ja syvästi!
kyllä mulla on tämmönen bree van de kampin kaltanen perhe, ja veljeni on mitä luultavammin homo, uskoisin, ei vanhojen tansseja, ei ikinä tyttöystävää, ei edes kiinnostuksen merkkiä sellaisesta, ja 23v., jos puhun kotona vähänkin että haluaisin poikaystävän, (siis itse olen tyttö), hirveä tabu, tai sanon jotain tyyliin "sitten kun mulla on oma perhe...", niin kauheata pään vispausta, veli vielä homofobinen joo oon 20v. ja veli 23v. ja molemmat asutaan kotona, itse sain kyllä asunnon johon muutan kuukauden reilun kuukauden päästä,
äiti vähättelee mun koulunkäyntiä ja vertaa aina veljeen, joka oikeati hyvä siinä, mutta siinä se sitten onkin, se lukee, käy töissä ja ei muuta iltaisin tuijottaa vaan telkkaria, sillä ei kavereita, normaalia?
ja mä, no mä oon niin poikki, kun kirjotan tätäkin itken, en oikeen tiedä mitä haen täältä, tukea kai, mutta mulla ei muutakaan mihin voisiin kääntyy, on mulla kvereita, mutta ei niille näin luotettavasti voi puhua
isäni on henkiseltä tasoltaan 8 vuotias vaikka on jo reilu viisikymppinen, seuraava tapahtui kotona viikonloppuna, isäni ärsytti äitiäni keittiössä leikkisästi, ja äidiltä meni jo hermot, se nappasi leikkisästi äitiäni jalasta kiinni ja äitini kaatui selälleen, äitini itki ja raivosi kauheasti, löi kaksi kertaa nyrkillä koiraamme, joka meni aivan sekaisin tilanteesta (viaton), äitini otti keittiön tuolin ja huusi että älä ikinä koske muhun, huusi paskoja asioita ja alkoi jahtaamaan isääni tuolilla, veljeni ei tehnyt mitään, mutta mä menin väliin ja sanoin että nyt se tuoli jumalauta pois, et sä voi olla tosissas, ja äitini yritti huitasta mua sillä, väistin, ja menin huoneeseeni itkemään,
isäni ja äitini nukkuvat eri huoneissa??? outoa tehdäänkö näin muissa perheissä?
äiti ei jätä isääni sen rahojen takia, oon varma
nyt taas kaikki on hyvin muille, en kyllä oikeesti tiedä onko?
mua surettaa vaan meidän perhe, jos muut vaan tietäis miten hajalla mä oon, ei ne arvais...
itsemurhaakin oon miettinyt, mutta ei mitään reaktiota, en sitä tee, sillä tajusin että niin alas en halua koskaan enää vajota, perhe tietää tästä, mutta ei ne siitä välitä
oon aivan totaalisesti avuton...
mä vihaan
perhettäni
101926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muuttamaan ihan omiin oloihisi...tästä samasta aiheesta olet kirjoittanut aiemminkin.
niin hajalla että et tiedäkään, et TODELLA tiedä! ihmiset puhuu, että ei ne sun vanhemmat voi olla niin pahoja, mutta antaisin mitä tahansa normaalista perheestä ennen vaan vihasin, nyt itken koko ajan, joka helvetin ilta, et oikeasti tiedä minkälaista paskaa joudun kokemaan, on niin kiva käydä muiden perheessä, jossa oikeasti on elämää, mun perhe on niin "kuollut" tpakko kai sitä on terapeutille mennä
joku jonka kanssa jutella ja purkaa tuntojasi edes vähäsen? Jos sua yhtään lohduttaa, niin et todella ole ainoa kenen perhe on paska ja vaikka mikä. Niitä on sellaisiakin vanhempia jotka käyttävät lapsiaan seksileluinaan, joten jollet kuulu niihin niin sinulla menee paremmin. Ne lapset kun elää koko elämänsä siinä pelossa että se vanhmepi tappaa tai jotain jos asiasta puhuu jollekin. Niin en siis yhtään vähättele sinun tunteitasi, mutta koita ajatella että aina löytyy joku kenellä menee vielä huonommin ja koita rakentaa elämäsi paremmaksi, hanki ystäviä ym. sitten kun pääset muuttamaan. Kaikki varmaan muuttuu paremmaksi sitten, ensin voi olla outoa, mutta pian kaikkeen taas tottuu. Saa itse päättää mitä tekee ja niin poispäin, eikä tarvitse ottaa kotonaan muita huomioon kun ei ole ketä ottaa. Ja tosiaankin siitä yksinäisyydestäkin voi nauttia ja omasta rauhastaan, ei tarvitse aina olla joku lähistöllä. Ei siihen kauaa enää mene, koita jaksaa. Mene vaikka terveyskeskukseen ja kysy jos pääsisit keskustelemaan jonkun kanssa murheistasi... Tsemppiä sinulle, halivoimaa!
Meilläkin parikymmentä vuotta sitten vanhemmat yrittivät jotenkin olla "fiksuja", ettei "riidellä lasten nähden ja kuullen" (siinä onnistumatta). Myös he nukkuivat varmaan 15 vuotta omissa huoneissaan. Syytä ei "saanut kysyä" Se oli ns. Tabu. Kyllähän Sinulle olisi oikein tervettä päästä omaan asuntoon! Siskoni sanoi kerran, että hän jaksaa vanhempieni kanssa seurustella n. 45 minuuttia ja se saa riittääkin! Ei silti, ihan hyviä ihmisiä vanhempani ovat, mutta välillä tosi rasittavia. Isäni kyselee vieläkin, että "kai muistan pitää pipoa päässä ja pitkiä alushousuja talvella?!" Olen 44-vuotias mies. Siis puhelimessa kyselee sellaista! Sanon, että "joo, joo" ja tosiasiassa koko talven olen liikkunut ulkona housujen alla lyhyet alushousut ja pipo ollut päässä vain muutaman kerran. Eli niin. Sitten vielä mitä iäkkäämmiksi vanhemmat tulevat, niin sitä "piintyneimpiä" edellisen kaltaiset tavat ja kyselyt tuppaavat olemaan. Joten terveellistä on säilyttää aikuisen ihmisen etäisyyttä omiin vanhempiin ja tyytyä esim. vain puhumaan heidän kanssaan puhelimessa jos ei muuten "synkkaa" tai osapuolet asuvat eri paikkakunnilla!
Voisitkohan ajatella tilanteesta nyt niin, että koska olet pian muuttamassa pois alkaa myös jonkinlainen suojavarustuksesi hajoamaan (ja jota olet tähän asti tarvinnut) ja reagoit entistä herkemmin perheesi tilanteeseen? Silloin nimittäin tuntuu, ettei jaksaisi enää mitään kuten voisit kuvitella vaikkapa jossakin maratoonissa, miten loppumetrit ovat vaikeimmat. Joten jos tunnet olosi pahaksi mieti itsellesi ensiapua etukäteen kun tilanne iskee päälle. Voitko lähteä heti ulos ja käppäillä siellä jonkun aikaa, mutta kunhan vain kehität jonkin hermoja lepuuttavan metodin jolla saat etäisyyttä perheesi ongelmiin. Seuraavaksi voisit alkaa laatimaan suunnitelmia uuteen kotiisi. Pientäkin, jos et suurempaa jaksa käsitellä. Sillä tavoin suuntaat elämääsi eteenpäin. Vaikka haluatkin kirjoittaa tänne yhä uudelleen, niin meidän lukijoiden on vaikea auttaa sinua enempää kuin jakelemalla kannustavia sanoja. Sinun on itse aivan pakko selvitä siellä ja sen takia perusta vaikkapa blogi, jonne tursutat ajatuksiesi synkintä virtaa ja samalla helpotat itseäsi kuin olisit terapiassa (osa niistä on suunnilleen samaa, että saat puhua tunnin itseksesi. Sinun ei kannata ottaa harteillesi vanhempieni avioliittoa ja pohtia syitä tai seurauksia. Kun opit elämään omaa elämääsi ja saat omia kokemuksia alat käsittämään vanhempiesi käytöstä paremmin. Minä esim. en aina nuku mieheni vieressä, koska hän on järjettömän kova kuorsaamaan ja ollessani erityisen väsynyt menen jo valmiiksi toiseen huoneeseen yöksi saadakseni nukkua yhtä putkeen.Ettei se erikseen nukkuminen aina mitään dramaattista syytä tarvitse ja vain amerikkalaisissa viihdesarjoissa vakuutetaan, että yhdessä nukkuminen olisi ainoa oikea tapa parisuhteessa. Ihan vain lohduttavaksi tiedoksi sinulle, että murehdi vanhempiasi vasta sitten kun olet oikeasti selvillä mitä heidän välillään tapahtuu. Koetahan nyt jaksella se kuukausi eteenpäin. Se tuntuu pitkältä, mutta aika kuluu joka tapauksessa eteenpäin. Tarkkaile myös kuukautiskiertoasi, koska sekin aiheuttaa voimallisia tunnereaktioita ja saatat olla kierroksen tieytssä vaiheesa yliherkällä tuulella ihan kuin äitisikin saattaa olla (vai onko hänellä vaihdevuodet?). Pärjäile!
mitä jos veljesi kanssa lähtisitte jo maailmalle ja alkaisitte elää omaa elämäänne?
Toivottavasti saat elämäsi raiteilleen, kun pääset muuttamaan omillesi! Kauheata tuollainen...
Ota kiltti koira mukaasi, sekin kärsii tuollaisesta tilanteesta aivan suunnattomasti. Se kokee tekevänsä itse aina väärin, vaikka vain nukkuisi tai söisi tms, niin kohta joku taas huutaa ja jopa hakkaa nyrkillä... Itse asiassahan tuossa on jo aihetta eläinsuojeluilmoituksen tekoon, mutta toivon, että pelastat itsesi sekä eläimen pois tuosta tilanteesta.
Toivottavasti kukaan ei näe näkökulmaani loukkaavana; ihmiset ovat ahdistavissa tilanteissa, mutta minä puhun koirasta. Haluan kaikkea hyvää teille ihmiset, ja toivon, että saatte asiat järjestykseen, mutta eläimet eivät itse mahda ómalle tilanteelleen mitään. Ja kaiken lisäksi ne eivät ymmärrä sitäkään vähää tuosta hulluudesta mitä me vaan kokevat itse käyttäytyvänsä väärin.
Hajosin aika pahasti kun luin tätä :) Veljeni on luultavasti homo koska ei osoita kiinnostusta...hän on homofobinen.. :D Yleensä osoitetaankin kiinnostusta naisiin näyttämällä se siskolle. Ja "itsemurhaakin oon miettinyt" tossa melkein putosin tuolilta.
Nyt ihan ekana se koira pois sieltä kämpästä!!!!
Kaikki muut huolehtikoon itsestään (varsinkin aikuiset ihmiset, jotka asuvat/loisivat vanhempiensa luona), mutta koiraparalle nyt kunnon koti!
Siitä on aikaa kun aloitit tämän, nyt kai asut jo omillasi. Pysy vaan siellä vaikka tekisi tiukkaa, lapsuuden kotiin ei kannata palata.
Tunnelma ei siellä hetkessä muutu. Olen itse lähemmäs 60-vuotias, ja silti vanha äitini saattaa lohkaista jotain tosi ilkeää esim ulkomuodostani.
Viimeksi tänään hän sanoi nähneensä jonkun tulevan viereiseen rappuun ja tämä oli kuulemma näyttänyt minulta, harteikas ja lihavahko.
En itse ikimaailmassa sanoisi edes omille lapsilleni noin, enkä kenellekkään muullekaan.
Ei naisesta ole mukava kuulla olevansa sellainen, vaikka itse tietää kroppansa hyvin.
Sitäpaitsi en tiedä miten hartiat voisi kaventaa jos on syntymässään jo saanut tietyn rakenteen.
Tätä samaa on jatkunut koko ajan, sen takia välit on hieman etäiset, toisaalta hän muutti lähelle asumaan kun jäi leskeksi, joten mitäs teet kuin yrität vaan olla kuin et huomaisikaan.
Muiden sukulaisten silmissä hän on niin herttainen kärsinyt vanhus, eikä kukaan varmaan uskoisi
näitä puheita häneltä.
Jokaiselle on hyvä asua omissa oloissaan omaa elämää viettäen eikä pahojen tai sadististen vanhempien luona.
Toivottavasti sinun elämäsi on lähtenyt parempaan suuntaan!