Meillä oli illanistujaiset. Appivanhemmat olivat tulleet meille jo päivää aikaisemmin. Olin hoitanut kaikki ruokajärjestelyt ja leiponutkin valmiiksi.
Anoppi oli kuitenkin aamulevottomuuksissaan päättänyt leipoa, oli kuulemma tuore lettipulla ihan ei makuista kuin pakastettu. Varmasti. Mutten olisikin, mutta anoppi on... miten sen nyt ilmaisisi...erittäin kehno leipoja! Enkä nyt liiottele yhtään. Nytkin oli pullat osin tummia kuin ilta ja niin kovia, että leipomista aloitteleva 12-vuotias tyttäremmekään ei onnistu leipomaan koskaan moisia kivikakkuja.
No, mitäs siinä teet. Halusin kuitenkin tarjota ystäville ja sukulaisille leivonnaisia mitkä saisi alas kakistelematta. En kehdannut vain jättää leipomuksia pois pöydästä, vaan keksin kaataa anopin puukolla järismät pullapalat lattialle juuri ennen tarjoilua "vahingossa".
Ja omat pullat oli kuin sattumalta sulamassa jääkaapissa.
Ei halua loukata toista, mutta en halua myös loukata vieraitani moisilla leipomuksilla. Sitä olen vain monet kerrat ihmetellyt, että eikö kukaan perheen sisälläkään ole uskaltanut neuvoa anoppia leipomisessa. Tiedän, että mm. poikansa on todella etevä leipoja, luulisi että olisi jossain vaiheessa edes hienovaraisesti yrittänyt vinkkasta oikeaa leipomistapaa.
No, yhtäkaikki. Näin sitä vaan joskus joutuu toimimaan...yhteisen edun nimiin.
Loukkaamatta
hyvä emäntä
161607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
varmaan olisin antanut anopin pullien olla pöydässä. Sinänsä musta ne leivokset ei ole tärkeintä kokoontumisessa läheisteni kesken vaan ne ihmiset. Ihan samalla tavalla kun olen vieraana, niin vaikka leivokset ei olisi minusta hyvänmakuisia, niin ne ovat läheiseni leipomia, taidoista viis. Ja jos sua oikeen asia olisi harmittanut, niin olisithan voinut kattaa pöydän kummallakin pullalla ja mainita kiittäen anopin tuomasta pullasta. Anoppi olisi ihastunut panostuksestasi, olisit käyttäytynyt kuten kohtelias emäntä ja juhlavieraat olisivat tienneet, että olivat vissistä syystä siinä pöydässä vaikka eivät hyvältä olisi maistuneetkaan. En osaa kuvitella kenenkään sukulaiseni, läheiseni tai ystäväni käyttäytyvän niin tökerösti, että olisivat mielensä pahoittaneet huonosta pullasta - varsinkin jos tietäisivät sen olevan toisen vieraan tuomaa. Ihan kuten pojan taikinamömmöiset epämuodostuneet piparit olivat "suurinta herkkua" isovanhemmilleen, niin samassa mielessä pullan maun edelle menee se, että tekijä halusi auttaa ja tekijä on sukua. Tottakai hyvää haluaa tarjota, mutta kun kyseessä oli vain yksi pitko - suurempi kunnia on se, että vieraat ovat hymyssä suin eivätkä loukkaannu.
Entä kun kaikki joutuisivat hyväntahtoisesti myös maistamaan anopin tekeleitä (kun kerran isoon ääneen ne mainitsin), yrittäen vääntää naamaa samanaikaisesti hymyyn, yrittäen kommentoida jotain anopin seuratessa vierestä. Mielestäni teeskentelyn ketju oli tässä hyvä lopettaa minuun itseeni. Miksi tieten tahtoen haluaisin vielä muidenkin oloa tukalaksi....?
Ongelma se on pienikin ongelma. Jos tämä on ainoa, mikä suhteessa hiertää, niin sivuuttaisin asian mahdollisimman vähällä . Joko laittaisin pullat pöytään tai tekisin väistön kuten sinä. Mutta jos on muutakin tai pinnanalla piilossa huonoja fiiliksiä, niin silloinhan paise saattaa puhjeta mitättömältäkin tuntuvan asian yhteydessä. Palaneista pullista voi tulla isokin kriisi ja selkkaus. Mutta jos huonot pullat johdattavat itse ongelman ääreen, niin kimppuun vaan ja kissa pöydälle. Kerrohan meillekin, jos siellä takana piileskelee isompaa.
Höö...siis mitä? Ei ole mitään ONGELMAA, eikä ole pullatkaan. Kerroin vain tarinan. Otahan ihan rauhallisesti, en itsekään näpsäkkänä tyttönä menetä yöunia pullien takia? Joten ei mitään psykoanalysoitavaa tässä perheessä, kiitos vaan :)
Tilanne harvinaisen selvä. Minä uumoilin, että tämä olisi ollut vain pieni yksityiskohta isommasta asiasta. Mutta ilmeisesti erehdyin. Hyvät jatkot Sinulle!
Minun anoppi on myös huono leipomaan ja joka juhliin se väänsi pullakranssinssa. Aina yhtä tummaksipaistettu ja kuivan. Laitoin sen pokkkana pöytään ja piparit keskelle. Eihän sitä kukaan tervejärkinen syönyt, mutta anopille tuli hyvä mieli. Juhlien jälkeen kranssi jouti roskiin, ei kelvannut edes linnuille.
Minä varmaankin olisin sanonut anopille että "oho, ne taisivat palaa, mutta onneksi minulla on pullia pakastimessa." Tai että "minä laitan kuitenkin nämä omat pullat, kun niitä on tehtynä." Ne palaneet pullat voisi syödä perheen kesken. Kai hän itsekin näkee jos pullat ovat palaneet, eikä halua että niitä esitellään vieraille. Moni ongelma ei olekaan ongelma jos asioista puhuu suoraan.
Eikö sulla tosiaan ole kuin yksi puollavati, hyvä emäntä? Omat olisin pannut sitten vaikka lautaselle siihen samaan tarjoiluun. Kai vierailla olisi ollut vara valita kahdesta leivonnaisesta. En nyt käsitä tätä "ongelmaa" ollenkaan.
Ei ole ongelmaa. Poistin sen, ja kukaan ei joutunut tukehtumaan. Mukavaa kevättä :)
Olisit vain laittanut hänen liepomuksensa tarjolle ja kovaan ääneen esitellyt, että "on minulla upea anoppi, kun halusi tarjottavat leipoa". Ei taatusti jää keneltäkään epäselväksi, kuka ne epäonnistuneet teki.
"Nytkin oli pullat osin tummia kuin ilta ja niin kovia, että leipomista aloitteleva 12-vuotias tyttäremmekään ei onnistu leipomaan koskaan moisia kivikakkuja. " "Ei halua loukata toista, mutta en halua myös loukata vieraitani moisilla leipomuksilla. Sitä olen vain monet kerrat ihmetellyt, että eikö kukaan perheen sisälläkään ole uskaltanut neuvoa anoppia leipomisessa. Tiedän, että mm. poikansa on todella etevä leipoja, luulisi että olisi jossain vaiheessa edes hienovaraisesti yrittänyt vinkkasta oikeaa leipomistapaa. " Pullan väri on maku asia. Toiset tykkäävät kuutamosta, toiset kunnon ruskeasta. Mutta jos leivonnainen on kova kyse on mittasuhteista EI TAVASTA tai tyylistä. "oikeaa leipomistapaa." Miniällä on todella huono itsetunto.
Minua myös haittasi ja ihmetytti, että kuinka monella tavalla pullat olivat huonoja ja epäonnistruneita. Juttu olisi ollut jotenkin vakuuttavampi (siis en silti oleta, että se oli keksitty) jos aloittaja olisi vaan tyytynyt toteamaan, että anopin leipomukset olivat kehnoja. Mitä enemmän pitää vakuutella ja todistella ja painottaa, niin se vie terää itse asialta ja ikäänkuin vesittää pointin. Osittain siitä syystä aiemmin epäilinkin, että miniää korpeaa jokin muu juttu kuin nämä nimemomaiset käntyt. Sitä en myöskään ymmärrä, kuinka hienovarainen vihjaaminen saisi anopin paremmaksi leipojaksi. Ei siinä vihjailut auta: kaikki vaan ei osaa, mutta voi leipomisesta silti nauttia. Ai että tämä on herkullinen "case". Enpä sano ongelma, koska aloittaja kiisti ongelman olemassaolon.
Kiitos kun analysoit minut hmmm... pullien perusteella. Osaan kyllä leipoa, kokkaamisessa en taas ole niin hyvä kuin anoppini. Kaikki kun ei kaikessa loista. No, tiedät sen varmasti itsekin. En loukkaantunut, on niin nätti iltakin. Ja ainahan voin seuraavan kerran leipoa anopin seurana ja antaa vinkkejä.
Ongelmahaku...siinäpä mainio ajanviettotapa.
Ainahan voit todellakin antaa anopillesi leivontaohjeita, mutta annahan olla kun ruoanlaitossa sinua etevämpi anoppi antaa sinulle vinkkejä kokkauksessa, johan olet muiden miniöiden lailla parkumassa täällä ilkeästä anopista joka puuttuu elämääsi ja luulee olevansa jotain parempaa ja kaikkitietäväinen. Onhan se nyt moneen kertaan nähty että jos vaikkapa anoppi antaa lastenhoitovinkkejä tuoreelle äidille, on se tuomittavaa koska anopin hoitomenetelmät ovat "kivikaudelta" eikä hän muutenkaan osaa yhtään mitään (siitä huolimatta että on mahdollisesti kasvattanutkin lauman lapsia terveiksi ja hyvinvoiviksi aikuisiksi). Näin se täällä menee, että se mikä on miniälle sallittua, tekee anopista hirviömäisen nartun.
Anoppi antoi juuri hyvän lihakastikkeen ohjeen, tehtiin kerta yhdessä. Hyvää oli ja kiitin neuvoista. Kaikilla on jotain annettavaa toisille :)