Varokaa miehet

hui miten katkeraa tekstiä!

Tämä suomalaisen miehen pessimistisyys on karuudestaan huolimatta jotenkin niin kaunista luettavaa.

pilke silmäkulmassa, niin se on ihan hauskaa ajanvietettä.

Siis unohdin lisätä, että naikaa vain miehiä.

mitään ensimmäisestä avioliitosta/erosta? se että ei kannata valita sitä väärää naista.

muuten vaan irtolaisille, vaikkei siitä ny paljon saiskaan.....

ettei monikaan edes usko vaikka kuinka varoitellaan. Itse eronnu kerran, kerran karannut ja kerran muuten vaaan häipynyt ja joka kerran sama kuvio toistuu joskin hieman eri variaationa. Nyt kulkenut tän naisen kanssa 14v ja siitä naimisissa 10v, olen muuten saanut tehdä kaikki temput ja konstit etten ole joputunut tuohon pyöritykseen. Tidän aivan varmasti että jos olisin ollut ensikertalainen olisi tilanne aivan toinen. Nyt voi matkustella ja kulkea ilman että pitää ottaa huomioon lastenhoito ym asiat, kätevää, kunhan vain pitää järjen päässä.

Eipä tekstisi kyllä pöyristyttänyt... ;-D voisin jopa kuvitella tuon pitävän aika hyvin paikkansa!

Itse en missään nimessä (nainen olen) halunnut mitään kalliita häitä. Aivan turhanpäiväistä hössötystä! Pikainen visiitti maistraatissa ja kahdenkeskeinen kiihkeä viikonloppu hotellissa. Raskauden myötä seksuaaliset haluni kasvoivat erittäin paljon ja huomioin miestäni muutenkin vielä enemmän mitä ennen. Vauva-aika oli ihanaa. Arki välillä rankkaa, mutta niin ainutlaatuista ja rakkauden täyteistä. Vauva-aikana tarvitsee panostaa entistä enemmän liittoon. On vielä entistä ihanampaa väsyttävän arjen jälkeen kerran viikossa järjestää kahdenkeskeinen ihana yö ja käydä joskus myös bilettämässä. Sitä kahdenkeskeistä aikaa arvostaa enemmän..tuntui aivan kuin ensitreffeillä olisi. Ja kroppakin palautui muutaman kuukauden sisällä vielä timmimpään kuntoon mitä koskaan ennen. Imetys ja vauva-arki vie energiaa, että ei sen normaalisti kuulu lihottaa. Vauvan saaminen teki todella hyvää liitollemme. Synnytyksestä 3 viikon selibaatin jälkeen seksi oli jännää, kuin ensikertalaisella :) Voi kun ihmiset muistaisivat sen, että lapset ovat meillä vaan "lainassa", ennen pitkää he lähtevät omille teilleen, mutta puolisosi on (tai kuuluisi olla) sinun kumppanisi kiikkustuoliin asti, "kunnes kuolema meidät erottaa". Olisi kaikkien ihan oikeasti panostettava puolisonsa kunnioittamiseen ja arvostamiseen, seksuaalisen intohimon ja virikkeellisyyden ylläpitämiseen, yhteiseen ystävyyteen, huumoriin, syvällisiin keskusteluihin ja haluun tukea toista ja selvittää asiat niin myötä kuin vastamäessä. Tähän tarvitaan lujaa tahtoa ja aitoa sitoutumista. Jos näitä ominaisuuksia ja tahtoa tähän ei ole, niin silloin ei kuuluisi päästä naimisiin, tai edes seurustelusuhteeseen...kyllä suhteen aloittamiseen pitäisi olla jotkut psykologiset testit ja pääsykokeet, se ei vaan kaikilta onnistu, se yhteiselo. Harmi.

Kyllä olet uhri ja sinulle pitäisi antaa mitali, rakastathan lapsiasi niin paljon, että valitat, että niiden elämä maksaa jotain! :) Oletan, että tämä oli provo, toivon niin. Mutta, niille joille käy samoin, voi sanoa, että suhteen alkumetreillä kannattaa puhua siitä, mitä kumpainen tulevaisuudelta toivoo. Mitä sinä toivot? Entä hän? Meneekö yksiin? Eikö? Ei ehkä kannata jatkaa sitä suhdetta, eikös? Jos ei halua lapsia, voi tehdä sterilisaation, eipähän ole sitä vaaraa sitten. Tai käyttää kondomia. Naisen kanssa ei ole pakko mennä naimisiin, mutta siitä kannattaa kertoa ennen avoliittoa, ettei toinen luule liikoja ja toivo turhia. On ihan omassa päässä vikaa, jos ei kykene kommunikoimaan ja kertomaan, mitä itse elämältä haluaa. Ja jos toista oikeasti rakastaa, niin ei ne raskausarvet haittaa. Ja kyllä äiti-ihminen voi harrastaa liikuntaa, kuten ennenkin, toivottavaa olisikin :)

Kuinka monelle miehelle onkaan käynyt juuri noin. Pillerit muka pettävät vastoin kaikkia todennäköisyyden lakeja, sillä nainenhan on syönyt niitäs täsmällisesti minuuttien tarkkuudella. No joka tapauksessa oma naiseni on jo yhteisen taipaleen ajalla vähentänyt liikuntaansa lähelle nollaa. Karkkia tai jotain herkkuja on saatava poikkeuksetta joka päivä. Onneksi paino on nousut vain pari kiloa minun silmissäni. Seksiä on enää vain kerran pari viikossa kun ennen sitä oli joka päivä. Suuseksiä en häneltä ole saanut miesmuistiin ja muutenkin hän on aina laiskuuttaan se ottava osapuoli. Kireä hän on jo nyt ja viihtyy sohvaperunana tai tietokoneen ääressä kun minä kaipaisin vähän elämässä muutakin. Riidat ovat pahentuneen koko suhteen ajan kun alussa ei tapeltu ollenkaan. Veikkaan että 15 vuoden päästä meille tulee tätä menoa eroa. Sitten olen yksin kaljuna ja vähän viinaan menevänä äijänä jossain yksiössä. Lapset ovat minulla joka toinen viikonloppu. Olenpahan *lauta tyytyväinen kun pääsin siitä nalkuttavasta mursusta eroon. Löydän ehkä uuden rakkaan joskus vanhainkoti-ikäisenä ja hänkin yrittää kusettaa lapsilleni meneviä perintörahoja, kuitenkaan siinä onnistumatta. Hautakiveen kaiverretaan joku naseva teksti ja lapseni muistelevat minua tippa linsissä että olin kyllä melko persoona.

Tuo on aivan normaalia elämää! Näin se menee!

Tuo kuvaamasi viesti on myös minun painajaiseni, siksipä olenkin vielä yli 3-kymppisenä lapseton- huolimatta siitä että olen erittäin lapsirakas. Pahin painajaiseni on että ihanan huumaavassa suhteessa unohdan pillerin, tulen raskaaksi, tajuan olevani huono äiti joka ei jaksa valvoa yötä päivää ja loppujen lopuksi mieheni tajuaa vartaloni rupsahtaneen ja vaihtaa nuorempaan. Ja sitten jään lasten kanssa yksin. EI! Siksipä syön pillereitä neuroottisella tarkkuudella, en nauti seksistä raskauden pelossa, keksin selityksiä miksi lapsia ei kannata hankkia tähän maailmaan ja kuntoilen raivokkaasti koittaen pitää vartaloni yhtä hoikkana kuin nuoruusvuosina. Että näin.. Kiitos että vahvistit ennakkoluuloni siitä, etteivät miehet pidä synnyttäneistä naisista! Olen tällä hetkellä ihanassa suhteessa ja odotan kauhulla sitä päivää, jolloin kumppanille iskee vauvakuume, hänkin on lapseton ja lapsirakas. Valitettavasti epäilen, että siihen jää tämäkin suhde.

hmm...miksika sita taytyy menna naimissiin jos ei halua? ja miksikahan et uskalla sanoa vaimolles missa on kaapin paikka, vaan annat ensin houkutella maksamaan kalliit haat, naimisiin ja lapsentekoon? taidat olla aika heikkoluonteinen vimpero mieheksi. no, on niita toisenlaisiakin tarinoita. itse saan toppuutella omaa miestani, etta ei viela naimisiin 5 vuoden yhteiselon jalkeen, ja etta isot haat ei tule kysymykseenkaan (ihan turha tuhlata isoja summia yhteen paivaan, vaikka han pitaakin isoista haista), ja etta lapsia, saati sitten lemmikkeja ei tahan talouteen hankita viela ennen kun molemmat ansaitaan tarpeeksi. itseas saat syyttaa kun olet kykenematon sanomaan omaa mielipidettas asioistas. lykkya tyko vaan. sita on helppo kayttaa hyvaksi sellasta ihmista joka hyvaksyy sen mukisematta.

Miksi annoit vain toisen päättää? Voisin sanoa et tuota yritettiin minullekin, uhkailulla et ...erotaan sitten...jne. Sanoin et avioehto tehdään ennen aamenta, se alkaa sen sanan jälkeen. Olimme yli kymmenen vuotta kihlapari, koska mies ei suostunut avioehtoon. Myöskään en pillereitä lopettanu, huomasin kerran et hän oli käynyt sabotoimassa pillereitäni, - menin ja laitatin kierukan. Se oli ´kaikessa´ kuin piikki lihassa, näytin ovea ja kihlauksemme loppui kerralla. Emme asuneet yhdessä, mutta usein oli luonani yötä, ja piti itsestään selvänä et jääkaappini pursusi hänen lemppareitaan, ja et pesen hänen pyykkinsä, - rahaa ei kyllä koskaan tarjonnut? Mielestäni se oli hyväksikäyttöä, hän vetosi et oli ajanut reilun 40km luokseni, ja aamulla takaisin. Ehdotin et tulee vain viikonloppuisin, vaan mustis epäili et pelaan jotain, joka oli aiheetonta. Katsokaa eteenne, vaikka sydän kuinka olisi rakkautta täynnä, omaisuuttaan ei tarvi toiselle luovuttaa, ikuista rakkautta kun on ani harvoin.

Olipa itsesääliä tihkuva juttu! Miksi et sitten älynnyt pysyä erossa noista naisista ja tehnyt niin kuin itse halusit? Etkö tehnyt naisille selväksi jo suhteen alussa, että et halua häitä etkä lapsia? Normaali nainen haluaa perheen, ja nuoret naiset ryhtyvät useimmiten suhteeseen saadakseen perheen. Kirjoitit jutun varoitukseksi yleisesti miehille. Useimmat miehet haluavat kuitenkin myös perheen. Ei lapsissa ole kyse vain naisten asiasta ja naisten halusta. Ja kyllä se miehenkin kroppa löystyy ajan myötä: muskelit vähenevät, toimistotyöläisten ryhti lysähtää, hiukset lähtee, tulee ryppyjä, ajan myötä myös erektio-ongelmia. Sekä miehet että naiset ikääntyvät ja ovat kuolevaisia. Kirjoituksestasi sai sen käsityksen, että naiset olivat olemassa vain sinun huvitusta varten. Haluaisin huomauttaa, että myös naisilla itsellään oli tarpeita, kuten ihmis- ja eläinkunnalle niin tyypillinen lisääntymisen tarve (, johon liittyy tietenkin kaikkea muutakin, kuten mahdollisuus nähdä oman lapsen kasvavan, mahdollisuus kasvattaa lasta, tutustua hänen ainutlaatuiseen persoonaansa, kasvaa itse henkisesti uuteen rooliin jne.). Toivottavasti et mene enää koskaan naimisiin ja ex-vaimosi kasvattavat lapsesi niin, että heistä tulee vähemmän itsekkäitä kuin sinä ja he saavat terveen itsetunnon siitä huolimatta, että heidän isäänsä harmittaa heidän syntymänsä ja olemassaolonsa ja sen tuoma rahanmeno.

täytyy sama tyhmyys toistaa? Joko kaksi kertaa riittää? Joskus teilläkin naiset koittaa päivä jolloin tapaatte miehen joka pi**untarpeessa lupaa "kuun taivaalta" eli haluaa muka vakavan suhteen, häät ja lapsia. Seuraavana päivänä ei krapuloissaan tosin enää muista sujuvasti lupauksiaan. Kuitenkin munattomana pikkusieluisena vaan jatkaa show:ta (luultavasti taatakseen jatkuvan pi**unsaannin), kunnes olet synnyttänyt ja luonnollisesti jokaisen vartalo muuttuu synnytyksen myötä etkä jaksa olla valmiudessa enää tuota keskenkasvuista miestä varten kaikilta yöheräilyiltä sun muilta. Sitten alkavat kiukutella oikein toden teolla ja VASTA sitten kertovat etteivät halunneetkaan lasta. Miehellä tosin jo luultavasti toinen nainen valmiina, kun eihän nämä munattomat pysty itsekseen ratkaisuja tekemään, aina tarvitaan se 3:s osapuoli. Miestä ei kiinnosta antaa sinulle lepohetkeä, saati olla lapsen kanssa että voisit mennä vaikka jumppaan. Sinun tulee kiinteytyä ja levätä muulla tavoin (mitenköhän?). Mies mieluummin käy töissä, syö sinun laittamaasi ruokaa ja lähtee golffaamaan (toisen naisen luo) tms. Mies on omasta mielestään "eksynyt" toisen naisen sänkyyn baarireissullaan ja syyttää kaikesta alkoholia. Hmmm, menettikö hän suuntavaistonsa, kaatuiko hän vieraan naisen kotona hänen päälleen ilman vaatteita, kuka kurja kaatoi hänen kurkkuunsa tuota alkoholia, jonka syytä siis kaikki on?! Sinä itse tietenkin olet kotona ja valvot lapsen kanssa. Mies ei jaksa avunpyyntöjäsi aamulla krapulassaan löydettyään vihdoin kotiin vieraalta hajuvedeltä tuoksuen. HÄN on väsynyt. Mies sitten haluaakin eron jotta pääsee toteuttamaan taas tyhjät lupauksensa uuden naisensa kanssa. Alkaa yht'äkkiä märisemään kuinka väärin on että äiti saa pitää lapsen (jota ei siis halunnutkaan alunperin!) ja muka vie kaikki rahat. Eipä tämä reppana voikaan tietää mitä kaikkea lapsi tarvitsee kun ei ole edes koskaan vaippoja ostanut. Mies ymmärtää että hänen pitää maksaa vaimolleen (tuleva ex) vaikka tosiasiassa hänen kuuluu osallistua lapsensa elatukseen. Miestä kiinnostaa nyt enemmän tuo uusi nainen, lapsi saa jäädä vähemmälle. Uusi nainen ja mies yhdessä ihmettelevät miksi se exnainen yrittää tunkea lasta heille. Kun sitten kerran puolessa vuodessa otetaan hyvää hyvyyttään, niin suureen ääneen kaupungilla ihmetellään (ja muistetaan se myös monin sanankääntein tälle exälle kertoa) että miten se voi lähteä baariin, onhan sentään äiti ja he eivät ole mitään lapsenvahteja. Näitä ressukoita säätelee se kuuluista alapää ja aina vaan mielestään lankeavat naisten pauloihin avioliittoon ja lapsia tekemään, ihan itsestään riippumattomista syistä. Missä on miehet jotka osaavat kertoa heti rehellisesti haluistaan, toiveistaan ja odotuksistaan? Ketään ei kai pakotettu naimisiin? Myös mies voi hoitaa ehkäisyn. Sääteleekö näitä miehiä todella vain halut, eikö heillä ole mitään korvien välissä? Mutta vastuusta on hyvä irrottautua kertomalla näitä satuja aina vaan, liitosta toiseen, lapsesta toiseen. Mutta kuinka monen "ansan" jälkeen tätä voi enää uskoa?