Tätä varmaankin kysytty jo palstalla aikaisemminkin ja ehkä useampaankin otteeseen, mutta millainen olisi/on omissa mielikuvissanne/todellisuudessa oma, unelmienne puutarha?
Itse pidän värikylläisestä ja rehevästä, gottage-garden -tyyppisestä puutarhasta, jonka sisältä löytyy rauhaisia "piilopaikkoja", kuin salaisessa puutarhassa. Sellainen hallittu, mahdollisimman luonnonmukainen (osittain) puutarha , jossa kaikenlaisten ihanien kukkien ja kukkivien pensaiden lisäksi, myös hyötykasveja. Myös rauhoittava vesiaihe on sekä kaunis katsella, että myös hyödyllinen muutenkin. Ranskassa, Givenchyssä sijaitsevasta Claude Monet`in puutarhasta taasen sain idean puutarhan värikylläisyyteen, hallitulla värien yhdistelemisellä. Parasta on, että puutarha kukkii varhaisesta keväästä, pitkälle syksyyn ... kykenee nauttimaan sen sielua rauhoittavista elementeistä mahdollisimman pitkän aikaa vuoden mittaan.
Aurinkoista aamupäivää kaikille!
persona-non-grata
48874
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Havuja, paljasta kalliota, jäkälää, varpukasveja. Luontoon sulautuvia lukupaikkoja, mattapintaisia puisia ja kivisiä portaita, tasanteita, polkuja. Katettuja ja kattamattomia istuinryhmiä, istuimina kivipaasia ja ruuhimallisia tukkeja sekä selkänojallisia ruokailuun. Valaistus tärkeä, valaisimet häivytettyjä, puita ja kalliota ylöspäin nuolevia valoja paljon. Ei nurmikkoa, ei kasvimaata paitsi yrttejä ruukuissa. Ei mitään värejä mitä ei luonnossa ole.
suht samankaltainen, kuin kuvailemasi unelmiesi puutarha ja voin kertoa, että kauniimpaa puutarhaa voi tosiaan hakemalla hakea ...
Marjapensaita, karviaista ja punaviinimarjaa. Vähän raparperia. Keskellä puutarhaa jokin vesielementti, muuten puutarha voi olla melko avara ilman enempiä istutuksia. Suuria puita ja matalahkoa pensasaitaa hiukan yksityisyyttä tuomaan. Paljon nurmikkoa ja puutarhan takaa kohoava rinne. Se mikä tekee tuosta puutarhasta unelman, on se pieni yksityiskohta että tämä puutarha hoitaa itseään!
raparperia voi käyttää myös koristekasvina hyötykäytönkin lisäksi. Raparperista saa myös todella ihanaa janojuomaa kesällä ... n. puoli kiloa raparperia paloiteltuna, litra tai puolitoista nestettä, sellainen pieni paketti hedelmäsokeria, pieni pala inkivääriä ja tuoreita mintunlehtiä kourallinen, niitä, kun keittää niin kauan, että raparperi hajoaa ja sitten siivilöi nesteen puhtaisiin lasipulloihin mm. ja antaa viileässä jäähtyä, tulee siitä maan mainiota kesäjuomaa.
Soppanakin se on parhaasta päästä. Ja tuli sitä lapsena raakanakin syötyä, joskus sokerin kanssa :).
Meillä kanssa kersana vedettiin raparperiä suoraan penkistä. Korvat löi niskan takana yhteen, kun oli kirpeää. Pitää maistaa ihan uteliaisuuttani kunhan alkaa saada taas :-)
nauttia jotakin maitotuotetta lisukkeena raperperia syödessä. Oksaalihapon takia:)
soppaa, kun lisää sinne itse tekemää ruusulientä, mansikoita ja kaiken kruunuksi murentaa hieman marenkia. Voila! Maan mainio jälkiruoka valmis :).
Kiitti varoituksesta, oon kotona käydessä jo pari kesää katsellut "sillä silmällä" talon reunalla kasvavaa raparperia. Aikeeksi on vielä tosin jäänyt syöminen, kissat kun tapaavat kuseksia samoille nurkille :).
että tätä olisi koskaan täällä miehen logiikassa kysytty:) Helpompi melkein ensin sanoa, mitä se ei ole: se ei ole tasaiseksi leikattu nurmikkopläntti rivitalopihassa muiden samanlaisten vihreiden neliöiden joukossa. Se on puutarha, jossa on omenapuita, kirsikka- ja luumupuita. Mustaherukkapensaita, mansikoita, raparperia, persiljaa, tilliä, meiramia, basilikaa. Monivuotisia perennoja ja perinnekasveja. Luonnonkukat saavat kukkia, nurmikkoa leikataan vain paikoin. Sieltä löytyy pieni lehtimaja, jossa elokuun tummina iltoina roikkuu oksissa paperilyhtyjä ja siellä sijaitsee grillaus- ja viinin siemailupaikka. Luonnonkivi-laatat johdattavat paikkaan. Riippukeinu löytyy myös. Ja linnuille kylpypaikka. Sieltä ei löydy puutarhatonttuja eikä muita veikeitä kipsisiä otuksia:)
puutarhassa mauttomuuden huippuna on juuri mainitsemasi puutarhatontut :) ... ei sillä, jos joku tykkää niitä puutarhaansa laittaa, niin siitä vaan, kunhan ei minulle sellaisia lahjaksi tuo. Viime vuonna kokeeksi leikkasin yhden musta- ja punaherukkapensaan tavalla, että aikomuksena kasvattaa niistä rungolliset pensaat ... saas nähdä, miten onnaa.
on itseasiassa niin absurdi kapistus että se on jo hyvä vitsi. Suunnittelimme että ostamme miesystäväni parvekkeelle puutarhatontun koska se on niin hilpeyttä herättävä. Talo on Helsingin keskustassa ainakin naapuritaloon tonttu näkyisi.
onks tää joku uusi muotivillitys (ei kai vaan ranskalainen), et joku heittää pari tonttua puskaansa? Olen samaa mieltä kanssasi, kyse on mauttomuuden huipusta. Ziisus mitä innovaatioita!
tonttuu ei kande varmaan edes yrittää tunkea omaan puutarhaan, sehän pompahtais pikkareiden välistä pois alle alta aika yksikön?
myydään Dayssa pöytäkokoisina neonvärisinä. Se olis kompaktimpi koko.
tää ei ollutkaan seksialoitus. Puutarhalle perso-non-granaattiomena just kerto mulle. Toisaalta, mistä sen olis voinut tietää?
väittään ett tonttu ei mahu mun puutarhaan...
meni nyt jo ihan mauttomaks. Olis kiva jutella asiallisesti puutarhoista. Mä ymmärsin ap. viestin väärin ja mä pahoittelen sitä. Mut sulla ei oo mitään syytä jatkaa tällä mauttomuuksien tiellä.
kutittaa sua leuan alka sillä oot selkeesti loukkaantunu.
on jonkun muun kuin minun puutarha. En ole mikään puutarha-ihminen. Jos ny joku viheralue pitää valita niin must Kaivopuisto on jees, koska siellä on kallioita joilta katsella merta ja auringonlaskua ja siemailla viiniä.
puutarhaa tai edes sen ihmeellisempää pihaa. Myöskin jokaisen kulloinenkin elämäntilanne määrää aika pitkälti tämäntyyppiset asiat. Kaikki eivät myöskään pidä sen erityisemmin puutarhatöistä ja niitähän joutuu väkistenkin tekemään, jos puutarhan omistaa tai sellaista itselleen halajaa. Pitää sanoa, etten itsekään ole aikaisemin kovinkaan paljoa perustanut puutarhatöistä, mutta nyt muutaman vuoden aikana olen innostunut asiasta melkoisesti ja olen melko innokas harrastelijapuutarhuri :). Silloin tällöin sitä löytää itsestään uusia puolia, joita ei tiennyt olevan olemassakaan ...
hyvin hoidetut puutarhat ja puistot jne. hienon näköisiä. Mä en vaan koskaan tule olemaan omakotitalo-ihminen, enkä myöskään mökki-ihminen, joten niiden vaaliminen jää muiden tehtäväksi :).
on tosiaan kiva paikka kesällä kuljeskella ja ihan olla vaan ... mukavaa, että tälläisia mahdollisuuksia kuitenkin kaupungeissa, että pääsee "rauhoittumaan" ja nollaamaan itseään (tietenkin sen voi tehdä muullakin tavalla) kaiken hektisyyden keskellä.
tykkään käydä mm. piknikillä siellä ja muualla kaupungin puistoissa, saarissa ja rannoilla.
"Itse pidän värikylläisestä ja rehevästä, gottage-garden -tyyppisestä puutarhasta, jonka sisältä löytyy rauhaisia "piilopaikkoja", kuin salaisessa puutarhassa. Sellainen hallittu, mahdollisimman luonnonmukainen (osittain) puutarha..." Mä en ite diggaa luonnonmukaisista puutarhoista. Ei oo kiva jos pitää machetea heilutella, ennen kuin pääsee kaikkein pyhimmän kimppuun. Mun mielestä paras puska on sellanen melko siististi ajeltu. "Claude Monet`in puutarhasta taasen sain idean puutarhan värikylläisyyteen, hallitulla värien yhdistelemisellä." Toi taitaa olla tyyppiesimerkki ranskalaisesta: nehän ei vissiin juurikaan ajele puskiaan, eikä kainaloitaan?
mieleen?
mä katoin sun aloitusta uudestaan ja sä et vissiin käyttänytkään puutarhaa vertauksena kaikkein pyhimmälle? Gulps. Nyt nolottaa. Pitäiskö sun laittaa joku lisäys, missä kerrot et hei, nyt ei ole puhe Puskista tai semmosista ja et sä et oikeesti oo nähnyt Monetin puskaa, siis sitä oikeeta puskaa? Nythän jengi luulee, et tää oli seksialoitus.
kovin kaksimielinen. Joskus joulun alla enska oli huolestunut siitä, kuinka partiolaiset kuljeskelevat ovelta ovelle myymässä piparia.
ymmärtävät aloituksen juuri siten, kuin on tarkoitettukin :). Eipäs aleta nyt aliarvioimaan kenenkään kykyä tehdä itsenäisiä johtopäätöksiä ...
mitä haluaakin nähdä :) ...
selität Timantin viestin? Plus et se vaan koko ajan haluu jatkaa rivouksilla. Kyllä sä olisit jonkun varotuksen sanan tohon alkuun pistää. Tai ainakin ens kerralla tiedät paremmin.
yrität sä sanoo, et mä olen jonkunlainen seksihurjastelija vai? Mähän sanoin jo et zori, et mä luin sun puska aloituksen väärin. Ei tarttis kyl henk. kohtaisuuksiin mennä.
osuutta asiaan? :) Et muuten oikein kertonut vielä, millainen sinun unelmapuutarhasi olisi (ei kehoon liittyvä)? Mitä elementtejä siellä pitäisi olla?
asian yleisellä tasolla (koskettaa myös itseäni toisinaan), en pelkästään sinuun kohdistaen. Ei aina tarvitse vetää kaikkeen omaa persoonaansa mukaan. Omalta osaltani en keskustele enää, kuin kyseisestä aloituksen esilletuomista ajatuksista puutarhaa koskien.
ainakaan?! Itse tykkään puutarhoista, joissa postmoderni minäni puhkeaa kukkaan. Siis sellainen, jossa voin edes hetkeksi unohtaa olemisen sietämättömän keveyden ja tuntea maan raskaan vetovoiman vapauttavana tunteena. Huudan: "Painovoima olen minä!"
sun puutarha-aloitukses oli kerran niin viaton, niin miten sä päädyit vihjailemaan, että mä olisin seksibulimaanikko?
Wittengsteinia, Haidekkeria, Hegeliä mm.? Haluat kenties olla vapaa kaikista siteistä, ja pyrit täydelliseen itsenäisyyteen? Onko se kuitenkaan mahdollista? Olet sidottu joka tapauksessa jollain tavoin tiettyihin ihmisiin, yhteisöihin, sääntöihin, normeihin. Postmodernismi sinällään on omasta mielestäni aika itseriittoista ...
yrität sä nyt vihjailla että mä olisin jossain lepositeissä vai? Mä alan nyt oikeesti oleen aika loukkaantunut näistä sun jutuista.
Sorry, jos "vihjailuni" kävi "herkän" luontosi päälle ylivoimaisen vaikeana asiana, jota ei vain voi ymmärtää oman järkensä valossa. Minä en nyt pilaa hyvin alkanutta päivääni tämän asian kanssa väittelemällä :) ... ja sitäpaitsi lähden tästä kohtapuoleen pois netin ääreltä. Illemmalla ehkä käyn palstalla pyörähtämässä, jos fiiliksiä siihen suuntaan on. Mukavaa päivänjatkoa sinulle!
etsi kiistakumppani jostain muualta :) ...
ekaks sanoin et zori hei?
sen (vaikken edes loukkantunut silti kirjoituksestasi) ... sorry, jos en muistanut sitä sinulle ääneen kertoa. Ollaanko siitä huolimatta kavereita? :)
kuka kirjoitti vähän aika sitten näin: "Omalta osaltani en keskustele enää, kuin kyseisestä aloituksen esilletuomista ajatuksista puutarhaa koskien." Tais olla yks persona-non-grata muuten. Ja mitä tuli sen jälkeen? Vihjailuja siitä, että mä olisin Kellokoskella pallo jalassa ja läppäri sylissä. Ei kuule tunnu kivalta hei.
pystyks mä. Mun ruumis vavahtelee vieläkin silkasta järkytyksestä. No voin mä yrittää: saat anteeks.
siisti nurmikko (voikukkia saa kasvaa). Vihaan omenapuita, niiden ympärillä on vittumaista konttailla ruohonleikkurin kanssa. Vesielementti kuuluu kuvaan ja uima-allas. Kiviä ja kivikkopuutarha on syytä löytyä. Iso ja varjostava puu, jonka juurella on mukava pötkötellä helteellä. Ei liikaa puskia, hyttyset nääs viihtyy viidakossa.
voikukat ovat mukamas kauhistuksia nurmikolla. Oikeastaan voikukka on kaunis ja varsinkin silloin, kun siinä enää siemenkota jäljellä ... siinä on herkkyyttä ja haurautta ... kauneutta.
kun ne kukkivat ja nurmikko on keltaisenaan, niin mä en raaski ajaa nurmikkoa. Voikukkarauta on piikkikasvien nyppimistä varten.
on tosi nätti, mutta kun sattuu olemaan sen siitepölylle allerginen niin suuret määrät omassa pihassakaan ei ole kovin kivoja. Meillä kyllä viihtyy paremmin sammal kuin ruohikko tai voikukat pihassa, on niin vanha piha... Sillekin kai pitäis jotain tehhä mutta toisaalta ruohoo ei tarvitse leikata niin usein :) Juu mutta miustakin hyvä puutarha on helppohoitoinen ja sellainen että sitä voi vähän muunnella omien mieltymysten mukaan. Ettei ole joka nurkassa jotain pusikkoa ja kukkapenkkiä rehottamassa. Niin, tosiaan tilaakin on ihan hyvä olla.. Meillä on lisäksi sekin vaatimus, että aika turvallinen pitää pihan olla lasten vuoksi. Meillä on yksi vähän vaarallinen kohta pihassa johon pitäis kehitellä jotain... Tosin onneksi nuo naperot ei enää ihan päättömänä juokse. Mutta se turvallisuuskin on aika tärkeää puutarhassa.