Kaikki hukassa

Yhdessä on oltu n. 20v, josta naimisissa 15v ja kaksi teiniäkin on jo olemassa. Talous kunnossa,ei väkivaltaa, alkoholi- tai mielenterveys ongelmaa. Kun viime lamasta päästiin ehdotin kun, taloudellinen tilanteemme oli parantunut ja minullakin ns. vakityö että, tekisimme vielä yhden lapsen(hölmö haaveeni) lisää. Mielestäni meillä oli tuolloin yli 6 v sitten kaikki taustat ns. kunnossa, jopa suhdekin,( nyt enää ei ole). Miksi hän jo sillon sanoi jyrkän EI:n uuden lapsen suhteen???? Kun menimme yhteen sanoin jo silloin haluavani 3 lasta, mikäli ikinä sellaiseen hommaan ryhdyn. Eli hän on ollut alusta lähtien tietoinen tästä ns. "vaatimuksestani", kuten hän haluaa, lapsi toivettani, kutsua. Mielstäni hän kiusaa minua tietoisesti tällä kun, tietää sen olevan minulle tärkeä juttu. Minulla oli vaikeahko babyblues esikoisemme(joka oli toivottu ei vahinko) kanssa, johon vain minä osasin hakea apua itselleni, mieheni oli aivan tolataan että, mitä tapahtuu, kuvannolisesti seisoit kädet taskussa(ilmeisesti tämäoli horjuttanut mieheni luottamuksen kykyyni olla hyvä äiti). Lapsi ei siis olisi rasittanut taloudellisesti vaan, minulla(ehkäpä myös siis meillä) olisi ollut tilaisuus nauttia lapsesta, ilman huolta rahan riittävyydestä, keskeneräisistä opinnoista sekä työpaikansaannista itselleni,kuten kahden ensimmäisen kodalla. Mieheni, joka oli kaiken aikaa mainostanut (kuten koko hänen suku) olevansa lapsirakas ei innostunut asiasta vaan, sanoi haluavansa vaan harjoitella tekemistä ja minä tietenkin loukkaannuin, mielestäni en kaivannut enää vain harjoittelua. Siitä alkoi pikku hiljaa jääkausi, joka pahenee vuosi vuodelta ja miehellä ei ole kiinnostusta mihinkään yhteiseen projektiin kuten esim. oman talon rakentaminen(asumme siis rivarissa, vaikka se tulisi meille kaikille ei vaan minulle, talouskaan ei siis olisi ollut esteenä, minä olen opiskellut talonrakennusalaa, joten aihe on minulle jotenkin ns. "kutsumus"). Syyksi hän sanoo että, kun ei seksi luista!!! Mieheni haluttomuus, minun unelmiani kohtaan riepoo. Aiheesta on keskusteltu(jonka aloitan aina minä, mieheni on myöntänytkin ettei osaa aloittaa keskustelua) moneenkin otteeseen vaan eteenpäin mikään ei nytkähdä. Nyt sitten havahduin tähän ”naamakirja” aikakauteen kuinka, miehelläni oli siellä muutamia(7kpl) nuorehkoja (5-10v. nuorempia) naisystäviä, ei siis perhetuttuja. Kaikki on ollut kuulemma viatonta ja nämä naiset ovat itse pyytäneet miestäni kaverikseen. OK. Viatonta tähän asti, uskotaan. Mutta loukkaavaa on edes ajatus että, hän on jo aloittanut uuden kaverin/äidin etsimisen tulevalle suhteelle. (koen että, minun kanssa hän siis ei halua enää lasta mutta, joku toinen kyllä kävisi). Vaikka toki kieltää tämänkin ajatuksen tuulesta temmattuna. Miellä siis on jo erostakin puhuttu parin viime vuoden aikana satunnaisesti. Mä vaan nyt mietin miten pitkään jatkaa tätä molempia epätyydyttävää suhdetta, kummallakin kun on vain yksi elämä ja toisaalta erokin on iso juttu. Ollaan tultu pattitilanteeseen monestakin syystä. Siis mitä tekisitte vastavassa tilanteessa? Nyt vielä pyysin miestäni raottamaan hänellä netissä olevaa suljettua keskustelu palstaa(tältä palstalta löytyivät keskustelu ketjusta,myös kaikki facebookissa ollet nais "ystävät", joista jotkut kehuskelivat miestäni vaikuttavimmaksi ja tenhoavimmaksi kirjoittelijaksi siellä), jonne on pääsy vain tunnusten kautta(joita en tiedä). Aluksi hän vastusti asiaa koska sanoi että, jokaisella pitää parisuhteessa olla jotain omaa. Mutta suostui sitten pitkin hampain erään aamullisen väittelyn jälkeen. Siellä oli reilut 400 viestiä, joita en todellakaan ehtinyt kuin pikkuisen vilkaista mutta, hakuammuntana satuin osumaan keskusteluun vuodelta 2003, jossa hän mielestäni kehuu jollekin että, vaimolta on onneksi mennyt vauvakuume aina ohi! En ymmärrä mistä hän on sen saanut päähänsä kun, se ei ole vieläkään ohi !!!!! Eikö parisuhteessa pitäisi keskustella puolison kanssa niin paljon ettei tule väärin käsityksiä? Minulle tuli tunne että, hänen keskustelu kumppanit netissä tuntevat hänen ajatuksensa paremmin kuin minä. Taas loukkaavaa minusta. Ja kun sanoin etten pidä että, olet puhunut minulle intiimistä ja tärkeästä asiasta(siis täsätä vauvakuumeesta) siellä. Hän vaan totesi sen olevan pikku juttu. ???? Ei minusta ollenkaan!!!! Hän totesi että, hän on edelleen ehdoton siinä ettei meille tule ainakaan yhteistä lasta. Pitääkö minun siis uhrata haaveeni hänen tahtonsa mukaan? Hän sanoin minun lapsi haavetta vaatimukseksi häntä kohtaan. Minusta mikään kotiin / perheeseen liittyvä ei ole vaatimus. Vaatimuksia ovat mielstäni ulkomaanmatkat, uudet autot, kotiteatterit, minkkiturkit, muotivaatteet yms. näitä en ole koskaan edes pyytänyt. Minä olen ymmälläni miehestäni esiin tullesta itsekkyydestä. Mikä miestäni vaivaa???? Kaipaan kovasti uusia ajatuksia pattitilanteeseemme. Omat ajatukseni pyörivät samaa rataa. Olen hukassa tunteitteni kanssa ja epätietoinen miten edetä ja mihin suuntaan. Lapsemme ovat vielä toistaiseksi tasapainoisia ja heillä on ystäviä, koulukin sujuu. Mutta jos minä olen jatkuvast ns. itkukurkussa oman epätoivon kanssa en tiedä kauanko asiaa voi heiltä salata. Ja lapset ovat hyviä vaistoamaan että, kaikki ei ole kohdallaan. Jos lapsi toiveeni on tappanut tunteet miehelläni minua kohtaan niin, mitä enää on tehtävissä? Miten taas minä voisin ikinä oikeasti unohtaa tai antaa miehelleni anteeksi sen ”julmuuden”, jolla hän yksipuolisella päätöksellään, myös minun puolesta päättänyt, ettei meille tule lapsia. Onko, tämä on niin vähäpätöinen juttu, tämä lapsi toive että, sen voi unohtaa olankohautuksella ja onhan se itsekästä minulta=vaimolta, 20 vuoden liiton jälkeen toivoa mieheltä yhtään mitään. Hirvittää edes ajatella että, kaikki loppuu mieheni itsekkyyteen ja omaan mukavuuden haluun. Vauvoistahan on niin paljon vaivaa ja rahan menoa, näinkö laskelmoivasti miehet todella ajattelevat, jopa turvallisessa ja kunnossa olleessa parisuhteessa?.
141846
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

Jos teidän muut lapset on jo teinejä, niin miksi vielä pitäisi kakkospesuetta lähteä puuhaamaan? Ja eikö tässä lapsiasiassa miehesi mielipide ole ihan yhtä tärkeä ja arvokas kuin sinunkin mielipiteesi?

Äänestä

Anteeksi, mutta viestisi kuulostaa lapselliselta.

Äänestä

pikkutytöltä joka kiukuttelee kun ei saa tahtoansa läpi. Eiköhän sinunkin olisi aika tinkiä "haluistasi" saada vielä yksi lapsi. Se, että olet aikoinaan ilmoittanut haluavasi tai olet asettanut ehdoksi kolme lasta kuulostaa minusta hyvin "oudolta". Elämän olosuhteet muuttuvat vuosien varrella ja todennäköisesti miehesi ei niitä 3 lasta halua.

Äänestä

Oletpa todella itsekäs ja lyhytnäköinen ihminen. Kaipa se nyt vähän on miehenkin asia, haluaako hän vielä lapsia vai ei. Sinä sinun sinulle ja sinuun. Niinkö? Miehesi on halukas siirtymään uuteen elämänvaiheeseen, jossa lapsia päästetään lentämään pesästä pikkuhiljaa, ja aikuiset löytävät itsestään jotain muutakin kuin vain ruokkimisalustan ja hoivaajan. Ehkä hän vielä olisi halunnut sinut mukaan tähän uuteen elämänvaiheeseensa, mutta saapi nähdä kauanko. Jos et sinä ole siihen valmis, jäät yksin. Jos minä olisin miehesi, latelisin selvät sävelet: joko lopetat kitinät ja alat elää tätä elämää tai tossa on kuus hirttä poikki, hae sitten joku jonka kanssa haluat niitä mukuloita vielä tehdä.

Äänestä

jos miehesi ei halua lapsia niin miksi yrität pakottaa ja tyrkyttää? ajatukset muuttuu, jos joku on sanonut kymmenen vuotta sitten että kai kolme lasta käy niin voi se mieli muuttua siinä ajassa, jopa vuodessa. juuri siksi varmasti seksinkin kiinnostus lakkaa kun pelkää että hankkiudut tahallasi raskaaksi. ehkä hänelle riitti ne kaksi lasta ja niiden hoivaaminen. jos et kestä, ettet saa kolmatta lasta hänen kanssaan ja se rikkoo avioliiton, niin eroa, mutta en usko että tuossa iässä sinun pitäisi enää yhtään lasta hankkia

Äänestä

mestari syyllistämään miestäsi kaikesta mahdollisesta! Hyvänen aika, mikä ihmeen päähänpinttymä sinulla on siitä kolmannesta lapsesta?! Teillä on jo kaksi lasta - aikana, jolloin lapsettomuuskin on yleistä. Miksi siis piinaat miestäsi tuolla asialla - onhan se puoliksi hänenkin asiansa!? Pilaat omalla jääräpäisyydelläsi tod.näk. ihan perushyvän suhteen! Miehesi tuntee varmasti melkoista ahdistusta tilanteessa, jossa sysäät vastuun omasta onnestasi kokonaan hänen niskaansa! Moitit miestäsi itsekkääksi - mitä sitten itse olet vauvavaatimuksinesi?!

Äänestä

argggg, ja mitään syytä ei ole sitten itsessäsi vai? Jankutat yhtä lasta lisää, vaikka vanhemmat lapset ovat jo teini-iässä. Uusi lapsi olisi taas parinkymmenen vuoden projekti, hyvästi helpommat päivät koko loppuelämäksi. Ja talo pitää saada, vaikka kohta teinit muuttanevat kotoa pois ja elämä olisi PALJON helpompaa rivarissa. Mutta mitäs siitä, kun sinä tahdot ja jollet saa, niin ei sitten anneta miehelle seksiä. Voi jeesus, ymmärrätkö yhtään, minkälainen pirttihirmu olet?

Äänestä

Pakko olla samaa mieltä tähän asti vastanneiden kanssa. Paljon vaatimuksia ja ehdotonta suhtautumista. Erityisesti minuakin ihmetyttää miksi lapsia pitää olla juuri kolme? Ja omakotitalon rakentaminen? Monet suhteet ovat kariutuneet talonrakennusprojektiin, teillä tuntuu tuota skismaa olevan jo valmiiksi, kannattaako siihen tuossa tilanteessa ryhtyä jos teillä on jo riittävän iso asunto. Yksityiskohtien sijaan voisi yrittää hahmotella laajempaa kuvaa. On ehkä jokin keskeinen asia, mistä erimielisyydet alkaneet. Se voi näyttäytyä erilaisena sinulle ja miehellesi. Teidän tapauksessa ehkä tuo sinun "pakkomielle" kolmesta lapsesta, johon miehesi suhtautui turhan jyrkästi, ja sillä tiellä olette. Nyt kuulostaa että koostat "todistusaineistoa" perustellaksesi sillä itsellesi, miksi sinun olisi parempi ottaa ero miehestäsi. On helppo sanoa mutta onko sinusta aivan mahdoton ajatus että joskus tulevaisuudessa eläisitte elämäänne tyytyväisinä miehesi ja kahden lapsenne kanssa, vanhat kaunat unohtaneena? Jos ei, niin varmaan tuota riitaa kannattaisi yrittää molemminpuolisesti sovitella ja unohtaa ja lievittää, ennemmin kuin keksiä uusia syitä millä siitä saisi tehtyä aina vain suuremman jutun.

Äänestä

Jos haluat avioliittosi jatkuvan, suosittelisin teille oikeasti parisuhdeterapiaa! Olette kumpikin linnoittautuneet asemiinne ja tulevaisuus ei todellakaan näytä lupaavalta... Terapeutin avulla saattaisitte saada keskusteluyhteyden avautumaan ja opitte katsomaan tilannetta hiukan ilman silmälappuja ja myös toisenkin osapuolen kannalta! Itse ole saanut nuorimman lapseni nelikymppisenä eikä äitiys ihan niin ruusuista tällä iällä enää olekaan, fyysisesti rankempaa kuin kuvittelinkaan. Teini-ikäiset lapsesi alkavat tarvita ihan toisenlaista vanhemmuutta taholtasi; jos siihen sitten syntyy vauva, niin aika rajalliset ovat resurssisi!

Äänestä
  • aloittajalle ihan omaa yksilöterapiaa, ja hoitoa. Ihan sairasta jänkkäämistä. Toden totta, millä tästä on murkkujen äidiksi, jos ei itse suostu kasvamaan aikuiseksi.

    Äänestä

Ymmärrän sinua jotenkin, kuten myös miestäsi tässä tilanteessa. Olete ilmaisesti jo siinä iässä että lapset lentää kotoa pois, teillä on täysin erilaiset suunnitelmat tulevaisuuden suhteen, sinä olisit halukas kasvattamaan vielä iltatähden ja nauttimaan perhe elämästä nyt kun on varaakin siihen, minusta se on hieno asia että haluaa saada oman kodin omakotitalosta ja kasvattaa siellä vielä lapsi kun on aikaa sekä mahdollisuus siihen. Tämä talo jäisi luultavasti myös lapsillenne perintönä sitten joskus, kyllä ihminen kaipaa omaan rauhaan omaan taloon jos siihen suinkin on varaa. Ymmärrän myöskin miestäsi siinä mielessä ettei enää halua olla sidottuna vauvaan vaan odottaa sitä aikaa kun lapset muuttavat kotoa pois, en tosin ymmärrä miksi miehesi faseboogissa teidän perheen yksityisasioita pohtii vieraiden nuorempien naisten kanssa, oletko miettinyt että se on vaikuttanut mieheesi että naiset ovat hänestä kiinnostuneita, oman vaimon merkitys voi hämärtyä ja elämä muuttua ihan sama meiningiksi. Netti kun mahdollistaa nykyään aika paljon solmia uusia suhteita, vanhemmatkin saavat ikäänkuin uuden teinikauden ja tuntevat olevansa vapaita, siellä netissä varsinkin, ja tätä vapauden tunnetta ei halua menettää enää. Teillä on niin erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat että kannattaa oikeasti miettiä sitä talon rakentamista, tai lasta, ehkä miehesi on valmistautunut siihen jos ero tulee niin tulkoon, oikeasti, netimaailma hämärtää välillä todellisuuden ja avaa taas uuden mahdollisuuden, ainakin mielikuvissa. Se on ainakin varma että toisten naisten mielenkiinto miestäsi kohtaan voi sammuttaa ne seksihalutkin, netissä kaikki on uutta ja vapaata, entinen elämä jää monella sivuseikaksi netin ihmeellisessä maailmassa. Tämä lapsi asia on kuitenkin kahden ihmisen asia, kummankin on haluttava lasta, kuitenkin se on vaikea tilanne myös että toinen haluaa todella sen lapsen ylikaiken, toinen taas sanoo jyrkästi ei, onhan se oikeasti hankala tilanne. Toinen saa tahtonsa läpi ja toinen joutuu kärsimään siitä ettei voi tehdä noinkin suurta asiaa elämässään, kannattaa miettiä onko miehesi kanssasi tosissaan vielä. Sinulla lienee vielä aikaa aloittaa uusi elämä jos miehesi ei ole enää tosissaan, se kannattaa tehdä ajoissa kun siihen on mahdollisuus, sanoit kuitenkin että vuosi vuodelta teidän jääkausi pahenee, kyllä siihen täytyy olla muitakin syitä kuin se että sinä haluat lapsen ja hän ei. Toivon sinulle kaikkea hyvää..

Äänestä

mikään ei silti riitä, jos miehesi on terve, HÄN lähtee.....niin lähtisin minäkin. huh huh

Äänestä

tuohon sähläämiseen vielä yx tenava, ja taloprojekti niin laulu on valmis siis ero. Olet tosi itsekäs vanha eukko, hoitaisit ne teinit maailmalle ja sen talon voit unohtaa, koska teinit ei enään kauaa teillä asu. Tai eroa ja hae mies joka tekee sulle tenavan ja talon, tuskin montaa halukasta löytyy?

Äänestä

Minäkin halusin joskus kolme lasta, mutta mieheni ei, joten olemme nauttineet kahdesta. Kerrot halunneesi aina kolme lasta, mutta eihän tuollaista vaatimusta voi esittää tai jos esittää, ei sitä voi sanoa ainakaan yhteiseksi sopimukseksi. Teillä ei ole väkivaltaa tai alkoholiongelmaa, niin on aivat turha tehdä kolmannesta lapsesta ongelmaa. Teillähän on jo kaksi lasta, joten nauttikaa niistä ja kasvattakaa ne kunnon kansalaisiksi. Nauttikaa myös elämästänne ja toisistanne älkääkä katkeroituko turhan takia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pp00 kirjoitti:

Yhdessä on oltu n. 20v, josta naimisissa 15v ja kaksi teiniäkin on jo olemassa. Talous kunnossa,ei väkivaltaa, alkoholi- tai mielenterveys ongelmaa. Kun viime lamasta päästiin ehdotin kun, taloudellinen tilanteemme oli parantunut ja minullakin ns. vakityö että, tekisimme vielä yhden lapsen(hölmö haaveeni) lisää. Mielestäni meillä oli tuolloin yli 6 v sitten kaikki taustat ns. kunnossa, jopa suhdekin,( nyt enää ei ole). Miksi hän jo sillon sanoi jyrkän EI:n uuden lapsen suhteen???? Kun menimme yhteen sanoin jo silloin haluavani 3 lasta, mikäli ikinä sellaiseen hommaan ryhdyn. Eli hän on ollut alusta lähtien tietoinen tästä ns. "vaatimuksestani", kuten hän haluaa, lapsi toivettani, kutsua. Mielstäni hän kiusaa minua tietoisesti tällä kun, tietää sen olevan minulle tärkeä juttu. Minulla oli vaikeahko babyblues esikoisemme(joka oli toivottu ei vahinko) kanssa, johon vain minä osasin hakea apua itselleni, mieheni oli aivan tolataan että, mitä tapahtuu, kuvannolisesti seisoit kädet taskussa(ilmeisesti tämäoli horjuttanut mieheni luottamuksen kykyyni olla hyvä äiti). Lapsi ei siis olisi rasittanut taloudellisesti vaan, minulla(ehkäpä myös siis meillä) olisi ollut tilaisuus nauttia lapsesta, ilman huolta rahan riittävyydestä, keskeneräisistä opinnoista sekä työpaikansaannista itselleni,kuten kahden ensimmäisen kodalla. Mieheni, joka oli kaiken aikaa mainostanut (kuten koko hänen suku) olevansa lapsirakas ei innostunut asiasta vaan, sanoi haluavansa vaan harjoitella tekemistä ja minä tietenkin loukkaannuin, mielestäni en kaivannut enää vain harjoittelua. Siitä alkoi pikku hiljaa jääkausi, joka pahenee vuosi vuodelta ja miehellä ei ole kiinnostusta mihinkään yhteiseen projektiin kuten esim. oman talon rakentaminen(asumme siis rivarissa, vaikka se tulisi meille kaikille ei vaan minulle, talouskaan ei siis olisi ollut esteenä, minä olen opiskellut talonrakennusalaa, joten aihe on minulle jotenkin ns. "kutsumus"). Syyksi hän sanoo että, kun ei seksi luista!!! Mieheni haluttomuus, minun unelmiani kohtaan riepoo. Aiheesta on keskusteltu(jonka aloitan aina minä, mieheni on myöntänytkin ettei osaa aloittaa keskustelua) moneenkin otteeseen vaan eteenpäin mikään ei nytkähdä. Nyt sitten havahduin tähän ”naamakirja” aikakauteen kuinka, miehelläni oli siellä muutamia(7kpl) nuorehkoja (5-10v. nuorempia) naisystäviä, ei siis perhetuttuja. Kaikki on ollut kuulemma viatonta ja nämä naiset ovat itse pyytäneet miestäni kaverikseen. OK. Viatonta tähän asti, uskotaan. Mutta loukkaavaa on edes ajatus että, hän on jo aloittanut uuden kaverin/äidin etsimisen tulevalle suhteelle. (koen että, minun kanssa hän siis ei halua enää lasta mutta, joku toinen kyllä kävisi). Vaikka toki kieltää tämänkin ajatuksen tuulesta temmattuna. Miellä siis on jo erostakin puhuttu parin viime vuoden aikana satunnaisesti. Mä vaan nyt mietin miten pitkään jatkaa tätä molempia epätyydyttävää suhdetta, kummallakin kun on vain yksi elämä ja toisaalta erokin on iso juttu. Ollaan tultu pattitilanteeseen monestakin syystä. Siis mitä tekisitte vastavassa tilanteessa? Nyt vielä pyysin miestäni raottamaan hänellä netissä olevaa suljettua keskustelu palstaa(tältä palstalta löytyivät keskustelu ketjusta,myös kaikki facebookissa ollet nais "ystävät", joista jotkut kehuskelivat miestäni vaikuttavimmaksi ja tenhoavimmaksi kirjoittelijaksi siellä), jonne on pääsy vain tunnusten kautta(joita en tiedä). Aluksi hän vastusti asiaa koska sanoi että, jokaisella pitää parisuhteessa olla jotain omaa. Mutta suostui sitten pitkin hampain erään aamullisen väittelyn jälkeen. Siellä oli reilut 400 viestiä, joita en todellakaan ehtinyt kuin pikkuisen vilkaista mutta, hakuammuntana satuin osumaan keskusteluun vuodelta 2003, jossa hän mielestäni kehuu jollekin että, vaimolta on onneksi mennyt vauvakuume aina ohi! En ymmärrä mistä hän on sen saanut päähänsä kun, se ei ole vieläkään ohi !!!!! Eikö parisuhteessa pitäisi keskustella puolison kanssa niin paljon ettei tule väärin käsityksiä? Minulle tuli tunne että, hänen keskustelu kumppanit netissä tuntevat hänen ajatuksensa paremmin kuin minä. Taas loukkaavaa minusta. Ja kun sanoin etten pidä että, olet puhunut minulle intiimistä ja tärkeästä asiasta(siis täsätä vauvakuumeesta) siellä. Hän vaan totesi sen olevan pikku juttu. ???? Ei minusta ollenkaan!!!! Hän totesi että, hän on edelleen ehdoton siinä ettei meille tule ainakaan yhteistä lasta. Pitääkö minun siis uhrata haaveeni hänen tahtonsa mukaan? Hän sanoin minun lapsi haavetta vaatimukseksi häntä kohtaan. Minusta mikään kotiin / perheeseen liittyvä ei ole vaatimus. Vaatimuksia ovat mielstäni ulkomaanmatkat, uudet autot, kotiteatterit, minkkiturkit, muotivaatteet yms. näitä en ole koskaan edes pyytänyt. Minä olen ymmälläni miehestäni esiin tullesta itsekkyydestä. Mikä miestäni vaivaa???? Kaipaan kovasti uusia ajatuksia pattitilanteeseemme. Omat ajatukseni pyörivät samaa rataa. Olen hukassa tunteitteni kanssa ja epätietoinen miten edetä ja mihin suuntaan. Lapsemme ovat vielä toistaiseksi tasapainoisia ja heillä on ystäviä, koulukin sujuu. Mutta jos minä olen jatkuvast ns. itkukurkussa oman epätoivon kanssa en tiedä kauanko asiaa voi heiltä salata. Ja lapset ovat hyviä vaistoamaan että, kaikki ei ole kohdallaan. Jos lapsi toiveeni on tappanut tunteet miehelläni minua kohtaan niin, mitä enää on tehtävissä? Miten taas minä voisin ikinä oikeasti unohtaa tai antaa miehelleni anteeksi sen ”julmuuden”, jolla hän yksipuolisella päätöksellään, myös minun puolesta päättänyt, ettei meille tule lapsia. Onko, tämä on niin vähäpätöinen juttu, tämä lapsi toive että, sen voi unohtaa olankohautuksella ja onhan se itsekästä minulta=vaimolta, 20 vuoden liiton jälkeen toivoa mieheltä yhtään mitään. Hirvittää edes ajatella että, kaikki loppuu mieheni itsekkyyteen ja omaan mukavuuden haluun. Vauvoistahan on niin paljon vaivaa ja rahan menoa, näinkö laskelmoivasti miehet todella ajattelevat, jopa turvallisessa ja kunnossa olleessa parisuhteessa?.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu