Rakastan aviomiestäni. Hän on ihana miehenä, ystävänä, elämänkumppanina ja isänä. Haluan elää hänen kanssaan. Rakkauselämässä olisi parannettavaa; intohimo on hiipunut ei loppunut.
Olen ihastunut esimieheeni, ystävänä, mutta ehkä fyysisestikin. Hän on minua ainakin 10 vanhempi ja hänellä on lapsia. Ajattelen häntä päivittäin, emme näe päivittäin. Haluaisin tutustua häneen. Tahtoisin antaa yhden suudelman ja kertoa tunteistani.
En tahdo rikkoa hänen enkä omaa avioliittoani, mutta haluaisin viettää hänen kanssaan aikaani. Tahtoisin pitkälle metsäkävelylle, jutella, pitää kädestä ja saada suudelman. ...sitten voisin jatkaa taas omaa perhe-elämääni ja töitä hänen kanssaan.
Mikä siinä miehessä voi olla? Hän ei ole tyypillinen mies, joihin ihastun. Hän on jotain aivan uutta! ...ja nyt kuului hänen äänensä ensimmäistä kertaa sitten viime perjantain; meni ohi -> johonkin palaveriin.
Harkitsen metsäkävelylle lähtemistä; lähtisiköhän hän?
Onnellisesti aviossa, mutta ihastunut!
Tunnemylläkkä Pohjanmaalla
121078
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Rakkauselämässä olisi parannettavaa; intohimo on hiipunut ei loppunut." Niin, tuolla tavalla yleensä käy, kun ihmissuhde jatkuu pidemmän aikaa. Se alun tunteiden ilotulitus jostain merkillisestä syystä tasaantuu. Toiset ovat riittävän kypsiä käsittämään ja hyväksymään sen, toiset juoksevat koko elämänsä aina sitä seuraavaa suurta tunnemyrskyä kohti. "Olen ihastunut esimieheeni, ystävänä, mutta ehkä fyysisestikin." Ja sitten lisää kylmää asiaa. Meille kaikille tulee ihastumisia. Ihmiset erottaa toisistaan se, mitä niille tekee. Jotkut tiedostavat sen, ja antavat niiden mennä. Toiset jäävät hetken huumaan kiinni ja sotkevat elämänsä. "En tahdo rikkoa hänen enkä omaa avioliittoani, mutta haluaisin viettää hänen kanssaan aikaani." Haluat siis syödä kakun ja säästää sen. Reality Check: KAIKKEA EI VOI SAADA. "Tahtoisin pitkälle metsäkävelylle, jutella, pitää kädestä ja saada suudelman." Minä todella toivon, että sinä saat sen. Yhtä vilpittömästi toivon että miehesi saa tietää siitä ja antaa sinulle ansaitsemasi kavion takapuoleesi. Olisit pentu leikkinyt silloin kun et sotkenut vielä muita kuin oman elämäsi.
No, huhhuh! Mähän en ole tehnyt mitään pahaa! Ajatuksia vasta, kirjoitan niistä, jotta pysyisivätkin vain ajatuksina. Minulla ja miehelläni on takana 13 vuoden taipale, joten alun ilotulitus on ollut ohi jo monta vuotta. Älä pennuttele! Olen nähnyt elämää jo yli 30 v. ja luultavasti siis olen vanhempi kuin sinä, pennuttelija! Kuka sun aamumuroihis on kussut? Älä vastaa jos et kestä muiden ajatuksia!
"Ajatuksia vasta, kirjoitan niistä, jotta pysyisivätkin vain ajatuksina." Pikku vinkki: ehkä kannattaisi ennemminkin hankkia jotain muuta ajateltavaa, sen sijaan että piehtaroi niissä omissa tunteissaan ja vääntää niitä oikein kirjoitettuunkin muotoon. Näin ainakin siinä tapauksessa, että ihan oikeasti haluat niiden pysyvän vain ajatuksina. "Minulla ja miehelläni on takana 13 vuoden taipale, joten alun ilotulitus on ollut ohi jo monta vuotta." No luulisi sinun silloin käsittävän, sen sijaan että ruinutat intohimon hiipumisesta. "Älä pennuttele! Olen nähnyt elämää jo yli 30 v. ja luultavasti siis olen vanhempi kuin sinä, pennuttelija!" Ei se mittari täälläkään ihan alkukierroksilla käy. Tosin tekstisi perusteella henkinen ikä ei ihan kauheasti sieltä sinkkuelämää fan-clubista ole kehittynyt. "Kuka sun aamumuroihis on kussut? Älä vastaa jos et kestä muiden ajatuksia!" Älä kysy, jos et halua kuin samanmielisiä vastauksia. Minun muroihini on kussut juuri tuollainen tapaus, joka loppujen lopuksi aiheutti leikeillään kahden parisuhteen/perheen hajoamisen. Ja yritä kaivaa itsestäsi jonkinlainen empatiakyky puolisoasi kohtaan. Koita vaikka miettiä miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi kirjoittelisi täällä työpaikan uudesta nuoresta sihteeristä, jota olisi kiva ihan vain kertaalleen sutaista työpöydällä, ja sitten taas jatkaa perhe-elämää.
mutta niiden mukaan ei tarvitse toimia. Käytä järkeä ja pysy uskollisena hyvälle kumppanillesi. Koittakaa mieluummin piristää sitä seksielämää jotenkin. "En tahdo rikkoa hänen enkä omaa avioliittoani, mutta haluaisin viettää hänen kanssaan aikaani. Tahtoisin pitkälle metsäkävelylle, jutella, pitää kädestä ja saada suudelman. ...sitten voisin jatkaa taas omaa perhe-elämääni ja töitä hänen kanssaan." Tuo on kyllä niin naiivia ajattelua. Niinkuin edellinen sanoi, miten voit syödä kakun mutta kuitenkin kakku jää jäljelle?
Rupee taas helpottamaan, kun joku jaksaa ymmärtää!
Hei, haluaisin toivoa sinulle nyt kunnolla jämäkkyyttä ja järkeä siihen päähän. Itse olin vuoden ajan kaukosuhteessa ja näin silloista poikaystävääni vain 3 kertaa vuodessa, asuimme eri maissa. Se oli rankkaa. Työpaikalleni tuli puolessa välissä vuotta uusi tyyppi, joka osoittautui aivan loistavaksi tarinankertojaksi ja vitsiniekaksi. Meillä synkkasi loistavasti töissä, enkä ollut ainoa, joka hänen kanssaan siellä pelleili. Tajusimme ehkä jossain vaiheessa tämän tyypin kanssa, että jos me olisimme kumpikin vapaat, voisimme tehdä muutakin kuin vain jutella ja nauraa työn lomassa. Muistan miettineeni että "mitä jos..." Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Hän ei yrittänyt mitään, enkä minä. Ajan myötä, n. 2 kk ehkä, ne äärimmäiset tunteet toista kohtaan laimentuivat ja nykyään voimme hassutella töissä kuin ennenkin, eikä minun maailmani ainakaan järky siitä tyypistä enää sillä tavalla kuin aiemminkin. Tunteita tulee ja menee. Ihminen on vain erehtyväinen tunne-elämässä, ihastumisia tapahtuu. Jos sinä et tuntisi mitään ketään toista ihmistä kohtaan, olisit luultavasti aivokuollut. Se on inhimillistä ja normaalia, mutta kuten edelläoleva mainitsikin, eri asia on, miten niitä tunteita tulkitsee ja mitä aikoo tehdä. Te voitte olle toisillenne hyvät ystävät. Käännä tunteet pikkuhiljaa toiseen suuntaan: ajattele edelleen että esimiehesi on hyvä tyyppi, mutta mieti vaikka kuinka paljon häntä kunnioitat, arvostat, kuinka paljon hänen mielipiteillään on merkitystä, millaisen vaikutelman hän antaa muissa ihmisissä, onko hän hyvä tyyppi muidenkin mielestä. Ja voit huomata että ihastuminen laantuu ja alat todeta noiden ajatuksiesi olleen täysin naurettavia. Mutta ole kiltti.. älä tee mitään, mikä rikkoisi rajat. Suudelma voi johtaa siihen, että te ette pysty enää työskentelemään yhdessä. Kaikki muuttuu sen jälkeen. Ei ole olemassa tilannetta, jossa kahden ihmisen välisen lähentymisen jälkeen he voisivat olla niinkuin ei mitään ole tapahtunutkaan. Se muuttaa niin järjettömän paljon.
Hohhoijaa, että tuli asiaa koko laidallinen. KIITOS!
"Suudelma voi johtaa siihen, että te ette pysty enää työskentelemään yhdessä. Kaikki muuttuu sen jälkeen. Ei ole olemassa tilannetta, jossa kahden ihmisen välisen lähentymisen jälkeen he voisivat olla niinkuin ei mitään ole tapahtunutkaan. Se muuttaa niin järjettömän paljon." Olen itse ollut tässä tilanteessa. Eli tuli pelleiltyä illanvietossa työkaverin kanssa. Vähän pussailua ja lopuksi sammuimme vierekkäin. Töihin meno vähä jännitti maanantaina, mutta sitten kaikki oli kuin ennenkin. Pystyimme jopa laskemaan leikkiä hölmöilyistämme. Vaikka molemmilla oli ihastusta ilmassa jo ennen kuin mitään tapahtui. Valitettavasti minä vain olin ja olen varattu. Tän pidemmälle juttu ei ole ainakaan toistaiseksi edennyt, enkä minä anna sen edetä. Haluaisiko joku analysoida tätä :)?
"Valitettavasti minä vain olin ja olen varattu." Pisti silmiini tuo sinun "valitettavasti" sana. Miksi se oli valitettavaa että olit varattu? Siksikö ettette voineet tehneet mitään enempää? Jos suhteesi oli/on valitettava asia, niin miksi olla suhteessa?
Valitettavasti mun ja työkaverin mahdollisen suhteen kannalta. Oma suhde ei ole valitettava asia, ja oma mies on ihana hänkin. Mä olen valintani tehnyt enkä usko, että se vaihtamalla paranee.
Samassa tilassa varmaan on työpaikallas moni muukin nainen hänen suhteen, jos noin ihana on. Miehillä varsinkin jotavassa asemassa olevilla on taipumus, osoittaa huomiotaan suuntaan ja toiseen. Sitä kuvittelee olevansa ainoa, mutta kun avaa silmänsä ja seuraa tilanteita, huomaa, että miehen mielenkiinto leviää laajalle.
Oikeesti taidan olla ainut, joka tuntee noin. Muiden mielestä ehkä vaan outo, mutta me ollaan samalla aaltopituudella! Eikä hän ole mikään erikoisen näköinen tai hohdokas, mutta niin huippu tyyppi ja perus suomiäijä.