Suhteen esineellistäminen ja ajattelutapa

ei ärsytä vaan hämmästyttää ja vähän säälittää. se että ihminen ei tiedä mikä tekee hänelle hyvää... mikä on ihmisen oikea polku. Se polku joka tekee elämästä siedättävän. Ulkomaalaisena tiedän että suomalaiset ovat monissa asioissa erinomaisia ( ehkä?) mutta eivät ole onnellisia. Olen asunut suomessa kauan ja ainut vastaus ( minun selitykseni) on: itsekeskeisyys.

Noin se ahmakin puhuu... aasialaiset vaan osaa valita sanansa herkillä hetkillä. niisk mutta ihan oikeassahan he ovat.. suhde ei ole joku kolmaspyörä vaan se on vain olemassa, tiedostettuna mutta ei ulkopuolisena toisena. (puhutaan suhteen olemassa olosta ja romanttisen rakkauden ideologiasta kuitenkin erikseen, vaikkakin ne leikkaavat toisensa,silloin romanttinen suhde menettä perinnäis hyötysuhteen merkintänsä.) Toisaalta onhan suomessa sanontatapa "kasvoimme erillemme" tällöin suhteen voisi nähdä kahden ihmisen kasvualustana ja kun siinä jonkin matkaa kasvetaan yhdessä voi toinen alkaakin kasvaa erilleen... ja sitten ilmeisesti kasvualusta jääkin ulkopuoliseksi ja kuihtuu pois, koska siinä ei ole enää mitään elollista kahta ihmistä kiinni. Sinänsä jännä humio tuo suhteen ulkopuolisena olijona näkeminen.. liittyneeköhän se jotenkin romanttisen rakkauden ideologiaan, joka on aikapitkälti tunnettu juuri länsimaisissa kulttuureissa. Muistetaan että Eurooppa on ollut erittäin monogaminen seksuaaliselta ja parinmuodostukselliselta kulttuuriltaan toisin kuin muut kulttuurien alueet joissa on kannatettu polygamiaa (tosin nykyään euroopassa sarjapolygamia on suositumpaa kuin monogamia, koska ei ole pakko jättää yhteen, ei edes naisilla). Monogamiaan liittyy vahvasti vaatimus perinnöllisyydestä ja se vaatimus rajoittaa naisten seksuaalisuutta mutta ei välttämättä miesten (romanttisen ideologian syntyyn on myös vaikuttanut länsimaiden omaksuma kristinusko joka korostaa yksiavioisuutta) Mitä nyt itse osaan kuvitella niin alkuihmisillä varmaan (ennen mitään "yhteisöllisyyttä ja käsitteellistäomistajuutta") seksuaalinen viehätys ja lapsi piti parit kasassa toisaalta, koska ei ollut perinnöllisyyttä ei ollut väliä kenen kanssa nainen tai mies olivat ja kenen lapsi oli, joten parikin oli vähän erillainen käsite. (Eläinkunnasta tällaisesta käytännöstä esim: Bonobo-apina naaraat parittelevat monien urosten kanssa. Kun lapsi syntyy isyydestä ei ole kenelläkään varmuutta, joten kaikki "isät" osallistuvat syntyneen lapsen hoitamiseen..kätevää. Sinänsä merkittävää on myös että bonobot "rakastavat seksiä" eikä seksiä haeta vain vastakkaisesta sukupuolesta. en sitten tiedä esiintyykö lajissa myös "insestiä" kuten esim. kissoilla) Perinnöllisyyden varmistaminen on "romanttisen rakkauden" kaksoisajatus. Naiselle ei sinänsä ole mitään hyötyä romanttisen rakkauden ideologiasta, koska se edellyttää yleensä vain naiselta uskollisuutta mutta naiset on hyvin saatu juuri uskomaan siihen kulttuurisesti mm. uskonnon ja muun valistuksen (romanttiset sarjat) avulla. Tämän pohjalta näyttäisi, että Romanttinen rakkaus on ehkä suurin valhe mihin naiset on ikinä saatu uskomaan ja sinänsä sen suurin tarkoitus on vain varmistaa suvun perinön pysyminen ja perinnöllisyys. Kun keksittiin omistusoikeus samalla monogamiasta tuli suosittu ja naisten siveyttä alettiin vartioida. Vastaan saa väittää, sillä tämä on hyvin henkilökohtainen aihe monella tasolla. itse en halua ainakaan kieltää romanttista rakkautta sellaisenaan (joo median uhri olen ja myönnän se avoimesti...), koska se kuitenkin "toimii" kun sen "perimmäistä tarkoitusta" ja miesten saamaa hyötyä ei ajattele. Itse otan romanttisesta rakkaudesta vapauden valita kohteen (eli ei järjestettyä avioliittoa jossa auktori päättää) ja luottamuksen siihen, että ihmiset voisivat (miehet ja naiset) rakataa toisia ajattelematta sosiaalista vaihdantaa ja hyötysuhdetta (kuten ystävyydessä) (tottakai suhteessa aina toinen hyötyy (yleensä mies) mutta hyöty ei voi olla suhteen perusta ). Romanttisessa rakkaudessa on korostettu "kivetettyä/ehdotonta uskollisuutta", itse korostaisin lojaaliutta ja yhteissopimusta (vapaan suhteen malliin). Ihmisten joidenka lojaalius ja käsitys vapaasta suhteesta ovat ristiriidassa ei kannata olettaa että heillä olisi paljon muutakaan yhteistä ja juuri yhteiset piirteet ja yhtenäisyyden tunne ovat romanttisen suhteen ominaisuuksia (jotka tekevät siitä ystävyys suhteen kaltaisen). Valitettavasti romanttinen suhde ei ole vain järjellä hallittavissa eikä sen pysyvyys ole taattu (edes kirkon kirjoissa kuulutettuna) Ihmisten hormonit vaikuttavat valtaosalla siihen, miltä meistä toisen kanssa tuntuu. Tämän vuoksi kaikkia naisia/miehiä ei voi "ostaa rahalla" ja tämän vuoksi rakkauden suhteen ihminen elää jatkuvassa myötä- ja vasta- mäessä. mutta toki tätä suhteen ulkopuolisuutta voidaan käsitellä myös siten että miksi rakkaus on ulkopuolinen puheessa. "rakkaus sekoitti nuorten päät" "meidän välillämme ei ole rakkautta" Rakkaus on toisaalta jokin sisäinen joka leviää ihmisestä ihmiseen ja toisia ei kuitenkaan jonkuntoisen rakkaus kosketa mutta toisen taas koskettaa No nämä ovat kai niitä elämän peruskysymyksiä mutta itse pistäisin aika paljon hormoonien ja tuttuuden piikkiin siinä, mikä vaikuttaa parinvalintaanja "rakastumiseen".

"Suomessa sanotaan, että suhde ei vaan kestänyt tai se vaan kuihtui pois. Toiset taas hoitavat suhdetta kuin pikkulasta tai huoltavat sitä kuin autoa." Nämä ovat vertauskuvia. Kyllä ihmiset yleensä ymmärtävät olevansa vastuussa suhteistaan ja että suhteet eivät ole mitään heistä erillisiä entiteettejä. Tämä on oma kokemukseni, kun ympärilleni katson. Eli eipä nyt vedetä kanssakulkijaa ihan alta lipan. Hän on useasti fiksumpi kuin uskommekaan, vähintään yhtä fiksu kuin me itse. "Hän koski rintaani ja sanoi, että "rakkaus on siellä" ja sitten hän sanoi, että "tahto on tuolla" ja osoitti päätäni." Tuo nyt ei ole mitenkään vierasta kotokulttuurillemmekaan, nimittäin rakkauden yhdistäminen sydämeen ja tahdon päähän. Itse asiassa kyseessähän on puhkikäytetty klisee. Olisiko tässä nyt kyse jostain sellaisesta, että kun eksoottinen vieras sanoo ääneen vaikka, että "kaikki hauet ovat kaloja, mutta kaikki kalat eivät ole haukia", se kuulostaa impivaaran asukista heti hienommalta kuin jos naapurin isäntä sen sanoisi.