Mikä tässä on niin vaikeaa

Miksi ette ensinnäkin voisi asua sun kotikaupungissa kokonaan jos miehesi työt ei ole kiinni asuin paikkakunnasta? Aika oudolta vaikuttaa todella omistushaluinen mies sulla. Koita saada puhuttua eihän tuossa ole mitään järkeä.

Tuo on puhdas vallankäyttöyritys miehesi taholta, jos hän vaatii sinun asuvan hänen luonaan ilman järkeviä perusteita. Mieti mitä sinä haluat? Mikä on sinun ehdotuksesi. Voisitteko esim. asua sinun kotipaikkakunnallasi yhdessä? Ladatkaa pöytään kumpikin oma haluamanne ehdotus ja sitten istutte siihen neuvottelupöytään. Etsikää mahdollisia kompromisseja, jotka molempia tyydyttävät. Jos ihminen ei pysty neuvottelemaan, on ehkä hyvä miettiä olisiko hänen parasta kasvaa yksin aikuisuuteen. Ilman aikuisuutta ei ole kestävää hyvinvoivaa parisuhdetta.

Muutin toiseen kaupunkiin miehen luo. Hän on kuitenkin reissuhommissa, joten viikot poissa. Olen ollut tosi yksinäinen, ja harkinnut seuraavaa. - Jeh muutin minäkin kaupunkiin miehen luo ja totesin olevani hemmetin hurjasti yksin. Vielä kun ystävän kanssa meni välit siinä mielessä poikki niin ajoittain tuntee olevansa kuin tuuliajolla. Mies on joskus kuin seinä. Muuttaisin vanhaan kotikaupunkiini viikoksi ja viikonloput olisimme yhdessä hänen kotonaan. Hänelle tämä on mahdoton yhtälö = ero? - Olet totuttanut ukon liian hyvälle, tyyliin, jotta olet aina paikalla kun mies ehtii kotiin asti tulemaan. Miksi minun pitää päivystää kotona, kun hän ei kuitenkaan tänne tule kesken työviikon? - Sen tähden, että ukko tietää missä sinä olet. Naisethan tunnetusti eivät osaa itse ajatella omalla päällänsä x/ Meille on tulossa pikkuinen lähiaikoina, ja itsestä tuntuu, että tämä on ainut ratkaisu, että jaksan tässä suhteessa. Pelkään, että muuten tulee vallan ero, jos täällä joudu kököttämään yksin päivästä toisen. - Ei hemmetti sellaisen ukon kanssa ei lapsia tehdä, joka ei kotona ehdi olemaan! Raha ym materia ei korvaa läheisyyttä eikä rakkautta.. Kuullostaa siltä kuin sulla on aikalaisen kylmä ja ei-empaattinen mies, jolle tunnepolitiikka on aivan täyttä hepreaa. Näin ollen kaikki muut asiat menevät näiden juttujen edelle. Sosiaalinen elämä täällä on ihan kuollutta. Eikä tässä iässä enää saa yhtä hyviä ystäviä kuin kotikaupungissa on. - Joo tuttu tunne vaan älä silti mene taaksepäin! Aikansa kutakin eli suosittelisin melkein kannattavammaksi ottaa ja painua uuden kotikaupungin rientoihin sen mitä vauvamahan kanssa pystyy. Onhan niitä odottavillekin joka sortin kerhoja ym kokoontumisia? Tosin sen verran täytyy myöntää, jotta vappuna ajattelin lähteä lapsuudenkodin yöelämää vahtaamaan tarkoituksena morjestaa vanhoja tuttuja :))) Mitä mieltä itse olette tällaisesta tilanteesta? Olisitteko viikolla yksin kotona kaupungissa, jossa ei ystäviä. Vai voisitteko asua viikot eri osoitteissa (niinhän nytkin on, koska mies ei asu viikolla täällä...miksi siis minäkään?)? - Parisuhteen myötä en lähtisi ottamaan myöskään askelia taaksepäin. Eli mieluummin ero sitten kokonaan kuin jotain ihmeellistä venkslausta eri kattojen alla asumisen merkeissä. Sitä joko panostetaan suhteeseen tai ei panosteta, eikä uskaltamattomuuden ja omien pelkojen ynnä hallitsemisen kautta kahlita toista. Jos ei aika riitä yhdessä oloon niin se ei riitä. On niitä muitakin miehiä maailmassa eikä vain yhden sortin tallaajaa. Tai sitten voi aina vehdata yksinänsä ja katsoa tarviiko loppujen lopuksi miestä mihinkään. *feminisminostaapäätänsäkofeiininkera* Mitähän tässä kahvissa mahtaa olla!?` :D

No eikö sitä lapsentekoa edes olisi voinut vähän pysähtyä miettimään, vaikka puolisonvalintaa ei tullutkaan mietittyä? Jos ei asumisjärjestelyistäkään pystytä keskustelemaan järkevästi, niin on aivan edesvastuutonta tehdä lapsiakin tilannetta ihmettelemään. Neuvottelemaan sitten vaan, esitykset pöytään kuten tuossa neuvottiin. Ellei onnistu niin sitten teet siten kuin itse haluat ja antaa ukon tehdä oman mielensä mukaisesti. Missään tapauksessa ei pidä suostua siihen, että mies määrää missä sinä saat olla silloin kun hän ei ole paikalla.