Mut ehti jo hautautua näkymättömiin...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000043408611
Halusin kuitenkin sanoa tämän, vaikken muuta koskaan uskaltaisi sanoakaan.
Huomenta Frank!
Tää oli sulle...
8374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Frank? Kerro mulle, vaikuttaa mielenkiintoiselta, voisin vampata hänet.
Serpico, veikkaisin.
suoraan. Haluat tehdä salaperäisen vaikutuksen, mutta mitä siitä ketään hyötyy.Tee vaikutus omana itsenäsi.
Tajusin juuri, kuinka äärettömän noloa tämäkin jo oli. Ei taida enään olla mahiksia vaikutusten tekemiseen :D
Hmmm... :) Kiitos sykäyttävästä postista. Sori. Mä en ollut koneen ääressä silloin. Hyvä että huomasin nyt. Tuo mitä kirjoitit pistää miettimään. Kertoisin, jos voisin. Mutta en osaa. En osaa sanoa mikset ole uskaltanut kirjoittaa, kun kerran tiedät (oikeasti) ettei ole pelättävää. Sä luultavasti tiedät aika tarkkaan mitä mieltä mä olen ja olen ollut asioista... Se kysymys että miltä tuntuu kun tietää että joku tuntematon ajattelee ja usein. Se tuntuu hyvältä, oudolta... ja vähän pelottavalta ;) Usein? Mun on ehkä vähän vaikea suhtautua siihen tai uskoa sitä. Se tuntemattomuus siinä on outoa. Se että tietää että joku, muttei tiedä kuka. Samalla pidän kuitenkin siitä salamyhkäisyydestä. Toinen tuntee minut, mutta minä en häntä. Muuten musta tuntuu vähän siltä, että netissä asiat muuttavat muotoaan. Toisen persoonasta tietää vain sen palan joka julki tulee. Hahmo täsmentyy kyllä koko ajan kun uutta tulee esille. Kuten kivessä oleva hahmo täsmentyy kuvanveistäjän taltan alla. Mutta siltikin siitä tulee vain kuva. Useimmiten, pelkään, liian hieno kuva. Mut arvaa mitä, minusta teit juuri oikein kun kirjoitit :) Oletko rekisteröitynyt? Olisiko halunnut minun vastaavan rekisteröityneenä, että tietäisit että minä olen minä? Ensin aioin.
en kirjoittele tänne enään, luen vain. Tämä oli nyt poikkeus. Enkä olisi missään nimessä halunnut sinun kirjoittavan rekisteröitynä, tiedän että se olet sinä. Usein kyllä. Usein mietin, että pelkäänköhän ihan turhaan. Joskus jokin ihan pienikin asia voi saada mut ajattelemaan, että olisi hienoa jakaa se ihmisen kanssa, joka osaisi arvostaa sitä jotain samalla tavalla kuin minä. Olet ainoa tietämäni ihminen, joka on pukenut elämänarvonsa sanoiksi tavalla, jonka minäkin koen omakseni. Kaiken perusteella, mitä olet sanonut, katsomme maailmaa, elämää, ihmisiä, kaikkea olevaista samalla tavalla. Muutamista yksittäisistä konkreettisista asioista olemme eri mieltä, mutta sehän vain tuo maustetta elämään :) Haluaisin sanoa niin paljon, mutta en silti saa sanotuksi oikeita asioita. Mitkään sanat eivät tunnu olevan tarpeeksi hienoja, että sisältö vastaisi ajatuksiani ja sitä, mitä haluaisin ilmaista. Sä olet hyvä kuvanveistäjä ja onnekseni mulla on kyky nähdä ne hienoisetkin nyanssit asioista ja ajatuksista.. Ehkä tiedän enemmänkin, kuin olet edes kirjoittanut. Kuva on hieno ja selkeä. Ja myöskin kuva siitä, mitä sä haluaisit ja se kuva ei esitä mua. Ehkä sitä mitä haluaisin olla, mutta en ole. Kiitos kun vastasit, olo on samalla surullisen haikea ja iloinen. En edelleenkään uskalla ottaa yhteyttä, mutta ehkä joskus joku päivä uskaltaudun - muistan kyllä sähköpostiosoitteesi ulkoa :)
Haluan vain sanoa että höh jos et enää kirjoita tänne! Mikset tekisi niin? Nimellä tai ilman. Koska onhan keskustelussa mahdollisuus yhteyteen. Tuo mitä niin kauniisti sanoit minusta lämmittää kyllä paljon. Luulen tietäväni mitä ajattelet. On hieno tunne aina kun löytää ihmisen, joka on samalla aaltopituudella. Ihmisyyteen kuuluu kokeminen ja kokemisen jakaminen. Jotenkin se jakaminen tuo vielä lisää siihen kokemiseen. Sanojen kautta siihen yhteyteen voi päästä, vaikkakin se on epätäydellinen yhteys todellisen yhteyden rinnalla. Tunnistan hyvin itsekin sen tunteen, joka tulee siitä kun ajatuksille ei löydy oikeaa ilmaisua. Useimmiten se mitä sanomme on suurin piirtein mitä ajattelemme, vaikka olisimme miten vilpittömiä tahansa. Niin se vain menee. Mutta ajauduin sivupolulle. Joitakin asioita tulee sanottua liian kärkevästi. En epäile ollenkaan tarkkanäköisyyttäsi, mutta toivottavasti en kuitenkaan ole niin pinnallinen kuin näytän olevan. Voin esimerkiksi sanoa, että oikeastaan en pidä varakkuuden kartuttamista kummoisessakaan arvossa. Mulle tärkeät asiat ovat muualla, ne tulevat yhä tärkeämmiksi ja ajan kuluminen lisää niiden arvoa ja muistuttaa meitä toistuvasti onnellisten hetkien korvaamattomasta arvosta. Älä ole haikea. Ole iloinen. Kuka oletkin :)
aion laittaa sulle postia, jos sopii?