Eli miten erositte? Jos on asunut yhdessä noin kolme vuotta ja seurustellut enemmän, kihloissakin oltu puolet ajasta. Jonku kuukauden olen miettinyt lähtöä, asiasta on puhuttukin, mutta käytännössä tuntuu, ettei niitä maagisia sanoja "so long, adios, hasta la vista" ei saa sanottua.
miten teitte sen?
surkastunut
92880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
rupeat niin kylmäks kuin mahdollista niin samalla teet tietoisen valinnan erosta jo, ja annat toisen lausua ne ratkaisevat sanat? sinä aikana voit jo etsiskellä uusia tuulia
...se on inhottavin, vastenmielisin ja loukkaavin mahdollinen tapa.
...raukkamaisin tapa.
Kysyt mieheltäs/naiseltas että haluaako jatkaa vai ei. Tai muuten vaan puhutte asiasta ja päätät vaan sanoa sen suoraan. Ei kai siinä muu auta.. Tai häivyt kun toinen duunissa..
Meillä ainakin toimi kysyminen. Eroa mietin noin kaksi vuotta (yhteisen lapsen takia näin kauan), ja mies varmaan vuoden verran. Molemmat tiesi että ero tulee ja lähtemisellä riidellessä "uhkailtiin". Lopulta kyllästyin siihen ja kysyin mieheltä suoraan haluaako vielä yrittää vai ei. Ei halunnut. Ja olin jo valmiiksi päättänyt että jos jostain syystä haluaa niin sanon etten mä jaksa enää.
Ei kannata viivyttää eroa jos on varma että on edessä kumminkin. Mua kaduttaa meidän erossa vaan se etten tehnyt sitä (paljon) aikasemmin.
..että kun olet asiasta aivan varma niin ei tarvi tollasta kysellä . Sanot vaan suoraan miten asiat on!! :) onnea..
Mulla oli sama tilanne tuossa noin vuosi sitten. Tosin mietin lähtöä vaivaiset 2,5kk. Mutta meillä oli omistus asunto,sormukset ja päällimmäisenä mulla pyöri ajatus,että mitä muut sanoo... jos erotaan... Hitsi,sitten mä ajattelin ja päätin,että haloo,mä elän itseäni varten tätä elämää, enkä halua pilata toisen elämää siinä sivussa rakkaudettomassa suhteessa. Hän rakasti minua kyllä,vaan täällä päässä ei ollut mitään tunteita enää jäljellä. Ei siinä auttanut kuin nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiasta. Rauhallinen ilta siitä loppujen lopuksi tulikin, mutta koko sen keskustelun ajan hoin mielessäni "muista,olet onnellisempi yksin"... ollaan nykyään tosi hyvät ystävät,ei mitään vihaa tai sen suuntaista. Mutta kaipa se riippuu ihmisestä. Toivon, että saat asiat selvitettyä...
Niin, en todellakaan halua loukata sitä. Se ite haluais vielä jatkaa ja yrittää, vaikka tietää itekki, ettei meillä voi olla tulevaisuutta.
Tuntuu myös hankalalta selittää vanhemmille, miks ero tuli näin täydelliselle parille. "Kasvettiin erilleen, ei tästä mitään olis tullu, erilaiset elämät, jne" tuntuvat niin arvottomilta selityksiltä.
Kun vanhemmat (molempien) on suunnilleen järkkäämässä häitä (voi ahdistus)
Ja se, että mihin helkkariin sitä muuttais.. Tälle paikkakunnalle, jossa ollaan nyt asuttu, että kulkis opiskelukaupungissa täältä käsin loppuun asti (puoli vuotta jäljellä), vai sitte sinne opiskelupaikkakunnalle, kun sen puolen vuoden päästä on kuitenki muutto Kuopioon/Stadiin.
Mutta, eiköhän se tästä, kiitokset teille omista kokemuksista!
Voi sentään,sä kuulostat ihan samalta kuin mä sillon, kun mietin eroa. Mutta oikeesti, mä todellakin vaan päätin,että nyt loppu, en mä halunnu pilata sen enkä mun loppuelämää,ja varsinkaan mä en halunnu elää mun elämää muille. Just vanhemmat sun muut. Kyllähän niitä kyselyjä tuli,että no miksi ja miksi,teillähän meni niin hyvin. Mutta onneks ihmiset osaa vaan olla eikä udella. Kyselyihin vastasin vaan,että no joo,elänkö mä mun elämää vaan muita varten,ja että ei kai mun tarvii eritellä syitä mitä näin aikuisena tekee. Ja jokainenhan tekee omat päätöksensä itse. Näin se vaan on,oli ne sitten virheitä tai ei. Täytyy vaan luottaa itseensä ja se kyllä kasvattaa. Nyt mä olen siis asunut ekaa kertaa yksin, ja alku ei ollu helppoa. Mutta pikkuhiljaa tässä on tullu vahvistettua sitä omaa minää ja jotenkin on jopa kasvanut. Kyllä ne vanhemmat siitä toipu, mullakin.=)
Eli kirjoita kirje ja anne se jos et pysty asiaa ottaa puheeksi. Paperille voi olla helpompi avata tunteita.