Kouluissahan periaatteessa aineet pitäisi olla kaikille samat; ei ole tyttöjen matematiikkaa,poikien ruotsia,tyttöjen maantietoa tai poikien historiaa jne.
Miksi kuitenkin kouluissa jatkuu kyseenalaistamaton jako käsitöissä että tytöt menevät näihin neulehommiin ja pojat puukäsitöihin?
Eikö se ole hieman kaikkien oppilaiden tasa-arvon vastaista että ikäänkuin vihjaillaan millaisia hommia kukin saa sukupuolen mukaan tehdä? Tai joutuu tekemään.
Minulla oli ala-asteella käsityöopettaja jolla useista sormista oli jäljellä vain tyngät,ja onnettomuuksia oppilaille ei minun aikanani tapahtunut mutta kerran eräs toinen opettaja ärähti kun joku erehtyi sahaamaan jotain väärin. Siis puukäsitöissä on riskejä ja työ fyysisesti raskaampaa. Sanoisin että myös huoneilman laatu voi olla kyseenalaisempi.
Liikunnassa on eroja myös. En hirveästi tiedä tästä aiheesta joten en nyt enempää kirjoita.
Poikien & tyttöjen käsityöt &liikunta.
Mies1985
10691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voisi heittää sen esimerkin, että pojat pelasivat jääkiekkoja ja tytöt ringetteä. Niin ja kun oikeen ryhdytään muistelemaan, niin kyllähän sitä koulutoverini taisi ompelukoneella sormeensa onnistua jotenkin ajamaan. Ja hyi hemmetti sitä kangaspölyä jne. Tosin muistaisin, että saimme valita menemmekö puutöihin vai käsityötunneille eli muutama poika siellä meidän kanssa oli virkkaamassa myös.
Muistelin joskus jonkun feministin kritiikkinä kirjoittaneen että tyttöjen liikuntatunnilla 'treenattaisiin' jotain pyllynpyöritystätä, herutustanssia. Toisaalta olen joiltakin tytöiltä kuullut myös (naispuolisten) liikunnanopettajien olleen armottomia urheilusuoritusten kanssa.
Tuokaan ei taida olla mihinkään kiveen hakkattu juttu, ei ainakaan ennen ollut. Itse kävin ala-asteen vuodesta 1987 eteenpäin, ja 1-2 luokilla tytöillä ja pojilla oli yhteiset "askartelutunnit", jotka olivat siis sekoitus puu- ja käsitöitä mutta pienille lapsille sopivalla tavalla. Suoranaista askartelua siis. 3-6 luokilla meidät jaettiin kahteen ryhmään, tyttöjä ja poikia sekaisin. Syksyllä toisella ryhmällä oli puutyötä ja toisella käsityötä, keväällä vaihdettiin vuoroja. Olen siis ala-asteella tehnyt mm. avainkaapin, kuksan, pyyhetelineen, koriste-esineitä yms. puusta lisäksi olen ommellut penaalin, puseron ja tyynyn. Yläasteella sai valita, haluaako 7. luokalle puu- vai käsityötä. Meidän luokalta pari tyttöä valitsi puutyön, muut käsityön. 8. luokalta lähtienhän molemmat aineet olivat täysin valinnaisia, joten en tiedä kuinka moni tyttö jatkoi puutyön parissa.
Kerron esimerkin tyttärestäni. Kun neljännellä luokalla sai valita ottaako puu-vai käsityöt, niin tyttö valitsi puutyöt..Sittenpä tuli koulun vaihdos ja kysyin uuden koulun opettajilta, että jatkuuko uudessa koulussa myös tämä valittu aine ja lupasivat sen jatkumista. Kun koulu alkoi niin tyttö tuli itkien kotiin koska pakotettiin kässään ja hän rakasti puutöitä. Soittelin kouluun ja muihin yhteistyötahoihin niin paras kommentti oli, että täytyyhän jonkun miesten sukkia parsia ja nyt mennään perinteiden mukaan.. Sanoin ettei asia siihen jää ja soitin tasa-arvo toimistoon ja sieltä sitten olivat asian hoitaneet. Nyt tytär on puuseppä.
"Eikö se ole hieman kaikkien oppilaiden tasa-arvon vastaista että ikäänkuin vihjaillaan millaisia hommia kukin saa sukupuolen mukaan tehdä? Tai joutuu tekemään." Kaipa se on. Meillä oli kolmannella luokalla (v.1990) puoli vuotta rättikässää ja puoli vuotta puukässää, ja sitten niiden kokemusten perusteella sai valita mitä käsitöitä tahtoi tehdä 4.-6. luokilla. Jostain syystä meidän luokalla kaikki tytöt menivät tekstiilitöihin ja kaikki pojat puutöihin. Tuossa voi olla osana sekin, että lapset ovat tuossa iässä vielä sitä mieltä, että "Tytöt/pojat on ihan hyi!" ja siksi varotaan tekemästä asioita, jotka ovat toisen sukupuolen juttuja. En tiedä auttaisiko tuossa jonkinlainen "Kyllä pojatkin voi neuloa" / "Tytöillekin saha käteen" -markkinointi? Joitain vuosia sitten pipojen virkkaamisesta puhuttiin nuorten poikien suosittuna puuhailuna. (Rajoittui tietty niihin poikiin, jotka ylipäätään tahtovat käyttää pipoa.) Yläasteen alkaessa meillä sai taas valita uudelleen ja silloin tekstiilityöryhmäämme liittyi tyttöjä, jotka olivat ala-asteella toisissa kouluissa olleet puutöissä. Muistan kyllä, että vanhempani yrittivät saada minut valitsemaan puutyöt ala-asteella, koska tekstiilitöitä olisin mukamas voinut oppia kotonakin, koska toinen isoäideistäni oli ompelijatar ja toinen muuten vain innokas neulomaan ja virkkaamaan. Itse olen kuitenkin tyytyväinen, että valitsin tekstiilityöt, koska en usko, että olisin "kotiopetuksessa" saanut kuitenkaan niin hyvää pohjaa kuin minkä sain koulussa ja nyt tykkään harrastaa ompelemista ja neulomista ihan muuten vaan. En usko, että puutöiden harrastamista olisi ihan niin helppo harrastaa kotona. Puikot ja langat ovat kuitenkin aika edullisia eikä ompelukonekaan vie paljoa tilaa pöydän alla. Neuloa voi vaikka telkkarin ääressä. Liikunassa muistan, että tytöt eivät harrastaneet jääkiekkoa, mutta muita rajoitteita tytöille en oikeastaan muista. Luulen että tytöillä oli myös enemmän sellaisia "Kokeillaanpas nyt tätä uutta jumppamuotoa/ riverdancea / cheerleadingia vaihto-oppilaan johdolla..." Olisi mielenkiintoista tietää harrastettiinko poikien liikuntatunneilla mitään tansseja? Jotenkin tanssit ovat jääneet mieleen enemmän sellaisina tyttöjen juttuina. Tosin sama on nykyään ihan kuntosaleillakin; ohjatut pilates/aerobic/tanssi tms tunnit tuntuvat olevan enemmän naisten kuin miesten juttu.
Varmaan ihan luontaisesti suurempi osa pojista hakeutuu puutöihin ja päinvastoin ja on jotain biologisia eroja myös kykyprofiileissa noin keskimäärin. Silti tuo jako tuntuu älyttömältä. Vaikka 100% pojista menisi puutöihin ja tytöistä neulomaan niin silti voisi kysyä. Tansseja ei harrastettu. Sen sijaan kuntotestissä peräti hakattiin nyrkein patjaa. Outoa hommaa.
Meillä myös kolmannella luokalla oli kaikille puoli vuotta puutöitä ja käsitöitä. Kaksi tyttöä valitsi jatkossa puutyöt, mutta yksikään poika ei käsitöitä. Sitten yläasteelle tultaessa ne tytöt halusivat vaihtaa käsitöihin, kun eivät viihtyneet poikaluokassa. Käsityöluokan oven edessä luki käsityöt, tytöt ja puutyöluokan oven edessä puutyöt, pojat. En tiedä mitä hyötyä minulle olisi ollut oppia puutöitä? Paljon enemmän on ollut käsityötaidoille käyttöä. Vasaraa ja nauloja nyt osaa käyttää ilman oppejakin..
Samanlainen "käsityövaihto" oli meilläkin kolmannella luokalla, ja sen jälkeen sai valita. Itse valitsin puutyöt, mutta kas kummaa, tekstiilikäsitöistä löysin itseni... Olivat koulun opettajat todenneet, että meillä ei ryhmiä sekoitella. Seuraava valinnan mahdollisuus oli yläasteelle mentäessä, ja samaisessa koulussa tuli ehdoton käsky valita se, minkä oli jo aloittanut. Kun eihän sitä enää siinä vaiheessa olisi päässyt siihen toiseen aineeseen kiinni. Jonain päivänä menen vielä jollekin puutyökurssille, jahka tulee sopiva tilaisuus. Opin kyllä työkalujen käyttöä jo kotona, mutta olisi kiva oppia lisää. Ja onhan toi tekstiilitöihin pakottaminen vääryys, joka on vielä jossain vaiheessa pakko korjata!
"En tiedä mitä hyötyä minulle olisi ollut oppia puutöitä? Paljon enemmän on ollut käsityötaidoille käyttöä. Vasaraa ja nauloja nyt osaa käyttää ilman oppejakin.. " On liiallista yksinkertaistamiseksi. Kyllä siellä tehdään paljon muutakin kuin käytetään vasaraa ja nauloja. Siellä sahataan erilaisilla laitteilla,porataan,höylätään,käytetään talttaa jne.
Minä ainakin aikanaan olin puukäsitöissä, enkä ollut läheskään ainoa tyttö siellä.