Pettynyt petetty mies
Olen 43 vuotias mies Jyväskylästä. Vaimoni 41 v ja lapset 16 vuotias tyttö ja 13 vuotias poika. Olemme hyvin toimeentuleva perhe niin taloudellisesti, kuin muutenkin. Mökki, omakotitalo ja pari autoa jne. Vaimoni on osastonhoitaja ( sairaanhoitaja ) ja minä olen talouspäällikkönä eräässä suurehkossa firmassa.
Kaikki niin kuin pitääkin. Pienistä ja suuristakin kriiseistä olemme selvinneet aina puhumalla ja luotamme toisiimme kaikissa asioissa. Vaimoni on viehättävä ja rakastan häntä erittäin paljon.
Viime viikonlopun jälkeen elämäni romahti kerralla. Kaikki asiat täytyy kelata uudelleen. En ehkä selviä tästä ja siksi tässä kirjoitankin tätä tarinaani tänne luettavaksi. En tiedä miksi näin teen, mutta kirjoitan kuitenkin.
Sain yllättäen kuulla hyvin rankan ja tuskaisen tiedon eräältä hyvältä perhetutultani. Tämä tuttavani on töissa samassa sairaalassa jossa vaimoni työskentelee. Tuttavani on sairaalan hallintopuolella.
Hän tuli työpaikalleni viime perjantaina työpäivän lopulla. Aluksi hän oli vaivautuneen oloinen ja empi kertoa minulle tästä asiasta. Lopulta hän avautui ja sanoi että kävi miten kävi, mutta pakko hänen on tämä sanoa. " Vaimosi Riitta tapailee erästä lääke-edustajaa todennäköisesti sinun tietämättä. Minun on tämä pakko kertoa sinulle, koska näin asia on. Olen sinulle rehellinen, koska tiedän asian olevan varma ja tosi. " Jalkani menivät heikoiksi ja istuin tuoliini syvään lysähtäen. Ei voi olla tosi, sanoin. Mistä tiedät, että näin on. " Sinä saisit sen kuulla ennemmin tai myöhemmin jostain muualta, joten kerron kaiken, minkä tiedän. "
Lääkefirma järjestelee erilaisia koulutus, - ja esittelytilaisuuksia potentiaalisille asiakkaille hyvin suunnatusti. Näissä tilaisuuksissa on tiedotus ja esittelyosio ja sen jälkeen vapaata ns. muuta tarjoilua ja ohjelmaa, kuten tiedät.
Tällaisessa tilanteessa tuossa muutama kuukausi sitten tämä alkoi. Edustaja iski silmänsä Riittaan ja sopivasti olosuhteiden myötä tilanne todennäköisesti riistäytyi käsistä. Seurasin tilannetta ja koska Riitta oli tietoinen läsnäolostani ja muutenkin hän varoi liikaa julkisuutta he poistuivat muualle.
Koska itse olin paikalla ja näkemässä melkein kaiken, en voinut kuin ajatella, että tässä on vaan
tällainen pikkuinen flirttileikki, joten ei kai siinä muuta.
En nähnyt heitä enää illalla ravintolassa ja muutkin osallistujat vähenivät, joten ajattelin että tilaisuus päättyy ja menin huoneeseeni. Koska huoneissa ei saanut tupakoida, käväsin ennen nukkumaan menoa käytävän päässä olevassa tilassa ja silloin näin, kuinka Riitta ja tuo edustaja tulivat hissistä ja livahtivat samaan hotellihuoneeseen. Siinä kaikki siltä illalta.
Aamupalalla he istuivat eri pöydissä, mutta näin katseenvaihtoja ja vaimosi ilmeistä, että ...että jotain oli tapahtunut.
Minä kysyin vielä kaveriltani, että mistä tiedät, että tapailee edelleen. Se on tullut ilmi työpaikallamme, ja siitä tietävät jotkut muutkin. Olen pahoillani, mutta kuten tunnet minut, niin halusin tämän tulla sinulle itse kertomaan. Sitten hän kysyi, että haluatko, että jään, vai haluatko olla yksin.
Vastasin haluavani olla yksin ja soitella illalla.
Itkin, kun hän poistui. Ja itken nytkin tätä kirjoittaessani. Riitalle en ole pystynyt puhumaan, mutta tiedän, että hän tietää minun tietävän. Tänään olen päättänyt ilmaista hänelle suuren pettymykseni.
Tänään keskiviikkona 17.12. joulua odotellessa.
Joulusta voi tulla melko ankea.
Juhani.
Olen 43 vuotias mies Jyväskylästä. Vaimoni 41 v ja lapset 16 vuotias tyttö ja 13 vuotias poika. Olemme hyvin toimeentuleva perhe niin taloudellisesti, kuin muutenkin. Mökki, omakotitalo ja pari autoa jne. Vaimoni on osastonhoitaja ( sairaanhoitaja ) ja minä olen talouspäällikkönä eräässä suurehkossa firmassa.
Kaikki niin kuin pitääkin. Pienistä ja suuristakin kriiseistä olemme selvinneet aina puhumalla ja luotamme toisiimme kaikissa asioissa. Vaimoni on viehättävä ja rakastan häntä erittäin paljon.
Viime viikonlopun jälkeen elämäni romahti kerralla. Kaikki asiat täytyy kelata uudelleen. En ehkä selviä tästä ja siksi tässä kirjoitankin tätä tarinaani tänne luettavaksi. En tiedä miksi näin teen, mutta kirjoitan kuitenkin.
Sain yllättäen kuulla hyvin rankan ja tuskaisen tiedon eräältä hyvältä perhetutultani. Tämä tuttavani on töissa samassa sairaalassa jossa vaimoni työskentelee. Tuttavani on sairaalan hallintopuolella.
Hän tuli työpaikalleni viime perjantaina työpäivän lopulla. Aluksi hän oli vaivautuneen oloinen ja empi kertoa minulle tästä asiasta. Lopulta hän avautui ja sanoi että kävi miten kävi, mutta pakko hänen on tämä sanoa. " Vaimosi Riitta tapailee erästä lääke-edustajaa todennäköisesti sinun tietämättä. Minun on tämä pakko kertoa sinulle, koska näin asia on. Olen sinulle rehellinen, koska tiedän asian olevan varma ja tosi. " Jalkani menivät heikoiksi ja istuin tuoliini syvään lysähtäen. Ei voi olla tosi, sanoin. Mistä tiedät, että näin on. " Sinä saisit sen kuulla ennemmin tai myöhemmin jostain muualta, joten kerron kaiken, minkä tiedän. "
Lääkefirma järjestelee erilaisia koulutus, - ja esittelytilaisuuksia potentiaalisille asiakkaille hyvin suunnatusti. Näissä tilaisuuksissa on tiedotus ja esittelyosio ja sen jälkeen vapaata ns. muuta tarjoilua ja ohjelmaa, kuten tiedät.
Tällaisessa tilanteessa tuossa muutama kuukausi sitten tämä alkoi. Edustaja iski silmänsä Riittaan ja sopivasti olosuhteiden myötä tilanne todennäköisesti riistäytyi käsistä. Seurasin tilannetta ja koska Riitta oli tietoinen läsnäolostani ja muutenkin hän varoi liikaa julkisuutta he poistuivat muualle.
Koska itse olin paikalla ja näkemässä melkein kaiken, en voinut kuin ajatella, että tässä on vaan
tällainen pikkuinen flirttileikki, joten ei kai siinä muuta.
En nähnyt heitä enää illalla ravintolassa ja muutkin osallistujat vähenivät, joten ajattelin että tilaisuus päättyy ja menin huoneeseeni. Koska huoneissa ei saanut tupakoida, käväsin ennen nukkumaan menoa käytävän päässä olevassa tilassa ja silloin näin, kuinka Riitta ja tuo edustaja tulivat hissistä ja livahtivat samaan hotellihuoneeseen. Siinä kaikki siltä illalta.
Aamupalalla he istuivat eri pöydissä, mutta näin katseenvaihtoja ja vaimosi ilmeistä, että ...että jotain oli tapahtunut.
Minä kysyin vielä kaveriltani, että mistä tiedät, että tapailee edelleen. Se on tullut ilmi työpaikallamme, ja siitä tietävät jotkut muutkin. Olen pahoillani, mutta kuten tunnet minut, niin halusin tämän tulla sinulle itse kertomaan. Sitten hän kysyi, että haluatko, että jään, vai haluatko olla yksin.
Vastasin haluavani olla yksin ja soitella illalla.
Itkin, kun hän poistui. Ja itken nytkin tätä kirjoittaessani. Riitalle en ole pystynyt puhumaan, mutta tiedän, että hän tietää minun tietävän. Tänään olen päättänyt ilmaista hänelle suuren pettymykseni.
Tänään keskiviikkona 17.12. joulua odotellessa.
Joulusta voi tulla melko ankea.
Juhani.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Todella ikävä homma, ja joulun alla. Kerroppa sitten jatkosta. Voimia.
sanon minä. Ei ole mukava uutinen joulun alla.
Halaus Sulle. Voimia.
Tässä tilanteessa kaikki sanat taitaa olla turhia - mutta tuska hiipuu vähitellen eikä muutoin kuin kokemalla ja elämällä se tuska.
Eikä tässä tilanteessa saisi sanoa, että löydät uuden rakkaan, jos kaikki romahtaa 2-5 vuoden sisällä ja silloin sinusta tuntuu, että näin pitikin käydä.
Kirjoita tänne vaan vaikka kuinka pitkästi, se helpottaa.
Vähän aikaa sitten minun ensimmäinen parisuhde meni nurin. Entinen tyttöystäväni ei pettänyt minua toisen miehen kanssa, mutta hän vain halusi erota. Seurustelimme melkein kaksi vuotta. Suhteen katkeaminen oli minulle kova paikka, joten tiedän erittäin hyvin miltä sinusta tuntuu. Tänne kannattaa purkaa pahaa oloa ja kyllä se siitä helpottuu ajan kanssa, vaikka nyt sinusta tuskin siltä tuntuu. En tiedä muista, mutta kun minulla oli paha olo, niin menin kirkkoon ja sieltä sain lohtua. En tiedä oletko uskossa, mutta jos olet, niin sitä kannattaa kokeilla.
Terveisin,
Niko 20v
Älkää nyt jauhako p****a... Anteeksi kielenkäyttöni. Heti ollaan toista neuvomassa, että jätä vaimosi jne.
Eiköhän olisi paras, että sinä Juhani otat vaimoasi kädestä ja sanot että teidän on juteltava. Jos sinulla vielä on tunteita häntä kohtaan ja te molemmat haluatte jatkaa suhdettanne, voitte keskustella asioista. Anna vaimosi tietää miltä sinusta tuntuu. Kerro hänelle mitä tänne kirjoitit.
Luottamuksen palauttaminen vie tietenkin aikaa, mutta ei avioliittoa joka on kestänyt toista kymmentä vuotta noin vain heitetä roskakoriin.
Jaksamista sinulle! Ja toivottavasti saatte asiat selvitettyä.
Turhia tässä tilanteessa, lisäksi olet vielä sokissa. Kirjoittelen kumminkin joitakin ajatuksia. Yritä käydä keskustelua nyt lähipäivinä vain konkreettisella tasolla, Lähinnä mitä siitä on tapahtunut ja miksi. Tilaanteen ollessa noin tuore helposti haavoittaa toista eikä riita johda mihinkään,paha olo vaan lisääntyy. Sinun olisi myös tärkeää miettiä, mitä sinä haluat jatkossa. Haluatko jatkaa avioliittoasi vai et. Myönteisessä tapauksessa olisi ehkä hyvä mennä parisuhdeterapiaan. Kutenkin ennenkun teet mitään ratkasevaa anna tunteiden viilentyä. Pettämisen tuskasta varmaan ei koskaan täysin pääse eroon , mutta sen kanssa oppii elämään. Kirjoitteleminen on hyvä apukeino, mutta mitä julkisemman asiasta teet, sitä vaikeampi on sovinnon aikaan saaminen. Toivon sinulle jaksamista, samoin vaimollesi ei tämä elämä ole helppoa hänelekkään eteenkään nyt.
Jos tuo on totta, olen todella pahoillani puolestasi. Olet tuolla kirjoituksella paljastanut vaimosi uskottomuuden hyvin monelle teidät tuntevalle. Sana leviää nopeasti.
Älä hätiköi päätöksesi kanssa, mutta jos päätät jatkaa vaimosi kanssa, varaudu suuriin vaikeuksiin lähimmän parin vuoden aikana. Sinun on melko mahdoton unohtaa tapausta ja pelkällä olemassaolollasi ja kärsivällä habituksellasi saat vaimosi tuntemaan jatkuvaa syyllisyyttä. Kärsitte molemmat. Ilman parisuhdeneuvontaa älkää edes yrittäkö jatkaa.
Ja lopuksi muista, sinä et ole syyllinen, vaikka sinua tullaan myös varmaan syyllistämään tästä. Pettäjä haluaa omaa syyllisyyttään kestääkseen etsiä sinusta vikoja ja virheitä, jotka mukamas oikeuttivat tämän uskottomuuden.
Oletko varma siitä että vaimollasi on suhde? Oletko kysynyt häneltä suoraan? Ns tuttavahan on voinut "tulkita" näkemänsä täysin pieleen.
KESKUSTELE vaimosi kanssa. Siitähän tämä sotkunselvittely alkaa.
Ja mieti myös omaa osuuttasi tapahtuneeseen. Miksi vaimollasi on ollut tarve hakea seuraa avioliiton ulkopuolelta? Oletko itse uskollinen?
Voimia teille kummallekin!
Pettymyksen tunne, tyhjyys; tiedän tunteen hyvin. Olen nainen, ollut aviossa kohta 30 v. ja mieheni petti minut 8 vuotta sitten. Selittelyt olivat, ettei mitään ollut tapahtunut ja olen vain luulotautinen. Valokuva, puhelinnumerot, ammatti ja työpaikka, tapaamispaikat ja ajat, kaikki tuli tietooni. Soppa sotki normaalin elämämme täysin, eikä luottamus ole tullut täysin takaisin vieläkään. Reissuhommat vei miestäni hotelleihin ja aina siellä piti mennä ravintolaan; "hotellitauti muuten kuulema iski". Kiinnijäätyään syy kääntyi minua vastaan ja olin hänen sanojensa mukaan ansainnut sen ja epäillyt häntä kuitenkin petturiksi. (Kaikkihan hotellissa käy tanssimassa ja hauskaa pitämässä, se kuuluu kuulema asiaan)
En osaa sinua auttaa muuten kuin että: 1) keskustelkaa asiasta ilman riitaa ja kiihtymistä ?????
2) jos vaimosi avoimesti myöntää ja katuu tekoaan, ei sopiminen pitäisi olla vaikeaa, mutta sitä se on kuitenkin. Meillä ainakin oli, koska itse en halunnut lähteä kotoa mihinkään eikä myöskään hän. Eikä mies kovin vakavissaan voinut olla, kun erehtyi toisen miehen vaimoa tapailemaan. Uskovainen pariskunta kun oli, heille kointähti paistoi heti kohta ikkunasta ja sitä toivottiin meillekin jatkossa. Itse en ole sitä rauhaa vieläkään saanut sydämeeni. Aina matkapäivinä sydämeni on levoton, josko sieltä taas löytyy joku karannut, eronnut, kauniimpi, mukavampi....(Alkoholi kun pitää aina olla matkalla mukana kuvioissa).Ja tietysti siksi nykyisin riitojen syypää olen minä kun kysyn matkasta jotain.
Kuitenki kannattaa suhtautua asiaan niin viileästi kuin mahdollista. Hätä voi tulla sillä, joka on väärin tehnyt. Usko itseesi ja mahdollisuuksiin selvitä ja olla voittaja. Tsemppiä.
nyt ensin vaimoltasi miten asia on. Jos suhde toiseen on totta, sinulla on hienoja ystäviä, jotka välittävät sinusta ja kertovat asian. Minulla ei ollut näin hienoja ystäviä. Jos et itse petä, älä missään tapauksessa syytä itseäsi siitä, että vaimo on lähtenyt hakemaan seuraa muualta. Yleensä siinä asiassa vika on seuranhakijassa ei kumppanissa. Voimia sinulle.
Kiitos Kaikille tuesta ja osanotoista ym.
Olemme päässeet keskusteluyhteyteen ja sen lisäksi olemme alustavasti sopineet luottamuksen palautusyrityksestä. Vaimoni on tunnustanut pettämisen. Suhde on kuitenkin päättynyt. Sen hän vakuutti luotettavalla tavalla. Vielä ei olla päästy siihen, että miksi näin on käynyt ja miksi ja miksi.
Mutta uskon, että selviämme jotenkin jatkoon. Tavallaan minulla on ihmeen helpottunut olo ainakin nyt. Saa nähdä, miten jatkossa. Varmaan sitä ei saa kokonaan "unohdettua" eikä ehkä pidäkkään unohtaa.
Se, mitä tästä voi oppia.... En tiedä. Pitääkö olla aina valppaana ja varuillaan. Pitääkö edelleen luottaa 100 % sti. Ryhtyäkkö vakoilijaksi ja nuuskijaksi ?
Nämä ajatukset vaivaavat varmaan vielä pitkään.
Nyt olemme sopineet myös sen, että otamme yhteyttä perheasiain neuvottelijaan ja jatkamme hänen kanssaan vielä asian puintia. Luulisin, että ei siitä ainakaan ole haittaa. Saa nähdä.
Toisaalta ei tällaista kriisiterapiaa kannata varmaan vuosia jatkaa, eihän se lopu muutoin koskaan.
Emme eroa, sen päätimme heti. Emme myöskään syyttele tarpeettomasti toisiamme. Päätimme yrittää yhdessä eteenpäin.
Ja joulua odotellen kaikille lukijoille kaikkea hyvää. Kiitos kun otitte keskusteluuni osaa.
Juhani.
Antaisinko vaimolleni tämän palstan luettavaksi ?
mä annoin anteeks mutta en unohtanut. hyvä homma teille. kerran petturi aina petturi ei pidä paikkaansa, joittenkin ihmisten on vaan opittava kantapään kautta ja usein se toimii.
Hienoa kun olette päässeet keskustelu yhteyteen.Terapiaa ei varmaan ole syytä kovin pitkään jatkaa, asiat vaan selkeytyvät helpommin ulkopuolisen läsnäollessa, etenkin jos hän on puolueeton. Tuotat itsellesi tarpeetonta tuskaa jos alat epäilemään puolioasi jatkossa. Tuskin tapahtuma toistuu. Suosittelisin sinua pyytämään ylläpidolta tämän viestiketjun poistamista. Vaimosi mielenrauhan vuoksi, hänet voidaan ehkä tästä tunnistaa, silloin tälläinen julkinen repostelu tuottaa turhaan tuskaa.
Kerää faktat, aloita siitä.
En tiedä mitkä välisi ovat tuttavasi kanssa, eli kuinka luotettava hän on, mutta joka tapauksessa sinulla on käsissä nyt vain toisen käden tietoja.
Vaikka olisivatkin tosia niin älä tee mitään hätiköityä.
Ota iisisti, jos jotain on tapahtunut, niin et saa asiaa muutettua. Koita ensin etsiä todisteita tai useampia "todistajanlausuntoja". Älä häpeile, jos tunnet jonkun toisen luotettavan jolta kysyä niin ota asia herrasmiesmäisesti puheeksi.
Joka tapauksessa vietä joulu niin hyvin kuin taidat, vie perhe syömään, siivoa vaikka etukäteen kun vaimo on töissä. Keskustele lasten kanssa ihan mistä vaan, koulusta, opinnoista, tulevaisuuden haaveista, poika-/tyttöystävistä, mistä vaan mistä lapset haluavat puhua. Ei nälvimistä, kiusoittelua, ei edes pilanpäiten. Tee kaikkesi että joulu on lempeä ja ikimuistoinen ja kukaan perheessä ei ota nenilleen (mukaan lukien vaimosi). Ole niin herttainen kuin osaat. Kun tapaat jouluna sukulaisia tervehdi heitä koko sydämestä, rutista oikein kunnolla. Lapsille ja suvulle ei kutenkaan vielä kannata asiasta mainita.
Jätä jouluviinat ostamatta, sano vaikka että olet harkinnut absolutismia.
Toisin sanoen, "niin makaa kuin petaa", eli järjestä tuleville neuvotteluille pitävä pohja.
Jos saat todistusaineistoa kasaan, niin hyvä. Voit sitten viedä uutena vuotena perheen jollekin paikkakunnan mäelle katsomaan ilotulitusta, tai lähteä vaimon kanssa kävelylle katsomaan sitä (teinit on kummiski kavereittensa kanssa pussikaljalla jossain torilla huutamassa "klaara vappen").
Siinä rakettien räiskeessä voit sitten tuijotella vaimois kanssa taivaalle ja muina miehinä tuoda epäilyksesi julki, ei mitenkään kovin hyökkäävästi, mutta suoraan ja silmiin katsoen. Ikäänkuin toteamuksena ja kysymysmerkki perässä. "Kuulin muuten että sulla on ollut kivaa sen N.N. kanssa?" tai jotain semmosta. Vaimo sitten joko vastaa tai jättää vastaamatta. Tod.näk. vastaa jossain vaihessa, ehkä heti, tai aamulla tai seuraavana iltana, tai viikon päästä. Jos vastaa "Ei ole", niin toteat vaan et "Ai", kyllä se sit asiaa selvittää itse myöhemmin kun haluaa tietää että mistä semmoisen väitteen olet kuullut. Älä kuitenkaan käy hyppimään silmille kuin yleinen syyttäjä - katumus ja kiinni jääminen on parempia keinoja kaivaa totuus esiin.
Jos vastaa "kyllä", niin toteat myös että "Ai", nainen tahtoo jossain vaiheessa puhua asian selväksi, kuten edellä.
Hiljaisuus on tämmöisessä tapauksessa myöntymisen merkki, kun jää kiinni kusi sukassa, niin jää usein sanattomaksi. Eli paras mitä voit toivoa on närkästynyt ja vihainen kysymys "Että mitä? Mistä sinä semmoista kuvittelet?" Semmoiseen voit vastata "Ehkä minä sitten olen erehtynyt" - jatkoa kyllä seuraa ja kerrot mitä olet kuullut tuttavaltasi. Jos pelkäät että tuttavasi ottaa herneen nenään kun kerrot hänen puhumiaan asioita, niin sehän taas on hänen murheensa. Kukin ottaa vastuun omista puheistaan ja niiden vaikutuksista.
Jos vastaus on "Että mitä? KENELTÄ sinä semmoista olet KUULLUT?" kertookin jo ihan selvästi että huhussa voi olla jotain perää.
Samalla pallo siirtyy vaimolle vastasi hän sitten kyllä tai ei, ja pääset ikäänkuin eroon "vastuusta". Se mitä seuraavaksi tapahtuu riippuu aivan hänestä.
Jatka "ihanne-elämää" kunnes asia on selvä. Pennut kyllä pistää merkille kun isistä on tullut jotenkin erilainen ja jos lopputulos on jotain traagista, esim. ero, niin kolaus ei enää tunnu niin pahalta kun koko porukka on valmisteltu siihen. Isin käytös selviää lapsillekin, ei ne tyhmiä ole, osaavat laskea 1 1=2. Jos kaikki kääntyy parhain päin niin myös pohja tulevalle on tukevampi. Pistää nääs itsekunkin miettimään arvojaan paremmin.
Ja tämähän nyt oli vain minun näkemykseni asiaan...
Keskustelu asiasta on päässyt alkuun. Toivotaan että kaikki menee parhain päin.
Olet oikea tarinan kertoja!! Hyvin näyttää purevan lukijoihin. Kukaan ei kirjoittaisi noin yksityiskohtaisesti, jokainen tunnistaisi oitis.
Hei ja tiedoksi myös muille
Ei muuten tullut mieleenikään sellainen ajatus, että tunnistaisi. Eikä tullut myöskään se, että mitä sillä olisi ollut väliäkään.
Oli muita ajatuksia sattumalta juuri sillä hetkellä mielessä.
Kiitos kuitenkin palautteestasi ja myötäelämiskyvyllesi kannustusta
Juhani
Luuleko tosiaan, että luottamus joskus palautuu kokonaan, tai tämä jää vaimosi viimeiseksi seikkailuksi?
Toivottavasti et tosielämässä käyttäydy toisia ihmisiä kohtaan noin? Asiat voi ilmaista toisellakin tavalla kun osallistuu keskusteluun. Ei heti tarvitse sylkäistä...
Ihan tosi, pyydä ylläpitoa poistamaan tämä viestiketju koska olette jo edenneet ongelman ratkaisussa. Sinut ja perheesi on ERITTÄIN helppo tunnistaa tekstistäsi. Oikein huonolla tuurilla lapsesi lukevat tätä, kiva tietää että äippä lutkastelee. Naapurin mieskin alkaa katsella vaimoasi ihan uusin silmin ja koitella onneaan. Puhumattakaan sairaalan työntekijöistä jotka varmaan kaikki jo tietävät vaimosi tempauksen.