Vinkkejä?

Yritä keksiä jotain arkista juteltavaa, esim. jostain teille molemmille yhteisestä aiheesta, kuten opiskelusta. Asenne on tärkeä, älä oleta, että olet tiellä tai häiritset häntä. Älä myöskään odota keskusteluilta mitään tiettyä lopputulosta, ei hänen ole pakko pitää sinusta. Et voi vaikuttaa muiden ihmisten käytökseen, vain omaasi. Elekieli on tärkeää, älä lopeta katsekontaktia alaspäin, pidä olkapäät takana ja pää horisontissa, älä pidä jäseniäsi ristissä.

Samaa meininkiä, mutta toiseaalta suosittelen, että uskaltaudut juttelemaan. Itselläni on niin, että kerran oli tilaisuus jutella eräälle ihastukselleni, johon olen ollut ihastunut nyt 4 tuskaista vuotta ja viides on jo hyvin pitkällä jo menossa. Enkä häntä ole edes nähnyt 3 vuoteen. Vieläkin olen ihastunut häneen. No kerran olisi ollut koululla niin oiva tilaisuus avata suunsa, ja se oli niin lähellä, että ensimmäinen sana melkein kuului, mutta siinä kohtaa jänistin, kun hän lähtikin toiseen suuntaan. No tässä sitä sitten ollaan, vielä ihastuneena, enkä saa häntä mielestäni. Olen ollut sen melkeen kolme vuotta sikäli niin, etten ole muita naisia edes sikäli edes ajatellut, vaikka en tätä ihastustani enää ehkä koskaan enää edes näe, koska en edes tiedä missä hän edes tällä hetkellä on. Nyt olen sentään hieman edistynyt, että vaikka olen vielä häneen aivan hulluna, olen sentään pystynyt niin sanotusti elämään sinkku tyylisesti, se mikä olen aina ollutkin eli sinkku. On vain pelottavaa, jos en oikeasti saa häntä koskaan mielestäni ja olisinkin tilanteessa, että ehkä olisin ihastunut johonkin toiseen naiseen niinkuin on melkein kohta alkanut, olla mutta en saa tätä johon olen viidettä vuotta ollut ihastunut, en vain saa häntä mielestäni, eihän se voi kovin hyvä juttu olla. Tarkoitan, että se on ainakin omia ajatuksiani vastaan, että olisi ihastunut kahteen ihmiseen yhtäaikaa siis tarkoitan sillein, että se ei ole hyvä asia. Mutta jos en vain mahda mitään. No, mutta tarkoituksena oli vain näyttää esimerkki mihin tällainen voi johtaa, jos ei uskalla mennä juttelemaan sille johon on ihastunut. Sitä voi katua koko loppuelämän, mitäpä jos... tyyliin. Tai se voi olla ongelma uuden alun kanssa. Joten sikäli suosittelen, että rohkenet mennä juttelemaan hänelle, itselläni se rohkeus melkein jo oli mutta se aivan viimeinen pisara rohkeutta puuttui ja kadun sitä etten uskaltanut mitään sanoa ja se oli mielestäni oikeasti se tilaisuuteni. Haluaisin päästä siihen tilanteeseen takaisin ja että pääsisin läppäsemään toisena itsenäni ensin omaa naamaani siinä tilanteessa "Ok, tässä ollaaan, ELI HERÄÄ PAHVI" ja päästä itsenäni itselleni sanomaan, "Hei tää on siun tilaisuus älä ny jänistä saakutti, sano nyt jotain perkule, haluutko alottaa alusta sen yli neljä vuotta hei. Mieti sitä sekuntti, mutta sano hänelle jotain. " Mutta siis sinun viestiin, eli en ainakaan itse tosiaan saa mitään selkoa naisista kuka on varattu ja kuka ei ja aina tulee se tunne, että kaikilla on rakas. Ja itse ainakin, jos joskus harvoin olen saanut katsekontaktin, siitä ei ota mitään selkoa tosiaankaan, että olisi toinen kiinnostunut myös minusta, näyttää ne katseet aina selalisilta (mitä tuokin tuossa oikeen kattelee). No olihan iltalehdessä juttua ettei näitä katseita pystyisikään edes tietämään, että mitä naiset tarkoittavat. Ja osittain omaa uskaltamattomuuttani juuri lisää se kun en tosiaan ole varma, voisiko mennä juttelemaan, kun joskus ne katseet joihinkin naisiin, joihin olen katsekontaktia saanut, niin ne eivät tosiaankaan näytä iloisilta vastauksilta katseissiini, päinvastoin en sitten tiedä. En esim ole itse tarkoittanut yleensä mitään juuri näiden vihaisilta tuntuneisiin katseisiin olen vain katsonut ihmisiä normaalisti miten nyt katsotaan, ketä on paikalla ja sillein. Niin ne katseet ovat olleet, ainakin minusta tuntunut siltä, että he yrittävät näyttää katsellaan sanoin (minuahan et katsele) tai sellainen olo ainakin tulee. Ja nyt tähän sanonkin, kun varmaan noottia saattaa tulla, että mielestäni oma ongelma on myös osittain omissa katseissani kait ja kehon kielessäni, vaikka itse mielestäni en näe niissä mitään vikaa muihinkaan verrattuna, en sitten tiedä, jotain vikaa minussa sitten on kait. Mene ja tiedä, mutta tämä tästä tyhjästä mihinkään johtavasta löpinästä, saipa taas kumminkiin avautua. Mutta kerta olet koulussa, joku siihen liittyvä juttu varmaan sopisi jutun aiheeksi tai aloitukseksi siis. Esim vaikka kysyä, onko ollut tänään raskas koulu päivä tai jotain en minä tiiä, haluaisin kyllä auttaa, mutta itselle tulee eniten mieleen jutut koulusta, kerta sanoit siellä olevan. Suurin osa suhteista saamieni tietojen mukaan solmitaan juuri kouluilla, työpaikoilla. Kyllä se voi olla mahdollista kun lukee ainakin täällä palstoja, että 20-vuotias nainen voi olla vapaa ja yhtä kokemattomia kuin me. Onhan noita juttuja, että varsinkin varatut naiset pitävät jalat ristissä istuessaan, en sitte muista miten vapaat naiset muka pitäisivät ja onhan näitä muitakin bodylanguage juttuja mitä lukenut, mutta tiedä sitten mikä on totta ja mikä ei. Ja luulen, että se on nykyaikan muutenkin ehkä vähän vaikeampaa käytöksestä huomata kuka nainen on vapaa ja kuka ei koska tämä miten sanotaan oikein, en tiedä, mutta tämä tällainen halailu kavereiden kesken on kait yleistä, kun joskus baarissa näyttää vaan niin ihmeelliseltä, jos tietää jonkun nainsen olevan jonkun kanssa ja halailee jossain jotain muuta miestä, sillein vähän nähtävästi ei niin kaverillisestikkaan, niin kaik se vaan on nykyään vapaampaa toi meininkin kaikin puolin. No pitää lopetella tää turha kirjottelu, ettei suomi24 kaadu kun painan lähetä viesti nappulaa heh. Eli No mutta tsemppiä sinulle, jeesmän, toivottavasti kaikki käy hyvin.

Ensiksi mun mielipide: ujoissa, tietokonetta naputtelevissa nörttipojista ei oo mitään vikaa! :D Toiseksi: Oon 20 ja vapaa ja tiedän noin tsiljoona samanikäistä sinkkua. Mun mielestä ensin kannattais ihan vaan mennä juttelemaan ei varsinaisesti "iskemään," eihän hän välttämättä edes tiedä kuka olet. Jos vaikka hän istuu jossain, voisit kysyä jonkun luokan tms. sijaintia, kirjastossa/ruokalassa/kahviossa rohkeesti mennä kysymään onko pöydässä tilaa ja repiä puheenaiheita jostain kouluntapahtumista, vapusta, kyseisestä ruuasta tai kysyä tyyliin "tiiäks voiko täällä lainata ollenkaan oppikirjoja?" Pointti kuitenkin, että olis joku syy tehdä ittes näkyväks hänelle. Sen jälkeen voit sitten tervehtiä häntä, kun näätte. :) Tosin eri asia kuinka usein tälläinen mahdollisuus tulee kohdalle.. Voin kuitenkin sen sanoa, että kun on kerran uskaltanut jutella se on toisella kerralla paaaljon helpompaa. Kahville vois mun mielestä pyytää, jos on hiukan jutellu ja tuntuu edelleen, että hän on hyvä tyyppi. Paljon tsemppiä ja rohkeutta! Itekin tässä kerään rohkeutta pyytää erästä herraa leffaan, hih. :D

Siitä saa jo 2 juttelukertaa: kun pyydät lainaan ja kerrot unohduksesta, ja kun palautat kynän. :)