Olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta, joista naimisissa vuoden. Viimeisen puolen vuoden aikana olen yhä useammin miettinyt, miksi olemme yhdessä ja mikä meitä yhdistää. Meillä ei ole mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta tai asiaa, josta yhdessä innostuisimme. Miehelle riittäisi kai yhteiseksi aktiviteetiksi tv:n katselu vierekkäin ja seksi.
Jos ehdotan jotain yhteistä tekemistä, oli se sitten lenkkeily, pihan haravoiminen, keilaaminen, baari/ravintolailta, konsertti, teatteri, elokuva tai mikä tahansa, vastaus on lähes aina "no ei todellakaan!/ei kiinnosta/en jaksa". Toisaalta samaan tapaan mies tyrmää kaikki muutkin yhteisiä asioita koskevat ehdotukseni ja ideani. Keskustelu tai edes tavallinen jutustelukaan ei oikein onnistu, kun toinen joko lyö asian täysin pelleilyksi tai ei osallistu ollenkaan. Mies ei koskaan suutu ja jos tekee mieli riidellä, niin saan riidellä yksin. Mies poistuu paikalta. Joskus tekisi mieli vaikka heittää lautanen seinään, että toinen pysähtyisi kuuntelemaan ja ottaisi vakavasti.
Saan kyllä paljon hellyyttä fyysisesti ja sanallisesti. Kuitenkin tuntuu siltä, ettemme ole oikea pariskunta tai tiimi. Ollaan vain kaksi saman katon alla elävää ihmistä, joista molemmilla on oma sisäinen maailmansa, josta toinen ei tiedä mitään. Minulla ei ole hajuakaan, mitä mies tuntee ja mitä ajattelee omista asioistaan ja maailman menosta, koska en osaa lukea ajatuksia. Minä menen omia menojani ystävieni kanssa ja harrastan yksin, koska en halua jämähtää kotiinkaan. Jostain pitää saada aivoille virikkeitä.
Joskus mietin, rakastanko enää ollenkaan vai onko sitä vaan niin tottunut toiseen. Ilmeisesti kuitenkin rakastan, koska erossa ollessa on kova ikävä ja ajatus siitä, että toiselle sattuisi jotain tekee kamalaa. Silti jollain tasolla haaveilen yksin elämisestä. Kun ei kerran koskaan saa toista mukaan mihinkään, olisi helpompaa kun saisi mennä, tehdä ja päättää asioista olematta tilivelvollinen kenellekään.
Ehkä olisinkin onnellisempi yksin
Erakko?
51012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
naimisiin?? Vai onko miehesi vuodessa muuttunut?
Olen elänyt 2 vuotta avoliitossa.Nykyään olemme vain kaksi ihmistä joilla sattuu olemaan sama osoite.Nyt oma kämppä haussa ja alkaa elo sinkkuna.
Seitsemän vuoden kriisi... Jep. Se ainakin on. Ihmetyttää vaan, että noin kauan olette olleet yhdessä, naimisissa vasta vuoden ja vasta nyt oletkin herännyt ajattelemaan, että onpas tylsää. Nyt vasta olet havahtunut siihen yhteisten asioitten puuttumiseen, ja siihen, ettei mies ota sinua vakavasti. Mietityttää, otatko itse itsesi vakavasti? Jos kyse onkin sinusta, et tee jotain mitä haluaisit ja elämäsi ei tyydytä sinua. Voi olla niinkin nimittäin. Onneksi voit siis mennä kuitenkin itse, rakentaa myös omaa elämääsi ja olla ystäviesi kanssa. Voit vain yrittää keskustella miehesi kanssa ja kysyä suoraan, miksei hän suostu keskustelemaan kanssasi. Oletko kysynyt? Ja sitä, miksei hän halua harrastaa sinun kanssasi ja eikö hän tunne liittoa tylsäksi? Muista sitten, että älä vaan tee naisten perusvirhettä ja ala tyttömäisesti kitisemään. Moni tekee huomaamattaan niin, pyytää lapsenomaisesti, muuttaa äänensä kitiseväksi huomaamattaan tai alkaa kimittää. Varo niitä, koska silloin ei otetakaan tosissaan. Kyllä, äänen sävy ja ilmaisutapa vaikuttaa myös parisuhteessa. Yritä löytää tapa kuunnella. Ja kysy miksi hän riidan tullen poistuu. Kerro, että olet yksinäinen ja mietit parisuhteenne kumppanuutta. Miten mies sen kokee. Ja sitten odota että hän ehtii vastata. Kannattaa kuitenkin ainakin yrittää vielä, 7 vuotta on pitkä aika, ja voi tosiaan olla, että tämä on kasvunpaikka, 7 vuoden kriisi, eikä syy eroon. Miksi koet olevasi tilivelvollinen, jos et petä, eikä muutenkaan valituksia ole menemisistäsi siis tullut? Ilmeisesti saat mennä kuitenkin? Niin, te olette erilaisia ja halluatte eri asioita, mutta hellyttä on, arki toimii, ja teillä pitäisi olla vapaus olla oma itsenne, jos ne on, niin se on jo hyvä lähtökohta. Kyllä te saatte puhuttuakin, kunhan vaan löydät tavan puhua ja huom. KUUNNELLA, yleensä ne, ketkä valittavat puhumisen puutteesta, eivät myöskään kuuntele silloin, kun toisella on asiaa, ja puhuvat monesti vain omalla tavallaan. Itsekin olen tähän syyllistynyt. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon, tsemppiä!
Kuulostaa niin tutulta! Miesystävälläni ja minulle on hyvin samanlainen tilanne, vaikka vuosia yhdessä paljon vähemmän. Yhteistä tekemistä tai puhumista ei juurikaan löydy miehen innostuksen puuttuessa (enkä saa selville, mistä se johtuu, kun tämä ei osaa/halua asiasta puhua). Minulle ei riitä se, että miehen mielestä on okei, että menen kavereiden kanssa ja teen asioita ilman häntä (vaikka toki sekin on hyvä asia) - toisinaan olisi ihana tehdä asioita oman kumppaninkin kanssa! Miksi ihmeessä olla parisuhteessa, jossa toinen on vain kämppis ja seksiseuraa? Ehkä toisille se riittää, mutta minä kaipaan ja tarvitsen suhteelta enemmän, myös sitä yhteistä tekemistä ja yhteisiä asioita. Oletteko puhuneet näistä tunteistasi ja siitä, miten mies asian kokee? Omalla kohdallani saan helposti kuulla vain, että nalkutan, eikä mies osaa ottaa kantaa, ei kuulemma koe tässä mitään ongelma. Olemme kyllä lopulta saaneet asiasta puhuttua, joten katsotaan nyt. Sen tiedän, etten vuosia jaksaisi tällaista suhdetta. En voi tai edes halua pakottaa miestä hänelle epämieluisiin asioihin, mutta en myöskään itse voi jäädä tuhlaamaan aikaani ja "kärsimään" epätyydyttävästä tilanteesta, jos asiat eivät yrityksestä huolimatta parane. Ehkä sitä sitten vaan ollaan liian erilaisia joissain (oleellisissa) asioissa.
Mitkä oli ne asiat, jotka sinun näkökulmastasi teidät aikanaan yhdisti? Mihin ihastuit miehessäsi? Mistä syystä juuri hän tuntui sinulle ainoalta oikealta mieheltä? Mieti näitä asioita, koska mies jonka kanssa elät, on edelleen se ihminen jonka kanssa 7 vuotta sitten aloit olla yhdessä. Jotain täytyi olla, koska menitte naimisiinkin. Joskus käy niin, että ryhtynyt elämään puolison kanssa nk. vääristä syistä. Kun aikaa kuluu ja rakastumisen tunne laimenee, alkaa tuntua ettei ole mitään yhteistä. Voi olla, ettei sitä oikeastikaan ole. Sanotaan, että pariskunnan erottaa samat syyt kuin miksi alunperin menivät yhteen.