Kuuntelin hämmästyneenä eräänä päivänä NRJ -kanavalla käytyä ikäerokeskustelua. Sinne oli eräs ahdaskatseinen nainen kirjoittanut, että parisuhteessa ei suuressa ikäerossa ole siinäkään mielessä mitään järkeä, sillä osapuolet ovat syntyneet ja eläneet niin kovin eri aikakausilla. Onhan mukavampi jos voi keskustella asioista ja ilmiöistä jotka ovat kummallekin tapahtuneet. Sain ihan sen käsityksen, että jos ikäeroa on "liikaa", ei yksinkertaisesti ole asiota, joista voi keskustella. Itse elän suhteessa, jossa ikäeroa on lähes 20 vuotta. Minusta se on rikastuttanut elämääni. Olen saanut kuulla elämästä kauan ennen itseäni, ja olen voinut kyllä ihan puhua omastakin lapsuudestani ja nuoruudestani. Ihan samoin voi kuka tahansa puhua omasta elämästään, vaikkei samalla aikakaudella oltaisi aloitettukaan.
Ihan samanlainen ahdaskatseinen mielipide on monilla, jotka asioista eivät tiedä, eivätkä voi tietää, eivätkä kenties haluakaan tietää. Mutta miettikääpä sitä, millaista on, ja olisi, jos olisi tuollainen ahdaskatseinen ihminen opettajana nuorilla ja lapsilla, tai hoitajana esim. vanhainkodissa, tai.... ihan missä tahansa asiakaspalvelutehtävässä, jonne saattaa tulla kovinkin eri-ikäisiä ihmisiä. Tai missä tahansa työpaikassa tuollainen työkaverina. Hakeutuu siellä sitten vain oman ikäistensä pariin, muiden kanssa niin ja näin sitten...... Eihän tuollainen ihminen voi keskustella, ei vaihtaa ajatuksia kenenkään kanssa, eikä työskennellä, vain ihan sen pakollisen, jos sattuu kovin eri-ikäinen olemaan. Onpa sellainen ihminen aika tylsä ja ikävä.
Tämä edellä kirjoitettu on jyrkkä esimerkki tästä asiasta, mutta kelpaa esimerkiksi siitä, miksi suurempi ikäero on tuomittu kautta aikain juuri parisuhteessa. Itselläni tässä parisuhteessa on hyvä kuitenkin olla, on keskusteltu kaikesta ilman, että sen kummemmin mietittäisiin, mistähän seuraavaksi keskusteltaisiin. Siis ihan kaikesta, ja ihan luonnollisesti keskustellaan. Keskustellaan ja tehdään ihan tavallisia, normaaleita asioita jotka parisuhteeseen kuuluvat. Tapaillaan ihmisiä, ystäviä, matkustellaan. Siis, ihan kaikkea! Pelkistetysti ja lyhyesti: Me Viihdymme Yhdessä! Ja jos mitään vielä lisäisin, itse, myös vastapuoli olemme aina tulleet toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa, ihan vauvoista vaareihin ja mummoihin, ja kaikkien siltä väliltä. Aina on juttua riittänut, ja mukavaa ollut......
Ikäerosta
Ei ahdasmielinen
2464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
teillä synkkaa ikäerosta huolimatta, itse olen kokenut parisuhteeni toisin. Olen seurustellut sekä itseäni vanhemman ja itseäni nuoremman kanssa, ja ikäeroa on ollut vajaat 10 vuotta. Itse vartuin aikuiseksi suhteessa vanhempaan mieheen ja nuorempaa jouduin kasvattaman aikuiseksi:) Lähinnä samanlainen moraalikäsitys, tunne- ja ajatusmaailma kun synkkaa yksiin, niin on jo voiton puolella olipa kyseessä itseään nuorempi tai vanhempi.Ja tosiaan kannattaa olla avoin aina voi oppia toiselta uutta ja toista myös kasvattaa ihmkisenä.
Olen samaa mieltä kanssasi tuosta ahdasmielisyydestä.Olen aina sanonut,että tuonllaiset ihmiset elävät pelossa. Pelossa siihen asiaan että toiset voivat löytää aidon rakkauden,kun itse ajaa karille kerta toisen jälkeen. Oikeammin sitä voisi tulkita jopa kateudeksi, koska toiset uskaltavat elää omaa elämää! Rakkaus ei katso ikää ja jos katsoo niin kyseinen ihminen varmaan muistaa tarkistaa rodun,uskonnon,varallisuuden jne... ja keksii niistä sitten selityksen epäonnistumisilleen.