En pystynyt

se raaka totuus on AINA parempi kuin teeskentely...pahinta kaikessa että petät itseäs...kunnioita edes sitä josset muita, sillä näissä aisioissa täytyy olla itsekäs, jotta syntyis vähiten vahinkoa, eli suojella itseään ja tehdä loppu sille pelleilylle...se taatusti vapauttaa, vaikka hetken kirpasis kaikkia asiaan kuuluvia...jos ei sulla murha ole mielessä, niin ei se totuuden kertominen ketään tapa.

ei sun tarvitse mun vuoksi kertoa mitään. Sulla vaan nyt tuntuu itselläs olevan sisäinen tarve tilittää jotakin? Mulle se ei ole olennaista henkilökohtasesti itseni vuoksi, mut jos sua helpottaa, niin sitten hyvä. Mä oon vaan tasapainossa nyt itteni kanssa, enkä tarvi enkä ole edes pyytänyt sulta mitään. Sun täytyy erottaa nyt nää sun omat tuntemukset ja se, että mä voin ihan hyvin omassa itsessäni ja ne asiat mitä sulla on huolena ne on erikseen musta. Toki voin kuunnella ja jutella jos haluat, mut ne ei ole sellasia mun huolia, jos haluat jakaa, se onnistuu, mut mä en kanna niistä taakkaa, vaikka voin tukea. Entä jos näenkin, mitä olet. Sä vaadit itseltäsi paljon, jotenkin tuntuu, et ne sun omat vaatimukset sitten käännät mun vaatimuksiksi ja oletat, että olisit mulle pettymys, niinkö? Mun elämään kuitenkaan sun tapojesi parannukset tai pahennukset ei nyt liity. Sun pitää ymmärtää, että se on susta itsestäsi lähtöisin, ja ne merkkaa eniten sulle, että sä olet itsellesi se ensimmäinen nyt. Mä en mitenkään osaa sanoa tätä järkevästi, mutta kun mä vain jotenkin osaisin sanoa sulle, että sä saat vaan olla, ei sun tarvi pinnistellä, pienet asiat on pieniä asioita. Ja että se sun oleminen on ihan vaan elämää, ei nyt mitään muuta. Että olit sä omasta mielestäs parempi tai pahempi, että se sinällään on mun elämään neutraalia, että sä aloittaisit itsestäsi. Älä ahdista itseesi nyt sillä mitä pitää tai ei pidä. Voit olla ihan vapaasti. Ei se ole mun onnellisuuden tai onnettomuuden asia, vaan sun hyvinvoinnin. Sä pääset ulos, kun sä tajuat, ettei mitään vankilaa ole edes olemassa. Että kaikki on ja saa olla, eikä tarvi nyt mihinkään puuttua siten, että pitäisi asiat muuttua, elämä muuttaa ne, jos on tarpeen. Sun ei tarvi kertoa, ei tarvi vaatia itseltäsi mitään mun suhteen. Kun en mä niin tee. Musta on ihana, että olet olemassa, ja se riittää.

Perkeleen nysvö.

..tämä sinun "tärkeäsi" asuu/sinä itse? Ei ole vaikeaa kertoa, heti kun ymmärrät että enemmän hallaa teet valehtelemalla.

Eihän sinun enää tarvitse tunnustaa mitään. Olen tiennyt sen aina.Ihminen joka hajoittaa itsensä ja toiset läheltään. Poistuin sinun elämästä kait ymmärsit kun lähdin viimeisen kerran luotasi ja suljin ovesi.Katsoin sinua silmiin ja näin niissä tyydytystä ja ivaakin. Sait mitä halusit. Minä poistuin tästä näytelmästä ja annan nyt tilaa niille muille naisille.Olin vain ajanviete jota käytit silloin kun sinulle sopi.Meitä typeriä naisia kyllä sinulle riittää mutta muista joskus sinulle myös voi käydä hassusti.Voit löytää sen oikean ja hän jättääkin sinut. Mutta älä vielä välitä siitä nyt nauti ja elä.Niin minäkin vaikka hieman siipeeni sainkin:)

Tunnusta vaan suoraan, että et ole tapojasi muuttanut, etkä kenties pysty muuttamaankaan. Puhtaalla totuudella sä pääset jutusta ulos.