Olen usein ihmetellyt, miten ihmiset löytävät aikaa nykymaailmassa naisiin/miehiin tutustumiseen ja parisuhteiden luomiseen. Pariutuminen on käsittääkseni prosessi, joka vie varsin paljon aikaa. Usein ihmiset joutuvat jopa vuosikausia ensin etsimään sopivaa kumppania. Kumppanin löydyttyä alkaa tutustumisvaihe, joka myös vaatinee muutaman vuoden, ennenkuin toisen ihmisen alkaa todella tuntea kunnolla.
Ainakin minulla on varsin vähän vapaa-aikaa kaiken pakollisen "suorittamisen" jälkeen ja sitähän länsimaissa riittää loputtomiin. Valtaosa ajasta kuluu siihen, että pärjäisi jatkuvasti kovenevassa kilpailussa. Pelkästään opiskelu on nykyään ainakin minulle tietyiltä osin tuskaisen vaativaa ja toisaalta pitäisi myös tienata samanaikaisesti mielummin yli 100k/v. Koko elämä tuntuu lipuvan ohi jatkuvan pakkosuorittamisen takia, mutta tahtia ei voi hidastaa, tai tippuu hyvin äkkiä kyydistä.
Nykymaailma tuntuu olevan rakennettu ihmisille, jotka kykenevät suorittamaan huippututkinnot lähes pelkän luontaisen älyn voimalla, luomaan rakettimaisen uran tienaten miljoonia ja jotka kaikenlisäksi vielä näyttävät huippumalleilta.
Oma ikä lähenee kolmeakymppiä, mutta monien muiden 2000-luvun miesten tavoin olen täysin kokematon. Naisiin tutustuminen tuntuu olevan jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Terveet elämäntavat omaavana miehenä en tapaa potentiaalisia naisia juuri missään, puhumattakaan siitä, että vapaa-aikaa ei kertakaikkiaan ole riittävästi pariutumisprosessin läpivientiin.
Kaikesta huolimatta, katsoopa minne tahansa, niin ihmiset tuntuu pariutuvan ympärillä kaikenaikaa. En yksinkertaisesti käsitä. Ilmeisesti elän jossain toisessa todellisuudessa kuin valtaosa väestöstä.
Miten ehditte pariutua?
pohtiva sinkkumies
7920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Turhaan sä opiskelet yms. jos edes niin yksinkertainen ja itsestään selvä asia kuin pillun saanti ei ole tuohon ikään mennessä vielä luonnistunut. Olet luuseri joka tapauksessa.
Tunnen kyllä nuo ATM termit yms. modernit luuseriuden määritelmät. Itse en vaan näe, että seksissä on mitään kovin ihmeellistä tai että se vaatisi mitään huippuominaisuuksia, jos kerta valtaosa ihmisistä kykenee sitä harrastamaan. Toki myönnän, että tässä iässä pitää jo valehdella omasta kokemattomuudesta, ellei sitten halua antaa itsestään todella outoa kuvaa esim. työelämässä. Minun elämäni ei kuitenkaan pyöri seksin saamisen tai saamattomuuden ympärillä, joten kieltäydyn asettamastan itseäni johonkin keinotekoiseen kategoriaan.
Noi asiat on niitä vähemmän tärkeitä ja jokainen saa joltain seksiä. Toisaalta rahan perässä juokseminen ja siihen elämänsä hukkaaminen on yhtä turhaa. Voithan vaikka loukkaantua pahasti ja jäädä sairaseläkkeelle ennen huippuduunin saamista. Lisäksi työläisillä on nykyään kovin huono asema. Pitäis olla jonkinlainen kroisos jo valmiiksi ja olla suuryrityksen johtaja tai omistaja. Ulkonäkökin rapistuu vaikka siihen kuinka sataisi. Jos saatkin kauniin naisen, niin hänkin vanhenee ja muuttuu saadessan lapsia ym. Eli oikeestaan kaikki kirjoittamasi asiat ovat turhuutta. Mitä jos laittaisit listalle mitä oikeesti haluat elämältä ja toteuttaisit sitten niitä. Älä mieti asioita joita koet muiden haluavan sun elämästä tai mihin yhteiskunta painostaa. Mieti mikä oikeesti tekee sut onnelliseksi. Ilman parisuhdetta eläminen on toisaalta paljon helpompaa kuin yhteiselo loppupelissä. Toisaalta vaikutat fiksulta mieheltä ja voisit saada toimivankin suhteen jos siihen jollain tapaa alat panostamaan.
"Nykymaailma tuntuu olevan rakennettu ihmisille, jotka kykenevät suorittamaan huippututkinnot lähes pelkän luontaisen älyn voimalla, luomaan rakettimaisen uran tienaten miljoonia ja jotka kaikenlisäksi vielä näyttävät huippumalleilta." Osuit nappiin tässä. Hyviä havaintoja, ja nuo muutkin.
pelätään ikuista yksinjäämistä. Tunnen erään miehen tuolta aikuiskoulutuskeskuksesta joka näkönsä puolesta on aivan luokatonta atm:ää, mutta silti hänen on onnistunut löytää itselleen nainen ja ovat jopa saaneet lapsiakin. Voin vain kuvitella miltä tämä naikkonen näyttää... Mutta jotkut pelkäävät niin paljon sitä vanhaksipojaksi/-piiaksi jäämistä että hankkivat itselleen sen puolison, vaikka - täytyy nyt sanoa vähän ilkeästi :( - eivät häntä pitäisikään välttämättä vetävän näköisenä. Mutta kaipa siitä sitten pikkuhiljaa kehittyy se rakkaus tai mikälie (itsehän tällaista en ole kokenut, koska juurikin pidän riman riittävän korkealla.)
Jos mä löydän sisäisesti täydellisen miehen niin ulkonäkö ei merkkaa mitään. Toisaalta ei mun mies mun mielestä ole mikään rumilus todellakaan.
pisnesidean joka taitaa pelastaa minut pakkoraadannan kahleista: Täällä näitä juttuja lueskellessani on tullut hyvin usein vastaan näitä "poikuus tallella, apuva" -juttuja. Perustankin yhden naisen virman, joka hoitaa asian mieheltä tältä osin kondikseen, tietysti korvausta vastaan, muutenhan loppuisi pisnes aika haipakkaan. Olis ikä mikä vaan, niin meikä hoitelis kato taatulla taidolla ja iän (40 v) tuomalla varmuudella. Santsikerta puoleen hintaan. Mitäs sanotte?