löytäminen on joillenkin niin äärettömän helppoa? Siskoistani kumpikin sanoi haluavansa miehen. Muutama baarissa käynti ja se oli siinä. Näikö yksinkertaisesti parisuhde rakennetaan -sanoo vaan haluavansa, menee ja hakee-? Nyt sitte eletään parisuhteessa, vaikka se välillä näyttää olevan "naputusta" ja "tossun alla pitämistä" siskojeni puolelta. Minä en ole raivotar, mutta miestä elämässäni ei ole, vaikka ympärilleni katselenkin. Haluaako miehet naisen joka pitää talutushihnassa?
Työpaikallani olen ainoa sinkku, jos eronneesta voi sellaista sanoa. Vertaan useasti itseäni heihin ja mietin, että jos tuossa ihmisessä on yhtä paljon virheitä kuin minussa. Miksi olen yksin? Oikeasti alkaa ajattelemaan, että itsessä on joku vika (helpottais tietää mikä)?
Alan pikkuhiljaa "alistua kohtalooni". Elän kai lopun elämääni yksin, vaikka kaipaisin välittävää ihmistä vierelleni.
Miten
miehen
81309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ajattelutapa sulla. :-) Ymmärrän kyllä itsekin epävarmana, että asioita tutkiskellaan eri näkökulmista ja olenkin päätynyt siihen, että yksin ilmeisesti tulen olemaan koska en uskalla oikein ketään lähelleni ottaa pelkästään jo jättämisen pelossa.
se mulla olla sitoutumispelkoa? Epävarmuus ja itseluottamuksen puute varmaan näkyy päällepäin. Mutta miten sitä pönkittää, jos jatkuvasti huomaa olevansa omituinen? Yksin jääminen kai erinlaista jokaisella. Luulen, että muut vain toteaa tilanteen ja hyväksyy sen. Minuun se sattuu.....
En mäkään pidä siitä, että yksin olen. Uskoisin suurimman osan ihmisistä joka tapauksessa kaipaavan sitä kainaloa johon käpertyä ja jolle kertoa surut sekä murheet. En sua tunne, mutta voihan se olla sitoutumispelkoa juuri siksi kun pelkäät sitä (varmasti) tulevaa eroa jo etukäteen. Näin ainakin mulla ja se todellakin sattuu. En kuitenkaan usko, että olet mitenkään omituinen. Meitä on paljon.
miettinyt, että yrittävätkö naiset muka iskeä. :D ei minulle ole tullut koskaan vastaan moista vaikka olisi erittäin tervetullutta itsetunnonkin kannalta. Ja en siis ole ollenkaan pahannäköinen ja hyvässä kunnossa vielä, omasta mielestäni. Vähän ehkä erilaisempi kun tämä suurin trendijoukko, mutta kuitenkin. Rohkeasti vain puhumaan ja flirttailemaan. Kai sitä itse on sitten niin tyhmä sosiaalisesti, että ei tajua milloin joku yrittää. :) Itse joutuu aina tekemään työn, olisi kiva joskus toistepäin.
mitä sitten jos on omituinen? Miksi pitäisikään olla samanlainen kuin muut? Et sinä varmaan edes halua sellaista miestä joka on samanlainen kuin muut geneeriset kaduntallaajat. Erilaisuus on rikkautta, for real.
..alemmas, ni takuulla joku sohvaperuna sullekkin löytyy jota saat komennella ja pitää tossus alla! ;) Pointti (vaikka olikin hieman kärjistetysti) oli se, että aina sitä jonkun löytää jos tyytyy mihin tahansa... Mut jos pitää yllä jotain tasoa/standardia, ni sillon se yleensä vie aikansa. Kannattaa toki myös miettiä, että onko itsellä varaa vaatia ja kuinka paljon. Siis kohtaako se kysyntä ja tarjonta...
Oletko koskaan kysynyt siskoiltasi, miten he silloin menettelivät? Heidän itsevamuudestaan voisi päätellä, että olivat tavalla tai toisella aktiivisia itsekin. En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta jos olet eronnut, niin kuinka löysit sen miehen silloin aikoinasi.
heidän menettely tapojaan. Luultavasti pelasivat jotain ihmissuhdepeliä -kokeilenpa tuota, jos ei onnistu aina voi vaihtaa- tosi helppoa??? Ainakaan niin aktiivinen en jaksa olla, että lähtisin baariin miestä metsästämään. Kyllähän mulle miehet muualla puhuu yhtä sun toista. Osa vaan sellaisia ettei kiinnosta (tässä kai se "rima"), kun ei pysty ottaan ketä vaan, niin ei pysty. Enkä saa selvää kuka on tosissaan. Yksikään ei ole "treffeille" pyytänyt. Toivon joskus todella, että mulla olisi se tavallinen tylsä parisuhde. Voisi edes yrittää olla "normaali". Ex-mies löytyi vahingossa ja oli virhe, siitä ei sen enempää.