Mitä voi olla enää suuren rakkauden jälkeen? Ja nyt kun puhun suuresta rakkaudesta, tarkoitan sillä suurta. Elämää suurempaa, kotioloa maan päällä. Taivasta maan päällä. Hän oli jokaisessa sielussani. Olen onnellinen, että olen saanut tuntea niin. Mutta miksi meidän piti menettää toisemme?
Siispä, mitä voi enää olla suuren rakkauden jälkeen minulle tässä elämässä?
Olen onnellinen jos aurinko paistaa tai ystävä soittaa, olen onnellinen jos kissani hakee läheisyyttä. En odota enää sen enempää. Hän on mennyt.
Mitä voi tulla enää suuren rakkauden jälkeen? Parisuhde tuntuu niin mahdottomalta.
P.S. Joudun sanomaan, että ei kannata sanoa tähän, että tulee joku joka on vielä enemmän. Ei sellaista ole. Tiedän sen jo. Siksi kyselenkin, jos joku voisi kertoa miten on elämänsä elänyt suuren rakkauden jälkeen... ;(
suuren rakkauden jälkeen
hänen omansa
131915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on edelleen kova...mutta kait se aika korjaa..ja kultaa muistot..ehkäpä koskaan ei tiedä??
fiksu kun tiedät jo nyt että toista Suurta Rakkautta ei tule.Ei kukaan ikinä voi ottaa Hänen paikkaansa eikä yksikään ihminen tule tuntumaan samalta kuin Hän. Ja mitenkö elin kun Hän lähti pois? Silloin oli talvi, kylmä, pimeä...En muista? Itkin, surin, vihasin, katkeroiduin tai mitä vaan.Luultavasti Kuolin pois. ja edelleen kaipaan sitä iloista minääni joka olin Hänen kanssaan. Otin hetken kerrallaan.Opettelin haparoivin askelin tuntemaan itseni uudestaan.Kävin kaupassa? Vein roskat? Tiskasin? Niinpä niin, mutta ne minä tein, pienet arjen askareet jotka veivät minut taas pikkuisen eteen päin.Kuuntelin musiikkia ja tanssin pikkuisen? ;) Enimmäkseen lauloin tuskani ulos. Ja entä nyt? En ole ehjä vieläkään.Yhä katson maailmaa joka jatkuu ympärilläni enkä Minä jatku minnekkään.Kaikki menee eteenpäin vaan Minä poljen paikoillani Hänen muistoaan vaalien. Yritän nauttia siitä ihmisestä joka minusta ihan kohta tulee.Se joka nousee ylös entistä ehonpana ja joka löysi uusia puolia itsestään siilloin kun Hän lähti pois.Tuskassa on jotain todella luovaa ja inspiroivaa. Mitä Sinulle on Suuren Rakkauden jälkeen? Ei mitään. Kunnes ymmärrät että Sinä selvisit ( ihan kohta ) ja että Sinä olet kaunis ( myös ilman Häntä ) ja että Sinun pitää käydä koko epätodellinen maailmasi läpi niin kauan kunnes kaikki on taas normaaalia Ilman häntä. Ja niin Sinä teet.Elät taas,ihan kohta. Ja joo, Kissa on Ihana.... :)
laulu joka löysin, valitettavasti :/ http://www.youtube.com/watch?v=8yvsU4SNWPA&feature=related Voimia Ystävä :)
..tämä vuonna 2001? Oletko J-mies?
2008 tapahtui ja nainen olen :)
Turha jäädä pilaamaan omaa elämäänsä ja surkuttelemaan asioita. Mikäli se olisi ollut se suuri rakkaus, niin sehän olisi kestänyt kaiken muun paitsi kuoleman. Siihen meistä kukaan ei pysty vaikuttamaan mitenkään. Itsesäälissä pyöriminen ja kissan silittely saa nyt loppua. Kissasi kohta karvaton tuolla hinkkaamisella, ylös, ulos ja lenkille.Siellä ne asiat selkenee, jossain vaiheessa huomaan että kaikella on tarkoituksensa ja tämä oli palanen sitä suurempaa kokonaisuutta. Nauti keväästä ja avaa silmäsi, näe se kaikki mikä tuo uutta. Tämä on elämää, ja jokainen sen tavallaan hoitaa. Älä kuluta aikaasi siihen, että katuisit jossain vaiheessa kun tiedät että sitä ei ole paljon jäljellä, miettimällä miten olisit voinut elää nekin kissan hinkkaamishetket täysillä . -thi-(koiraa hinkannut = )
Saman kokenut, ja haikailen. Mietin, miettiikö se toinenkin (syvä huokaus)...siellä jonkin matkan päässä minua? Ottaisi edes kerran yhteyttä. Varmaan oli väärinkäsitystä koko paketti...olen yrittänyt katsella muita, mutta ei oikein onnistu väkisellä. Toivon vain sitä yhteydenottoa..vielä kerran.
Sydän on valmis silloin kun se on. Ei voi käskeä unohtamaan noin vain.
Rakkaus ei ole sitä, että tuntee kuolevansa kun toinen jättää. Se on riippuvuutta... Ja hyvä puoli on, että tuskaisen taipaleen kuljettua siitä pääsee läpi. Jos vain haluaa. Roikkumalla ja haikailemalla siitä ei kyllä pääse yli. Rakkaus on sitä, että ymmärtää toisen tahdon ja kunnioittaa häntä. Eikä sitä rakkautta tarvitse unohtaa tai yrittää tukahduttaa suhteen loputtua. Pitää vaan ymmärtää, että suhteeseen ei enää palata. Mutta kyllä ihmisiä voi rakastaa ja välittää ilman suhdettakin.
kuolema ja rakastamisen tunteet todella kuolevat sen mukana, tietysti niillä, joilla näitä tunteita on ollut. Toisesta ei välitä enää samalla tavalla kuin ennen ja se on sitä henkistä kuolemaa.
Tiedän tarkalleen miltä sinusta nyt tuntuu, sillä itsestä tuntuu nyt juuri tuollaiselta. Elämäni Rakkaus jätti minut. Mitä unelmia silloin voisi olla enää jäljellä? Ei mitään. Mikään ei tunnu enää miltään eikä millään ole väliä. Ainoa unelma mitä on, ja minkä vuoksi jaksan joka aamu nousta sängystä ylös, on toive siitä että hän tajuaa tulla takaisin. Jokainen päivä pelkkää odotusta. Miten voisin enää seurustella kenenkään muun kanssa kun tiedän, etten pysty kokemaan samanlaista rakkautta enää? En mitenkään.
Se ikuinen "odottaminen" on pahinta, vaikka tietää vain huijaavansa itseänsä...
... se "odottaminen" on pahinta mitä voi itselleen tehdä!!! Odottaa koko ajan, että tulee tekstari häneltä tai jotain... Tai pahimmassa tapauksessa laitan itse tekstarin ikävissäni ja odotan seuraavat kaksi tuntia, että tuleeko sieltä vastaus!!! Voi tsiisus mua!!!! :-D