kuinka päästä yli?

Olen miettinyt aivan samaa... Eikä minulle valitettavasti ole vastausta sinulle siihen, että mitä sinun pitäisi tehdä, mutta jos se yhtään lohduttaa, niin et ole yksin. Minut nimittäin myös jätettiin ja samalla vielä "häädettiin" yhteisestä asunnosta. Olen ollut aivan hukassa pari viikkoa. En ole juuri muuta tehnyt kuin itkenyt ja surrut. Olin itse niin onnellinen ja rakastin miestäni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.. En olisi missään nimessä halunnut luovuttaa näin helposti. :( Tiedän etten ole täydellinen, mutten kuitenkaan ikinä olisi odottanut näin radikaalia päätöstä hänen osaltaan. Ensimmäiset päivät itkin lähes tulkoon yhtä putkea ja olo oli aivan hirveä. Nyt en enää itke niin paljon, mutta olo on tyhjä ja ikävä on edelleen valtava. Kaikki tapahtui niin nopeasti että tämä kaikki on jopa liiankin epätodellista. Jotenkin on kuitenkin mentävä eteenpäin, onneksi minulla on hyviä ystäviä ja rakkaat läheiset, jotka ovat auttaneet minua tämän kauheuden keskellä. Yritä puhua ihmisten kanssa tapahtuneesta, ainakin minua se on auttanut. Voimia ja tsemppiä sinulle, kohtalotoverini!

Itsekin tulin juuri jätetyksi muutama viikko sitten. Mies kertoi, että haluaa olla yksin ja hoitaa asiansa kuntoon. Itse olisin halunnut jatkaa, mutta kun ei niin ei... Älä tee samaa erehdystä kuin minä. Älä ala pyytelemään takaisin. Itse pyytelin kuukauden verran häntä takaisin. Lähettelin tekstareita, soittelin ja kerroin tunteistani. Suututin tämän toisen osapuolen täysin em. käytökselläni ja kun juttelimme viimeisen kerran, hän kertoi haluavansa todellakin olla rauhassa. Ymmärrän täysin, että käytökseni on ollut täysin alta riman, mutta tunnekuohut ovat olleet niin valtavat, että järki ei saanut minusta otetta. Nyt kunnioitan kyseistä ihmistä ja hänen pyyntöään niin paljon, että en puhelimeen edes koske!! :-D Harrasta liikuntaa, itselläni se auttaa! Kuntosalilla puhkuminen vie ajatuksia välillä myös muille urille... Itse hankin juuri tänään uuden hajuveden "uuden elämän" kunniaksi, samoin muuta pientä naisellista "hörhellystä". Haluan näyttää ja tuoksua erilaiselta, kuin mitä hänen aikanaan... Kuulostaa ehkä hullulta, mutta mua se auttaa! :-D Hanki tarvittaessa ammattiapua, jos uni ei tule, nukahtamis- ym- lääkkeet ovat tehokkaita. Keskustele, itke ja elä tunteesi! Pulloon tarttuminen ei auta, sen olen omakohtaisesti kokeillut. Se laskee liikaa rimaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen, itkemisestä ei tule tuolloin loppua ja ongelma vyöryy päälle tuhat kertaa pahempana. Toivotan sulle paljon voimia! Itsekin olen vielä hyvin alussa surutyössäni, alan nyt vasta tajuamaan, että olen menettänyt hänet, mutta olen päättänyt selvitä! Menköön vuosia ja litrakaupalla kyyneliä, mutta en halua katkeroitua! Älä sinäkään!!! :-D