NETTIRAKASTUMISESTA

Netin välityksellä korkeintaan ihastuu ventovieraasta ihmisestä itseluomaansa mielikuvaan. Joku on tosin tästä asiasta kanssani täysin päinvastaista mieltä, mikä minua suuresti hämmästyttää. Eihän netin välityksellä tiedä, miten mustasukkainen, väkivaltainen, alkoholisoitunut tms. se toinen osapuoli on. Netissä on helppo näytellä itseään parempaa.

..mutta rakastumiseen en usko.. Rakastumiseen kuuluu myös fyysinen puoli; se että pitää toista fyysisesti aivan vastustamattoman ihanana. Sitä osaa suhteesta ei ole olemassa ennen kuin tapaa toisen ihan tosielämässä. Pelkän nettikirjoittelun (tai kuvienkaan) perusteella ei saa muutenkaan ihmisestä kokonaista kuvaa, vaan näkee vain yhden puolen isosta kokonaisuudesta.

Netissä esim. tällaisilla keskustelupalstoilla saattaa helposti jäädä roolinsa, nikkinsä vangiksi. Rooli ei ole välttämättä sen valheellisempi kuin koti-rooli, työpaikka-rooli, sukulaisten luona kylässä-rooli. Siitä voi kuitenkin rakentaa pikkuhiljaa aina vain mieleisemmän itselleen ja muille, ilman että valehtelisi tai huijaisi mitenkään. Ongelma on siinä, että netistä löytyy erilaisia lukijoita ja kirjoittajia, tottuneempia ja tottumattomampia. Toiset osaavat lukea asioita siitä, mitä joku jättää kommentoimatta tai sanomatta. Joku saattaa erottaa, kun joku tietty kirjoittaja kirjoittaa puskasta tai eri nikillä, toinen ei ikinä uskoisi kirjoittajan olevan sama. Jokaisella on vastuu omasta roolistaan ja siitä kuinka väärän tai oikean kuvan itsestään antaa. Jos kokee jäävänsä roolinsa vangiksi, on eri vaihtoehtoja; voi alkaa täydentää omaa kuvaansa pikkuhiljaa laajemmaksi ja moniulotteisemmaksi tai sitten vaihtaa nikkiä tai ottaa sivunikin/t käyttöönsä. Taitava kirjoittaja kyllä aina löytää oikean, itselleen ja omatunnolleen sopivan ratkaisun:)

ja ihastuminen ovat kaksi eri asiaa. Ei voi rakastua ennen ihastumista. Ensin ihastutaan ja sitten se joko muuttuu rakkaudeksi tai ei. Rakastumiseen tarvitaan toisen ihmisen kohtaaminen tunnetasolla kasvokkain, hyväksymällä toinen ihminen kaikkine vikoineen jne. Ihastus voi lopahtaa, mutta rakkaus ei koskaan. Rakkaus on ikuista. Rakkaus voi tuottaa yhtälailla iloa kuin tuskaa. Rakkaus ei jätä ketään viileäksi. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Mustasukkainen ihminen ei osaa rakastaa. Jos rakastaa, ajattelee silloin vain toisen parasta, ei omaansa. Rakkaus ei kahlitse, se vapauttaa. Rakkaus on samalla hyvinkin hauras ja todella vahva. Etc. Etc.

Miksei sekin ole mahdollista. Kukapa toisten tunteita tai niiden syvyyttä on määrittämään saatika määräämään?

Kiinnostua voi, jotkut kai jopa ihastua, mut sen syvemmistä tunteista on musta aika turha puhua kirjoitusten perusteella varsinkin kun ottaa huomioon, et jokaikisen sanan takana voi olla ihan kuka tahansa, joku muukin kuin se jonka uskot siellä olevan. Mun rakastumiseeni ainakin tarvitaan enemmän.. yhteisymmärrys ja se, miten toinen katsoo ja koskettaa, miten se kohtelee mua... ja sen toisen sydämenlyöntien kuunteleminen. Ei muuten voi onnistua. :-)

Mun mielipiteeni aloitukseesi on, ettei ole mahdollista rakastua ihmiseen keskustelupalstalla keskustelemalla. Ei ainakaan itselleni ole. Netissähän kuka tahansa pystyy välittämään itsestään aivan minkälaista kuvaa vain, ja etenkin puskakirjoittajien kohdalla mielikuvat näistä voivat olla varmaan melkein mitä vain. Jos nyt (täten) siis ei hörhöjä kuunnella, ei ainakaan puskakirjoittajista mielestäni ole mahdollista luoda mitään yhtenäistä "persoonan" kuvaa, tai ainakin se on hyvin harvinaista ja jos sellaista tehtäisiin, voi sellaisen motiivipohjaa sitten aina varmasti ainakin skarpit hoksottimet omaavat ainakin ajatella.:) Hieman jopa erikoista mielestäni ihmiseltä on (anteeksi nyt syvästi ja vilpittömästi vain seuraava, jos joku parka ottaa henkilökohtaisesti, joten siksi teroitettakoon, että seuraava on ainoastaan oma henkilökohtainen mielipiteeni...), jos anonyymissakin ympäristössä tarvitsisi esimerkiksi tällä palstalla niitä usein kirjoittajien puheissa toistuneita sivunikkejä, etc. En ymmärrä sellaista käytöstä. Anonymiteettihan jo itsessään nimittäin mahdollistaa ihmisen ilmaisemaan itseään juuri siten kuin haluaa. En henkilökohtaisesti käsitä, miksei jollakulla (jos siiis hlö on yhtä ja samaa nimimerkkiä valinnut keskustelupalstalla käyttää) esimerkiksi persoonansa "eri puolien" esille tuontiin riittäisi yksi ja anonyymin ilmaisun _jo sellaisenaan_ mahdollistava nimimerkki. Ainakin sellainen käytös tuntuu musta lähinnä fuulaamiselta, jos joku asiakeskusteluissakin sotkee keskustelua esittämällä esimerkiksi useampaa erillistä keskusteluketjun osanottajaa, joilla on muka vastakkaisia mielipiteitä, jne.(huoh!) Sellaisille säätäjille voisi mielestäni perustaa vaikka oman harjoittelupalstan "asiaansa" varten tai jotain (pysyiskin sitten vain siellä, just ihan varmaan!). Ainakin sellaisista vakavasti otettavista keskusteluista saisivat pysyä poissa, minkä me osa keskustelijoista takuulla haluaisimme pitää ns. aikuisten keskusteluna. Pahoittelen jyrkkyyttäni.

taisi saada kipinän tosta mun aikaisemmasta avautumisesta.. Niin, en mäkään palstarakastumiseen usko. Mut viehtymiseen, ihastumiseen ja kiinnostumiseen kyllä. Rakkaus on niin paljon suurempi asia, kuin mitä täältä voi ammentaa. Mutta kyllä täältäkin voi löytää potentiaalisen kohteen rakkaudelleen, siihen mä uskon :) Ja kyllä, pystyn näkemään sanojen taakse, kunhan sanoja on tarpeeksi.

..ihastua voi. Mielestäni rakastuminen vaatii kohtaamista, tutustumista (ajan kanssa) ja läheisyyttä, jotta parisuhteen rakentaminen onnistuisi. En oikein usko rakkauteen ensisilmäykselläkään, ihastumiseen kyllä. Rakkaus, luottamus ja yhteenkuuluvuus kasvaa pikkuhiljaa.

"Voiko ihmiseen todella rakastua netin kautta vaikka keskustelupalstoilla?" Tahdon uskoa että se on mahdollista... mutta äärimmäisen harvinaista. Jos kaksi aitoa ihmistä osaa olla oikeasti itsensä ja jakaa sielunsa netin kautta ... niin sitten se on mahdollista - ja muutkin jutut natsaa. Itse en usko koskaan että minusta moiseen olisi, en oleta sitä - vaikka olenkin netin kautta törmännyt uskomattoman hienoihin persooniin ja ihastunutkin niin en kuitenkaan ole pelkän netin välityksellä ollut lähelläkään rakkautta. Sensijaan "pakko saada tietää" tyyppisiä ihmisiä on tullut vastaan - ja olen rakastunutkin ihmiseen johon tutustuin aluksi netissä. Mutta rakkaus tuli vasta kun oltiin tapailtu... Haluan uskoa että se on mahdollista, haluan uskoa rakkauden voimaan - ja uskonkin. Mutta tuollainen olisi kyllä "elämää suurempi tarina" niinsanotusti.

Ei voi rakastua eikä ihastua. Jotain kiinnostusta voi syntyä, mutta tunteet tulevat vasta livenä.