joo ois tota _pieni_ ongelma. ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa reilu vuosi, ja nyt tunteeni ovat hävinneet. Poika ei tiedä tästä mitään. Kun olen hänen kanssaan tuntuu ahdistavalta ja tekee mieli purskahtaa itkuun. Tuntuu niin pahalta kun toinen on niiiiin rakastunut, ja ei tiedä että toisella ei ole mitään vastakaikua tälle. Minua ei suoraan sanottuna enää kiinnosta tämä juttu ollenkaan, ja haluan lopettaa seurustelun. Kuitenkin joka kerta kun olen yrittänyt aloittaa keskustelua tästä, menen sanattomaksi. en pysty puhumaan hänelle asiasta olleenkaan, ja se tuntuu helvetin pahalta. Kotona aina itken, mietin mitä tehdä ja miten sanoa jnejne, mutta taas se epäonnistuu. Tiedän, että tämä on paskamaista touhua toista kohtaa, mutta en vai PYSTY mainitsemaan hänelle mitään tästä asiasta.
Mitä pitäisi tehdä? Suuri kiitos etukäteen!
apuja !
meiggis
7525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olette siis nuoria kun puhut "poikaystävästä"? Parempi se on sanoa miltä tuntuu, vaikka reaktiona olisi pettymystä (pahaa oloa) toisella paljon sillä jossain vaiheessa se kuitenkin tulee esiin. Itse esitin monta vuotta nuorena, vaikka suhde oli kamala eikä miehellä ollut käytöstapojakaan. Se esittäminen jos mikä vasta tyhmää onkin ja mielenterveyshän siitä kärsi kovin huonossa suhteessa. Parempi kertoa edes jotta sitten voi parantaa suhdetta tai mennä eri suuntiin. Jos toinen on siis normaali eikä käy päälle. Jos sitä pelkää sitten pitää viestillä hoitaa asia kaukaa, että kertoo olosta suhteessa. Jos pelkäät että toinen häipyy kerrottuasi sitten häipyy, mutta ei miehet lopu. Pääasia että sulla on hyvä olla! Se ei ole itsekästä eikä liikaa vaadittu. "tuntuu ahdistavalta ja tekee mieli purskahtaa itkuun" Oletteko kovinkin tiiviisti olleet yhdessä? Miten toinen käyttäytyy.
Että älähän kuluta liikaan murehtimiseen aikaa. Asiat selviää hyvin ihan.
Fiksuin tapa on oikeasti vain kertoa hänelle asiasta. Tietenkin voihan olla että kaipaat vaan "piristeen" suhteeseen. Eli paraneeko kuitenkaan vaihtamallakaan vai olisko niin että suhde kuin suhde etenee samaan pisteeseen kun yhdessäoloa riittävän kauan? Mut jos olet varma niin rohkeasti vain asia puheeksi.., se loukkaa vähiten. =) Asioiden vatvominen on turhaa.. ja siinä helposti loukkaat toista pahasti.
jos alkaa salailla asiaa, alkaakin käyttäytyyn just niin, ettei toinen vois arvata ja onkin toiselle entistä ihanampi helposti, ettei se arvais, sit kun se lopullinen ero tulee, se voi olla toiselle vaan vielä isompi yllätys, koska ihan tarkoituksella on esittänyt tykkäävänsä ja homma menee vaikeemmaks, mitä pitemmälle antaa mennä. Rehellisyys on kutienkin kaikkia kohtaan parasta. Sä et toisaalta voi syyllistää itseesikään liiaksi siitä, jos lopetat. Syyllistähän on myös valehdella ja jatkaa, jos ei ole tunteita. Se helpottaa heti kun saa sanottua, vaikka siitä seurais mitä.
salailu vaiheessa,koitin esittää kuukausia et asiat on jees,ja pidän toisesta vaikka sen kosketuskin yököttää..Eikä miehes varmaan oikeasti mitään vikaa ole,se vaan johtuu musta.. Nyt oon sit koittanu vähentää tapaamisia,ja keksiny tekosyitä..mut oon niin loukussa tässä,kun en voi jatkaa eteenpäinkään.. Ja ahdistaa yli kaiken mitä sit käy kun erotaan..
hei kiitos hyvistä neuvoista! ja juu ollaan melko nuoria, 16-17 vuotiaita. Näemme toisiamme n. 3-4 kertaa viikossa. Tuosta vielä kun joku mainitsi että yrittäisin käyttäytyä niin, ettei poikaystäväni huomaisi mitään erilaista ja outoa. Asiahan ei itseasiassa ole näin.. olen (säälittävästi) vain torjunut & vältellyt poikaystävääni enkä kiinnittänyt häneen enää niin paljon huomiota. tiedän, todella tyhmää mutta kun muuta en pysty juuri nyt tekemään. Yritän olla rohkea ja ottaa asian puheeksi! kiitos :')
Viimesuhteet on vaan ollu niin helppo lopettaa kun kiinnostus loppu,mut nyt kun on ns.aikuinen,niin sitä ei vaan kehtaa jättää toista ja miettii seurausia paljon enemmän:/.