosiolla hänen lapsiaan koskevat kasvatukselliset seikat hänen kontolleen, onhan hän kuitenkin biologinen isä.
Minun tulisi ilmeisesti siis antaa kaikkeni hänen perheelleen, samalla jättäen omat lapseni vähemmälle huomiolle ?!
Miten tällaisia solmuja avataan? Mies ei väisty mielipiteistään, tuumaakaan. Tuntuu, että kaikelta, mitä olen luullut ja uskonut, on nyt lähtenyt pohja. Ei hän ollutkaan sellainen kun luulin / hän antoi minun luulla.
Pahinta tässä on se, että olemme juuri muuttamassa samaan asuntoon (minulla ei siis ole enää omaa asuntoa). Tuntuu että tukehdun eikä pakotietä ole.
lievää väkivaltaakin on esiintynyt puolin ja toisin. Sanat eivät tunnu enää riittävän. Ihmettelen, miten olenkin joutunut tällaiseen tilanteeseen ja miten tästä pääsee pois?
Onko mitään keinoa palauttaa vanha illuusio takaisin vai onko ainoa keino ero, minne kaikki hyvä katosi ?
mies mitätöi
Kaiken mitä olen
4747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mun mielestä sun miehes kuulostaa vähän samanlaiselta ku mun narsisti-eksä. Yhteiselo sellasen ihmisen kanssa ei oo helppoa tai mukavaa. Hän mitätöi minut täysin ja itse en pystyisi olemaan miehen kanssa joka ei arvosta minua. Ja nimenomaan hän ei ollutkaan sellainen millaiseksi häntä olin luullut. Sanoit että lievää väkivaltaakin on esiintynyt puolin ja toisin, niin oli meilläkin. Tollasten solmujen avaamiseen mä en ainakaa tiedä muuta ratkasua ku ero. Toki muita ratkasuja voi olla jos miehesi suostuu tilanteesta keskustelemaan. Tsemppiä sulle.
mutta ei mahdoton. Etsi itsellesi ja lapsillesi oma asunto.Itse kokemuksesta uskon tietäväni,että kun tilanne on nyt jo tuollainen,se ei ainakaan parane yhteenmuuton jälkeen. Miehesi pääsee vielä paremmin "niskan päälle",kun on saanut teidät saman katon alle.Kun asutte eri osoitteissa,jää sinulle suurempi päätäntävalta siihen,minkälaista kohtelua suostut ottamaan vastaan. Erillään asuminen tuossa tilanteessa on lapsillekkin parempi vaihtoehto. Koskaan ei ole myöhäistä muuttaa suunnitelmiaan. Ole päättäväinen,älä anna miehesi ym. manipuloida itseäsi. Itse päätät viimekädessä,mitä haluat.
"hän tekee itse kolmivuorotyötä nykyisen uusperheemme perheemme hyvinvoinnin kustannuksella" Hmm. Luultavasti mies itse ajattelee päinvastoin kustantavansa teidän hyvinvointinne työllään. Eikö ekaluokkalaisesi osaa itse kulkea bussilla? Tai kävellä? "Minun tulisi ilmeisesti siis antaa kaikkeni hänen perheelleen, samalla jättäen omat lapseni vähemmälle huomiolle ?!" Mistä tuo "siis" tuli? Tekstissäsi ei ollut mitään, mistä tuo päätelmä seuraisi. Ettekö ole puhuneet keskenänne, että hoidatteko toistenne lapsia kuin omianne vai kumpikin vain omansa? Kai nyt tuollaisista asioista pitää voida sopia ennen kuin yhteen muutetaan? Mutta sosiaalipummiksi nimittely on kyllä aika törkeää. Jos kerran tuntuu ettei teidän olekaan hyvä elää yhdessä, niin ei sitten varmaan kannata muuttaa yhteen.
Narsistien uhrien tuku ry - laita googleen ja kirjaudu sisään. Toivon, että saat avun.