Minulla ja minun naisellani on ollut on-off -suhde muutamia kuukausia. Palasimme yhteen tauon jälkeen ja minusta tuntui että kaikki menee hyvin. Sitten pari päivää viimeiseksi jääneen yhteisen yömme jälkeen meille tuli pieni väärinkäsityksestä aiheutunut riita (samasta aiheesta mikä suurimmaksi aiheutti eromme ekalla kerralla). Sovimme tämän riidan ja luulin että se oli selvitetty.
Emme kuitenkaan sen koomin olleet intiimisti yhdessä. Sitten muutaman viikon päästä hän kertoo, että hän haluaa pysyä ystävinä ja että hän on ihastunut (rakastunut?) toiseen mieheen. Ilmeisesti ihastumisen tunne ei ollut molemminpuolista, sillä tämä toinen mies häipyi kokonaan kuvioista ja lopetti äkisti yhteydenpidon.
Kun palasimme yhteen, en ollut varma mitä haluan hänestä. Tunnen häntä kohtaan todellista rakkautta, mutta pelkäsin että samat ongelmat palaavat jos menemme yhteen. Tämän epätietoisuuden takia en ilmeisesti osoittanut hänelle TARPEEKSI huomioita. Kuitenkin ajatuksissani elättelin meistä suuria toiveita mutta en älynnyt kertoa niistä hänelle. Kun kuulin toisesta miehestä, jotenkin sain itselleni vastauksia.
Vaikka ylpeyteni oli saanut aikamoisen kolauksen, halusin silti hänet itselleni. Hän kuitenkin sanoo, että tällä hetkellä hän ei voi ajatella suhdetta kanssani koska hänellä on yhä tunteita sitä toista miestä kohtaan.
Miten minun pitäisi menetellä? Mitä teen? Hän on kertonut, että aiemmin hän ei ole saanut minulta tarpeeksi tukea ja huomiota. En halua tehdä sitä virhettä enää uudestaan. Haluan voittaa hänet takaisin ja osoittaa olevani sen arvoinen. Nyt kun hänellä on muitakin ongelmia (työ, raha), en halua jättää häntä yksin. Haluan osoittaa hänelle, että välitän hänestä todella ja että haluan hänestä kumppanini. Mutta mitä teen? Tämä odottelu "syö miestä"... Olen kertonut hänelle tunteistani ja toiveistani, en ole alkanut esittää "hard to get" -tyyppiä. Olen kertonut, että haluan hänet takaisin, eikä hän yhteenpaluuta ole ainakaan sulkenut pois. Juuri nyt hän ei kuitenkaan voi ajatella asiaa.
Kuinka paljon minun pitäisi antaa hänelle aikaa? Tämä odottelu ei tunnu mukavalta mutta vielä vähemmän haluan painostaa häntä. Ja pitäisikö mun noudattaa sitä "taktiikkaa", että teen tunteeni hänelle selväksi ja autan häntä kaikin mahdollisin tavoin? En näe mitä sillä menetän. Jos hän lähtee, hän lähtee, mutta lähtee ainakin tietäen että olisin halunnut hänet takaisin.
Miten voitan naiseni takaisin?
HaluanNaiseniTakaisin
17994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
jos sä välität sehän tulee luonnostaan, et kohtelee toista pyyteettömästi jokatapauksessa hyvin, sai sitä vastakaikua tai ei. Odottelu ei ole mitään. Ei sun tarvi voittaa ketään mihinkään, jos sä rakastat ja hän rakastaa, se menee luonnostaan, mut jos sä alat temppuilemaan ja taktikoimaan, ja odotat jotain, mistä et tiedä itsekään, mistään ei tule mitään. Kyllä kai se on ihan luonnollista, että jos sä et mitään tee ja et millekään ala, varmasti ihastuu sitten helposti toiseen jos saa sitä oikeaa huomiota ja on haku päällä. Tee toiselle se, mitä toivoisit itsellesikin. Et säkään olettaisi imtään jos toinen ei mitään koskaan ilmaisisi tai antaisi huomiota.
toista miestä kohtaan pois ja hän itse on näköjään tehnyt jo valintoja. Etkö sinä itse vihaa häntä pätkääkään, kun on tehnyt noin sinua kohtaan? Ja miten on luottamuksen laita, pystytkö luottamaan häneen kunnolla, jos hän tekee noin sinua kohtaan? Kirjoituksestasi päätellen hän ei taida tuntea samoin sinua kohtaan kuin sinä häntä kohtaan.
olen kyllä valtavan loukkaantunut. Se, että hän kehittää noin voimakkaat tunteet toista miestä kohtaan kohtuullisen nopeasti minun "jälkeeni", saa minut ihmettelemään, kuinka paljon hän minua kohtaan todella tuntee.
nimenomaan on todella helppo alkaa tuntea jotakin kohtaan tunteita, jos et huomioi tarpeeksi. Kyllähän siinä voi toinen olla ihan tosissaan, että jos sä et välittänyt, niin helposti sitten tuntuu hyvältä se, että joku välittää. Jos hän ei ollut sinulle mitään, se tuntuu älyttömän hyvältä, että jollekin muulle merkkaa sitten todella jotakin. Ei välttämättä tunne sitten paljon sinua kohtaan, jos tietää, ettet sä anna itsestäsi mitään ja ne on tuhlattuja tunteita, jos suhun kohdistuu. Jos juttu ei toimi suhteena ei auta tunteetkaan vaan se keskinäinen kanssakäyminen sen pitää kasassa, vaikka tuntisit miten paljon. Ei se kovin todellista rakkautta osoita, että lennosta heittää uuden kehään saman tien. Mutta hänen valintansa. Itse vastaa sitten siitä, miten hoitaa nopeesti syntyneen suhteen, jos edellisestä on vielä pyykki pesemättä.
Jotenkin tuosta voi päätellä, että tämä naikkonen on aina vienyt sinua juuri niin kuin tahtoo. Jos kerran sinä olet toivottoman rakastunut, suhde keikkunut on/offina ja hän olisi ollut valmis lähtemään sen toisen mukaan, joka selvästikin tarjosi naiselle jotain mitä sinä et. Luultavasti nainen siis on ollut lopulta se joka eniten on vaikuttanut siihen oletteko vai ette. Se että hän on löytänyt välissä toisen ja alkanut noinkin vahvasti tuntemaan sitä toista kohtaan, että toisen lähdettyä hän ei ole valmis heti juoksemaan takasin sinun luokse vaikuttaa sille että aikanaan leidi kyllästyi sinuun ja on palannut häntä koipien välissä hakemaan sitä varmaa rakkautta sinulta, kun on siihen tottunut että sitä saa, kun muualta ei ole löytynyt. Se ei ole ollenkaan tyhmää tunnustaa totaalisesti positiivisia tunteita toista kohtaan, mutta mieti hetki sitä miksi hän tulee takaisin. Kun ei muutakaan keksi vai tunteidensa takia. Se ei ole mitenkään tervettä että ihminen on toisen kanssa tunnetasolla epäreilussa suhteessa. Paras tulevaisuus on kun kummallakin on yhtä paljon niitä fiiliksiä. Vielä kaupanpäälle se riski, että hän voi aina uuden hurmion kohdalle osuessa singota sen perään ja turvautua siihen että kyllä sinä aina takaisin otat. Älä heittäydy myöskään epätoivoiseksi ja lupaile liikoja. Ainut millä toisen sydämen voi valloittaa on sinä itse, eikä sitä kannata lähteä toisen takia muuttamaan liikaa, jos se ei kerran ole tarpeeksi. Kävi miten kävi. Tunnusta tunteesi. Sitä tässä maailmassa ei tehdä yhtään liikaa.
> "ja hän olisi ollut valmis lähtemään sen toisen mukaan, joka selvästikin tarjosi naiselle jotain mitä sinä et." Tämän toisen miehen kanssa hänellä oli "nettiromanssi". He chattailivat pääasiassa. Hän kertoi minulle, että he tapasivat vain kerran livenä. Verkon kauttahan sitä voi toiselle esittää melkeinpä mitä haluaa. Who knows, ehkä naiseni ihastui siihen mielikuvaan jonka toinen mies antoi itsestään. Who knows. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tämä nainen teki minulle näin. Minun täytyy miettiä mistä tämä todella kertoo. Kuinka paljon hän minua kohtaan tuntee? Pitäisikö vain tunnustaa (epämiellyttävät) tosiasiat...? Yhden virheen voi antaa anteeksi, mutta jos kuvioissa rupeaa pyörimään lisää muita miehiä, se antaa minulle hakemani vastaukset.
jos se mielikuvakin on enemmän kuin se tosikuva susta, niin se menee kyllä sun edelle. siinä nyt voi edes kuvitella, että vois olla mahdollista joskus joku juttu, mut jos sun kanssa ei voi edes kuvitella, niin kakkoseksi jäät.
että annat hänelle aikaa miettiä elämäänsä ja suhdettanne tarpeeksi kauan.Jos pakotat päättämään nopeammin on todennäköisempää että hän lopettaa.Kun suhde menee siihen pisteeseen että tulee epäröintiä voi sama tilanne toistua useamminkin.Ja varsinkin kun toinen mies on ollut kuvioissa. Voit yrittää voittaa hänet takaisin avoimuudella ja ymmärtäväisyydellä mutta oikeastaan muuta ei ole tehtävissä. Hänen täytyy saada selvitettyä mitä haluaa.Sitä ennen se aika minkä sinä tuon asian takia käytät on turhaa.Muiden elämästä on vaikea päättää.Joskus tapahtuu yllättäviäkin päätöksiä. Vaikutat siltä että välität hänestä mutta sinun täytyy se osoittaa ja että suhteenne on kaiken arvoista. Nyt hän ei ehkä osaa ajatella järkevästi ja voi tosiaan lähteä edes sitä ajattelematta että haluaisit hänet takaisin. Loputtomiin jahkaileminen ei kuitenkaan tuota tulosta. Jos suhde päättyy niin selviää ainakin toinen.
Shirlee_, > "että annat hänelle aikaa miettiä elämäänsä ja suhdettanne tarpeeksi kauan." Osaisitko heittää lonkalta kuinka paljon suurin piirtein? Edes arviota... Jos ottaisin asian hienovaraisesti esiin esim kesä-heinäkuussa tai viimeistään syksyllä, olisiko tässä tarpeeksi miettimisaikaa?
tuntuu hyvältä odottaa. Jos rakastat häntä, ei ajalla varmaankaan loppupeleissä niin hirveästi ole merkitystä.
> "tuntuu hyvältä odottaa. Jos rakastat häntä, ei ajalla varmaankaan loppupeleissä niin hirveästi ole merkitystä." Mutta pieni itsehillintä on varmaan paikallaan. Jos menisin täysin tunteideni mukaan, laulaisin tänä iltana balladia hänen ikkunansa takana... ;-)
jos itse ei ole alunperin vaivautunut mitään tekemään, eikä antaisi kenenkään muunkaan välittää ja herää siinä vaiheessa kun joku muu sitä tekisi, voi olla aika kiire sillä balladin laulamisella, eikä nyt ehkä enää tossa vaiheessa välttämättä sillä odotella mitään voita jos sillä muullakaan. Toisaalta tuskin hän sussa hirveesti menetti, jos et ennenkään ole balladeja laulellut ja nytkin vielä aiot pistää odotteluks ??? Itse et viitsi vaivautua minkään eteen, mut muutkaako ei saisi? Ja sä kelaat kalenteria vuodelle 2011, et jos siellä lopusta ehkä joskus.. On tainnut sun junas ajaa jo kauas. Ja loputkin raiteet haluisit sotkee. Et sä voi ketään omistaa, ja jos et itse viitsi, ei se ole toisiltakaan pois, vaikkei idea sua huvittaisi.
kannattaisi sitä balladia laulaakin :) Jos nainen ei enää lämpene, voit huoleti jatkaa matkaasi. Sillä olet ainakin yrittänyt parantaa tilannetta.
että joku määrää tietyn ajan toiselle asioiden miettimiseen.Mutta sanotaan että jos kuukauden odotat niin jotain näkyvää pitäisi alkaa tapahtua.Loputtomiin et voi vain odottaa.Ja varmasti silloin tällöin tämä asia tulee sinulle mieleen ja mietit mitä tapahtuu seuraavaksi.Odottaminen tuntuu turhalta mutta kaikkea sitä tekee rakkaan takia. Tuskin sinunkaan kärsivällisyys kestää puolta vuotta.Muutaman viikon kuluttua voit kysyä onko hän tehnyt minkäänlaista päätöstä ja kertoa avoimesti mitä sinä haluaisit ja mitä tunnet häntä kohtaan. Jos hän edelleen haluaa miettiä niin siitä ei ehkä ihan heti tule loppua. Kuukausi miettimiseen on pitkä aika. Tiedät itse kauanko olet valmis odottamaan. Kyllä sinun pitää saada tehdä muutakin ja alkaa elämään normaalia elämää. Niin kuin kirjoitin edelliseen viestiin että jos hän lähtee niin selviää toinen. Mutta vaikka kuka täällä kirjoittaisi asioista toisin niin odota se kuukausi ja katso tilanne uudelleen.Jos mitään ei tapahdu niin anna hänen olla.Sitten kun hän ymmärtää mitä elämältänsä haluaa niin silloin hän voi palata takaisin.Kuitenkin voit varautua siihen että sama toistuu.Haluatko todella odottaa koko ajan ja riittääkö kärsivällisyytesi ja ennen kaikkea riittääkö rakkautesi. Päätöksen asioista voit tehdä vain sinä.Itse voit vaikuttaa elämääsi. Moni sanoo että odottaminen on ainoa oikea vaihtoehto mutta ei se ole jos se vaan jatkuu. Mieti mitä haluat niin ehkä löydät vastauksen moneen kysymykseesi.
Shirlee_, Kiitän sinua neuvoistasi. Kuukausi on vielä realistinen aika odottaa. Minäkin voin miettiä mitä haluan. Kiitos, Shirlee_, vielä kerran!
jos se suhde on päättynyt johonkin huomioimattomuuteen tai muuhun selkeään syyhyn, joka on vikana, siitä ei tule suhdetta ennenkuin asia muuttuu. Odottaminen on toisen kannalta tasan yhtä välinpitämätöntä kuin ennenkin, jos et ole ennenkään huomioinut. Sekään ei tietysti varmaa ole, että silläkään tuota paikkaa, mutta sinä voit valita haluatko kokeilla vai et. Miksi sinun ylpeytesi olisi saanut mitään kolausta? luuletko, että sulla on tuntunut pahemmalta, kun olet ollut välinpitämätön? Sanot, että tunnet rakkautta, mutta jos se ei toiselle välity eikä näy, miksi olisi ihme, jos etsisi uutta. Toinen mies voi olla myös hänelle se oikea, jos sinun kanssa ei toiminut.
"Miksi sinun ylpeytesi olisi saanut mitään kolausta? luuletko, että sulla on tuntunut pahemmalta, kun olet ollut välinpitämätön? Sanot, että tunnet rakkautta, mutta jos se ei toiselle välity eikä näy, miksi olisi ihme, jos etsisi uutta." Kyllä minussakin on parantamisen varaa. Jos en osaa ilmaista tunteitani ja antaa tarpeeksi huomiota, en voi syyttää kuin itseäni. Mutta asetelma on ollut sikäli hankala, että emme asu yhdessä, että minulla on opinnot kesken, käyn osa-aikatyössä, hänellä on omat työkiireensä harrastus... Emme ole näidenkään takia viettäneet aikaa niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta toisaalta olisi(n)han voinut lähettää sähköpostia, soittaa tai pistää tekstareita... :-/