en oikein löytänyt sopivaa palstaa mihin aiheeni kirjoittaisin... joten laitan sen nyt tänne..ja tiedän et välimerkit sun muut ei ole oikein ..joten pilkun viilaajat tiedän pliis älkää kommentoiko.. ei nyt jaksais oiken lukea teidän kommenteja.. ASIAAN SIIS.. olen toisessa avioliitossa reilut 7 vuotta edellinen kesti 11 vuotta.. ja olen tosi onneton en tiedä et luovuttaako vaiko jatkaa.. luovuttaisin mielelläni mut en tiedä et jaksaisinko yrittää enää kolmatta kertaa.. vääriä valintoja on tullut tehtyä.. jotenkin tuntuu et kaikki luuseri miehet on kohdalleni tullut.. yksin en haluaisi jatkaa vaan kaikki kunnon miehet tuntuu kiertävän minut todella kaukaa.. parasta mitä elämässäni olen saanut aikaan ovat kaksi lastani jotka ovat opiskelemassa jo omaa elämää.. joten kysymykseni kuuluukin et onko joku onnistunut kolmannella kerralla löytämään jotain parempaa.. et kannattaisiko vielä kerran lähteä yrittämään löytämään parempaa huomista elämää???
elämä
nainen 37
4533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä muutkin kuin Tanja Karpela ovat avioituneet kolmannen kerran ja liitto on onnistunut.Luota rohkeasti elämään.onnea kannattaa tavoitella!
Mieti, mitä virheitä olet tehnyt avioliitoissasi tai haetko aina vääränlaisen ihmisen. Tunnetko itsesi ja tiedätkö minkälainen ihminen omaan persoonaasi sopii. Ei kaikilla onnistu koskaan, koska heillä on omia selvittämättömiä ongelmia, kuten alkoholismi jne. Mikä yksinelämisessä on niin pelottavaa? Oletko koskaan asunut yksin? Oletko ekstrovertti eli tarvitset ystäviä koko ajan lähellesi? Jokaiselle tulee luuserimiehiä kohdalle, mutta ne on pystyttävä tunnistamaan. Pitkä seurusteluaika on jo yksi tekijä, joka karsii pahimmat luuserit.
Ei pelkästään niissä miehissä vikaa, keiden kanssa olet ollut/olet aviossa. Nyt jo mietit jaksaisitko yrittää "viellä kolmannen kerran". Eiks tuo ole jo liian aikaista? Jotenkin haiskahtaa, että jonkinlainen kasvunpaikka kaikin puolin sinulla....
Kun aloittaa aikuisella iällä uuden suhteen tilanne ei ole koskaan helppo: Kahden elämän yhteensovitus on jokatapauksessa edessä. Tavalla tai toisella. Ja aina molemmat tuo sen oman taustansa, lastinsa ja historiansa uuteen suhteeseen. Realistisesti nykyään erotaan "kun ei ole kivaa" ja liian helposti. Itse olen ollut koko aikuisikäni suhteessa saman naisen kanssa. Ei se aina ole ollut helppoa ja hauskaa. Haluan kuitenkin taata että lapsillamme on perhe johon kuuluu isä, äiti ja lapset. Kysymys on valinnasta. Ihmset jotka lähtee suhteesta "paremman toivossa" löytää aina sen edellistä huonomman ja sen takia kumppania vaihdetaan kerran vuodessa. Johtaa rikkonaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja lopulta yksinäiseen vanhuuteen!