Ei mikään ihme etteivät anopit& miniät tule toimeen keskenään kun nykyajan nuoret naiset ovat turkasen pilalle hemmoteltuja,miksi helkkarissa ihmiset nykyään edes menee naimisiin.
PILALLE HEMMOTELTUT MINÄT
PLAAH!
445045
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
nuoret miehet on niin korkealla moraalilla varustettua ja reipasta porukkaa, että eivät sellaisia luusereita huoli. Eikö sinunkaan poikasi ole löytänyt itselleen naista, jonka saisi hakata pari kertaa kuussa, kohdella kuin orjaa ja huoritella lasten kuullen? Ihme, ettei nykynaiset enää sellaiseen suostu. Kyllä vanhoina, hyvinä aikoina suostuivat!
Pullamössösukupolven mammanpojat eivät enää kasva aikuisiksi eivätkä edes mene armeijaan miehistymään vaan ovat sen oman mamman essun narussa roikkumassa hamaan hautaan saakka. Nuoret naiset saavat sitten pärjätä yksin lapsikatraan kanssa kun mammari juoksee äitiä auttamassa ja päivittäin.
puhuvatkin samalla tavalla. Äidit pitävät poikiaan jonkinlaisina jumalolentoina, eikä minun markussani voi olla mitään vikaa, vikaa, vikaa, vikaa....Levy jää pyörimään asiassa kuin asiassa. Äitimuorit ovat myös ovelia ja saavat milloin minkäkin asian varjolla pojan luoksensa. Ainakaan entinen yli 40 v miesystäväni ei ole itsenäistynyt eikä aikuistunut sillä lailla, mitä se sana mielestäni tarkoittaa.
Ei ole pojassa vikaa ja milloin milläkin varjolla saa poikansa juoksemaan asioillaan..Niin se menee.. Sitten anoppi ihmettelee kirkkain silmin miksi miniä oli taas niin kiukkuinen. No onhan se kun saa omien töiden lisäksi hoidella lapset, tehdä yksin remppaa ja passata "poikaa missä ei ole mitään vikaa" kun tämän "ei enää tarvitse tehdä mitään" kun oli äitiään auttelemassa..Lamppu piti vaihtaa, pesukone ei auennut, letku meni solmuun, lääkärissä piti käyttää, ovi vaihtaa, painepesuri ei toiminut nurmikko ajaa jne..Hommaisi miehen itselleen tai käyttäisi maksullisia miehiä, vai minunko niin pitäisi tehdä? Luulin tosin jo miehen saavani mutta sainkin pojan:( Miksi siis olen kiukkuinen. Viimeksi anoppi sanoi oikein pottumaisella äänellä että "anteeksi nyt kun vien sun miehen".. En osaa sanoin kuvata äänensävyä enkä ilmettä mutta muistan miten joskus lapsena ivattiin jotakin sellaiseen sävyyn..Että sapetti kun oli purkuhommat kesken,mutta täytyy sanoa ettei ole kaapinosat ennen lennelleet sellaista vauhtia pihalle:D
Heh.. ettet nyt vaan vähän liioittelisi. Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja jos noita korjausreissuja tai muita nyt ei jatkuvasti ole, eiköhän asia ole ok. Siinähän sitä samalla käy katsomassa vanhempaansa, kun vaihtaa lampun. Käsitän kyllä, että jos ne on vaatimuksia suorastaan, ärsyttäähän se. Minuakin on aina ärsyttänyt se tapa, millä minun oma aitini ja isäni ovat jatkuvasti vailla mieheni apua siihen ja tähän.Ja usein vielä niin, että sinne pitäisi mennä heti. Ärsyttävintä lienee ollut yhteen väliin se, kun heille tuli se asia lauantai tai sunnuntai aamuna klo 8, jolloin oltiin vielä sängyssä loikoilemassa tai vaikka muuta hommaamassa. Ja eikun ylös, kun mummo tai pappa päätti ilahduttaa meitä ongelmallaan. Että näin.. vanhoja ovat jo, tarvitsevat apua välillä enemmänkin. Mieheni on aina suhtautunut heihin kärsivällisesti, minua on joskus ärsyttänyt. Toisaalta olen kiitollinen heille monesta asiasta.
hei nyt sanon, et näin tapahtuu joidenkin kohdalla. toivon todella et oma poikani ei koskaan toimisi edesvastuuttomasti. varsinkin kun on jo asunut jo 3v.yksin tai siis serkkunsa kanssa, kun opiskelivat yhdessä samalla paikkakunnalla. mutta toivon että hän on käyttäytynyt oikein kaikkia tyttöjä kohtaan. ketä nyt onkin kohdannut.ketään tyttöä en ole kohdannut ainakaan vielä, mutta ehkä joku päivä. ja odotan sitä innolla, koska hän saattaa olla juuri minun tuleva miniä, ja minun pojalleni juuri se rakkain ihminen jota hän tarvitsee elämänsä tärkeimmillä hetkillä.toivonkin että hänestä tulee myös meille muillekin tärkeä henkilö. ja tätä minä juuri haluan siksi koska minulla on hyvä suhde omaan anoppiin.
Tai sitten jättää menemättä... Oiskohan puhdasta itsesuojelu vaistoa. Naimisiin mentäessä saa vain anopin ikuiseksi riesaksi. Alkoholisti sekopää anoppi lisäksi viellä,sairaan kova muuntelemaan totuutta. Siinäkö ikä ihmisen sivistys? Kummaa kyllä ettei ole viellä KOSKAAN tarvinnut appiukon kanssa kinastella mistään. Mistäköhän mahtaisi johtua arvon anopit??
ei niinkään liity tähän mutta mistähän tämäkin johtuu? Viimeksi anopilla käydessä käyttäydyin kuin mies. Örähdin lyhyesti vastauksen kun kysyttiin, selailin lehtiä, katselin telkkaria ja olin omissa ajatuksissani tai muuten vaan poissaoleva ja otin sohvalla pikku nokoset..Kahville kyllä heräsin ja aloin sitten tehdä kotiin lähtöä. Anoppi veti kurpitsan nenään...Miksiköhän? Miksi mies saa olla rennosti, mutta miniän pitäisi kuunnella sitä marmatusta ja puhua kaikkien naapureiden asioista ja juoruta. Pitäisi myös osallistua kattauksiin ja muutenkin autella. Olla se KILTTI TYTTÖ.
kilttejä ja tottelevaisia tulee olla! Anoppi on kuningatar ja kuunnelkaa huolella häntä. Jos lastenhoito-ohjeita kaipaatte, niin tiedätte keneltä pitää kysyä. Mieluummin miehen äidiltä toki! Kunnioitus kunniaan! Vävypojan tulee kyllä olla oikein varovainen toimissaan ja nopea auttelemaan, kahvikuppia myös pöytään häneltä ja työkalupakki mukaan kun anoppilaan meette. Mieluummin olette hiljakseen ja kuuntelette vanhempaa ihmistä. Ihan totta! :)
Saman olen huomannut. ja miehillä ei edes ole mitään pihatöitä mihin vedota. Jos miniä raskaan työviikon jälkeen tulee käymään anopin ja apen luokse täytyisi hänen siellä alkaa kotitöitä tekemään. Mies voi tosiaankin katsoa vaikka telkkaria. Kyllä siellä omassa kodissa ne kotityöt odottavat myös. Pitäisikö ihan kylään mennä töitä tekemään. Eriasia jos pidempään viipyy silloin omanosuuden voikin tehdä ja mies myös.
Yks ratkaisu tähän iänikuiseen anoppipulmaan on se, että ottaa sen verran vanhemman miehen ettei tarvitse enään anoppia miettiä, kun se on joko vanhainkodissa tai kasvaa horsmaa kankaalla. :)
Just näinhän se menee... Kumma juttu että juuri sen MIEHEN äiti käyttäytyy ikäänkuin olisi muiden yläpuolella, kaikkitietävä ja Jumalasta seuraava. Hänhän voi kyllä arvostella muita ja muiden tekemisiä loputtomiin, mutta samalla itsekritiikki puuttuu täysin ja itsessä ei ole koskaan mitään vikaa. Tavataanko tällaista käytöstä useinkin tyttölapsien äideissä? Ei.
Ystävälläni on kaksi tytärtä ja kaksi poikaa.. Ennen poikien syntymää hän oli aivan tavallinen, mutta kun sai nämä pojat niin käytös muuttui. Nyt puhuu ainoastaan pojistaan ja arvostelee muita äitejä. Onhan hän sentään synnyttänyt poikia maailmaan. On siis jumalasta seuraava. Joskus tekisi mieli vähän ravistella kun tyttärien kuulumisia kysyy niin eipä aikaakaan kun jo puhe kääntyy siihen miten kiireellistä poikalasten vanhemmilla on kun on kaikenlaista harrastusta. Ja kun sille isällekkin on ne pojat kaikki kaikessa niin sääliksi käy tyttöjä, vai onko turhaa säälitellä..Heistä kasvaa itsenäisiä naisia kun taas pojista mitä todennäköisimmin tulee niitä mammanpoikia.
Tämä on paras viestiketju ikinä! Kyllä lohduttaa, etten ole ainoa simputettu!
Monillahan on sekä tyttö että poikalapsia. Oma tytär ei ole niin uhkaava koska on nutistettu jo. Pojan naisystävä tai vaimo ei ole koskaan ollut hänen määräysvallassaan ja sotkee tutut kuviot. Monissa perheissä mennään perheenäidin pillinmukaan siksi koska hän eniten kotitöitä tehnyt. Joillekkin äideille jää tämä perheenpää rooli päälle eivätkä hellitä koskaan. Toiset taas osaavat. Moni varmaan ei edes huomaa kuinka kokoperhe tekee ainakin päällisinpuolin asiat Matriarkan mieleen. Itse toivon pienen poikavauvan äitinä, että osaan irottaa ajoissa...
Olen joutunut väkisinkin seuraamaan välillä huvittuneena, kun taas toisinaan aika surullisenakin mieheni lapsuudenkodin toimintamalleja. Kuten ed. kirjoitti, on tässäkin tapauksessa se ainoa tytär jo nutistettu. Hän nyt aikuisenakin matkii tietyllä tavalla äitinsä käyttäytymistä, myötäilee ja haluaa edelleen olla mieliksi äidilleen. Äiti on aina oikeassa, tekee parasta ruokaa, tietää kaiken, osaa kaiken jne. Sitten kun miniät kuten mm minä, ovat tulleet kuvioihin, heitä arvostellaan ruoanlaittotaidoista, sisustuksesta, taloudenhoidosta, rahankäytöstä alkaen kaikkeen mahdolliseen. Katsotaan kieroon, puhutaan seläntakana, paheksutaan ja annetaan v-maisia kommentteja ja tietysti yhdessä kera äidin, sen matriarkan ja kaikkitietävän mahtavan henkilön. Tässä täytyy miniän itsekin olla vahva persoona, jotta voi itsensä pitää kaiken tämän yläpuolella ja vain hymyillä. :)
ihanko kaikki poikien äidit? Pitänee vilkaista peiliin. Olen myös tyttölapsen äiti, muutunko sitten eri ihmiseksi ollessani äiti tyttärelleni?
Mun ex anopissa ole mitään vikaa. Tosin se raukka vieläkin luulee et minä ja lapsen isä palataan yhteen viel joku päivä. Se ei oikee siedä uusia miniöitä kun on vanhankansan ihminen. Sillee et jos lapsen tekköö ni yhessä pysytään hautaa asti. Minä tietty saan osan syytä niskoilleen kun en palvo maata exän jalkojen alla.. Mut ei se minnuu haittaa ku se on muuten ihan mahtava ihminen. En kyl minäkää tykkää tästä tilanteesta, mutta minkäs sille enää mahtaa ku sukset on jo pahasti ristissä exän kanssa. Musta on kiva ku se tykkää ainoosta lapsenlapsestaa ja seki riittää jo mulle. En minä sitä lähtis haukkumaa vaikkei se täydellinen olekkaan. En ole muuten minäkää.
korjausapua tulee:otsikko kuuluisi olla siis 'Pilalle hemmotellut miniät'
Puhut asiaa, sohaiset ampiaispesään ja saat kaikkien raivopäisten ( pilalle hemmoteltujen) miniöiden vihat niskaasi! Näillä nykyajan nirppanokilla ei ole huumoria, sivistystä eikä suhteellisuudentajua. Päälle vaan kuin rakkikoirat jos joku uskaltaa sanoa totuuden.
...koko juttu, etteikö ylipäätään miniät ja anopit tulisi toimeen keskenään :). Aikuisia ihmisiä!
Ai jaa. Oletkos oikein laajankin tutkielman aiheesta tehnyt, kun tiedät noin yleistää? Mutta kerro nyt ihmeessä edes muutama tietämäsi tapaus ja tilanne, jossa tämä väittämäsi pilalle hemmottelu ilmenee. Kuka teki tai sanoi mitä?
että pidetään "omasta" kiinni. Siis jos oma äiti (katso esim. miniä ja äitinsä, tai uusperheen äiti tai isä lapsiinsa nähden ym. ym) eli se "oma", jonka kanssa liittoudutaan, sen kanssa on sitten helppo mollata muita, joko peitetysti tai ihan julki. Kauhuminiät jatkavat "äidin tyttönä" - oikukkaana sellaisena oloaan aina vaan, avioliitossaankin. Kauhuanopit taas jatkavat matriarkaallista otettaan nuoriin perheisiin jne. On niin hirveän vaikea kuunnella hiljaista ihmistä, olla tunkeilematta, silti välittäen. Ja välittäen jostain, mikä ei ole "omaa". (rakkauden sanoissakin se on: "ei etsi omaansa...)
Ehkei vika olekaan pilallehemmotelluissa miniöissä vaan suvaitsemattomissa anopeissa. Vanhat ihmiset on uskoteltu uskomaan ettei lapselle saa antaa hyvää etteivät totu siihen. No nämä vanhat ovatkin sitten katkeroituneet, kun he ovat jääneet hyvästä osattomiksi ja ovat kateellisia hyvää saaneille.
jotain muuta kuin, että tälle olisi aina tarjottu hyvää. Ennemminkin on kyseessä ns. väärä kasvatus - siis sellainen, joissa lapsi määrää mitä haluaa, ja vanmepi (vanhemmat) sitten antavat heti auliisti tätä, kuvitellen näin antavansa parastaan. Sellaiseen kun tottuu jo lapsena onkin sitten vaikeampaa sopeutua rajoituksiin ja toisten huomioon ottamiseen niinkuin avioliitossa pitäisi. Vallitsee mulle heti kaikki-syndrooma. Usein läheiset pitävät vielä tämmöistä, kenties helposti räjähtävää pakkausta jotenkin tempperamentiltaan mahtavana: "se nyt vaan on tollanen" ja naurua päälle... on se niiiiin ihana ja lässyn lässyn... tuosta voi kyllä moni anoppikin - ei senpuoleen -löytää itsensä, jos hyssyttely on jatkunut, eikä tervettä henkistä kasvua ole päässyt tapahtumaan: oppia ikä kaikki!
Oma syy, jos menee kasvattamaan niin mahtavia miehiä, että hemmottelevat ja huolehtivat vaimoistaan. ;) Turha valittaa, kun oli 18 vuotta aikaa koulia. Ps. No minä ja anoppini ei olla huonoissa väleissä, mutta koen että helppo sitä olisi tässä tulla pilalle hemmotelluksi kun hyvän miekkosen bongannut. Mutta samanlaisen pyrin omastakin pojasta kasvattamaan, tosin pitämään huolen myös itsestään ettei täysin tossun alle jäisi ja osaa valita hyvin. Sellaisen, ettei minun täydy vanhempana miniöistä huolehtia ja raivota. Noh, toivoa ainakin voi.
anoppina olostasi. Et tiedä yhtään mitä tuleman pitää, elämä on arvaamatonta. Tietenkin metsä vastaa niinkuin sinne huutaa, mutta kasvatus on myös rajallista. Nöyryys on kaunista jos sitä jo nuorena oppii, ei lattiamattona olemista, älä sekoita näitä kahta.
siksipä nautinkin elostani nyt, jos pakkaan kärttyseksi eukoksi vanhemmiten tulemaan niin siitä kärsitään sitten silloin. ;) Mutta ei, kyllä esim. oma miehenikin osaa nöyrä olla ja erityisen kiltti - se ei silti tarkoita, että sietäisi vaikka minulta sopimatonta ja tylyä käytöstä ja sortamista. Minusta ihan hyvä piirre, ihan jokaisella elämänalueella. Minä en siis ole alunperinkään nöyryyttä sekoittanut lattiamattona olemiseen.
Olis hyvä, jos tänne purnauspalstalle eriteltäs vähän syitä ja seurauksia,eikä heiteltäs tollasii provoja
naimisiin mieheni kanssa enkä anopin ja mies teki ihan itse valinnan että valitsi minut vaimokseen 15 vuotta sitten eikä äitiään, anopin vankasta vastustelusta huolimatta ;) Lyhyestä virsi kaunis...mitä sitä enempää jauhamaan koska se nainen ei ole sen jälkeen kuulunut meidän elämään
onhan "se nainen" sentään miehesi äiti. Sinäkö pyyhkäisisit sen tosiasian ihan tosta vaan!? Oletko itse äiti? Mitä on tulevaisuus kun sinusta anoppi "kasvaa" ? Kyllä moinen mahtavuus näyttää vielä seurauksensa. Tavalla tai toisella, ellet sitten päätä viisastua.
vastasit, mutta mitä se siihen kuuluu että on itse äiti? Itse ainakin odotan aikaa että voin aloittaa OMan elämän eikä elellä aina lasten ehdoilla..Ostan asuntoauton ja kiertelen maailmaa...IHANAA!...Ei ole enää kaukana se aika:D Anoppiini olen heivannut jo aikoja sitten koska en voi sietää riippuvaisia ihmissuhteita. Olen kissaihminen kun taas anoppi on koira, eli se riippuvainen mielistelijä. Luuletko että kaikki äidit ottavat elämäntehtäväkseen nuorten kyttäämisen, neuvomisen, jokapäiväiset kyläilyt, ruuan rahtaamisen, itsensä passuuttamisen, syyllistämisen, paikkojen penkomisen, juoruilun. narinan jne. AHDISTAVAA sanon minä.
on se vaan 'kolmas pyörä' parisuhteessa aina liikaa..
Kyllä _se nainen_ teki ihan itse oman valinnan ilmoittaessaan pojalleen ettei hänellä ole enää poikaa, jos minut nai ja näin tapahtui ;) Myöhäistä se on anopin itkeä kun sonnat on jo housuissa vai hä? Missään vaiheessa en ole kieltänyt anoppini poikaa olemasta yhteydessä äitiinsä, mutta mun eikä lasteni elämään _se nainen_ ei kuulu ja miksi hän haluaisikaan olla yhteydessä huoraan ja sen vahinkolapsiin, kuten on asian ilmaissut useaan otteeseen mieheni sukulaisille ja tekstiviesteillä pojalleen... Ja olen äiti, enkä ole menossa naimisiin poikani kanssa ja toivon hänelle sekä tyttärelleni onnellisia aikuisuudenvuosia :) Uskon, että he toimivat isona parhaakseen katsomallaan tavalla
ymmärrän että sinua on loukattu. Tottakai et voi kunnioittaa ja muuta sitä anoppiasi kun noin on kuten kerroit. Tarkoitinkin vain periaatteessa ja yleisesti kunnioittaa ja pitää arvossa äitiä, miehen äitiä, naisen äitiä, anoppia - ketä vaan. Toivon, että sinä kuitenkin pystyt opettamaan omille lapsillesi tuon hienon asian, sillä sen hedelmistä saat nauttia sitten kun ja jos joskus itse olet anoppi. Eikähän se kunnioittaminen tarkoita sitä, että "määrätään" alistumaan toisen hirmuvaltikan alle, vaan jotain ihan muuta. Sitähän me kaikki tarvitsemme, mutta elämä ei ole niin helppoa kaikkine mutkinensa. Hyvää jatkoa sinulle, siis parempaa!
Tai anoppi on pilalle hemmoteltu, aina poika tai mies tanssimassa pillin mukaan. Ei opetellut vaihtamaan lamppua, ei pattereita taskulamppuihin, ei osaa mukamas laittaa joulukuuseen valoja jne. lista on loputon. Kyllä minä ainakin itse nuo touhut taidan, teen paremmat ruoat ja pullat, käsitöitä osaan laidasta laitaan (anoppi ei edes sukkaa saa aikaiseksi), teen vaativaa työtä ja hoidan kodin. Anoppi soittelee ja juoksuttaa kahta poikaansa minkä ehtii. Kuka on siis pilalle hemmoteltu?
ole vaan kiltisti se miniä. Anoppi on mikä on .
Minun anoppini ainakin hemmottelee poikansa pilalle, rahallisesti. Tässä voidaan myös miettiä että kuka se kultalusikka perse on?
Olen samaa mieltä kanssasi, että näitä hemmoteltuja, uusavuttomia anoppeja on. Ole iloinen, että miehelläsi on veli, joten taakka on jaettu kahtia. Meillä mieheni on ainoa poika ja hänen pitäisi passata äitiään ja siskojaan. Kukaan heistä ei ole saanut miestä kämpässään pysymään, kun ovat niin jumalattoman vaativia. Lisäksi nämä näkevät heti vaivaa, jos mieheni vaihtaa esim. renkaat autooni, niin johan nousee haloo asiasta. On kuulemma liian kiltti minulle. Mielestäni minulla on jonkinlainen oikeus asiaan, koska minä taas pesen hänen pyykkinsä, siivoan talon ja puutarhan, laitan ruuan ja huolehdin yleensäkin arjen pyörityksestä. Joten en mielestäni ole ilmaiseksi mitään pyytänyt. Näiltä muilta kun ei tule mitään vastapalvelusta, koskeivat kerran mitään osaa tehdä.
ellei sitten itse ole niinkin näppärä rouva. Mutta täältä kuultaa jutuistanne miniät (muutamat teistä) enemmänkin joku kilpailuasenne anoppiinne nähden. Olette niiiiin tasa-arvoisia niiiin tasa-arvoisia, että hymyilyttää. Luulen, että olette äitinne tyttökavereita, niitähän riittää. Tuskin miestenne tyttökavereita niinkään paljon näissä parjaamissa anopeissa on, senverran enemmän joutuu siinä asemassa pitelemään kontrollia ja tajuamaan elämänvirtaa...Hyvää poikalasten-kasvatustehtävää teille ja valmistautumista sitten joskus anopin vaativaan ja mielellään taka-alalla pysyvään asemaan. Kyllä sekin onnistuu ja varsin hyvin, kun muistaa, että mikään täällä ei ole pysyvää.
Äänensävy nimittäin.. Kyllä olen äitini tytär, molemmilla on omat kaverit. Mutta ei pidä luulla että äidin ja tyttären hyvät välit olisi aina vain "kaveerausta", meillä tämä on enemmän välittämistä. Tytär opetetaan mm. tekemään huushollityöt, valistetaan miesten varalle, keskustellaan pojista jos asia askarruttaa siitä voi puhia avoimemmin kuin poikalapselle. Tämä kaikki kuluu myös hyvään ISÄN ja pojan väliseen suhde-kommunikaatioon. Kärjistäen :Hyvin isänsä kanssa tuleva poika on siis vain isän "kaveri" ???
elämää.
En väitäkään, että kaikki miniät olisivat äitinsä kanssa sitä mitä tarkoitin vaan toki tietysti on myös aivan oikein tyttäriensä ja poikiensa äitejä ja isiä, joilla paitsi kaveruutta lapsiinsa niin ennenkaikkea myös Vanhemmuutta.
Hyvän kasvatuksen seurauksena ei tule piloille hemmoteltuja miniöitä, vävyjä ei anoppeja tai appeja.
Hyvää kesää!
En ole miniä eikä minulla ole miniää, mutta uteliaisuudesta kysyn, miten miniän hemmotteluaste, todellinen tai kuviteltu, millään tavalla vaikuttaa anopin eloon ja oloon?
kylläpä noita minäminäminä ihmisiä löytyy anpeistakin siinä missä minijöistäkin. Yksilöitä ollaan. Olen tavannut montakin anoppia jotka joille vain se MINÄMINÄMINÄ on kaikista tärkein eikä muiden ihmisen olemiset kiinosta kunhan vaan itse saa sen minkä haluaa, muiden elämästä viis.