Raju paniikkihäiriö + bipo yms.

Elikkä tässä kun aina haetaan/kysytään muiden kokemuksia, niin ajattelinpa laittaa oman tarinani. Minulla todettu erittäin vakava paniikkihäiriö, depersonalisaatiohäiriö maanis-depressiivisyys. Alkoi varmaan jo siinä ehkä 16-17 vuotiaana (elämässäni tapahtui silloin paljon kaikenlaista), "ailahtelu", elikkä tuli erittäin maaninen vaihe, pystyin omasta mielestäni kaikkeen, en nukkunut juuri lainkaan tein tyhmiä päätöksiä. Jakso oli erittäin pitkä, välillä esiintyi hypomaniaa... No, lähipiiri oli vain ihmeissään/joistain asioista jopa iloinen, että kun olen niin yliaktiivinen reipas kaikkea, kukaan ei osannut epäillä mitään. Koin sinä aikana monta menetystäkin, mutta en osannut reagoida niihin kovinkaan hyvin, vaan jatkoin tekopirteää käyttäytymistä, suljin asioita pois mielestäni, ja läheisten kuoleman yritin ottaa mahdollisimman "aikuismaisesti". Siinä meni sitten aikaa, ja elämässäni ehti tapahtua todella paljon kaikenlaista, mutta elin niin täysin kuin mahdollista, päivä kerrallaan, tein päätökset erittäin, liiankin nopeasti, ja kaikki oli liiankin hyvin... Kunnes 2007, itse huomasin ja omalääkärini huomas lievän masennuksen, johon en suostunut mitään lääkitystä aloittamaan, sillä se oli mielestäni normaalia, ja olin tulloin muutenkin todella väsynyt. Siinä oli luultavasti alkanut jo depis-vaihe, tai ainakin lievä sellainen... Pakotin itseäni tekemään asioita. Eräänä yönä heräsin sitten kohtaukseen, olin varma, että sydäri poikaystävä oli siitä satavarma ja siksi soitettiin ambulanssi. Pakokauhussa olin, ja ambulanssimiehet vaan yrittää selittää, että mulla paniikkikohtaus. Mutta kun itsekin hoitajaks lukenut, niin en tietenkään uskonut, kun mielestäni täytti kaikki sydärin "kriteerit". Niitä alkoi sitten jatkumaan, enkä suostunut heti aloittamaan lääkitystä. (tuli niin rajuina, että suosittelivat heti alkuun säännölistä bentsoa...), ensiavussa sitten sain. Jos en päässy ensiapuun ajoissa, meni kohatukset psykoosin tasolle, todelisuudentaju ym, kokonaan, elikkä pari itsemurhayritystä ym. Muuten kohtausten oireina mulla (kun siitäkin kysellään aina...) : välillä hyperventilaatio, mutta se saattaa hyvin jäädä poiskin, depersonalisaatio (voi kestää päivän ennen kuin laukaisee kohtauksen...), puristuksen tunne, tunne siitä, että joku kuristaa/kurkku menee umpeen, rintakipu, levottomuus, pakokauhu, kuolemanpelko, itkeminen, itsetuhoisuus... jne... Aloitettiin temesta, mutta oli liian tuju, sen jälkeen diapam 10mg x 3 , ja nykyään menee opamox 15mg x 4 per pvä... Efexorin meinaa aloittaa. Muuten kokeiltu sellaisia lääkkeitä, kuin : cipramil, seroquel, zoloft, deprakine ja lista jatkuu... niin ja tosiaan, depersonalisaatio "päällä" usein, elikkä ihan kuin unenomaisessa tilassa olis, ja vaikka tiedostaa että ei ole normaali olotila, ahdistuu vielä enemmän siitä kun niitä tulee... :( Nyt sitten tätä helvettiä jatkunut tasan 2 vuotta, elämä menee tasaisesti eteenpäin, mutta tämä p-häiriö rajoittaa niin paljon, ja kokoajan taitaapi tulla uusia oireita... Vituttaa olla ja elää pelossa kokoajan, ja toivoan ainakin ettei kenelläkään ole niin rajuna. :( siinäpä kokemusta. Ps. Kokemuksia efoxorista...?