Oikeuttaako provosointi

Pajattava änkyrä, saa turpiinsa omasta syystään.

Itsenäinen ! kirjoitti:

Pajattava änkyrä, saa turpiinsa omasta syystään.

niin vihamielinen jokaisessa vastauksessasi? Tekis mieli varmaan antaa meillekin turpaan... tai koko maailmalle. Hmm

Itsenäinen ! kirjoitti:

Pajattava änkyrä, saa turpiinsa omasta syystään.

mies lyö ilman syytä.

ei suomalainen kirjoitti:

mies lyö ilman syytä.

niin siitä alkaa nyrkki!!!

nyrkki, jumalauta! On olemassa rajat jonka jälkeen homma menee fyysiseksi. Kukaan lähimmäiseni ei kuitenkaan ole koskaan ylittänyt niitä, lähellä on ollut.

vai olisiko sinusta aikuiseksi, vastuuntuntoiseksi, asialliseksi ?? Vastuu aloituksesta on provosoijalla....vasta loppupeleissä voimankäyttäjällä.

Mites sitten kun se lapses aukoo päätään 20-vuotiaana baarissa samalla tavalla?
Oliko sillonkin vastuu sit lyöjän?

pitää läimäyttää kirjoitti:

Mites sitten kun se lapses aukoo päätään 20-vuotiaana baarissa samalla tavalla?
Oliko sillonkin vastuu sit lyöjän?

ole lapsia.
Muuten tietäisit, että uhma- ja murrosiät kuuluvat täysin normaaliin ihmisen kehitykseen ja menevät ajallaan ohi.
Tai pitäisi mennä ohi. Jotkut ei valitettavasti kasva koskaan aikuisiksi. Ilmeisesti et sinäkään ole kasvanut koska jakelet tuollaisia lastenkasvatusneuvoja.
Onko sinulla hajuakaan minkä ikäinen on esimurrosikäinen?

auta niin sitten kirjoitti:

nyrkki, jumalauta! On olemassa rajat jonka jälkeen homma menee fyysiseksi. Kukaan lähimmäiseni ei kuitenkaan ole koskaan ylittänyt niitä, lähellä on ollut.

jonka vaimo on todella turhautunut, patjana käytettävän vatsakipuihin ja puutteeseen.

Jos mies käy käsiksi vain muutaman minuutin sanallisessa riidassa ilman uhkailua eli varoittamista? Lisäksi mies väittää lopulta, että nainen ansaitsi huonon kohtelun, koska nainen ei ollut kokonaan hiljaa vaan puolustautui miehen väitteeseen?!

..oikein? kirjoitti:

Jos mies käy käsiksi vain muutaman minuutin sanallisessa riidassa ilman uhkailua eli varoittamista? Lisäksi mies väittää lopulta, että nainen ansaitsi huonon kohtelun, koska nainen ei ollut kokonaan hiljaa vaan puolustautui miehen väitteeseen?!

Lue lisää

Mutta sehän kävi jo ilmi tuosta edellisestä viestistä. Se, ettei pärjää sanallisesti toiselle Ei oikeuta lyömään!! Mutta ei sekään ole oikein jos nalkuttaa tai raivoaa muuten vain toista ärsyttääkseen vaikka näkee, että toinen on ratkeamis pisteessä! Se on ihan yhtä paha synti kun lyöminenkin! Vai saako sinun mielestä nainen raivota ja nalkuttaa jonninjoutavasta ja miehen pitää vain kuunnella? pointtini olikin se, että kaikella on rajansa! Minäkin voin lyödä jos mies nalkuttaa ja vittuilee tyhjästä vain kiusatakseen ja loukatakseen toista! Silloin voi sanoa, että iteppähän kerjäsit! Mutta älkää nyt te vhakkaaja miehet kuvitelko, että oikeutan tekonne! Nämä ovat harvinaisia erikois tapauksia, mistä minä puhun!

edellinen kirjoitti:

Mutta sehän kävi jo ilmi tuosta edellisestä viestistä. Se, ettei pärjää sanallisesti toiselle Ei oikeuta lyömään!! Mutta ei sekään ole oikein jos nalkuttaa tai raivoaa muuten vain toista ärsyttääkseen vaikka näkee, että toinen on ratkeamis pisteessä! Se on ihan yhtä paha synti kun lyöminenkin! Vai saako sinun mielestä nainen raivota ja nalkuttaa jonninjoutavasta ja miehen pitää vain kuunnella? pointtini olikin se, että kaikella on rajansa! Minäkin voin lyödä jos mies nalkuttaa ja vittuilee tyhjästä vain kiusatakseen ja loukatakseen toista! Silloin voi sanoa, että iteppähän kerjäsit! Mutta älkää nyt te vhakkaaja miehet kuvitelko, että oikeutan tekonne! Nämä ovat harvinaisia erikois tapauksia, mistä minä puhun!

Lue lisää

"Mutta ei sekään ole oikein jos nalkuttaa tai raivoaa muuten vain toista ärsyttääkseen vaikka näkee, että toinen on ratkeamis pisteessä!" Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja tahallista sellaista, koska tekijä havaitsee sen negatiivisen vaikutuksen, eikä silti lopeta (koska se on itselle nautinto ja/tai alistustapa). Henkinen väkivalta ei ole yhtään sen oikeutetumpaa kuin fyysinenkään. Pitkään jatkunut henkinen väkivalta purkautuu usein fyysisenä väkivaltana, tästä esimerkkejä vaikka kuinka paljon, viimeisimmät ja eniten julkisuutta saaneet ovat Kauhajoella ja Jokelassa.

psyk.opisk. kirjoitti:

"Mutta ei sekään ole oikein jos nalkuttaa tai raivoaa muuten vain toista ärsyttääkseen vaikka näkee, että toinen on ratkeamis pisteessä!" Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja tahallista sellaista, koska tekijä havaitsee sen negatiivisen vaikutuksen, eikä silti lopeta (koska se on itselle nautinto ja/tai alistustapa). Henkinen väkivalta ei ole yhtään sen oikeutetumpaa kuin fyysinenkään. Pitkään jatkunut henkinen väkivalta purkautuu usein fyysisenä väkivaltana, tästä esimerkkejä vaikka kuinka paljon, viimeisimmät ja eniten julkisuutta saaneet ovat Kauhajoella ja Jokelassa.

Lue lisää

yritin tuolla selittää! Että nalkuttaminen ja vittuilu, vain kiusaamis tarkoituksessa on aivan yhtä paha kun lyöminen. Ja tavallaan jopa ymmärrän lyöjää tuolloin. Mutta sen nalkutuksen ja muun on pitänyt olla sitten jo todella rankkaa ja pitkä kestoista!!!

"jos riidellään ja toinen sanoo, että nyt jos et lopeta, niin tulee selkään ja toinen vain jatkaa, vaikka näkee toisen olevan jo ratkeamis pisteessä, niin... Täytyisi aikuisen ihmisen ymmärtää millon on parempi lopettaa. Viisaampi väistää." Tuo on uhkaus josta voi tehdä ilmoituksen poliisille "poikaystävä uhkasi selkäsaunalla, jos en lopeta. Minä sanoin senkus annaqt selkään jos uskallat ja jatkoin raivoamista. No selkään tuli." "En nostanut meteliä, koskaolin luvan antanut..." Toinen ihminen ei voi antaa lupaa pahoinpitelyyn, sillä pahoinpitely ON POIKKEUKSETTA RIKOS, poikaystäväsi syyllistyi rikokseen "Sanallinen pahoinpiteleminen ja jatkuva nalkutus tai raivoaminen on ihan yhtä paha, kun lyöminenkin." Puhuminen on puhumista ja lyöminen lyömistä, niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos sinä vittuilet, on ainoa sallittu vasstaus siihen vittuilla takaisin. Jos puheista loukkaantuu, voi esim. syyttää kunnianloukkauksesta MUTTA LYÖMINEN ON RIKOS

edellinen kirjoitti:

Mutta sehän kävi jo ilmi tuosta edellisestä viestistä. Se, ettei pärjää sanallisesti toiselle Ei oikeuta lyömään!! Mutta ei sekään ole oikein jos nalkuttaa tai raivoaa muuten vain toista ärsyttääkseen vaikka näkee, että toinen on ratkeamis pisteessä! Se on ihan yhtä paha synti kun lyöminenkin! Vai saako sinun mielestä nainen raivota ja nalkuttaa jonninjoutavasta ja miehen pitää vain kuunnella? pointtini olikin se, että kaikella on rajansa! Minäkin voin lyödä jos mies nalkuttaa ja vittuilee tyhjästä vain kiusatakseen ja loukatakseen toista! Silloin voi sanoa, että iteppähän kerjäsit! Mutta älkää nyt te vhakkaaja miehet kuvitelko, että oikeutan tekonne! Nämä ovat harvinaisia erikois tapauksia, mistä minä puhun!

Lue lisää

"Vai saako sinun mielestä nainen raivota ja nalkuttaa jonninjoutavasta ja miehen pitää vain kuunnella? pointtini olikin se, että kaikella on rajansa! Minäkin voin lyödä jos mies nalkuttaa ja vittuilee tyhjästä vain kiusatakseen ja loukatakseen toista! Silloin voi sanoa, että iteppähän kerjäsit! Mutta älkää nyt te vhakkaaja miehet kuvitelko, että oikeutan tekonne! Nämä ovat harvinaisia erikois tapauksia, mistä minä puhun!" Kun joku nalkuttaa, nalkuta takaisin, Kun joku rikkoo tavaroita, riko sinäkin, Kun joku huutaa, huuda sinäkin Huutaminen oikeuttaa huutamaan takaisin, nalkuttaminen oikeuttaa nalkuttamaan takaisin, mutta miksi ihmeessä te ihmiset ette opettele ratkaisemaan syvällä olevia ongelmianne jotta ei tarvitsisi hoitaa asioita huutamalla ja nalkuttamalla? Erikoistapauksia ei ole, kaikki lyönnit ovat rikoksia

rikos kirjoitti:

"jos riidellään ja toinen sanoo, että nyt jos et lopeta, niin tulee selkään ja toinen vain jatkaa, vaikka näkee toisen olevan jo ratkeamis pisteessä, niin... Täytyisi aikuisen ihmisen ymmärtää millon on parempi lopettaa. Viisaampi väistää." Tuo on uhkaus josta voi tehdä ilmoituksen poliisille "poikaystävä uhkasi selkäsaunalla, jos en lopeta. Minä sanoin senkus annaqt selkään jos uskallat ja jatkoin raivoamista. No selkään tuli." "En nostanut meteliä, koskaolin luvan antanut..." Toinen ihminen ei voi antaa lupaa pahoinpitelyyn, sillä pahoinpitely ON POIKKEUKSETTA RIKOS, poikaystäväsi syyllistyi rikokseen "Sanallinen pahoinpiteleminen ja jatkuva nalkutus tai raivoaminen on ihan yhtä paha, kun lyöminenkin." Puhuminen on puhumista ja lyöminen lyömistä, niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos sinä vittuilet, on ainoa sallittu vasstaus siihen vittuilla takaisin. Jos puheista loukkaantuu, voi esim. syyttää kunnianloukkauksesta MUTTA LYÖMINEN ON RIKOS

Lue lisää

Väkivalta jaetaan nykyisin kolmeen eri päämuotoonsa; fyysiseen, henkiseen ja seksuaaliseen. Kaikki kolme muotoa ovat ehdottomasti kiellettyjä ja lainvastaisia! Jokaisella on oikeus koskemattomuuten jokaisella KOLMELLA alueella! Onko lyömiseenkin ainoa sallittu vastaus takaisin lyominen? Loppuuko tai väheneenkö lyöminen lyömällä takaisin? Kyllä puhut niin läpiä päähäsi, että en ole uskoa tuota edes ihmisen kirjoitamaksi! PS. Kunnianloukkaus on myös rikos, mutta ei missään tekemisissä väkivaltarikosten kanssa!

psyk.opisk. kirjoitti:

"Mutta ei sekään ole oikein jos nalkuttaa tai raivoaa muuten vain toista ärsyttääkseen vaikka näkee, että toinen on ratkeamis pisteessä!" Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja tahallista sellaista, koska tekijä havaitsee sen negatiivisen vaikutuksen, eikä silti lopeta (koska se on itselle nautinto ja/tai alistustapa). Henkinen väkivalta ei ole yhtään sen oikeutetumpaa kuin fyysinenkään. Pitkään jatkunut henkinen väkivalta purkautuu usein fyysisenä väkivaltana, tästä esimerkkejä vaikka kuinka paljon, viimeisimmät ja eniten julkisuutta saaneet ovat Kauhajoella ja Jokelassa.

Lue lisää

""Mutta ei sekään ole oikein jos nalkuttaa tai raivoaa muuten vain toista ärsyttääkseen vaikka näkee, että toinen on ratkeamis pisteessä!" Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja tahallista sellaista, koska tekijä havaitsee sen negatiivisen vaikutuksen, eikä silti lopeta (koska se on itselle nautinto ja/tai alistustapa). Henkinen väkivalta ei ole yhtään sen oikeutetumpaa kuin fyysinenkään. Pitkään jatkunut henkinen väkivalta purkautuu usein fyysisenä väkivaltana, tästä esimerkkejä vaikka kuinka paljon, viimeisimmät ja eniten julkisuutta saaneet ovat Kauhajoella ja Jokelassa." Ei, ei ja vielä kerran ei. Naisen sanoilla ja teoilla ei ole mitään merkitystä. Mikäli nainen "alistuu" ja alkaa totella miehen uhlauksia mies tuntee silti tarvetta pitää valta ja vallan osoitukset itsellään. Tilanne on viimein se että mies uhkaa lyödä jos nainen liikkumattomana pimeään nurkkaan ahdistettuna uskaltaa vetää ilmaa keuhkoihinsa ilman miehen lupaa ja taas nyrkki heiluu. Epäilyttää hieman sun opintojen motiivi....

teko ja teot kirjoitti:

""Mutta ei sekään ole oikein jos nalkuttaa tai raivoaa muuten vain toista ärsyttääkseen vaikka näkee, että toinen on ratkeamis pisteessä!" Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja tahallista sellaista, koska tekijä havaitsee sen negatiivisen vaikutuksen, eikä silti lopeta (koska se on itselle nautinto ja/tai alistustapa). Henkinen väkivalta ei ole yhtään sen oikeutetumpaa kuin fyysinenkään. Pitkään jatkunut henkinen väkivalta purkautuu usein fyysisenä väkivaltana, tästä esimerkkejä vaikka kuinka paljon, viimeisimmät ja eniten julkisuutta saaneet ovat Kauhajoella ja Jokelassa." Ei, ei ja vielä kerran ei. Naisen sanoilla ja teoilla ei ole mitään merkitystä. Mikäli nainen "alistuu" ja alkaa totella miehen uhlauksia mies tuntee silti tarvetta pitää valta ja vallan osoitukset itsellään. Tilanne on viimein se että mies uhkaa lyödä jos nainen liikkumattomana pimeään nurkkaan ahdistettuna uskaltaa vetää ilmaa keuhkoihinsa ilman miehen lupaa ja taas nyrkki heiluu. Epäilyttää hieman sun opintojen motiivi....

Lue lisää

Minusta näyttää, että olet lintsannut koko peruskoulun....Et osaa joko lukea tai et ymmärrä lukemaasi.

psyk.opisk. kirjoitti:

Minusta näyttää, että olet lintsannut koko peruskoulun....Et osaa joko lukea tai et ymmärrä lukemaasi.

Kysymys kuuluu: Oikeuttaako provosointi väkivaltaan? Vastaus kuuluu: EI, EI, EI, EI, EI, EI ja vielä kerran EI

psyk.opisk. kirjoitti:

Väkivalta jaetaan nykyisin kolmeen eri päämuotoonsa; fyysiseen, henkiseen ja seksuaaliseen. Kaikki kolme muotoa ovat ehdottomasti kiellettyjä ja lainvastaisia! Jokaisella on oikeus koskemattomuuten jokaisella KOLMELLA alueella! Onko lyömiseenkin ainoa sallittu vastaus takaisin lyominen? Loppuuko tai väheneenkö lyöminen lyömällä takaisin? Kyllä puhut niin läpiä päähäsi, että en ole uskoa tuota edes ihmisen kirjoitamaksi! PS. Kunnianloukkaus on myös rikos, mutta ei missään tekemisissä väkivaltarikosten kanssa!

Lue lisää

Kirjoitin: Puhuminen on puhumista ja lyöminen lyömistä, niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos sinä vittuilet, on ainoa sallittu vasstaus siihen vittuilla takaisin. Jos puheista loukkaantuu, voi esim. syyttää kunnianloukkauksesta MUTTA LYÖMINEN ON RIKOS" Kirjoittamani tarkoittaa, että terveet ihmiset pystyvät ratkaisemaan riitatilanteet muutoin kuin väkivallalla. Loukatun osapuolen on mahdollisuus saada oikeutta esim. kunnianloukkauskanteella, ei loukatun osapuolen ole oikeutettua ryhtyä toisia ihmisiä fyysisesti pieksämään sanoista joita hän kuulee. "provosointi" ei koskaan oikeuta väkivaltaa.

tavaton tai sitten kirjoitti:

Kirjoitin: Puhuminen on puhumista ja lyöminen lyömistä, niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos sinä vittuilet, on ainoa sallittu vasstaus siihen vittuilla takaisin. Jos puheista loukkaantuu, voi esim. syyttää kunnianloukkauksesta MUTTA LYÖMINEN ON RIKOS" Kirjoittamani tarkoittaa, että terveet ihmiset pystyvät ratkaisemaan riitatilanteet muutoin kuin väkivallalla. Loukatun osapuolen on mahdollisuus saada oikeutta esim. kunnianloukkauskanteella, ei loukatun osapuolen ole oikeutettua ryhtyä toisia ihmisiä fyysisesti pieksämään sanoista joita hän kuulee. "provosointi" ei koskaan oikeuta väkivaltaa.

Lue lisää

Mentaalisesti terve ihminen ei provosoi. Tätä tarkoittaa MINUN kirjoittamani.

löpöt kirjoitti:

Kysymys kuuluu: Oikeuttaako provosointi väkivaltaan? Vastaus kuuluu: EI, EI, EI, EI, EI, EI ja vielä kerran EI

Kirjoitin aiemmin näin: Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja tahallista sellaista, koska tekijä havaitsee sen negatiivisen vaikutuksen, eikä silti lopeta (koska se on itselle nautinto ja/tai alistustapa). Henkinen väkivalta ei ole yhtään sen oikeutetumpaa kuin fyysinenkään. Pitkään jatkunut henkinen väkivalta purkautuu usein fyysisenä väkivaltana, tästä esimerkkejä vaikka kuinka paljon, viimeisimmät ja eniten julkisuutta saaneet ovat Kauhajoella ja Jokelassa. En siis vastannyt kysymykseen "Oikeuttaako provosointi väkivaltaan"; vaan siihen lauseeseen, joka kopioin tuon vastaukseni alkuun. Höpön löpön - tosiaan. Sinulle. Pitää olla tarkkana mistä toinen kirjoittaa.

oikeutta ei ikinä kirjoitti:

"Vai saako sinun mielestä nainen raivota ja nalkuttaa jonninjoutavasta ja miehen pitää vain kuunnella? pointtini olikin se, että kaikella on rajansa! Minäkin voin lyödä jos mies nalkuttaa ja vittuilee tyhjästä vain kiusatakseen ja loukatakseen toista! Silloin voi sanoa, että iteppähän kerjäsit! Mutta älkää nyt te vhakkaaja miehet kuvitelko, että oikeutan tekonne! Nämä ovat harvinaisia erikois tapauksia, mistä minä puhun!" Kun joku nalkuttaa, nalkuta takaisin, Kun joku rikkoo tavaroita, riko sinäkin, Kun joku huutaa, huuda sinäkin Huutaminen oikeuttaa huutamaan takaisin, nalkuttaminen oikeuttaa nalkuttamaan takaisin, mutta miksi ihmeessä te ihmiset ette opettele ratkaisemaan syvällä olevia ongelmianne jotta ei tarvitsisi hoitaa asioita huutamalla ja nalkuttamalla? Erikoistapauksia ei ole, kaikki lyönnit ovat rikoksia

Lue lisää

Ihan yhtä paha rikos! Eikä ole yhtään sen oikeutetumpaa, kun lyöminenkään! Toisaalta ihmettelenkin niitä ihmisiä, jotka pysyvät parisuhteessa missä ei tehdä muuta, kun tapella oli se sitten henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Jotain on silloin pahasti vialla kummassakin osapuolessa. Jos oikeasti toista rakastaa ei lyö tätä ei sanoin eikä nyrkein ym.

oikeutta ei ikinä kirjoitti:

"Vai saako sinun mielestä nainen raivota ja nalkuttaa jonninjoutavasta ja miehen pitää vain kuunnella? pointtini olikin se, että kaikella on rajansa! Minäkin voin lyödä jos mies nalkuttaa ja vittuilee tyhjästä vain kiusatakseen ja loukatakseen toista! Silloin voi sanoa, että iteppähän kerjäsit! Mutta älkää nyt te vhakkaaja miehet kuvitelko, että oikeutan tekonne! Nämä ovat harvinaisia erikois tapauksia, mistä minä puhun!" Kun joku nalkuttaa, nalkuta takaisin, Kun joku rikkoo tavaroita, riko sinäkin, Kun joku huutaa, huuda sinäkin Huutaminen oikeuttaa huutamaan takaisin, nalkuttaminen oikeuttaa nalkuttamaan takaisin, mutta miksi ihmeessä te ihmiset ette opettele ratkaisemaan syvällä olevia ongelmianne jotta ei tarvitsisi hoitaa asioita huutamalla ja nalkuttamalla? Erikoistapauksia ei ole, kaikki lyönnit ovat rikoksia

Lue lisää

Miksi ihmisten pitää ottaa nyrkit? Eikö heillä ole mitään puolustettavaa? Haluaako ne vain toisen hiljaiseksi jos toinen nalkuttaa?

edellinen kirjoitti:

yritin tuolla selittää! Että nalkuttaminen ja vittuilu, vain kiusaamis tarkoituksessa on aivan yhtä paha kun lyöminen. Ja tavallaan jopa ymmärrän lyöjää tuolloin. Mutta sen nalkutuksen ja muun on pitänyt olla sitten jo todella rankkaa ja pitkä kestoista!!!

Lue lisää

oikeutettua missään tilanteessa?

Kyllä toisen koskemattomuus pitäisi olla aivan ehdotonta?Ihminen joka antaa satuttaa itseään,ei arvosta omaa itseään.
Ja miten mies voi väittää rakastavansa..ja sitten kuitenkin kilahtaessaan käydä päälle kuin yleinen syyttäjä?

Jos mies on kiukkuinen(kuten nykyisin aina)ja haukkuu minua/lapsiani..niin aivan varmasti puolustaudun sanallisesti (itseäni ja ennen kaikkea lapsiani)...KUN mies sen vuoksi käy päälleni ja alkaa fyysisesti vahvempana potkimaan minua,(ja todellakin hän on saanut vuosia koulutusta itsepuolustus jutuissa)...mitä minä voin tehdä?Vastaanottaa iskut,suojata kasvojani..karkuun en esim. ahtaasta huoneesta pääse..ja mies seuraa kuitenkin perässä.
Nytkin mustelmat käsissä..eikä mies koe ees tehneensä mitään väärää.

Hän kokee olleensa oikeutettu satuttamaan minua,koska muka jotenkin sanallisesti häntä loukkasin..vaikka ainoastaan SANALLISESTI puolustin lapsiani hänen raivoaan vastaan.

Miehellä on muutenkin ihmeellinen uskomus siitä että hän on luojan lahja naiselle..eikä kukaan voisi elää ilman häntä.
Puhuu kokoajan itsestään ja omista tekemisistään...moittii muita miehiä,ja heidän ulkonäköään.Olen mennyt todellisen narsistin kanssa yhteen..enkä tajunnut sitä aiemmin..hän osasi näytellä aivan toisenlaista.
Mies suuttuessaan ilmoittaa kuinka me voimme muuttaa hänen vuokra-asunnostaan pois(koska aikoinaan vain hänen nimensä laitettiin vuokrasoppariin).
Luulee saavansa jäädä tähän isoon asuntoon ja että hänellä muka on oikeus ajaa meidät tästä pois.
Kuitenkin,jotain oikeuksia minullakin koska naimisissa olemme..ja lapsieni vuoksi meillä olisi SUUREMPI oikeus jäädä tähän asuntoon, siihen miehellä ei olisi mitään sanomista.

Olisi pitänyt ymmärtää että kun miehellä ei ole aiemmat suhteet/liitot kauaa kestäneet,jotain vikaa kenties hänessäkin...mutta osasi näytellä hyvin mukavaa.

Ja muka hän ei ole koskaan käynyt naisen päälle/lyönyt tms.Tulipahan sekin todettua että puhui täyttä soopaa...mutta itse jo lapsena/nuorena päätin että enää kukaan ei minua satuta..ei kukaan.Olen perheväkivaltaa lapsesta asti kokenut/nähnyt..joten se riittää!

oikeutta ei ikinä kirjoitti:

"Vai saako sinun mielestä nainen raivota ja nalkuttaa jonninjoutavasta ja miehen pitää vain kuunnella? pointtini olikin se, että kaikella on rajansa! Minäkin voin lyödä jos mies nalkuttaa ja vittuilee tyhjästä vain kiusatakseen ja loukatakseen toista! Silloin voi sanoa, että iteppähän kerjäsit! Mutta älkää nyt te vhakkaaja miehet kuvitelko, että oikeutan tekonne! Nämä ovat harvinaisia erikois tapauksia, mistä minä puhun!" Kun joku nalkuttaa, nalkuta takaisin, Kun joku rikkoo tavaroita, riko sinäkin, Kun joku huutaa, huuda sinäkin Huutaminen oikeuttaa huutamaan takaisin, nalkuttaminen oikeuttaa nalkuttamaan takaisin, mutta miksi ihmeessä te ihmiset ette opettele ratkaisemaan syvällä olevia ongelmianne jotta ei tarvitsisi hoitaa asioita huutamalla ja nalkuttamalla? Erikoistapauksia ei ole, kaikki lyönnit ovat rikoksia

Lue lisää

Aikuinen ihminen ei riko tavaroita,ei omia eikä toisen.
Aikuinen fiksu ihminen kohtelee toista hyvin,eikä koskaan satuta.
Aikuinen ihminen osaa keskustella rakentavasti..eikä silloin kenekään tarvitse huutaa.

Murrosikäinen saattaa rikkoa tavaroita,olla riitaisa,ja huutaakin..mutta Aikuisen pitäisi ymmärtää että sellainen ei ole oikea tapa toimia.

Poikaystävälläsi olisi ollut muitakin toimintamalleja. Hän olisi aivan hyvin voinut
lähteä kävelemään koko tilanteesta. Toisen ihmisen fyysinen koskemattomuus
pitäisi olla itsestäänselvyys. Väkivaltaan turvautuva häviää aina. Fyysinen väkivalta on vallankäyttöä, jonka tarkoitus on toisen alistaminen.

että väkivalta on kirjoitti:

oikeutettua missään tilanteessa?

Kyllä toisen koskemattomuus pitäisi olla aivan ehdotonta?Ihminen joka antaa satuttaa itseään,ei arvosta omaa itseään.
Ja miten mies voi väittää rakastavansa..ja sitten kuitenkin kilahtaessaan käydä päälle kuin yleinen syyttäjä?

Jos mies on kiukkuinen(kuten nykyisin aina)ja haukkuu minua/lapsiani..niin aivan varmasti puolustaudun sanallisesti (itseäni ja ennen kaikkea lapsiani)...KUN mies sen vuoksi käy päälleni ja alkaa fyysisesti vahvempana potkimaan minua,(ja todellakin hän on saanut vuosia koulutusta itsepuolustus jutuissa)...mitä minä voin tehdä?Vastaanottaa iskut,suojata kasvojani..karkuun en esim. ahtaasta huoneesta pääse..ja mies seuraa kuitenkin perässä.
Nytkin mustelmat käsissä..eikä mies koe ees tehneensä mitään väärää.

Hän kokee olleensa oikeutettu satuttamaan minua,koska muka jotenkin sanallisesti häntä loukkasin..vaikka ainoastaan SANALLISESTI puolustin lapsiani hänen raivoaan vastaan.

Miehellä on muutenkin ihmeellinen uskomus siitä että hän on luojan lahja naiselle..eikä kukaan voisi elää ilman häntä.
Puhuu kokoajan itsestään ja omista tekemisistään...moittii muita miehiä,ja heidän ulkonäköään.Olen mennyt todellisen narsistin kanssa yhteen..enkä tajunnut sitä aiemmin..hän osasi näytellä aivan toisenlaista.
Mies suuttuessaan ilmoittaa kuinka me voimme muuttaa hänen vuokra-asunnostaan pois(koska aikoinaan vain hänen nimensä laitettiin vuokrasoppariin).
Luulee saavansa jäädä tähän isoon asuntoon ja että hänellä muka on oikeus ajaa meidät tästä pois.
Kuitenkin,jotain oikeuksia minullakin koska naimisissa olemme..ja lapsieni vuoksi meillä olisi SUUREMPI oikeus jäädä tähän asuntoon, siihen miehellä ei olisi mitään sanomista.

Olisi pitänyt ymmärtää että kun miehellä ei ole aiemmat suhteet/liitot kauaa kestäneet,jotain vikaa kenties hänessäkin...mutta osasi näytellä hyvin mukavaa.

Ja muka hän ei ole koskaan käynyt naisen päälle/lyönyt tms.Tulipahan sekin todettua että puhui täyttä soopaa...mutta itse jo lapsena/nuorena päätin että enää kukaan ei minua satuta..ei kukaan.Olen perheväkivaltaa lapsesta asti kokenut/nähnyt..joten se riittää!

Lue lisää

et lapsena päätit, ettei kukaa enää satuta sua. Ja silti kirjotat, et mustelmat nytki käsis!!!!!!!!!!!!! Ei varmaan tarvi avata enempää..

että väkivalta on kirjoitti:

oikeutettua missään tilanteessa?

Kyllä toisen koskemattomuus pitäisi olla aivan ehdotonta?Ihminen joka antaa satuttaa itseään,ei arvosta omaa itseään.
Ja miten mies voi väittää rakastavansa..ja sitten kuitenkin kilahtaessaan käydä päälle kuin yleinen syyttäjä?

Jos mies on kiukkuinen(kuten nykyisin aina)ja haukkuu minua/lapsiani..niin aivan varmasti puolustaudun sanallisesti (itseäni ja ennen kaikkea lapsiani)...KUN mies sen vuoksi käy päälleni ja alkaa fyysisesti vahvempana potkimaan minua,(ja todellakin hän on saanut vuosia koulutusta itsepuolustus jutuissa)...mitä minä voin tehdä?Vastaanottaa iskut,suojata kasvojani..karkuun en esim. ahtaasta huoneesta pääse..ja mies seuraa kuitenkin perässä.
Nytkin mustelmat käsissä..eikä mies koe ees tehneensä mitään väärää.

Hän kokee olleensa oikeutettu satuttamaan minua,koska muka jotenkin sanallisesti häntä loukkasin..vaikka ainoastaan SANALLISESTI puolustin lapsiani hänen raivoaan vastaan.

Miehellä on muutenkin ihmeellinen uskomus siitä että hän on luojan lahja naiselle..eikä kukaan voisi elää ilman häntä.
Puhuu kokoajan itsestään ja omista tekemisistään...moittii muita miehiä,ja heidän ulkonäköään.Olen mennyt todellisen narsistin kanssa yhteen..enkä tajunnut sitä aiemmin..hän osasi näytellä aivan toisenlaista.
Mies suuttuessaan ilmoittaa kuinka me voimme muuttaa hänen vuokra-asunnostaan pois(koska aikoinaan vain hänen nimensä laitettiin vuokrasoppariin).
Luulee saavansa jäädä tähän isoon asuntoon ja että hänellä muka on oikeus ajaa meidät tästä pois.
Kuitenkin,jotain oikeuksia minullakin koska naimisissa olemme..ja lapsieni vuoksi meillä olisi SUUREMPI oikeus jäädä tähän asuntoon, siihen miehellä ei olisi mitään sanomista.

Olisi pitänyt ymmärtää että kun miehellä ei ole aiemmat suhteet/liitot kauaa kestäneet,jotain vikaa kenties hänessäkin...mutta osasi näytellä hyvin mukavaa.

Ja muka hän ei ole koskaan käynyt naisen päälle/lyönyt tms.Tulipahan sekin todettua että puhui täyttä soopaa...mutta itse jo lapsena/nuorena päätin että enää kukaan ei minua satuta..ei kukaan.Olen perheväkivaltaa lapsesta asti kokenut/nähnyt..joten se riittää!

Lue lisää

sinulle. Itse elin samanlaisessa suhteessa. Saman kokeneena pystyn oikeasti sanomaan, että vain parisuhteessa väkivaltaa kokenut tietää, miksei siitä noin vain lähdetä. Vaikea sitä on sanallisesti selittääkään.

Itse kestin aikani. Lopulta päätin, että nyt riittää. Pakkasin kaikessa hiljaisuudessa tavarani ja lapseni lähdin. Ongelmia on riittänyt lähtöni jälkeenkin saman miehen kanssa, mutta elämä voittaa.

Ja itse alkuperäiseen kysymykseen... Ei oikeuta, mutta pystyn kyllä ymmärtämään, jos on riitaa. Sellaisessa tilanteessa tiedän keinojen käyvän vähiin, kun toinen seuraa ja seuraa, eikä päästä rauhoittumaan. Mutta, kaikinpuolin varmaan olisi järkevintä puhua rauhallisesti riitelyn pelisäännöt. Miten toimitaan, kummankin luonteelle sopivalla tavalla. Ja sen verran täytyy olla kunnioitusta toista kohtaan, että sopimuksesta pidetään kiinni.

Ei, ongelman ydin on miksi lyöjä provosoituu, lyömisen prosessi tapahtuu provosoituvan aivoissa, ei "provosoijan" aivoissa

ja provosoituva kirjoitti:

Ei, ongelman ydin on miksi lyöjä provosoituu, lyömisen prosessi tapahtuu provosoituvan aivoissa, ei "provosoijan" aivoissa

Nyt on kyse siitä, miksi joku provosoi toista. Se ei millään tavalla ole sen ongelma, johon se kohdistuu, vaan todellakin aivan provosoijan oma teko ja oma vika. Jos pakonomaisesti pitää provosoida jatkuvasti on todellakin syytä alkaa pohtia sitä omaa käytöstä ja miettiä, miksi ei halua kunnioittaa lain toiselle suomaa oikeutta henkiseen koskemattomuuteen. Puhutaan vakavasta asiasta, eikä henkisen väkivallan käyttöä voi puolustella millään tavalla. Se on väärin ja RIKOLLISTA.

psyk.opisk. kirjoitti:

Nyt on kyse siitä, miksi joku provosoi toista. Se ei millään tavalla ole sen ongelma, johon se kohdistuu, vaan todellakin aivan provosoijan oma teko ja oma vika. Jos pakonomaisesti pitää provosoida jatkuvasti on todellakin syytä alkaa pohtia sitä omaa käytöstä ja miettiä, miksi ei halua kunnioittaa lain toiselle suomaa oikeutta henkiseen koskemattomuuteen. Puhutaan vakavasta asiasta, eikä henkisen väkivallan käyttöä voi puolustella millään tavalla. Se on väärin ja RIKOLLISTA.

Lue lisää

Kysymys kuului: oikeuttaako provosointi väkivaltaan? Vastasin: "Ei, ongelman ydin on miksi lyöjä provosoituu, lyömisen prosessi tapahtuu provosoituvan aivoissa, ei "provosoijan" aivoissa." Tämä tarkoittaa, että terveet ihmiset eivät provosoidu väkivallan asteelle vaan pystyvät ratkaisemaan asiat muutoin kuin pamauttamalla huutelijaa naamaan. Sen sijaan ihminen joka vastaa provosoimiseksi kokemaansa asiaan lyömällä, ei osaa käsitellä asioita muulla tavoin kuin fyysisen väkivallan kautta. Lyöntikäskyn ohjaus lähtee lyöjän, eli provosoiduksi tulevan aivoista. Mikäli prosovoiva henkilö tarttuu lyöjän käteen, eikä lyöjä pysty tarttumista voimillaan vastustamaan, ja provosoiva ohjaa provosoidun käden omilla voimillaan läpsäyttämään itseään esim. poskelle, voitaisiin sanoa, että lyönti on lähtenyt provosoijan aloitteesta.

kirjoitusta kirjoitti:

Kysymys kuului: oikeuttaako provosointi väkivaltaan? Vastasin: "Ei, ongelman ydin on miksi lyöjä provosoituu, lyömisen prosessi tapahtuu provosoituvan aivoissa, ei "provosoijan" aivoissa." Tämä tarkoittaa, että terveet ihmiset eivät provosoidu väkivallan asteelle vaan pystyvät ratkaisemaan asiat muutoin kuin pamauttamalla huutelijaa naamaan. Sen sijaan ihminen joka vastaa provosoimiseksi kokemaansa asiaan lyömällä, ei osaa käsitellä asioita muulla tavoin kuin fyysisen väkivallan kautta. Lyöntikäskyn ohjaus lähtee lyöjän, eli provosoiduksi tulevan aivoista. Mikäli prosovoiva henkilö tarttuu lyöjän käteen, eikä lyöjä pysty tarttumista voimillaan vastustamaan, ja provosoiva ohjaa provosoidun käden omilla voimillaan läpsäyttämään itseään esim. poskelle, voitaisiin sanoa, että lyönti on lähtenyt provosoijan aloitteesta.

Lue lisää

Miksi henkilö tuntee tarvetta provosoida? Se ei ole normaalia käytöstä. Etkä vastannut siihen vieläkään millään tavalla.

psyk.opisk. kirjoitti:

Miksi henkilö tuntee tarvetta provosoida? Se ei ole normaalia käytöstä. Etkä vastannut siihen vieläkään millään tavalla.

Vastaan edelleen kysymykseen: 22.4.2009 klo 23.26 Oikeuttaako provosointi Kirjoittanut: väkivaltaan? Miten on? Vastaukseni on edelleen PROVOSOINTI EI OIKEUTA VÄKIVALTAAN Mikäli haluat keskustella erikseen provosoinnin määrittelystä ja provosoinnin syistä voit aloittaa vapaasti aiheesta uuden keskustelun

erikseen kirjoitti:

Vastaan edelleen kysymykseen: 22.4.2009 klo 23.26 Oikeuttaako provosointi Kirjoittanut: väkivaltaan? Miten on? Vastaukseni on edelleen PROVOSOINTI EI OIKEUTA VÄKIVALTAAN Mikäli haluat keskustella erikseen provosoinnin määrittelystä ja provosoinnin syistä voit aloittaa vapaasti aiheesta uuden keskustelun

Lue lisää

sitten minulle?

psyk.opisk. kirjoitti:

sitten minulle?

tekstisi liittyi osaltaan alkuperäiseen kysymykseen.

jotta kirjoitti:

tekstisi liittyi osaltaan alkuperäiseen kysymykseen.

Itse kirjoitit näin: " Vastaan edelleen kysymykseen: 22.4.2009 klo 23.26 Oikeuttaako provosointi Kirjoittanut: väkivaltaan? Miten on? " Miksi siis vastasit minulle, joka tuota kysymystä en esittänyt? Ilmoitit myös, että kysymykseni ydin oli joku muu, jonka minä itse siihen kirjoitin. En hyväksy väitettäsi. Viestini ei sisältänyt kysymystä siitä oikeuttaako provosointi väkivaltaan vaan se sisälsi kysymyksen, miksi provosointi on joillekin pakonomainen tarve. Miltään muulta osin se ei liity alkuperäiseen kysymykseen. Ja kun vastaat minulle, vastaat minun esittämääni ajatukseen, etkä jonkun kolmannen luomaan tekeleeseen. OK?

psyk.opisk. kirjoitti:

Itse kirjoitit näin: " Vastaan edelleen kysymykseen: 22.4.2009 klo 23.26 Oikeuttaako provosointi Kirjoittanut: väkivaltaan? Miten on? " Miksi siis vastasit minulle, joka tuota kysymystä en esittänyt? Ilmoitit myös, että kysymykseni ydin oli joku muu, jonka minä itse siihen kirjoitin. En hyväksy väitettäsi. Viestini ei sisältänyt kysymystä siitä oikeuttaako provosointi väkivaltaan vaan se sisälsi kysymyksen, miksi provosointi on joillekin pakonomainen tarve. Miltään muulta osin se ei liity alkuperäiseen kysymykseen. Ja kun vastaat minulle, vastaat minun esittämääni ajatukseen, etkä jonkun kolmannen luomaan tekeleeseen. OK?

Lue lisää

Tässä vaiheessa voisi jo ehkä päätellä että emme ole samaa mieltä asioista. Sinä voit pitää omat mielipiteesi ja minä omani ja molemmat voivat jatkaa elämää normaalisti vaikka yhteisymmärrystä ei ole missään vaiheessa syntynyt. Joten vastaukseni OK kirjainlyhenteeseesi on EI =)

psyk.opisk. kirjoitti:

Itse kirjoitit näin: " Vastaan edelleen kysymykseen: 22.4.2009 klo 23.26 Oikeuttaako provosointi Kirjoittanut: väkivaltaan? Miten on? " Miksi siis vastasit minulle, joka tuota kysymystä en esittänyt? Ilmoitit myös, että kysymykseni ydin oli joku muu, jonka minä itse siihen kirjoitin. En hyväksy väitettäsi. Viestini ei sisältänyt kysymystä siitä oikeuttaako provosointi väkivaltaan vaan se sisälsi kysymyksen, miksi provosointi on joillekin pakonomainen tarve. Miltään muulta osin se ei liity alkuperäiseen kysymykseen. Ja kun vastaat minulle, vastaat minun esittämääni ajatukseen, etkä jonkun kolmannen luomaan tekeleeseen. OK?

Lue lisää

ihmisen, joka tiesi aina kaiken paremmin, oli aina oikeassa ja parempi kuin muut. Niin hän ainakin itse luuli. Se tuttavuus loppui lyhyeen.

taannoin kirjoitti:

ihmisen, joka tiesi aina kaiken paremmin, oli aina oikeassa ja parempi kuin muut. Niin hän ainakin itse luuli. Se tuttavuus loppui lyhyeen.

mieleen että tunsin kerran minäkin ihmisen joka aina tiesi paremmin mitä minä ajattelin ja mitä olin sanonut tai puhunut. Sai muuten diagnoosin narsisti.......

tieten tahtoenkaan kirjoitti:

Tässä vaiheessa voisi jo ehkä päätellä että emme ole samaa mieltä asioista. Sinä voit pitää omat mielipiteesi ja minä omani ja molemmat voivat jatkaa elämää normaalisti vaikka yhteisymmärrystä ei ole missään vaiheessa syntynyt. Joten vastaukseni OK kirjainlyhenteeseesi on EI =)

Lue lisää

oikeuttaako provosointi väkivaltaan. Eikö provosointi muka ole jo väkivaltaa? "Psyk.opisk." on lähtenyt varmaankin siitä ajatuksesta että se sitä on, nimittäin henkistä väkivaltaa. Onko toinen väkivalta toistaan parempi ja oikeutetumpi? Hänen mukaansa ei ole. Eikä mun. Mulla on ollut kunnia olla akateemisen naisen ystävänä jo vuosikymmeniä ja näillä enemmän lukeneilla on sellainen taipumus, että ne aika usein kuvittelevat meidät tavallisen peruskoulun käyneet yhtä viisaiksi kuin itse ovat. Niin kävi sullekin, hän kuvitteli sut paljon älykkäämmäksi kuin olet.

psyk.opisk. kirjoitti:

Miksi henkilö tuntee tarvetta provosoida? Se ei ole normaalia käytöstä. Etkä vastannut siihen vieläkään millään tavalla.

ensimmäistä vuotta? :D Ne jaksaa jankata.

Se mikä aiheuttaa ristiriidan näkökulmissamme on provosoinnin määrittely ja se kenen näkökulmasta provosoiminen lasketaan. Osa väkivaltaisista miehistä kokee provosoinniksi mitä tahansa, sillä ei TODELLAKAAN ole merkitystä onko sanojan tarkoitus provosoida vai ei. Jos sinulla on ollut kunnia olla tekemisissä juoppohullujen hakkaajien kanssa tiedät että näin se menee. Mikä tahansa mitä toinen sanoo tai tekee voi olla "provosointia" vaikka jokainen järjellinen olento tulkitsee hyvän huomenen tarkoittavan hyvää huomenta eikä "hai..a v..tu krapulainen juntti, haluan tänä aamuna turpaan". Eli tällainen provosoituva henkilö ei ymmärrä normaalia kieltä vaan ottaa kaiken sanoman itseensä tavalla tai toisella ja hujauttaa joka asiasta turpaan. Sillä kuinka nöyräksi nainen menee ei ole mitään merkitystä, kuten sanoin - vaikka kutistuisit kuinka provosoimattomaksi, miehen on pidettävä ohjakset käsissään ja viimein hallitsee hengitystäsikin.. Hengität väärään aikaan ->provosoit->turpaan tulee. Ennen kuin määrittelet provosoinnin paremmin, tämä asia pysyy totena.

ämpärissä kirjoitti:

Se mikä aiheuttaa ristiriidan näkökulmissamme on provosoinnin määrittely ja se kenen näkökulmasta provosoiminen lasketaan. Osa väkivaltaisista miehistä kokee provosoinniksi mitä tahansa, sillä ei TODELLAKAAN ole merkitystä onko sanojan tarkoitus provosoida vai ei. Jos sinulla on ollut kunnia olla tekemisissä juoppohullujen hakkaajien kanssa tiedät että näin se menee. Mikä tahansa mitä toinen sanoo tai tekee voi olla "provosointia" vaikka jokainen järjellinen olento tulkitsee hyvän huomenen tarkoittavan hyvää huomenta eikä "hai..a v..tu krapulainen juntti, haluan tänä aamuna turpaan". Eli tällainen provosoituva henkilö ei ymmärrä normaalia kieltä vaan ottaa kaiken sanoman itseensä tavalla tai toisella ja hujauttaa joka asiasta turpaan. Sillä kuinka nöyräksi nainen menee ei ole mitään merkitystä, kuten sanoin - vaikka kutistuisit kuinka provosoimattomaksi, miehen on pidettävä ohjakset käsissään ja viimein hallitsee hengitystäsikin.. Hengität väärään aikaan ->provosoit->turpaan tulee. Ennen kuin määrittelet provosoinnin paremmin, tämä asia pysyy totena.

Lue lisää

Jospa palaamme tuohon aloitukseen, koska edelläkin sinä pidit siitä kiinni. Aloituksessa EI PUHUTTU tilanteesta, jossa provosointi oli kuviteltua, tai sitä ei ainakaan kerrottu niin.

psyk.opisk. kirjoitti:

Jospa palaamme tuohon aloitukseen, koska edelläkin sinä pidit siitä kiinni. Aloituksessa EI PUHUTTU tilanteesta, jossa provosointi oli kuviteltua, tai sitä ei ainakaan kerrottu niin.

Lue lisää

Aloittaja puhuu vain provosoinnista, hän ei määrittele sitä sen tarkemmin, siksipä lukija voi muodostaa aiheeseen oman näkökulmansa ja puhua asiasta sen pohjalta.

ettei olisi kirjoitti:

Aloittaja puhuu vain provosoinnista, hän ei määrittele sitä sen tarkemmin, siksipä lukija voi muodostaa aiheeseen oman näkökulmansa ja puhua asiasta sen pohjalta.

meidän kahden tulkinta on erilainen kyseisestä aloituksesta, onko meillä syytä keskutella aiheesta? Mielestäni EI OLE. Ja sanoin sen jo heti - ja edelleen mietin, miksi vastaisit minulle.

ämpärissä kirjoitti:

Se mikä aiheuttaa ristiriidan näkökulmissamme on provosoinnin määrittely ja se kenen näkökulmasta provosoiminen lasketaan. Osa väkivaltaisista miehistä kokee provosoinniksi mitä tahansa, sillä ei TODELLAKAAN ole merkitystä onko sanojan tarkoitus provosoida vai ei. Jos sinulla on ollut kunnia olla tekemisissä juoppohullujen hakkaajien kanssa tiedät että näin se menee. Mikä tahansa mitä toinen sanoo tai tekee voi olla "provosointia" vaikka jokainen järjellinen olento tulkitsee hyvän huomenen tarkoittavan hyvää huomenta eikä "hai..a v..tu krapulainen juntti, haluan tänä aamuna turpaan". Eli tällainen provosoituva henkilö ei ymmärrä normaalia kieltä vaan ottaa kaiken sanoman itseensä tavalla tai toisella ja hujauttaa joka asiasta turpaan. Sillä kuinka nöyräksi nainen menee ei ole mitään merkitystä, kuten sanoin - vaikka kutistuisit kuinka provosoimattomaksi, miehen on pidettävä ohjakset käsissään ja viimein hallitsee hengitystäsikin.. Hengität väärään aikaan ->provosoit->turpaan tulee. Ennen kuin määrittelet provosoinnin paremmin, tämä asia pysyy totena.

Lue lisää

Ihmiset ovat erilaisia, ajattelee erilailla, toimii erilailla... On tosiaan ihmisiä, joille ei tarvitse sanoa juuri mitään kun he ajattelevat sen provosoimisena. Väkivalta ei ole oikein, ja tuomio kyllä tulee sen mukaan mitä on tullut tehtyä.

Puhut kyllä asiaa henkisestä väkivallasta, mutta en ole oikein jyvällä siitä minkä käsität provosoinniksi? Oma kokemukseni provosoimisesta ja provosointiin väkivaltaisesti vastaavasta miehestä on tämä: huusin ja raivosin - kukaan mies ei tommosta kuuntele kauaa olin hiljaa enkä lähtenyt riitaan mukaan - kuvittelenko olevani jotenkin parempi ihminen kun en viitsi puhua yritin myötäillä ja olla ystävällinen - luuletko selviäväsi tästä lirkuttelemalla istuin yömyöhään miehen seurana kun tämä ryyppäsi - ämmä ei anna hetken rauhaa vaan istuu vahtina menin nukkumaan ja jätin miehen ryyppäämään - taas kuvittelin itsestäni liikoja kun en viitsinyt miehen seurana olla ja kuunnella humalaisen juttuja tervehdin naapurin miestä rappukäytävässä - flirttailin en tervehtinyt - koppava ämmä jota saa hävetä Joka kerta kun juomisen aikana meno äityi lyömiseksi, repimiseksi ja tönimiseksi, olin itse omalla käytökselläni aiheuttanut sen että miehellä pinna katkesi. Olin siis provosoija. Kehoitat nyt miettimään miksi provosoi toista. Olisi helpompi miettiä sitä kun tietäisi miten olisi pitänyt käyttäytyä ettei toinen ota sitä provosoinniksi.

syyllinen provosointiin? kirjoitti:

Puhut kyllä asiaa henkisestä väkivallasta, mutta en ole oikein jyvällä siitä minkä käsität provosoinniksi? Oma kokemukseni provosoimisesta ja provosointiin väkivaltaisesti vastaavasta miehestä on tämä: huusin ja raivosin - kukaan mies ei tommosta kuuntele kauaa olin hiljaa enkä lähtenyt riitaan mukaan - kuvittelenko olevani jotenkin parempi ihminen kun en viitsi puhua yritin myötäillä ja olla ystävällinen - luuletko selviäväsi tästä lirkuttelemalla istuin yömyöhään miehen seurana kun tämä ryyppäsi - ämmä ei anna hetken rauhaa vaan istuu vahtina menin nukkumaan ja jätin miehen ryyppäämään - taas kuvittelin itsestäni liikoja kun en viitsinyt miehen seurana olla ja kuunnella humalaisen juttuja tervehdin naapurin miestä rappukäytävässä - flirttailin en tervehtinyt - koppava ämmä jota saa hävetä Joka kerta kun juomisen aikana meno äityi lyömiseksi, repimiseksi ja tönimiseksi, olin itse omalla käytökselläni aiheuttanut sen että miehellä pinna katkesi. Olin siis provosoija. Kehoitat nyt miettimään miksi provosoi toista. Olisi helpompi miettiä sitä kun tietäisi miten olisi pitänyt käyttäytyä ettei toinen ota sitä provosoinniksi.

Lue lisää

En ole ymmärtänyt, miksi sellaiset vastaavat tähän, jotka mielestään EIVÄT provosoi?? On kummallista, miten toinen toisensa perään ilmestyy kirjoituksia, joissa esitetään eri variaatioita provosoinnista, joka ei minkään "taiteen" säännön mukaan sellaista voi olla. - Eli kehoitin niitä henkilöitä miettimään provoiluaan, jotka niin tekevät! Ymmärretty? Tässä yhteydessä provosoinniksi ymmärrän henkisen väkivallan, jota provosoija tekee siitä huolimatta, että näkee sanojensa vaikuttavan negatiivisesti. Kysehän oli aloituksessa sellaisesta tilanteesta, jossa provosointia seurasi fyysinen väkivalta. Eli kysyttiin väkivallan oikeutusta väkivaltaan. Miksi käyttää mitään väkivaltaa?

psyk.opisk. kirjoitti:

En ole ymmärtänyt, miksi sellaiset vastaavat tähän, jotka mielestään EIVÄT provosoi?? On kummallista, miten toinen toisensa perään ilmestyy kirjoituksia, joissa esitetään eri variaatioita provosoinnista, joka ei minkään "taiteen" säännön mukaan sellaista voi olla. - Eli kehoitin niitä henkilöitä miettimään provoiluaan, jotka niin tekevät! Ymmärretty? Tässä yhteydessä provosoinniksi ymmärrän henkisen väkivallan, jota provosoija tekee siitä huolimatta, että näkee sanojensa vaikuttavan negatiivisesti. Kysehän oli aloituksessa sellaisesta tilanteesta, jossa provosointia seurasi fyysinen väkivalta. Eli kysyttiin väkivallan oikeutusta väkivaltaan. Miksi käyttää mitään väkivaltaa?

Lue lisää

Onko se provosointia kun vaimo haukkuu miehensä juopoksi nahjukseksi tämän juotua palkkapäivänä tilin suht kuivaksi? Vaikuttaa varmasti mieheen negatiivisesti ja vaimo myös sen huomaa mutta katsoo oikeudekseen asiasta olla raivoissaan ja sitten nyrkki puhuu. Onko nyt tällainen tilanne se jossa olisi pitänyt ymmärtää pitää suunsa kiinni ja lopettaa provosointi? Toisaaltaan, on melkoista henkistä väkivaltaa jos toinen ei uskalla huutaa tai raivota asiasta fyysisen väkivallan pelossa. Ehdottomasti mikään provosointi ei oikeuta käyttämään fyysistä väkivaltaa, myös provosoidulla puolisolla on mahdollisuus ottaa jalat alleen ennen kuin käy käsiksi ja jättää toinen huutamaan yksinään. Sillä turpiin ottajalla tätä tilaisuutta ei yleensä ole. Tosiasiahan kuitenkin on, että suurimmaksi osaksi väkivallan tekijä perustelee tekonsa uhrin omalla käytöksellä, on helppo vedota siihen että toinen provosoi. Kuka sitten määrittelee sen mikä on silkkaa provosointia ja mikä on uhrin oikeus sanoa mielipiteensä perheen asioihin.

provokaatiosta vielä kirjoitti:

Onko se provosointia kun vaimo haukkuu miehensä juopoksi nahjukseksi tämän juotua palkkapäivänä tilin suht kuivaksi? Vaikuttaa varmasti mieheen negatiivisesti ja vaimo myös sen huomaa mutta katsoo oikeudekseen asiasta olla raivoissaan ja sitten nyrkki puhuu. Onko nyt tällainen tilanne se jossa olisi pitänyt ymmärtää pitää suunsa kiinni ja lopettaa provosointi? Toisaaltaan, on melkoista henkistä väkivaltaa jos toinen ei uskalla huutaa tai raivota asiasta fyysisen väkivallan pelossa. Ehdottomasti mikään provosointi ei oikeuta käyttämään fyysistä väkivaltaa, myös provosoidulla puolisolla on mahdollisuus ottaa jalat alleen ennen kuin käy käsiksi ja jättää toinen huutamaan yksinään. Sillä turpiin ottajalla tätä tilaisuutta ei yleensä ole. Tosiasiahan kuitenkin on, että suurimmaksi osaksi väkivallan tekijä perustelee tekonsa uhrin omalla käytöksellä, on helppo vedota siihen että toinen provosoi. Kuka sitten määrittelee sen mikä on silkkaa provosointia ja mikä on uhrin oikeus sanoa mielipiteensä perheen asioihin.

Lue lisää

On outoa ajatella, että joku tyytyy olemaan puolisona jollekin, jota ei arvosta ja kunnioita vaan "joutuu" provosoimaan ja/tai käyttämään fyysistä väkivaltaa saadakseen haluamansa. Eikö sinustakin? Parisuhteessa ei ole tarkoitus pysyä henkensä kaupalla, jos siinä on sellaisia elementtejä, joita ei siedä. Henkinen väkivalta syö myös tekijäänsä - ei ainoastaan uhriaan. Oli kyse sitten henkisen tai fyysisen väkivallan käyttäjästä niin MOLEMMAT perustelevat tekonsa uhrinsa käytöksellä - yleensä sillä, että uhri "ansaitsi" sen, eikä ollut muuta vaihtoehtoa. Ei siinä mitään eroa ole onko väkivalta ollut fyysista vai henkistä (provosointia). Vaihtoehtoja on kuitenkin aina muita kuin väkivalta. Sivistynyt yhteiskunta antaa kuitenkin uhrin määritellä väkivallan ja sen miltä se hänestä tuntuu ja miten vaikuttaa - tekijähän vähättelee tekoaan. Näin on myös henkisen väkivallan ja provosoinnin kohdalla - tekijä vähättelee tekoaan ja puolustelee sitä sillä, että se oli "pakko"... Siksipä halusinkin herätellä kysymällä, miksi olisi pakko provosoida. Minä en sellaista pakkoa näe.

syyllinen provosointiin? kirjoitti:

Puhut kyllä asiaa henkisestä väkivallasta, mutta en ole oikein jyvällä siitä minkä käsität provosoinniksi? Oma kokemukseni provosoimisesta ja provosointiin väkivaltaisesti vastaavasta miehestä on tämä: huusin ja raivosin - kukaan mies ei tommosta kuuntele kauaa olin hiljaa enkä lähtenyt riitaan mukaan - kuvittelenko olevani jotenkin parempi ihminen kun en viitsi puhua yritin myötäillä ja olla ystävällinen - luuletko selviäväsi tästä lirkuttelemalla istuin yömyöhään miehen seurana kun tämä ryyppäsi - ämmä ei anna hetken rauhaa vaan istuu vahtina menin nukkumaan ja jätin miehen ryyppäämään - taas kuvittelin itsestäni liikoja kun en viitsinyt miehen seurana olla ja kuunnella humalaisen juttuja tervehdin naapurin miestä rappukäytävässä - flirttailin en tervehtinyt - koppava ämmä jota saa hävetä Joka kerta kun juomisen aikana meno äityi lyömiseksi, repimiseksi ja tönimiseksi, olin itse omalla käytökselläni aiheuttanut sen että miehellä pinna katkesi. Olin siis provosoija. Kehoitat nyt miettimään miksi provosoi toista. Olisi helpompi miettiä sitä kun tietäisi miten olisi pitänyt käyttäytyä ettei toinen ota sitä provosoinniksi.

Lue lisää

Akateemiset ovat tunnetusti erillään todellisuudesta joten anna vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

psyk.opisk. kirjoitti:

On outoa ajatella, että joku tyytyy olemaan puolisona jollekin, jota ei arvosta ja kunnioita vaan "joutuu" provosoimaan ja/tai käyttämään fyysistä väkivaltaa saadakseen haluamansa. Eikö sinustakin? Parisuhteessa ei ole tarkoitus pysyä henkensä kaupalla, jos siinä on sellaisia elementtejä, joita ei siedä. Henkinen väkivalta syö myös tekijäänsä - ei ainoastaan uhriaan. Oli kyse sitten henkisen tai fyysisen väkivallan käyttäjästä niin MOLEMMAT perustelevat tekonsa uhrinsa käytöksellä - yleensä sillä, että uhri "ansaitsi" sen, eikä ollut muuta vaihtoehtoa. Ei siinä mitään eroa ole onko väkivalta ollut fyysista vai henkistä (provosointia). Vaihtoehtoja on kuitenkin aina muita kuin väkivalta. Sivistynyt yhteiskunta antaa kuitenkin uhrin määritellä väkivallan ja sen miltä se hänestä tuntuu ja miten vaikuttaa - tekijähän vähättelee tekoaan. Näin on myös henkisen väkivallan ja provosoinnin kohdalla - tekijä vähättelee tekoaan ja puolustelee sitä sillä, että se oli "pakko"... Siksipä halusinkin herätellä kysymällä, miksi olisi pakko provosoida. Minä en sellaista pakkoa näe.

Lue lisää

esimerkin avulla mikä on mielestäsi provosointia. Oletan että tarkoitat henkisellä väkivallalla puolison syyllistämistä, aliarvioimista ja epäkunnioitusta. Tavallaan saan käsityksen kirjoituksistasi, että mielessäsi on lähes karikatyyri nalkuttavasta vaimosta joka jatkaa ja jatkaa huutamistaan, kunnes miehellä hermo pettää ja hän turvautuu fyysiseen väkivaltaan. Olenko oikeassa? En tiedä opiskeletko psykologiksi vai psykiatriksi, mutta kovin kummalliselta tuo sinun mielipiteesi provosoinnista tuntuu. Oletko siis todellakin sitä mieltä että ihmisen pitää kätkeä omat negatiiviset tunteensa ja pitää ne sisällään, sillä puoliso saattaa tunteiden purkamisesta provosoitua ja käyttää väkivaltaa (mikä mielestäsi on ilmeisesti, jollei nyt hyväksyttävää, niin ainakin ymmärrettävää)? Eikö nimenomaan esim perheneuvolassa neuvota purkamaan tunteensa puolisolle ja puhua suoraan ja oikeilla nimillä asioista jotka painavat mieltä? Kaikille ihmisille tämä tunteiden purkaminen ei vaan sovi ja jos toinen niin tekee, saattaa toinen provosoitua ja peli on selvä. On melko yksilöllistä, miten ihminen suhtautuu ns provosointiin. Toiselle voi sanoa suht mitä tahansa ilman että toinen korvaansa lotkauttaa, toinen henkilö taas provosoituu yhdestä lauseesta, jopa väärä äänenpaino saattaa olla tuo laukaiseva tekijä. Otetaanpa esimerkki, SINÄ. Olet lähes jokaisessa viestissäsi provosoinut muita keskustelijoita vastaväitteisiin ja lähes ylimielisellä suhtautumisellasi kanssakeskustelijoihin (erittäin vastenmielistä muuten, varsinkin jos todellakin opiskelet alaa), olet varmasti saanut joillakin veren kuohahtamaan. Nyt kuitenkin on niin, että vastuu on meillä lukijoilla. On meidän omasta minästämme kiinni provosoidummeko vai ei:). Aivan samoin on niissä väkivaltatapauksissa, on ihmisestä itsestään kiinni antaako hän toisen provosoida.

ihan konkreettisesti kirjoitti:

esimerkin avulla mikä on mielestäsi provosointia. Oletan että tarkoitat henkisellä väkivallalla puolison syyllistämistä, aliarvioimista ja epäkunnioitusta. Tavallaan saan käsityksen kirjoituksistasi, että mielessäsi on lähes karikatyyri nalkuttavasta vaimosta joka jatkaa ja jatkaa huutamistaan, kunnes miehellä hermo pettää ja hän turvautuu fyysiseen väkivaltaan. Olenko oikeassa? En tiedä opiskeletko psykologiksi vai psykiatriksi, mutta kovin kummalliselta tuo sinun mielipiteesi provosoinnista tuntuu. Oletko siis todellakin sitä mieltä että ihmisen pitää kätkeä omat negatiiviset tunteensa ja pitää ne sisällään, sillä puoliso saattaa tunteiden purkamisesta provosoitua ja käyttää väkivaltaa (mikä mielestäsi on ilmeisesti, jollei nyt hyväksyttävää, niin ainakin ymmärrettävää)? Eikö nimenomaan esim perheneuvolassa neuvota purkamaan tunteensa puolisolle ja puhua suoraan ja oikeilla nimillä asioista jotka painavat mieltä? Kaikille ihmisille tämä tunteiden purkaminen ei vaan sovi ja jos toinen niin tekee, saattaa toinen provosoitua ja peli on selvä. On melko yksilöllistä, miten ihminen suhtautuu ns provosointiin. Toiselle voi sanoa suht mitä tahansa ilman että toinen korvaansa lotkauttaa, toinen henkilö taas provosoituu yhdestä lauseesta, jopa väärä äänenpaino saattaa olla tuo laukaiseva tekijä. Otetaanpa esimerkki, SINÄ. Olet lähes jokaisessa viestissäsi provosoinut muita keskustelijoita vastaväitteisiin ja lähes ylimielisellä suhtautumisellasi kanssakeskustelijoihin (erittäin vastenmielistä muuten, varsinkin jos todellakin opiskelet alaa), olet varmasti saanut joillakin veren kuohahtamaan. Nyt kuitenkin on niin, että vastuu on meillä lukijoilla. On meidän omasta minästämme kiinni provosoidummeko vai ei:). Aivan samoin on niissä väkivaltatapauksissa, on ihmisestä itsestään kiinni antaako hän toisen provosoida.

Lue lisää

Tuleva tutkintoni ei kuulu sinulle eikä arvioitavaksesi. Sen tekevät siihen pätevöityneet opettajat. Enkä ymmärrä, miten päiväunesi minusta liittyy aloitukseen. Jos sitten tarkoituksesi ei ole provosoida minua. :D Itse en ole puhunut itsestäni yhtään sanaa. Onnistuuko asian ymmärtäminen kohdallasi paremmin, jos saat samaistua uhriin ja UNOHDA se uhrin sukupuoli, sillä ei tässä yhteydessä ole mitään merkitystä...! - Siispä mieti, onko ymmärrettävää, että uhri vuosien henkisen (provosoinnin ym. henkisesti raskaan) ja/TAI fyysisen väkivallan jälkeen ottaa ja tappaa tekijän lopettaakseen ahdistuksensa? Se ei tosiaankaan oikeuta tekoa, mutta auttaa ymmärtämään tekoon johtaneet syyt. Kun jotain mullistavaa/järkyttävää tapahtuu, ihminen kysyy "miksi"? Se on erittäin luonnollista. On olemassa erilaisia psykiatrisia lähestymistapoja ja ongelmasta/aiheesta riippuu, mikä on lähestymistapa valitaan. Kun lähtökohtana on kysymys, oikeuttaako provosointi väkivaltaan (eli oikeuttaako väkivalta väkivaltaan), se on väärin aseteltu, mikäli kyseessä on tapaus, jossa tekijällä ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa mielipahaa. Mutta en myös usko, että sellainen henkilö olisi esittänyt noin aseteltua kysymystäkään. Mutta jos henkilö itse tuntee provosoivansa, kuten minä aloituksen ymmärrän, niin tällöin hänellä on todennäköisesti myös tietoa siitä, miten hänen provosointinsa vaikuttaa uhriin - samalla provosointi muuntuu tarkoitushakuiseksi. Eli hän käyttäytyy tavalla/puhuu asioita (=mitätöinti, syyllistäminen jne.), jotka aiheuttavat uhrissa negatiivisia tunteita. Herää kysymys miksi? Siihen ei ole vastausta tullut kohtalaisen pitkäksi muodostuneeseen ketjuun, vaan aina tartutaan asian kannalta epäolennaiseen. Miksi? Vihan purkamisesta. On henkilöitä, jotka osaavat antaa palautetta ja henkilöitä jotka eivät osaa. Ne, jotka eivät osaa synnyttävät sinällään hedelmällisestä tilanteesta kaaoksen, tarttumalla kaikkeen irrelevanttiin. Rakentavan (=olosuhteiden korjaamiseen tähtäävän) palauteen antaminen on joskus hyvinkin vaikeaa, mutta ei sentään missään tapauksessa mahdotonta. Eikä se perustu henkiseen väkivaltaan enempää kuin fyysiseenkään, jonka antaja tietää sellaista kohteelle olevan. Missä perheneuvolassa neuvotaan purkamaan viha muihin ihmisiin ja vielä provosoimalla - käyttämällä henkistä väkivaltaa? PS. Sen verran jatkoon tiedoksi, että JOS aiot keskustella kanssani, sinun on PAKKO jättää yrittämäsi henkinen väkivalta pois. Se vie sanoiltasi kaiken ponnen. Puhut sen puolesta, että tietoinen provokaatio ei olisi mahdollista ja teet sitä itse kaiken aikaa. Kuitenkin erittäin heikosti onnistuen. Täsä olisi jo täysi ad hominem päällä, jos olisin kanssasi samalla tasolla asian suhteen.

psyk.opisk. kirjoitti:

Tuleva tutkintoni ei kuulu sinulle eikä arvioitavaksesi. Sen tekevät siihen pätevöityneet opettajat. Enkä ymmärrä, miten päiväunesi minusta liittyy aloitukseen. Jos sitten tarkoituksesi ei ole provosoida minua. :D Itse en ole puhunut itsestäni yhtään sanaa. Onnistuuko asian ymmärtäminen kohdallasi paremmin, jos saat samaistua uhriin ja UNOHDA se uhrin sukupuoli, sillä ei tässä yhteydessä ole mitään merkitystä...! - Siispä mieti, onko ymmärrettävää, että uhri vuosien henkisen (provosoinnin ym. henkisesti raskaan) ja/TAI fyysisen väkivallan jälkeen ottaa ja tappaa tekijän lopettaakseen ahdistuksensa? Se ei tosiaankaan oikeuta tekoa, mutta auttaa ymmärtämään tekoon johtaneet syyt. Kun jotain mullistavaa/järkyttävää tapahtuu, ihminen kysyy "miksi"? Se on erittäin luonnollista. On olemassa erilaisia psykiatrisia lähestymistapoja ja ongelmasta/aiheesta riippuu, mikä on lähestymistapa valitaan. Kun lähtökohtana on kysymys, oikeuttaako provosointi väkivaltaan (eli oikeuttaako väkivalta väkivaltaan), se on väärin aseteltu, mikäli kyseessä on tapaus, jossa tekijällä ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa mielipahaa. Mutta en myös usko, että sellainen henkilö olisi esittänyt noin aseteltua kysymystäkään. Mutta jos henkilö itse tuntee provosoivansa, kuten minä aloituksen ymmärrän, niin tällöin hänellä on todennäköisesti myös tietoa siitä, miten hänen provosointinsa vaikuttaa uhriin - samalla provosointi muuntuu tarkoitushakuiseksi. Eli hän käyttäytyy tavalla/puhuu asioita (=mitätöinti, syyllistäminen jne.), jotka aiheuttavat uhrissa negatiivisia tunteita. Herää kysymys miksi? Siihen ei ole vastausta tullut kohtalaisen pitkäksi muodostuneeseen ketjuun, vaan aina tartutaan asian kannalta epäolennaiseen. Miksi? Vihan purkamisesta. On henkilöitä, jotka osaavat antaa palautetta ja henkilöitä jotka eivät osaa. Ne, jotka eivät osaa synnyttävät sinällään hedelmällisestä tilanteesta kaaoksen, tarttumalla kaikkeen irrelevanttiin. Rakentavan (=olosuhteiden korjaamiseen tähtäävän) palauteen antaminen on joskus hyvinkin vaikeaa, mutta ei sentään missään tapauksessa mahdotonta. Eikä se perustu henkiseen väkivaltaan enempää kuin fyysiseenkään, jonka antaja tietää sellaista kohteelle olevan. Missä perheneuvolassa neuvotaan purkamaan viha muihin ihmisiin ja vielä provosoimalla - käyttämällä henkistä väkivaltaa? PS. Sen verran jatkoon tiedoksi, että JOS aiot keskustella kanssani, sinun on PAKKO jättää yrittämäsi henkinen väkivalta pois. Se vie sanoiltasi kaiken ponnen. Puhut sen puolesta, että tietoinen provokaatio ei olisi mahdollista ja teet sitä itse kaiken aikaa. Kuitenkin erittäin heikosti onnistuen. Täsä olisi jo täysi ad hominem päällä, jos olisin kanssasi samalla tasolla asian suhteen.

Lue lisää

Ok... Sulla on sitten varmaan jokin jäljitin, jonka perusteella seuraat kenen keskustelijan kanssa kulloinkin olet puheissa??????????

ihan konkreettisesti kirjoitti:

esimerkin avulla mikä on mielestäsi provosointia. Oletan että tarkoitat henkisellä väkivallalla puolison syyllistämistä, aliarvioimista ja epäkunnioitusta. Tavallaan saan käsityksen kirjoituksistasi, että mielessäsi on lähes karikatyyri nalkuttavasta vaimosta joka jatkaa ja jatkaa huutamistaan, kunnes miehellä hermo pettää ja hän turvautuu fyysiseen väkivaltaan. Olenko oikeassa? En tiedä opiskeletko psykologiksi vai psykiatriksi, mutta kovin kummalliselta tuo sinun mielipiteesi provosoinnista tuntuu. Oletko siis todellakin sitä mieltä että ihmisen pitää kätkeä omat negatiiviset tunteensa ja pitää ne sisällään, sillä puoliso saattaa tunteiden purkamisesta provosoitua ja käyttää väkivaltaa (mikä mielestäsi on ilmeisesti, jollei nyt hyväksyttävää, niin ainakin ymmärrettävää)? Eikö nimenomaan esim perheneuvolassa neuvota purkamaan tunteensa puolisolle ja puhua suoraan ja oikeilla nimillä asioista jotka painavat mieltä? Kaikille ihmisille tämä tunteiden purkaminen ei vaan sovi ja jos toinen niin tekee, saattaa toinen provosoitua ja peli on selvä. On melko yksilöllistä, miten ihminen suhtautuu ns provosointiin. Toiselle voi sanoa suht mitä tahansa ilman että toinen korvaansa lotkauttaa, toinen henkilö taas provosoituu yhdestä lauseesta, jopa väärä äänenpaino saattaa olla tuo laukaiseva tekijä. Otetaanpa esimerkki, SINÄ. Olet lähes jokaisessa viestissäsi provosoinut muita keskustelijoita vastaväitteisiin ja lähes ylimielisellä suhtautumisellasi kanssakeskustelijoihin (erittäin vastenmielistä muuten, varsinkin jos todellakin opiskelet alaa), olet varmasti saanut joillakin veren kuohahtamaan. Nyt kuitenkin on niin, että vastuu on meillä lukijoilla. On meidän omasta minästämme kiinni provosoidummeko vai ei:). Aivan samoin on niissä väkivaltatapauksissa, on ihmisestä itsestään kiinni antaako hän toisen provosoida.

Lue lisää

Luulisin, että olen samoilla linjoilla provosoitumisen kanssa, en koe provosoituvani psyk.opiskelijan teksteistä. Lähinnä ne aiheuttavat huolestumista. Mielenkiintoista on että hän kokee muiden provosoivan häntä?

heikkaa?????????? kirjoitti:

Ok... Sulla on sitten varmaan jokin jäljitin, jonka perusteella seuraat kenen keskustelijan kanssa kulloinkin olet puheissa??????????

Riittää kun on tarpeeksi älykäs ja osaa lukea. Muita "jäljittimiä" ei tarvita.

provosointia? kirjoitti:

Luulisin, että olen samoilla linjoilla provosoitumisen kanssa, en koe provosoituvani psyk.opiskelijan teksteistä. Lähinnä ne aiheuttavat huolestumista. Mielenkiintoista on että hän kokee muiden provosoivan häntä?

Lue lisää

Laitat varmaan linkin siihen viestiin, jossa olen kokenut muiden provosoivan minua. Valehtelu on kamalan rumaa, vaikkakin sitä tekisi itsensä kanssa puhuen... Ole huolissasi vain itsestäsi. Se saattaa olla todellakin tarpeen eikä ainakaan vahingoksesi. :D

psyk.opisk. kirjoitti:

Laitat varmaan linkin siihen viestiin, jossa olen kokenut muiden provosoivan minua. Valehtelu on kamalan rumaa, vaikkakin sitä tekisi itsensä kanssa puhuen... Ole huolissasi vain itsestäsi. Se saattaa olla todellakin tarpeen eikä ainakaan vahingoksesi. :D

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000043733718

hyvä linkistä kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000043733718

Lue lisää

Mutta tuo ole viesti, jossa kertoisin kokevani, että minua on provosoitu. Mainitsin tuossa, että sinä haluat provosoida - eikä se ole sama asia. Eli etsihän tarkemmin vastinetta tälle väitteellesi: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000043734724

psyk.opisk. kirjoitti:

Tuleva tutkintoni ei kuulu sinulle eikä arvioitavaksesi. Sen tekevät siihen pätevöityneet opettajat. Enkä ymmärrä, miten päiväunesi minusta liittyy aloitukseen. Jos sitten tarkoituksesi ei ole provosoida minua. :D Itse en ole puhunut itsestäni yhtään sanaa. Onnistuuko asian ymmärtäminen kohdallasi paremmin, jos saat samaistua uhriin ja UNOHDA se uhrin sukupuoli, sillä ei tässä yhteydessä ole mitään merkitystä...! - Siispä mieti, onko ymmärrettävää, että uhri vuosien henkisen (provosoinnin ym. henkisesti raskaan) ja/TAI fyysisen väkivallan jälkeen ottaa ja tappaa tekijän lopettaakseen ahdistuksensa? Se ei tosiaankaan oikeuta tekoa, mutta auttaa ymmärtämään tekoon johtaneet syyt. Kun jotain mullistavaa/järkyttävää tapahtuu, ihminen kysyy "miksi"? Se on erittäin luonnollista. On olemassa erilaisia psykiatrisia lähestymistapoja ja ongelmasta/aiheesta riippuu, mikä on lähestymistapa valitaan. Kun lähtökohtana on kysymys, oikeuttaako provosointi väkivaltaan (eli oikeuttaako väkivalta väkivaltaan), se on väärin aseteltu, mikäli kyseessä on tapaus, jossa tekijällä ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa mielipahaa. Mutta en myös usko, että sellainen henkilö olisi esittänyt noin aseteltua kysymystäkään. Mutta jos henkilö itse tuntee provosoivansa, kuten minä aloituksen ymmärrän, niin tällöin hänellä on todennäköisesti myös tietoa siitä, miten hänen provosointinsa vaikuttaa uhriin - samalla provosointi muuntuu tarkoitushakuiseksi. Eli hän käyttäytyy tavalla/puhuu asioita (=mitätöinti, syyllistäminen jne.), jotka aiheuttavat uhrissa negatiivisia tunteita. Herää kysymys miksi? Siihen ei ole vastausta tullut kohtalaisen pitkäksi muodostuneeseen ketjuun, vaan aina tartutaan asian kannalta epäolennaiseen. Miksi? Vihan purkamisesta. On henkilöitä, jotka osaavat antaa palautetta ja henkilöitä jotka eivät osaa. Ne, jotka eivät osaa synnyttävät sinällään hedelmällisestä tilanteesta kaaoksen, tarttumalla kaikkeen irrelevanttiin. Rakentavan (=olosuhteiden korjaamiseen tähtäävän) palauteen antaminen on joskus hyvinkin vaikeaa, mutta ei sentään missään tapauksessa mahdotonta. Eikä se perustu henkiseen väkivaltaan enempää kuin fyysiseenkään, jonka antaja tietää sellaista kohteelle olevan. Missä perheneuvolassa neuvotaan purkamaan viha muihin ihmisiin ja vielä provosoimalla - käyttämällä henkistä väkivaltaa? PS. Sen verran jatkoon tiedoksi, että JOS aiot keskustella kanssani, sinun on PAKKO jättää yrittämäsi henkinen väkivalta pois. Se vie sanoiltasi kaiken ponnen. Puhut sen puolesta, että tietoinen provokaatio ei olisi mahdollista ja teet sitä itse kaiken aikaa. Kuitenkin erittäin heikosti onnistuen. Täsä olisi jo täysi ad hominem päällä, jos olisin kanssasi samalla tasolla asian suhteen.

Lue lisää

ei mitään hyötyä olekaan. Ensiksikin, nimimerkilläsi haluat jo osoittaa että olet alan opiskelija (itseriittoisuudestasi päätellen haluat myös osoittaa että muut keskustelijat ovat hiukan alapuolellasi tietämyksessä, HUOM! Tämä oli provosointia), joten olet kertonut itsestäsi jotain. En laita nimimerkikseni fil.kand jos en halua sillä jotain kertoa muille:) Toiseksikin, jos joku sanoo tapon syyksi henkisen väkivallan, en todellakaan katso sitä lieventäväksi asianhaaraksi. Fyysisen väkivallan uhrin vastatessa väkivaltaan väkivallalla, saatan sen jotenkin ymmärtää, sillä kyseessä on todennäköisesti "tapa tai tule tapetuksi" reaktio. Henkisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Näin se vaan on. Kyn kyselet edelleen tätä samaa asiaa eli miksi provosoida ja vetoat joka käänteessä aloitukseen ja sen suoraan kysymykseen "oikeuttaako provosointi väkivallan", luet itse rivien välistä ja kuvittelet että kysymyksen asettelija on provosoija. Miksi? Onko sinulle tullut mieleen että kysymyksen esittäjä saattaa olla myös fyysisen väkivallan tekijä joka kaipaa hyväksyntää toiminnalleen vetoamalla uhrin provosoivaan käytökseen? Missä kohtaa sanoin perheneuvolassa käsketyn purkaa VIHANSA henkistä väkivaltaa käyttäen? Mielestäni sanoin että kehoitetaan purkamaan myös negatiiviset tunteensa ja puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Vai oletko sitä mieltä että ideaalissa parisuhteessa ei ole negatiivisia tuntemuksia ja jos niitä on, ne tukahdutetaan? Luehan uudestaan jokainen kirjoituksesi tähän ketjuun liittyen ja puhu sitten vasta prosoinnista itseäsi kohtaan. Voiko enempää toisen mielipiteen mitätöintiä, keskustelijan aliarvioimista, itsensä tehostamista (muuten melko huvittava tuo sinun ad hominem jälkikommenttina "jos olisin samalla tasolla") ollakaan.

vaikka tästä kirjoitti:

ei mitään hyötyä olekaan. Ensiksikin, nimimerkilläsi haluat jo osoittaa että olet alan opiskelija (itseriittoisuudestasi päätellen haluat myös osoittaa että muut keskustelijat ovat hiukan alapuolellasi tietämyksessä, HUOM! Tämä oli provosointia), joten olet kertonut itsestäsi jotain. En laita nimimerkikseni fil.kand jos en halua sillä jotain kertoa muille:) Toiseksikin, jos joku sanoo tapon syyksi henkisen väkivallan, en todellakaan katso sitä lieventäväksi asianhaaraksi. Fyysisen väkivallan uhrin vastatessa väkivaltaan väkivallalla, saatan sen jotenkin ymmärtää, sillä kyseessä on todennäköisesti "tapa tai tule tapetuksi" reaktio. Henkisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Näin se vaan on. Kyn kyselet edelleen tätä samaa asiaa eli miksi provosoida ja vetoat joka käänteessä aloitukseen ja sen suoraan kysymykseen "oikeuttaako provosointi väkivallan", luet itse rivien välistä ja kuvittelet että kysymyksen asettelija on provosoija. Miksi? Onko sinulle tullut mieleen että kysymyksen esittäjä saattaa olla myös fyysisen väkivallan tekijä joka kaipaa hyväksyntää toiminnalleen vetoamalla uhrin provosoivaan käytökseen? Missä kohtaa sanoin perheneuvolassa käsketyn purkaa VIHANSA henkistä väkivaltaa käyttäen? Mielestäni sanoin että kehoitetaan purkamaan myös negatiiviset tunteensa ja puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Vai oletko sitä mieltä että ideaalissa parisuhteessa ei ole negatiivisia tuntemuksia ja jos niitä on, ne tukahdutetaan? Luehan uudestaan jokainen kirjoituksesi tähän ketjuun liittyen ja puhu sitten vasta prosoinnista itseäsi kohtaan. Voiko enempää toisen mielipiteen mitätöintiä, keskustelijan aliarvioimista, itsensä tehostamista (muuten melko huvittava tuo sinun ad hominem jälkikommenttina "jos olisin samalla tasolla") ollakaan.

Lue lisää

"Ensiksikin, nimimerkilläsi haluat jo osoittaa että olet alan opiskelija (itseriittoisuudestasi päätellen haluat myös osoittaa että muut keskustelijat ovat hiukan alapuolellasi tietämyksessä, HUOM! Tämä oli provosointia), joten olet kertonut itsestäsi jotain. En laita nimimerkikseni fil.kand jos en halua sillä jotain kertoa muille:)" - Tämä oli sinun näkemyksesi asiasta, eikä ole totuus. "Toiseksikin, jos joku sanoo tapon syyksi henkisen väkivallan, en todellakaan katso sitä lieventäväksi asianhaaraksi. Fyysisen väkivallan uhrin vastatessa väkivaltaan väkivallalla, saatan sen jotenkin ymmärtää, sillä kyseessä on todennäköisesti "tapa tai tule tapetuksi" reaktio. Henkisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Näin se vaan on. " - Myös fyysisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Joko uhan havaittuaan tai viimeistään ensimmäisen lyönnin jälkeen. Kuitenkin tällä palstalla olette esittäneet lukuisia kertoja, että lähteminen ole mikään ratkaisu asiaan. Miksi siis henkistä väkivaltaa pääsisi pakoon lähtemällä? Asiaa paremmin tuntien TIEDÄN, että henkiset haavat eivät ehkä parane koskaan intensiivisestä hoidosta JA LÄHTEMISESTÄ huolimatta. Aliarvioit pahasti niitä henkisen väkivallan lukusia uhreja, jotka eivät koskaan kykene normaaliin elämään sen takia, että joku päätti, että hänellä on OIKEUS käyttää henkistä väkivaltaa! "Kyn kyselet edelleen tätä samaa asiaa eli miksi provosoida ja vetoat joka käänteessä aloitukseen ja sen suoraan kysymykseen "oikeuttaako provosointi väkivallan", luet itse rivien välistä ja kuvittelet että kysymyksen asettelija on provosoija. Miksi? Onko sinulle tullut mieleen että kysymyksen esittäjä saattaa olla myös fyysisen väkivallan tekijä joka kaipaa hyväksyntää toiminnalleen vetoamalla uhrin provosoivaan käytökseen? " - Mutta aloittaja ei siis millään voi olla henkilö, joka provosoi riidan aina uudelleen ja uudelleen ja sen päälle saa selkäänsä? Ja kaipaa hyväsyntää toiminnalleen. Niinkö? "Missä kohtaa sanoin perheneuvolassa käsketyn purkaa VIHANSA henkistä väkivaltaa käyttäen? Mielestäni sanoin että kehoitetaan purkamaan myös negatiiviset tunteensa ja puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Vai oletko sitä mieltä että ideaalissa parisuhteessa ei ole negatiivisia tuntemuksia ja jos niitä on, ne tukahdutetaan?" - Ota huomioon lähtökohta tälle keskutelulle. Taisit itse antaa hyvän vinkin henkisen väkivallan käyttäjälle edelleen harjoittaa henkistä voimankäyttöään. Ideaalisessa (=täydellinen) parisuhteessa juuri ei ole negatiivisia tuntemuksia, mutta realistisissa niitä kyllä on. Ja tästä syystä ei ole oikein esittää asiaa, kuten sinä teit. Ngatiivinen tunne ei oikeuta henkiseen väkivaltaan ketään kohtaan. Se tapa purkaa vihaa on ehdottoman VÄÄRÄ! "Luehan uudestaan jokainen kirjoituksesi tähän ketjuun liittyen ja puhu sitten vasta prosoinnista itseäsi kohtaan. Voiko enempää toisen mielipiteen mitätöintiä, keskustelijan aliarvioimista, itsensä tehostamista (muuten melko huvittava tuo sinun ad hominem jälkikommenttina "jos olisin samalla tasolla") ollakaan." - Olen jotenkin aina uskonut siihen, että ihminen on inhimillinen olento. Mutta täällä ajatukseni on kyllä vakavasti vaarantunut. Katso joskus itseäsi peiliin. Ja ennen kaikkea opettele näkemään se, mitä olet. Ei syy ole aina ulkopuolisessa tahossa. Jokainen meistä puolustaa omaa näkemystään asioista. Niin teen VARMASTI minäkin, sopii se sinulle tai ei.

psyk.opisk. kirjoitti:

"Ensiksikin, nimimerkilläsi haluat jo osoittaa että olet alan opiskelija (itseriittoisuudestasi päätellen haluat myös osoittaa että muut keskustelijat ovat hiukan alapuolellasi tietämyksessä, HUOM! Tämä oli provosointia), joten olet kertonut itsestäsi jotain. En laita nimimerkikseni fil.kand jos en halua sillä jotain kertoa muille:)" - Tämä oli sinun näkemyksesi asiasta, eikä ole totuus. "Toiseksikin, jos joku sanoo tapon syyksi henkisen väkivallan, en todellakaan katso sitä lieventäväksi asianhaaraksi. Fyysisen väkivallan uhrin vastatessa väkivaltaan väkivallalla, saatan sen jotenkin ymmärtää, sillä kyseessä on todennäköisesti "tapa tai tule tapetuksi" reaktio. Henkisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Näin se vaan on. " - Myös fyysisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Joko uhan havaittuaan tai viimeistään ensimmäisen lyönnin jälkeen. Kuitenkin tällä palstalla olette esittäneet lukuisia kertoja, että lähteminen ole mikään ratkaisu asiaan. Miksi siis henkistä väkivaltaa pääsisi pakoon lähtemällä? Asiaa paremmin tuntien TIEDÄN, että henkiset haavat eivät ehkä parane koskaan intensiivisestä hoidosta JA LÄHTEMISESTÄ huolimatta. Aliarvioit pahasti niitä henkisen väkivallan lukusia uhreja, jotka eivät koskaan kykene normaaliin elämään sen takia, että joku päätti, että hänellä on OIKEUS käyttää henkistä väkivaltaa! "Kyn kyselet edelleen tätä samaa asiaa eli miksi provosoida ja vetoat joka käänteessä aloitukseen ja sen suoraan kysymykseen "oikeuttaako provosointi väkivallan", luet itse rivien välistä ja kuvittelet että kysymyksen asettelija on provosoija. Miksi? Onko sinulle tullut mieleen että kysymyksen esittäjä saattaa olla myös fyysisen väkivallan tekijä joka kaipaa hyväksyntää toiminnalleen vetoamalla uhrin provosoivaan käytökseen? " - Mutta aloittaja ei siis millään voi olla henkilö, joka provosoi riidan aina uudelleen ja uudelleen ja sen päälle saa selkäänsä? Ja kaipaa hyväsyntää toiminnalleen. Niinkö? "Missä kohtaa sanoin perheneuvolassa käsketyn purkaa VIHANSA henkistä väkivaltaa käyttäen? Mielestäni sanoin että kehoitetaan purkamaan myös negatiiviset tunteensa ja puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Vai oletko sitä mieltä että ideaalissa parisuhteessa ei ole negatiivisia tuntemuksia ja jos niitä on, ne tukahdutetaan?" - Ota huomioon lähtökohta tälle keskutelulle. Taisit itse antaa hyvän vinkin henkisen väkivallan käyttäjälle edelleen harjoittaa henkistä voimankäyttöään. Ideaalisessa (=täydellinen) parisuhteessa juuri ei ole negatiivisia tuntemuksia, mutta realistisissa niitä kyllä on. Ja tästä syystä ei ole oikein esittää asiaa, kuten sinä teit. Ngatiivinen tunne ei oikeuta henkiseen väkivaltaan ketään kohtaan. Se tapa purkaa vihaa on ehdottoman VÄÄRÄ! "Luehan uudestaan jokainen kirjoituksesi tähän ketjuun liittyen ja puhu sitten vasta prosoinnista itseäsi kohtaan. Voiko enempää toisen mielipiteen mitätöintiä, keskustelijan aliarvioimista, itsensä tehostamista (muuten melko huvittava tuo sinun ad hominem jälkikommenttina "jos olisin samalla tasolla") ollakaan." - Olen jotenkin aina uskonut siihen, että ihminen on inhimillinen olento. Mutta täällä ajatukseni on kyllä vakavasti vaarantunut. Katso joskus itseäsi peiliin. Ja ennen kaikkea opettele näkemään se, mitä olet. Ei syy ole aina ulkopuolisessa tahossa. Jokainen meistä puolustaa omaa näkemystään asioista. Niin teen VARMASTI minäkin, sopii se sinulle tai ei.

Lue lisää

Ihan kiva keskustelu, ei siinä mitään. "- Myös fyysisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Joko uhan havaittuaan tai viimeistään ensimmäisen lyönnin jälkeen." Tämä lauseesi kuitenkin paljasti sen, että loppujen lopuksi et tiedä asiasta (perheväkivallasta) muuta kuin sen minkä olet kirjoista lukenut. Katson turhaksi jatkaa aiheesta, koska keskustelemme täysin eri kokemuspohjalta.

vaikka tästä kirjoitti:

ei mitään hyötyä olekaan. Ensiksikin, nimimerkilläsi haluat jo osoittaa että olet alan opiskelija (itseriittoisuudestasi päätellen haluat myös osoittaa että muut keskustelijat ovat hiukan alapuolellasi tietämyksessä, HUOM! Tämä oli provosointia), joten olet kertonut itsestäsi jotain. En laita nimimerkikseni fil.kand jos en halua sillä jotain kertoa muille:) Toiseksikin, jos joku sanoo tapon syyksi henkisen väkivallan, en todellakaan katso sitä lieventäväksi asianhaaraksi. Fyysisen väkivallan uhrin vastatessa väkivaltaan väkivallalla, saatan sen jotenkin ymmärtää, sillä kyseessä on todennäköisesti "tapa tai tule tapetuksi" reaktio. Henkisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Näin se vaan on. Kyn kyselet edelleen tätä samaa asiaa eli miksi provosoida ja vetoat joka käänteessä aloitukseen ja sen suoraan kysymykseen "oikeuttaako provosointi väkivallan", luet itse rivien välistä ja kuvittelet että kysymyksen asettelija on provosoija. Miksi? Onko sinulle tullut mieleen että kysymyksen esittäjä saattaa olla myös fyysisen väkivallan tekijä joka kaipaa hyväksyntää toiminnalleen vetoamalla uhrin provosoivaan käytökseen? Missä kohtaa sanoin perheneuvolassa käsketyn purkaa VIHANSA henkistä väkivaltaa käyttäen? Mielestäni sanoin että kehoitetaan purkamaan myös negatiiviset tunteensa ja puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Vai oletko sitä mieltä että ideaalissa parisuhteessa ei ole negatiivisia tuntemuksia ja jos niitä on, ne tukahdutetaan? Luehan uudestaan jokainen kirjoituksesi tähän ketjuun liittyen ja puhu sitten vasta prosoinnista itseäsi kohtaan. Voiko enempää toisen mielipiteen mitätöintiä, keskustelijan aliarvioimista, itsensä tehostamista (muuten melko huvittava tuo sinun ad hominem jälkikommenttina "jos olisin samalla tasolla") ollakaan.

Lue lisää

joku vaikea ongelma itses kanssa. Johan tuo opiskelija on monta kertaa sanonut että henkinen provoilu ei oikeuta fyysistä vakivaltaa. Niin monta kertaa että mäkin huonomuistisena sen silti muistan.Säkin muistasit jos lakkaisit todellakin provoomasta ja käyttäytymästä kuin idiootti jos sun ei niin kipeesti tarttis olla aina oikeessa.Käytät naiselle tosi tyypillistä henkistä väkivaltaa ja sen huomaamiseen ei tartte olla edes alan ammattilainen.Tällä palstalla oli taannoin eräs joka kirjoitti Ensi- ja Turvakotien liiton sivuilla olleen perusteella tälleen: "Naisen harjoittama halveksunta, mitätöinti ja täydellinen sokeus toisen todellisuudelle ovat keinoja, joilla psyykkisesti kivuliaista, avuttomuutta herättävistä ja ylivoimaisista tilanteista ja tunteista voi olla irti ja siten suojassa omassa todellisuudessaan." Just noin sä oot tässä toiminut. Etkä ole kertaakaan vastannut hänen esittämiin vastakysymyksiin. Vittumaista lukee tällaista ihan mielenkiintoista ketjua jossa toinen osapuoli on noin taavi kuin sä oot.

kiitos keskusteluun osallis... kirjoitti:

Ihan kiva keskustelu, ei siinä mitään. "- Myös fyysisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Joko uhan havaittuaan tai viimeistään ensimmäisen lyönnin jälkeen." Tämä lauseesi kuitenkin paljasti sen, että loppujen lopuksi et tiedä asiasta (perheväkivallasta) muuta kuin sen minkä olet kirjoista lukenut. Katson turhaksi jatkaa aiheesta, koska keskustelemme täysin eri kokemuspohjalta.

Lue lisää

Mutta millä tolalla on kokemuspohjasi omasta käytöksestäsi ja omista heikkouksistasi ja puutteistasi? Annan vinkin; satsaa siihen.

kiitos keskusteluun osallis... kirjoitti:

Ihan kiva keskustelu, ei siinä mitään. "- Myös fyysisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Joko uhan havaittuaan tai viimeistään ensimmäisen lyönnin jälkeen." Tämä lauseesi kuitenkin paljasti sen, että loppujen lopuksi et tiedä asiasta (perheväkivallasta) muuta kuin sen minkä olet kirjoista lukenut. Katson turhaksi jatkaa aiheesta, koska keskustelemme täysin eri kokemuspohjalta.

Lue lisää

Luet näitä kirjoituksiani kuin piru raamattua. Sinä olet päättänyt, mitä mieltä minä olen ja haet vahvistukset vaikka sitten noinkin huvittavalla tavalla; kontekstista irrottamalla.

hehheheheheh kirjoitti:

Mutta millä tolalla on kokemuspohjasi omasta käytöksestäsi ja omista heikkouksistasi ja puutteistasi? Annan vinkin; satsaa siihen.

Kokemuspohjani käytökseni - varmaan provosoin silloisen mieheni pahoinpitelemään, kun halusin puhua hänen kanssaan perheen raha-asioista ja hänen holtittomasta rahankäytöstään. Olisi pitänyt ymmärtää, että kokee negatiivisena sen ettei minun mielestäni voi ostaa mielijohteesta moottoripyörää, vaan pitää maksaa asuntolainaa. heikkouteni - heikkoudekseni voin kai nyt laskea sen että en kävellyt ensimmäisen lyönnin jälkeen pois. Tosin lieventävänä asianhaarana voin mainita että tajuttomuustilani esti sen. Heikkoudeksi kai voidaan laskea myös se etten kyennyt torjumaan itseeni kohdistuvia lyöntejä ja potkuja. puutteeni - puutteet on jo korjattu, hammaskalustokin ihan virheetön, kylkiluiden murtumat ja mustelmat sekä ruhjeet ovat parantuneet. Myös ko mies puuttuu taloudestani, mutta sitä puutetta en ihan heti halua korjatakaan. Eli kiitos vinkistä, olen kyllä jo satsannut, mutta aion jatkaa samalla lailla:)

totaalinen pimento kirjoitti:

Kokemuspohjani käytökseni - varmaan provosoin silloisen mieheni pahoinpitelemään, kun halusin puhua hänen kanssaan perheen raha-asioista ja hänen holtittomasta rahankäytöstään. Olisi pitänyt ymmärtää, että kokee negatiivisena sen ettei minun mielestäni voi ostaa mielijohteesta moottoripyörää, vaan pitää maksaa asuntolainaa. heikkouteni - heikkoudekseni voin kai nyt laskea sen että en kävellyt ensimmäisen lyönnin jälkeen pois. Tosin lieventävänä asianhaarana voin mainita että tajuttomuustilani esti sen. Heikkoudeksi kai voidaan laskea myös se etten kyennyt torjumaan itseeni kohdistuvia lyöntejä ja potkuja. puutteeni - puutteet on jo korjattu, hammaskalustokin ihan virheetön, kylkiluiden murtumat ja mustelmat sekä ruhjeet ovat parantuneet. Myös ko mies puuttuu taloudestani, mutta sitä puutetta en ihan heti halua korjatakaan. Eli kiitos vinkistä, olen kyllä jo satsannut, mutta aion jatkaa samalla lailla:)

Lue lisää

kesti?

totaalinen pimento kirjoitti:

Kokemuspohjani käytökseni - varmaan provosoin silloisen mieheni pahoinpitelemään, kun halusin puhua hänen kanssaan perheen raha-asioista ja hänen holtittomasta rahankäytöstään. Olisi pitänyt ymmärtää, että kokee negatiivisena sen ettei minun mielestäni voi ostaa mielijohteesta moottoripyörää, vaan pitää maksaa asuntolainaa. heikkouteni - heikkoudekseni voin kai nyt laskea sen että en kävellyt ensimmäisen lyönnin jälkeen pois. Tosin lieventävänä asianhaarana voin mainita että tajuttomuustilani esti sen. Heikkoudeksi kai voidaan laskea myös se etten kyennyt torjumaan itseeni kohdistuvia lyöntejä ja potkuja. puutteeni - puutteet on jo korjattu, hammaskalustokin ihan virheetön, kylkiluiden murtumat ja mustelmat sekä ruhjeet ovat parantuneet. Myös ko mies puuttuu taloudestani, mutta sitä puutetta en ihan heti halua korjatakaan. Eli kiitos vinkistä, olen kyllä jo satsannut, mutta aion jatkaa samalla lailla:)

Lue lisää

Jos kertomasi on totta, mikä selvästi osoitettava yhteys sinun tarinallasi ja aloittajan kysymyksellä olikaan? Katsotko, että sinäkin provosoit? Jos, niin miksi? (yritän edelleen päästä jyvälle ajatuksenkulustasi)

psyk.opisk. kirjoitti:

"Ensiksikin, nimimerkilläsi haluat jo osoittaa että olet alan opiskelija (itseriittoisuudestasi päätellen haluat myös osoittaa että muut keskustelijat ovat hiukan alapuolellasi tietämyksessä, HUOM! Tämä oli provosointia), joten olet kertonut itsestäsi jotain. En laita nimimerkikseni fil.kand jos en halua sillä jotain kertoa muille:)" - Tämä oli sinun näkemyksesi asiasta, eikä ole totuus. "Toiseksikin, jos joku sanoo tapon syyksi henkisen väkivallan, en todellakaan katso sitä lieventäväksi asianhaaraksi. Fyysisen väkivallan uhrin vastatessa väkivaltaan väkivallalla, saatan sen jotenkin ymmärtää, sillä kyseessä on todennäköisesti "tapa tai tule tapetuksi" reaktio. Henkisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Näin se vaan on. " - Myös fyysisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois. Joko uhan havaittuaan tai viimeistään ensimmäisen lyönnin jälkeen. Kuitenkin tällä palstalla olette esittäneet lukuisia kertoja, että lähteminen ole mikään ratkaisu asiaan. Miksi siis henkistä väkivaltaa pääsisi pakoon lähtemällä? Asiaa paremmin tuntien TIEDÄN, että henkiset haavat eivät ehkä parane koskaan intensiivisestä hoidosta JA LÄHTEMISESTÄ huolimatta. Aliarvioit pahasti niitä henkisen väkivallan lukusia uhreja, jotka eivät koskaan kykene normaaliin elämään sen takia, että joku päätti, että hänellä on OIKEUS käyttää henkistä väkivaltaa! "Kyn kyselet edelleen tätä samaa asiaa eli miksi provosoida ja vetoat joka käänteessä aloitukseen ja sen suoraan kysymykseen "oikeuttaako provosointi väkivallan", luet itse rivien välistä ja kuvittelet että kysymyksen asettelija on provosoija. Miksi? Onko sinulle tullut mieleen että kysymyksen esittäjä saattaa olla myös fyysisen väkivallan tekijä joka kaipaa hyväksyntää toiminnalleen vetoamalla uhrin provosoivaan käytökseen? " - Mutta aloittaja ei siis millään voi olla henkilö, joka provosoi riidan aina uudelleen ja uudelleen ja sen päälle saa selkäänsä? Ja kaipaa hyväsyntää toiminnalleen. Niinkö? "Missä kohtaa sanoin perheneuvolassa käsketyn purkaa VIHANSA henkistä väkivaltaa käyttäen? Mielestäni sanoin että kehoitetaan purkamaan myös negatiiviset tunteensa ja puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Vai oletko sitä mieltä että ideaalissa parisuhteessa ei ole negatiivisia tuntemuksia ja jos niitä on, ne tukahdutetaan?" - Ota huomioon lähtökohta tälle keskutelulle. Taisit itse antaa hyvän vinkin henkisen väkivallan käyttäjälle edelleen harjoittaa henkistä voimankäyttöään. Ideaalisessa (=täydellinen) parisuhteessa juuri ei ole negatiivisia tuntemuksia, mutta realistisissa niitä kyllä on. Ja tästä syystä ei ole oikein esittää asiaa, kuten sinä teit. Ngatiivinen tunne ei oikeuta henkiseen väkivaltaan ketään kohtaan. Se tapa purkaa vihaa on ehdottoman VÄÄRÄ! "Luehan uudestaan jokainen kirjoituksesi tähän ketjuun liittyen ja puhu sitten vasta prosoinnista itseäsi kohtaan. Voiko enempää toisen mielipiteen mitätöintiä, keskustelijan aliarvioimista, itsensä tehostamista (muuten melko huvittava tuo sinun ad hominem jälkikommenttina "jos olisin samalla tasolla") ollakaan." - Olen jotenkin aina uskonut siihen, että ihminen on inhimillinen olento. Mutta täällä ajatukseni on kyllä vakavasti vaarantunut. Katso joskus itseäsi peiliin. Ja ennen kaikkea opettele näkemään se, mitä olet. Ei syy ole aina ulkopuolisessa tahossa. Jokainen meistä puolustaa omaa näkemystään asioista. Niin teen VARMASTI minäkin, sopii se sinulle tai ei.

Lue lisää

"myös fyysisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois" Kyllä, lyöjä voi lopettaa harjoittamansa fyysisen väkivallan lopettamalla ja lähtemällä pois. Fyysisen väkivallan kohteella tätä mahdollisuutta ei ole sillä jos hän yrittää karkuun, hänet haetaan fyysistä väkivaltaa käyttämällä takaisin jotta fyysinen väkivalta häntä kohtaan voisi jatkua.

karkaaminen kirjoitti:

"myös fyysisen väkivallan voi lopettaa kävelemällä pois" Kyllä, lyöjä voi lopettaa harjoittamansa fyysisen väkivallan lopettamalla ja lähtemällä pois. Fyysisen väkivallan kohteella tätä mahdollisuutta ei ole sillä jos hän yrittää karkuun, hänet haetaan fyysistä väkivaltaa käyttämällä takaisin jotta fyysinen väkivalta häntä kohtaan voisi jatkua.

Lue lisää

Ajatukseni kokonaisuudessaan tarkoittaa juuri sitä, minkä nyt vahvistitkin - että koska fyysisestä väkivallasta ei pääse millään eroon (muka) miten ihmeessä pääsisi henkisestä väkivallasta? Se pesiytyy pään sisälle - identiteettiin, minäkuvaan - kerran sanonut pahat sanat vaikuttavat erittäin pitkään ja kun niitä on tarpeeksi, onkin jo peli menetetty. Henkinen väkivalta on erittäin petollista ja alkaa usein aivan uhrin huomaamatta. Samaa tuskin voi sanoa fyysisestä vkivallasta. Ellei sitten ole tajuton, kuten edellinen väittelijä.

psyk.opisk. kirjoitti:

Jos kertomasi on totta, mikä selvästi osoitettava yhteys sinun tarinallasi ja aloittajan kysymyksellä olikaan? Katsotko, että sinäkin provosoit? Jos, niin miksi? (yritän edelleen päästä jyvälle ajatuksenkulustasi)

Lue lisää

mutta kun en voi kelloa siirtää takaisinpäin ja muuttaa tapahtumia. Aloituksen kysymyshän kuului "oikeuttaako provosointi väkivallan". Omasta mielestäni en provosoinut, vaan halusin keskustella (tai oikeastaan minun oli pakko, en olisi koskaan halunnut sitä keskustelua edes aloittaa) lainanhoitotilin tyhjenemisen ja moottoripyörän ostamisen välinen yhteys selväksi. Kyllä näin selvästi että keskustelu ei ollut silloiselle miehelleni mieluinen ja kiristi hermoja, mutta siinä tilanteessa en vaan voinut muuta. Eli ehkäpä sitten määritelmäsi mukaan provosoin (näin aiheen vaikuttavan negatiivisesti, en lopettanut vaan jatkoin välittämättä toisen "fiiliksistä") Hänen mielestään vika oli minussa vain ja ainoastaan, sillä provosoin hänet pahoinpitelemään minut. Näin oli mm poliisille asian esittänyt. Tavallaan nyt kun esität asian niin että henkinen väkivalta ja tahallinen provosointi jotenkin lieventää fyysisen väkivallan tekijän vastuuta, kuka tahansa voi vedota siihen. Varmaan myös sinä myönnät asian että eri ihmisillä on erilainen kipukynnys myös henkisen väkivallan suhteen? Se mikä toisella menee ohi korvien, toisesta saattaa tuntua todella pahalta. Kuka nyt sitten määrittelee sen mikä on tahallista provosointia ja mikä on niin pahaa henkistä väkivaltaa että sen vuoksi jopa fyysinen väkivalta olisi jotenkin ymmärrettävää? Jossain tuolla sanoit, että henkisen väkivallan arvet eivät koskaan parane ja ihminen saattaa kantaa niitä koko loppu elämänsä mukanaan (ei sanatarkka lainaus). Olet aivan oikeassa, mutta voin kertoa että fyysisen väkivallan ulkoiset arvet ehkä paranevat, mutta sisäiset eivät koskaan. Kesti todella kauan ennenkuin uskalsin sanoa kenellekään ja mistään asiasta omaa mielipidettäni, puhumattakaan että olisin kiistellyt mistään. Jokainen äkkinäinen käden liike aiheutti paniikkikohtauksen ja vieläkin herään välillä painajaisuniin. Eli sanalla sanoen, minkäänlainen provosointi ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan. Sana sanasta ja parhaasta kaksi, ja jos toinen säännönmukaisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa, jalat alle ja jättää sen provosoijan omilleen.

sanoisin ettei ole totta kirjoitti:

mutta kun en voi kelloa siirtää takaisinpäin ja muuttaa tapahtumia. Aloituksen kysymyshän kuului "oikeuttaako provosointi väkivallan". Omasta mielestäni en provosoinut, vaan halusin keskustella (tai oikeastaan minun oli pakko, en olisi koskaan halunnut sitä keskustelua edes aloittaa) lainanhoitotilin tyhjenemisen ja moottoripyörän ostamisen välinen yhteys selväksi. Kyllä näin selvästi että keskustelu ei ollut silloiselle miehelleni mieluinen ja kiristi hermoja, mutta siinä tilanteessa en vaan voinut muuta. Eli ehkäpä sitten määritelmäsi mukaan provosoin (näin aiheen vaikuttavan negatiivisesti, en lopettanut vaan jatkoin välittämättä toisen "fiiliksistä") Hänen mielestään vika oli minussa vain ja ainoastaan, sillä provosoin hänet pahoinpitelemään minut. Näin oli mm poliisille asian esittänyt. Tavallaan nyt kun esität asian niin että henkinen väkivalta ja tahallinen provosointi jotenkin lieventää fyysisen väkivallan tekijän vastuuta, kuka tahansa voi vedota siihen. Varmaan myös sinä myönnät asian että eri ihmisillä on erilainen kipukynnys myös henkisen väkivallan suhteen? Se mikä toisella menee ohi korvien, toisesta saattaa tuntua todella pahalta. Kuka nyt sitten määrittelee sen mikä on tahallista provosointia ja mikä on niin pahaa henkistä väkivaltaa että sen vuoksi jopa fyysinen väkivalta olisi jotenkin ymmärrettävää? Jossain tuolla sanoit, että henkisen väkivallan arvet eivät koskaan parane ja ihminen saattaa kantaa niitä koko loppu elämänsä mukanaan (ei sanatarkka lainaus). Olet aivan oikeassa, mutta voin kertoa että fyysisen väkivallan ulkoiset arvet ehkä paranevat, mutta sisäiset eivät koskaan. Kesti todella kauan ennenkuin uskalsin sanoa kenellekään ja mistään asiasta omaa mielipidettäni, puhumattakaan että olisin kiistellyt mistään. Jokainen äkkinäinen käden liike aiheutti paniikkikohtauksen ja vieläkin herään välillä painajaisuniin. Eli sanalla sanoen, minkäänlainen provosointi ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan. Sana sanasta ja parhaasta kaksi, ja jos toinen säännönmukaisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa, jalat alle ja jättää sen provosoijan omilleen.

Lue lisää

En ole missään yhteydessä kirjoittanut tai sanonut, että henkinen väkivalta poistaa tai edes vähentää vastuuta fyysisen väkivallan käyttäjältä. Tästä ketjusta löytyy monia kirjoittamiani viestejä, joista toistan uudelleen ja uudelleen, että väkivallan tekijä on vastuussa teoistaan. Yksin. Ja näin on MYÖS henkisen väkivallan tekijän kohdalla. Olen myös kirjoittanut tähän ketjuun aiemmin tuosta "kipukynnyksestä" - eli murtumispisteestä - ja kirjoitin, että se vaihtelee eri henkilöiden välillä, mutta jokainen ratkeaa aivan varmasti kunhan provokaatio jatkuu riittävän kauan. Kirjoitin samassa yhteydessä, että se ei oikeuta fyysistä väkivaltaa, mutta selittää käytöstä. Tahallinen provosointi tuottaa syyllisyydentunteen normaalille ihmiselle. Meillä mentaalisesti terveillä ihmisillä on omatunnoksi kutsuttu "paikka", joka on aika säälimätön näissä ympyröissä. Joskus sen saa silti reagoimaan ilman konkreettista tapahtumaakin - henkisen väkivallan kautta! Korjaan lausettasi edelleen muotoon; MINKÄÄNLAINEN VÄKIVALTA EI OLE OIKEUTETTUA - mihinkään elolliseen kohdistuen. Kaikki tahallinen ja tarpeeton vahingoittaminen on väärin - psyykkisen väkivallan vähättelyn on loputtava. Sen nostaminen fyysisen väkivallan rinnalle on aivan oikeutettua jo pelkästään sen perusteella, paljonko sitä esiintyy /kapita.

sanoisin ettei ole totta kirjoitti:

mutta kun en voi kelloa siirtää takaisinpäin ja muuttaa tapahtumia. Aloituksen kysymyshän kuului "oikeuttaako provosointi väkivallan". Omasta mielestäni en provosoinut, vaan halusin keskustella (tai oikeastaan minun oli pakko, en olisi koskaan halunnut sitä keskustelua edes aloittaa) lainanhoitotilin tyhjenemisen ja moottoripyörän ostamisen välinen yhteys selväksi. Kyllä näin selvästi että keskustelu ei ollut silloiselle miehelleni mieluinen ja kiristi hermoja, mutta siinä tilanteessa en vaan voinut muuta. Eli ehkäpä sitten määritelmäsi mukaan provosoin (näin aiheen vaikuttavan negatiivisesti, en lopettanut vaan jatkoin välittämättä toisen "fiiliksistä") Hänen mielestään vika oli minussa vain ja ainoastaan, sillä provosoin hänet pahoinpitelemään minut. Näin oli mm poliisille asian esittänyt. Tavallaan nyt kun esität asian niin että henkinen väkivalta ja tahallinen provosointi jotenkin lieventää fyysisen väkivallan tekijän vastuuta, kuka tahansa voi vedota siihen. Varmaan myös sinä myönnät asian että eri ihmisillä on erilainen kipukynnys myös henkisen väkivallan suhteen? Se mikä toisella menee ohi korvien, toisesta saattaa tuntua todella pahalta. Kuka nyt sitten määrittelee sen mikä on tahallista provosointia ja mikä on niin pahaa henkistä väkivaltaa että sen vuoksi jopa fyysinen väkivalta olisi jotenkin ymmärrettävää? Jossain tuolla sanoit, että henkisen väkivallan arvet eivät koskaan parane ja ihminen saattaa kantaa niitä koko loppu elämänsä mukanaan (ei sanatarkka lainaus). Olet aivan oikeassa, mutta voin kertoa että fyysisen väkivallan ulkoiset arvet ehkä paranevat, mutta sisäiset eivät koskaan. Kesti todella kauan ennenkuin uskalsin sanoa kenellekään ja mistään asiasta omaa mielipidettäni, puhumattakaan että olisin kiistellyt mistään. Jokainen äkkinäinen käden liike aiheutti paniikkikohtauksen ja vieläkin herään välillä painajaisuniin. Eli sanalla sanoen, minkäänlainen provosointi ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan. Sana sanasta ja parhaasta kaksi, ja jos toinen säännönmukaisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa, jalat alle ja jättää sen provosoijan omilleen.

Lue lisää

Kysyit: "Kuka nyt sitten määrittelee sen mikä on tahallista provosointia ja mikä on niin pahaa henkistä väkivaltaa että sen vuoksi jopa fyysinen väkivalta olisi jotenkin ymmärrettävää?" Uhri määrittelee mikä on väkivaltaa häntä kohtaan ja näin on varsinkin henkisen väkivallan kohdalla.

ihan selkeesti kirjoitti:

joku vaikea ongelma itses kanssa. Johan tuo opiskelija on monta kertaa sanonut että henkinen provoilu ei oikeuta fyysistä vakivaltaa. Niin monta kertaa että mäkin huonomuistisena sen silti muistan.Säkin muistasit jos lakkaisit todellakin provoomasta ja käyttäytymästä kuin idiootti jos sun ei niin kipeesti tarttis olla aina oikeessa.Käytät naiselle tosi tyypillistä henkistä väkivaltaa ja sen huomaamiseen ei tartte olla edes alan ammattilainen.Tällä palstalla oli taannoin eräs joka kirjoitti Ensi- ja Turvakotien liiton sivuilla olleen perusteella tälleen: "Naisen harjoittama halveksunta, mitätöinti ja täydellinen sokeus toisen todellisuudelle ovat keinoja, joilla psyykkisesti kivuliaista, avuttomuutta herättävistä ja ylivoimaisista tilanteista ja tunteista voi olla irti ja siten suojassa omassa todellisuudessaan." Just noin sä oot tässä toiminut. Etkä ole kertaakaan vastannut hänen esittämiin vastakysymyksiin. Vittumaista lukee tällaista ihan mielenkiintoista ketjua jossa toinen osapuoli on noin taavi kuin sä oot.

Lue lisää

Ei hän minusta ole taavi =)

psyk.opisk. kirjoitti:

Kysyit: "Kuka nyt sitten määrittelee sen mikä on tahallista provosointia ja mikä on niin pahaa henkistä väkivaltaa että sen vuoksi jopa fyysinen väkivalta olisi jotenkin ymmärrettävää?" Uhri määrittelee mikä on väkivaltaa häntä kohtaan ja näin on varsinkin henkisen väkivallan kohdalla.

Lue lisää

OK, joten kaikki kommunikaatio toisen kanssa on julistettu mahdottomaksi ;)

näinnikkäin kirjoitti:

OK, joten kaikki kommunikaatio toisen kanssa on julistettu mahdottomaksi ;)

jos muuta ei osaa kuin lyödä, provosoida ja kiusata. Mutta ei kannata erehtyä luulemaan, ettei olisi ihmisiä, jotka osaavat muutakin.

näinnikkäin kirjoitti:

OK, joten kaikki kommunikaatio toisen kanssa on julistettu mahdottomaksi ;)

tekijälle oikeus määritellä mikä on väkivaltaa.

olis antaa kirjoitti:

tekijälle oikeus määritellä mikä on väkivaltaa.

Sen takia tämä keskustelu niin hauska onkin =) "hyvää huomenta" _sinä S...nan p..muija älä tule minulle v..aan pam ja potkis, huh mitä henkistä väkivaltaa huomen voi toiselle aiheuttaakaan ;) Väkivallan tekijän näkökulmasta kaikki on vain oikeutta, ei väkivaltaa

psyk.opisk. kirjoitti:

Kysyit: "Kuka nyt sitten määrittelee sen mikä on tahallista provosointia ja mikä on niin pahaa henkistä väkivaltaa että sen vuoksi jopa fyysinen väkivalta olisi jotenkin ymmärrettävää?" Uhri määrittelee mikä on väkivaltaa häntä kohtaan ja näin on varsinkin henkisen väkivallan kohdalla.

Lue lisää

henkisen väkivallan uhrille. Hänen velvollisuutensa on selkeästi tehdä väkivallan harjoittajalle selväksi, mitkä kaikki asiat hän kokee ahdistavina ja loukkaavina. Fyysisestä väkivallasta on helppo sanoa mikä on väkivaltaa ja mikä ei, jokainen tietää että korvatillikka on väkivaltaa, posken silitys ei. Henkisestä ei pystykään sitten sanomaan kuin vain se yksi ihminen ja hänen se täytyy seikkaperäisesti selvittää ettei jää mitään epäselväksi. Joillekin kun saattaa henkistä väkivaltaa olla se, mikä toisesta on lähinnä yhdentekevää.

psyk.opisk. kirjoitti:

Mutta tuo ole viesti, jossa kertoisin kokevani, että minua on provosoitu. Mainitsin tuossa, että sinä haluat provosoida - eikä se ole sama asia. Eli etsihän tarkemmin vastinetta tälle väitteellesi: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000043734724

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000043738758 mutta täällä sanot että uhri määrittelee henkisen väkivallan. "Mainitsin tuossa, että sinä haluat provosoida - eikä se ole sama asia." Jos uhri määrittelee provon ja henkisen väkivallan niin kuinka voit jonkun väittää tekevän sitä jos itse et juuri ole uhrina määritellyt sitä?

vastuu siirtyy kirjoitti:

henkisen väkivallan uhrille. Hänen velvollisuutensa on selkeästi tehdä väkivallan harjoittajalle selväksi, mitkä kaikki asiat hän kokee ahdistavina ja loukkaavina. Fyysisestä väkivallasta on helppo sanoa mikä on väkivaltaa ja mikä ei, jokainen tietää että korvatillikka on väkivaltaa, posken silitys ei. Henkisestä ei pystykään sitten sanomaan kuin vain se yksi ihminen ja hänen se täytyy seikkaperäisesti selvittää ettei jää mitään epäselväksi. Joillekin kun saattaa henkistä väkivaltaa olla se, mikä toisesta on lähinnä yhdentekevää.

Lue lisää

kun jouduin koulussa koulukiusatuksi. Opettaja sanoi äidilleni ettei meidän koulussa kiusata ketään, eli hän otti oikeudekseen määritellä kiusattiinko vai ei. Mutta kun oireilin yhä enemmän äiti otti yhteyttä koulutoimenjohtajaan. Se tuli oikein kotiimme reksin kanssa ja kertoi, että tyttäresi suurentelee asioita ei kaikesta "pienestä" pidä kannella. Olin vuosia koulussa, jossa mua kiusattiin kaikilla tavoilla joita kiusaajat vaan keksivät toteuttaa joka ikinen päivä. Yritin sata kertaa olla kova ja tehdä selväksi että en hyväksy niiden tapaa kiusata mua ja että koen sen ahdistavana. Mitään muuta siitä ei seurannut kuin entistä enemmän kiusaamista kun vielä kusipäät tiesivät että se sattui. En tiedä mikä sut laittaa tuollasta skeidaa kirjoittamaan mutta meneppäs itseesi. Jos mua olisi koulussa lyöty päin näköä olisin sen tiennyt loppuvan kun lähden pois koulusta, mutta kiusaajien loukkaukset ihmisyyttäni vastaan seuraavat minua yhä lähes 40vuotta sen jälkeen kun pääsin sieltä pois.

olis antaa kirjoitti:

tekijälle oikeus määritellä mikä on väkivaltaa.

asiat olisivat juuri niin kuin mitä tämä keskustelu osaltaan osoittaa: henkistä väkivaltaa ei ole, koska se ei näy mustelmana poskessa.

sanoisin ettei ole totta kirjoitti:

mutta kun en voi kelloa siirtää takaisinpäin ja muuttaa tapahtumia. Aloituksen kysymyshän kuului "oikeuttaako provosointi väkivallan". Omasta mielestäni en provosoinut, vaan halusin keskustella (tai oikeastaan minun oli pakko, en olisi koskaan halunnut sitä keskustelua edes aloittaa) lainanhoitotilin tyhjenemisen ja moottoripyörän ostamisen välinen yhteys selväksi. Kyllä näin selvästi että keskustelu ei ollut silloiselle miehelleni mieluinen ja kiristi hermoja, mutta siinä tilanteessa en vaan voinut muuta. Eli ehkäpä sitten määritelmäsi mukaan provosoin (näin aiheen vaikuttavan negatiivisesti, en lopettanut vaan jatkoin välittämättä toisen "fiiliksistä") Hänen mielestään vika oli minussa vain ja ainoastaan, sillä provosoin hänet pahoinpitelemään minut. Näin oli mm poliisille asian esittänyt. Tavallaan nyt kun esität asian niin että henkinen väkivalta ja tahallinen provosointi jotenkin lieventää fyysisen väkivallan tekijän vastuuta, kuka tahansa voi vedota siihen. Varmaan myös sinä myönnät asian että eri ihmisillä on erilainen kipukynnys myös henkisen väkivallan suhteen? Se mikä toisella menee ohi korvien, toisesta saattaa tuntua todella pahalta. Kuka nyt sitten määrittelee sen mikä on tahallista provosointia ja mikä on niin pahaa henkistä väkivaltaa että sen vuoksi jopa fyysinen väkivalta olisi jotenkin ymmärrettävää? Jossain tuolla sanoit, että henkisen väkivallan arvet eivät koskaan parane ja ihminen saattaa kantaa niitä koko loppu elämänsä mukanaan (ei sanatarkka lainaus). Olet aivan oikeassa, mutta voin kertoa että fyysisen väkivallan ulkoiset arvet ehkä paranevat, mutta sisäiset eivät koskaan. Kesti todella kauan ennenkuin uskalsin sanoa kenellekään ja mistään asiasta omaa mielipidettäni, puhumattakaan että olisin kiistellyt mistään. Jokainen äkkinäinen käden liike aiheutti paniikkikohtauksen ja vieläkin herään välillä painajaisuniin. Eli sanalla sanoen, minkäänlainen provosointi ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan. Sana sanasta ja parhaasta kaksi, ja jos toinen säännönmukaisesti harjoittaa henkistä väkivaltaa, jalat alle ja jättää sen provosoijan omilleen.

Lue lisää

"Kesti todella kauan ennenkuin uskalsin sanoa kenellekään ja mistään asiasta omaa mielipidettäni, puhumattakaan että olisin kiistellyt mistään." Onneksi nyt jo uskallat =)

kaakossa kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000043738758 mutta täällä sanot että uhri määrittelee henkisen väkivallan. "Mainitsin tuossa, että sinä haluat provosoida - eikä se ole sama asia." Jos uhri määrittelee provon ja henkisen väkivallan niin kuinka voit jonkun väittää tekevän sitä jos itse et juuri ole uhrina määritellyt sitä?

Lue lisää

Kyllä minun tulee kyetä erottamaan nämä asiat alan tulevana ammattilaisena ilman omaa kokemusta.

mieleeni kirjoitti:

kun jouduin koulussa koulukiusatuksi. Opettaja sanoi äidilleni ettei meidän koulussa kiusata ketään, eli hän otti oikeudekseen määritellä kiusattiinko vai ei. Mutta kun oireilin yhä enemmän äiti otti yhteyttä koulutoimenjohtajaan. Se tuli oikein kotiimme reksin kanssa ja kertoi, että tyttäresi suurentelee asioita ei kaikesta "pienestä" pidä kannella. Olin vuosia koulussa, jossa mua kiusattiin kaikilla tavoilla joita kiusaajat vaan keksivät toteuttaa joka ikinen päivä. Yritin sata kertaa olla kova ja tehdä selväksi että en hyväksy niiden tapaa kiusata mua ja että koen sen ahdistavana. Mitään muuta siitä ei seurannut kuin entistä enemmän kiusaamista kun vielä kusipäät tiesivät että se sattui. En tiedä mikä sut laittaa tuollasta skeidaa kirjoittamaan mutta meneppäs itseesi. Jos mua olisi koulussa lyöty päin näköä olisin sen tiennyt loppuvan kun lähden pois koulusta, mutta kiusaajien loukkaukset ihmisyyttäni vastaan seuraavat minua yhä lähes 40vuotta sen jälkeen kun pääsin sieltä pois.

Lue lisää

Yleensä kiusaaja ei myönnä tekojaan. Mitä enemmän vastaan väitetään, sen selvemmältä juttu alkaa vaikuttaa - jollakin on huono omatunto, sikäli kuin hän sellaisen omistaa. Tarinasi on melko tyypillinen kiusaamistapaus. Noudattaa samoja kaavoja lähes jokainen. Valitettavaa on, että yhä vieläkään kiusaamiseen ei puututa tarpeeksi lujin ottein vaan tällaisilla palstoilla saa rauhassa etsiä oikeutusta henkisen väkivallan käytölle. Mitä henkinen väkivalta sitten oikein on? Paras tiedossani oleva määritelmä on Anna Klemin väitöskirjasta, jonka mukaan henkistä väkivaltaa määrittää tekijän toiminnan pitkäkestoisuus, toistuvuus ja tarkoituksellisuus sekä uhrin kokemus puolustuskyvyttömyydestä. Se on mielestäni äärimmäisen käyttökelpoinen. Psykoterapiassa olevista henkilöistä valtaosa ei ole tunnistanut kohtaamaansa henkistä väkivaltaa silloin, kun se on alkanut, vaan paljon myöhemmin, kun psyykkiset oireet ovat jo alkaneet. Lisäksi asian julkituontiin liittyy kova häpeä - juuri kuten kerroit äidillesikin sanotun: liian pienistä tyttö kantelee...Eli on kunniakasta ottaa vuosikymmen turpiinsa, mutta säälittävää valittaa vuosikymmenen henkisestä alistamisesta. Tervehtymistä sinulle joka tapauksessa. Työ jäi sinun yksin tehtäväksesi. Toivoa on kuitenkin aina.

mieleeni kirjoitti:

kun jouduin koulussa koulukiusatuksi. Opettaja sanoi äidilleni ettei meidän koulussa kiusata ketään, eli hän otti oikeudekseen määritellä kiusattiinko vai ei. Mutta kun oireilin yhä enemmän äiti otti yhteyttä koulutoimenjohtajaan. Se tuli oikein kotiimme reksin kanssa ja kertoi, että tyttäresi suurentelee asioita ei kaikesta "pienestä" pidä kannella. Olin vuosia koulussa, jossa mua kiusattiin kaikilla tavoilla joita kiusaajat vaan keksivät toteuttaa joka ikinen päivä. Yritin sata kertaa olla kova ja tehdä selväksi että en hyväksy niiden tapaa kiusata mua ja että koen sen ahdistavana. Mitään muuta siitä ei seurannut kuin entistä enemmän kiusaamista kun vielä kusipäät tiesivät että se sattui. En tiedä mikä sut laittaa tuollasta skeidaa kirjoittamaan mutta meneppäs itseesi. Jos mua olisi koulussa lyöty päin näköä olisin sen tiennyt loppuvan kun lähden pois koulusta, mutta kiusaajien loukkaukset ihmisyyttäni vastaan seuraavat minua yhä lähes 40vuotta sen jälkeen kun pääsin sieltä pois.

Lue lisää

Tuosta koulukiusaamisesta tuli toisenlainen tarina mieleen, oma kummipoikani ekaluokkalaisena joutui koulukiusatuksi. Kotona ei tiedetty mitään, koulussa ei tiedetty mitään, poika ei oireillut mitenkään. Asia selvisi vasta toisen ekaluokkalaisen joutuessa saman porukan "käsittelyyn" ja selvisi hänen kertomuksestaan että muitakin kiusataan. Sitten kun asiasta pidettiin isompi palaveri kaikkien osapuolten sekä heidän vanhempiensa ja opettajien kesken, kummipoikani vastasi ihmettelyyn ettei ollut asiasta kenellekään puhunut, ajattelevansa asian niin että niillä kiusaajilla on varmaan jotain vikaa päässä eivätkä ymmärrä ettei niin saa tehdä. Poika suhtautui tyynesti asiaan, ei syyllistänyt itseään, ei oikeastaan viitsinyt reagoida koko asiaan sen kummemmin. Näin se on kuten edellinen sanoi, että henkisen väkivallan ja kiusaamisen aste on jokaiselle omanlaisensa ja kukaan ei voi tietää sitä jollei uhri itse siitä kerro seikkaperäisesti. Ei se mitään skeidaa ole, ei kukaan voi tunteistasi tietää jos et itse niistä kerro. Sinua syvästi loukkaava käytös tai puhe voi olla jollekin kovanahkaisemmalle ihan yks ja lysti.

mieleeni kirjoitti:

kun jouduin koulussa koulukiusatuksi. Opettaja sanoi äidilleni ettei meidän koulussa kiusata ketään, eli hän otti oikeudekseen määritellä kiusattiinko vai ei. Mutta kun oireilin yhä enemmän äiti otti yhteyttä koulutoimenjohtajaan. Se tuli oikein kotiimme reksin kanssa ja kertoi, että tyttäresi suurentelee asioita ei kaikesta "pienestä" pidä kannella. Olin vuosia koulussa, jossa mua kiusattiin kaikilla tavoilla joita kiusaajat vaan keksivät toteuttaa joka ikinen päivä. Yritin sata kertaa olla kova ja tehdä selväksi että en hyväksy niiden tapaa kiusata mua ja että koen sen ahdistavana. Mitään muuta siitä ei seurannut kuin entistä enemmän kiusaamista kun vielä kusipäät tiesivät että se sattui. En tiedä mikä sut laittaa tuollasta skeidaa kirjoittamaan mutta meneppäs itseesi. Jos mua olisi koulussa lyöty päin näköä olisin sen tiennyt loppuvan kun lähden pois koulusta, mutta kiusaajien loukkaukset ihmisyyttäni vastaan seuraavat minua yhä lähes 40vuotta sen jälkeen kun pääsin sieltä pois.

Lue lisää

Toinen kertoi asiasta, ennen kuin vakavat henkiset vauriot alkoivat syntyä. Jokainen murtuu jossain vaiheessa, myös sinä ja kummipoikasi. Toiset aiemmin kuin toiset. Monilla ensimmäinen "oire" on itsemurha.

syyllinen provosointiin? kirjoitti:

Puhut kyllä asiaa henkisestä väkivallasta, mutta en ole oikein jyvällä siitä minkä käsität provosoinniksi? Oma kokemukseni provosoimisesta ja provosointiin väkivaltaisesti vastaavasta miehestä on tämä: huusin ja raivosin - kukaan mies ei tommosta kuuntele kauaa olin hiljaa enkä lähtenyt riitaan mukaan - kuvittelenko olevani jotenkin parempi ihminen kun en viitsi puhua yritin myötäillä ja olla ystävällinen - luuletko selviäväsi tästä lirkuttelemalla istuin yömyöhään miehen seurana kun tämä ryyppäsi - ämmä ei anna hetken rauhaa vaan istuu vahtina menin nukkumaan ja jätin miehen ryyppäämään - taas kuvittelin itsestäni liikoja kun en viitsinyt miehen seurana olla ja kuunnella humalaisen juttuja tervehdin naapurin miestä rappukäytävässä - flirttailin en tervehtinyt - koppava ämmä jota saa hävetä Joka kerta kun juomisen aikana meno äityi lyömiseksi, repimiseksi ja tönimiseksi, olin itse omalla käytökselläni aiheuttanut sen että miehellä pinna katkesi. Olin siis provosoija. Kehoitat nyt miettimään miksi provosoi toista. Olisi helpompi miettiä sitä kun tietäisi miten olisi pitänyt käyttäytyä ettei toinen ota sitä provosoinniksi.

Lue lisää

Nyt osui kyllä niin oikeaan että oksat pois, eikä siinä yksi psykologin itsepäinen planttu voi yhtään mitään...Juoppohullujen ja väkivaltaisten miesten suhteen on täysin turhaa edes käyttää sellaista sanaa kuin provosointi?!? Niinkuin tämäkin nainen selvästi, niin myös minä olen kokeillut kaikki maailman mahd. tavat suhtautua pahalla päällä olevaan mieheen, joka aivan selvästi lyö pian, sanoi tai teki sitten aivan mitä tahansa!?!?! Kokeiltu on kaikki, ja ainakin 50 kertaa!!! Lopputulos oli silti aina se yksi ja sama...Jo minun työnteko kaupassa aiheutti lukemattomia riitoja kun sanat kiitos ja hei olivat hänen mielestään täyttä flirttailua?!? Joka sana, teko, vaatekappale, tai jopa tv-kanava oli valittava niin huolella ettei siitä saanut taas riidanaihetta ja lopuksi turpaansa. Kokeilkaa miehet ensin tuollaista elämää, ja puhukaa sitten vasta "viisaita" ja "empaattisia mielipiteitänne"?!?!

provokaatiosta vielä kirjoitti:

Onko se provosointia kun vaimo haukkuu miehensä juopoksi nahjukseksi tämän juotua palkkapäivänä tilin suht kuivaksi? Vaikuttaa varmasti mieheen negatiivisesti ja vaimo myös sen huomaa mutta katsoo oikeudekseen asiasta olla raivoissaan ja sitten nyrkki puhuu. Onko nyt tällainen tilanne se jossa olisi pitänyt ymmärtää pitää suunsa kiinni ja lopettaa provosointi? Toisaaltaan, on melkoista henkistä väkivaltaa jos toinen ei uskalla huutaa tai raivota asiasta fyysisen väkivallan pelossa. Ehdottomasti mikään provosointi ei oikeuta käyttämään fyysistä väkivaltaa, myös provosoidulla puolisolla on mahdollisuus ottaa jalat alleen ennen kuin käy käsiksi ja jättää toinen huutamaan yksinään. Sillä turpiin ottajalla tätä tilaisuutta ei yleensä ole. Tosiasiahan kuitenkin on, että suurimmaksi osaksi väkivallan tekijä perustelee tekonsa uhrin omalla käytöksellä, on helppo vedota siihen että toinen provosoi. Kuka sitten määrittelee sen mikä on silkkaa provosointia ja mikä on uhrin oikeus sanoa mielipiteensä perheen asioihin.

Lue lisää

Myös naisella on täysi oikeus ilmaista mielipiteensä ja jos miehen rentut itse välittäisivät vähän asioista ympärillään ei olisi vaimokaan sanomassa yhtä pahaa sanaa vaan antaisi vaan pusua poskelle! Joten ukotkin voi katsoa peiliin..toi nk. provosoiminen on juoppohullujen tekosyy teoilleen..Kuka nainen nyt niin turpaansa ikinä aukois että nyrkistä haluaa, ellei sitten jotenkin nauti saatananmoisesta kivusta??!!???

juurinäin12 kirjoitti:

Nyt osui kyllä niin oikeaan että oksat pois, eikä siinä yksi psykologin itsepäinen planttu voi yhtään mitään...Juoppohullujen ja väkivaltaisten miesten suhteen on täysin turhaa edes käyttää sellaista sanaa kuin provosointi?!? Niinkuin tämäkin nainen selvästi, niin myös minä olen kokeillut kaikki maailman mahd. tavat suhtautua pahalla päällä olevaan mieheen, joka aivan selvästi lyö pian, sanoi tai teki sitten aivan mitä tahansa!?!?! Kokeiltu on kaikki, ja ainakin 50 kertaa!!! Lopputulos oli silti aina se yksi ja sama...Jo minun työnteko kaupassa aiheutti lukemattomia riitoja kun sanat kiitos ja hei olivat hänen mielestään täyttä flirttailua?!? Joka sana, teko, vaatekappale, tai jopa tv-kanava oli valittava niin huolella ettei siitä saanut taas riidanaihetta ja lopuksi turpaansa. Kokeilkaa miehet ensin tuollaista elämää, ja puhukaa sitten vasta "viisaita" ja "empaattisia mielipiteitänne"?!?!

Lue lisää

16 vuotta. Ei ne asiat jeesustelemalla muutu, eikä se tosiasia, että kun mies osoittaa haavoittuvuutensa, ovat hänen päivänsä luetut. Mies voi itkeä, sanotaan. Teepä se, avaat samalla suojauksesi, joka sitten revitään järjestelmällisesti rikki, kunnes jäljellä ei ole kuin hatara muistikuva joskus edes lähes ehjästä ihmisestä.

Kaikki, mitä sanot, teet ja jopa mieltymykset; vaatteet, värit, ruoat jne jne olivat vain heijastumia niitten kaikkien naisten mielipiteistä, joita halusin tai olin jo nainut. Jos jollain oli saman tyyppistä, oli se sitten mitä vain, silloin nousu älämölö.

Niin, olen se "minä löin" tuolta lopusta.

mutta viitatessasi lasten kurittamiseen saatoit osua erääseen merkittävään syyhyn perheiden ja varsinkin lasten pahoinvoinnissa.

Peruslähtökohta on, että vanhemmilta on viety mahdollisuudet vanhemmuuteen lain voimalla.
Vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole aseita, joilla pitää homma kasassa. Tasapainon järkyttyä aseettomat vanhemmat voivat sortua henkiseen väkivaltaan, so. vähättelyyn, mollaamiseen (jopa julkiseen) jne. Vanhemmille se on helppoa; heillä on kaikki edut, laajempi sanankäyttövalikoima, vertailukohteet, kaikki, mitä on vuosien varrella kertynyt "asearsenaaliin". Myös koko antaa mahdollisuuden olla sanallisessa "kisassa" ylivertainen, kuten myös raha, ruoka, vaatteet jne. Lapsen ja nuoren on tässä kuitenkin elettävä, ei voi lähteä.

Lapsella ja varsinkaan nuorella ei ole kotona ketään, johon tosipaikan tullen turvautua, koska hän on jo ajat sitten porhaltanut vanhempiensa ohi oman elämänsä kontrolloinnissa (jota todellisuudessa ei kuitenkaan ole). Myöskään tähän tilanteeseen joutuneilla vanhemmilla ei välttämättä edes ole halua olla tukena. "Hoida nyt vaan omat ongelmasi itse, itse haluat kaikki muutkin juttusi hoitaa."

"Viisaat" lainsäätäjät ovat olleet ihan asialla säätäessään mm. ruumiillisen kurittamisen kieltävän lain. Mutta... kuten niin usein, on menty ojasta allikkoon. Sillähän ei ole varsinaisesti merkitystä, koska varsinainen syyttävä sormi ei osu kehenkään yksilöön. Voidaan aina vedota siihen, että laki hyväksyttiin lähes yksimielisesti. Ja järjetönhän sellainen poliitikko olisikin, joka tällaista lakia vastustaisi, vaikka ymmärtäisikin sen olevan susi. Äänethän siinä menisi, kun iltapäivälehdet lööppäisivät sen yhden hyväksyvän lasten pahoinpitelyn.

No, lipsahti sivuun, mutten voi olla tarttumatta tähän, kun tilaisuuden saan.

psyk.opisk. kirjoitti:

Tuleva tutkintoni ei kuulu sinulle eikä arvioitavaksesi. Sen tekevät siihen pätevöityneet opettajat. Enkä ymmärrä, miten päiväunesi minusta liittyy aloitukseen. Jos sitten tarkoituksesi ei ole provosoida minua. :D Itse en ole puhunut itsestäni yhtään sanaa. Onnistuuko asian ymmärtäminen kohdallasi paremmin, jos saat samaistua uhriin ja UNOHDA se uhrin sukupuoli, sillä ei tässä yhteydessä ole mitään merkitystä...! - Siispä mieti, onko ymmärrettävää, että uhri vuosien henkisen (provosoinnin ym. henkisesti raskaan) ja/TAI fyysisen väkivallan jälkeen ottaa ja tappaa tekijän lopettaakseen ahdistuksensa? Se ei tosiaankaan oikeuta tekoa, mutta auttaa ymmärtämään tekoon johtaneet syyt. Kun jotain mullistavaa/järkyttävää tapahtuu, ihminen kysyy "miksi"? Se on erittäin luonnollista. On olemassa erilaisia psykiatrisia lähestymistapoja ja ongelmasta/aiheesta riippuu, mikä on lähestymistapa valitaan. Kun lähtökohtana on kysymys, oikeuttaako provosointi väkivaltaan (eli oikeuttaako väkivalta väkivaltaan), se on väärin aseteltu, mikäli kyseessä on tapaus, jossa tekijällä ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa mielipahaa. Mutta en myös usko, että sellainen henkilö olisi esittänyt noin aseteltua kysymystäkään. Mutta jos henkilö itse tuntee provosoivansa, kuten minä aloituksen ymmärrän, niin tällöin hänellä on todennäköisesti myös tietoa siitä, miten hänen provosointinsa vaikuttaa uhriin - samalla provosointi muuntuu tarkoitushakuiseksi. Eli hän käyttäytyy tavalla/puhuu asioita (=mitätöinti, syyllistäminen jne.), jotka aiheuttavat uhrissa negatiivisia tunteita. Herää kysymys miksi? Siihen ei ole vastausta tullut kohtalaisen pitkäksi muodostuneeseen ketjuun, vaan aina tartutaan asian kannalta epäolennaiseen. Miksi? Vihan purkamisesta. On henkilöitä, jotka osaavat antaa palautetta ja henkilöitä jotka eivät osaa. Ne, jotka eivät osaa synnyttävät sinällään hedelmällisestä tilanteesta kaaoksen, tarttumalla kaikkeen irrelevanttiin. Rakentavan (=olosuhteiden korjaamiseen tähtäävän) palauteen antaminen on joskus hyvinkin vaikeaa, mutta ei sentään missään tapauksessa mahdotonta. Eikä se perustu henkiseen väkivaltaan enempää kuin fyysiseenkään, jonka antaja tietää sellaista kohteelle olevan. Missä perheneuvolassa neuvotaan purkamaan viha muihin ihmisiin ja vielä provosoimalla - käyttämällä henkistä väkivaltaa? PS. Sen verran jatkoon tiedoksi, että JOS aiot keskustella kanssani, sinun on PAKKO jättää yrittämäsi henkinen väkivalta pois. Se vie sanoiltasi kaiken ponnen. Puhut sen puolesta, että tietoinen provokaatio ei olisi mahdollista ja teet sitä itse kaiken aikaa. Kuitenkin erittäin heikosti onnistuen. Täsä olisi jo täysi ad hominem päällä, jos olisin kanssasi samalla tasolla asian suhteen.

Lue lisää

Nyt täytyy kyllä lopulta sanoa, kun tässä viestiketjua olen lukenut, että yhdyn edelliseen mielipiteeseen sinusta. En voi muuta todeta kuin että toivottavasti en ikinä joudu sinunlaisesi "ammattilaisen" käsiin, jos elämässäni joskus satun olemaan perheväkivaltatilanteessa. Vaikka ajatus tuntuukin todella absurdilta nyt ja ympäristössäni en lyömistä onneksi näe, niin ikinähän ei elämästä kuitenkaan tiedä. Eli todella toivon, etten sinunlaistasi mielenhuollon ammattilaista silloin kohtaisi huhuh...

Kauhistelija kirjoitti:

Nyt täytyy kyllä lopulta sanoa, kun tässä viestiketjua olen lukenut, että yhdyn edelliseen mielipiteeseen sinusta. En voi muuta todeta kuin että toivottavasti en ikinä joudu sinunlaisesi "ammattilaisen" käsiin, jos elämässäni joskus satun olemaan perheväkivaltatilanteessa. Vaikka ajatus tuntuukin todella absurdilta nyt ja ympäristössäni en lyömistä onneksi näe, niin ikinähän ei elämästä kuitenkaan tiedä. Eli todella toivon, etten sinunlaistasi mielenhuollon ammattilaista silloin kohtaisi huhuh...

Lue lisää

Olet vuorenvarmasti perheväkivaltatilanteessa ja luultavasti olet jo ollutkin muuten et puolustaisi henkistä väkivaltaa noin vahvasti - käyttämällä samalla henkistä väkivaltaa.

On jokaisen oma asia jos haluaa olla juoppohullun idiootin hakkaamana vuosikausia (kuten sinunlaiset usein ovat), mutta kukaan ei voi vaatia muita hyväksymään sitä ja olla näkemättä sen ääliömäisyyttä! Joka sen näkee selitysten läpi ja tekee muillekin näkyväksi ei ole väärässä vaan harvinaisen oikeassa ja tekee lopulta jollekin palveluksen, joka ei omaa typeryyttään itse ymmärrä.
Provosoija tarvitsee itselleen provosoitujan. Se, joka haluaa provosoida ei tyydy tyyppiin, joka tekee kaiken mukisematta vaan hän haluaa aiheuttaa tunnekuohua uhrissaan. Nyrkinisku on usein merkki siitä, että vittuilu meni perille.

Olet ihmisenä niin alhainen että tätä tuskin kannatti sinulle kirjoittaa, mutta kirjoitin nyt kuitenkin.

psyk.opisk. kirjoitti:

Kyllä minun tulee kyetä erottamaan nämä asiat alan tulevana ammattilaisena ilman omaa kokemusta.

tiedät mitä tehdä ja miten vaikuttaa lainsäädäntöön, ettei pääse tapahtumaan ylipääsemättömiä asioita. Väkivaltaa on aina, sitä ei jahkailemalla saada loppumaan.
Perhe puolusti raskaana olevaa tyttöä, kyllä siinä muutakin tehtiin kuin puhuttiin. Vainoaminen jatkuisi tänäkin päivänä, jos olisi annettu.
Kaikki ihmiset eivät ymmärrä oikeaa ja väärää.
Kyllä kovat otteet ovat oikeutettuja, jos ei mene perille muuten. Onhan sekin väkivaltaa, jos aina vain kärsitään, ja vaikka kuinka hieno olet, myönnä, sivustakatsojat nauttivat. Sitä enemmän, mitä heikompi asema uhrilla on.
Onhan Raamatussakin:"Ojentakaa väkivaltaista".
Ennemmin löisin aikuista miestä, kuin vaarantaisin vielä syntymättömän lapsen henkeä psykopaatin nautinnon tähden. Sen enempää provosoimatta.

Se on vaan ala,joka yrittää vääntää tuiki tavallisesta asiasta jotain epänormaalia..laittamalla kaikki ihmiset samaan muottiin.

Psykologia ei tunne ajatusta että jokainen ihminen on uniikki yksilönsä,niin hyvässä kuin pahassakin...vaan kaikessa nähdään mörköjä..jotta psykologi saisi mieleisensä analyysin vain muutaman tunnin tapaamisella.

Olen joskus lapsena ollut kaverilla kylässä. Siellä lapselle uhattiin antaa vitsaa jos se ei lakkaa juoksemasta edes takaisin. Isä istui piiska kädessä nojatuolissa ja tyttö juoksi härnäten tuolin edessä. Piiska viuhui, välillä osuen, välillä ei............´Voisiko tätä kutsua "tietoiseksi provosoinniksi? Miksi lapsi teki näin? Oliko isällä "oikeus" piiskata lasta? Sitähän se halusi VAI??????????????????????

ja piiska kirjoitti:

Olen joskus lapsena ollut kaverilla kylässä. Siellä lapselle uhattiin antaa vitsaa jos se ei lakkaa juoksemasta edes takaisin. Isä istui piiska kädessä nojatuolissa ja tyttö juoksi härnäten tuolin edessä. Piiska viuhui, välillä osuen, välillä ei............´Voisiko tätä kutsua "tietoiseksi provosoinniksi? Miksi lapsi teki näin? Oliko isällä "oikeus" piiskata lasta? Sitähän se halusi VAI??????????????????????

Lue lisää

Ja halusiko lapsi aiheuttaa isälleen henkistä väkivaltaa toiminnallaan?

ja piiska kirjoitti:

Ja halusiko lapsi aiheuttaa isälleen henkistä väkivaltaa toiminnallaan?

Lapsi ei osaa käyttää tahallista henkistä väkivaltaa, koska lapsen aivot eivät ole riittävän kehittyneet siihen ennen kuin vasta 15-vuotiaana. Toisilla jopa vieläkin myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että lapset eivät ymmärrä tekojensa seurauksia ja näin ollen eivät ole rikosoikeudellisessakaan vastuussa ennen kuin ovat 15-vuotiaita. Anteeksi, että pilasin heti mielestäsi varmaan hyvänkin vastaväitteen...

psyk.opisk. kirjoitti:

Lapsi ei osaa käyttää tahallista henkistä väkivaltaa, koska lapsen aivot eivät ole riittävän kehittyneet siihen ennen kuin vasta 15-vuotiaana. Toisilla jopa vieläkin myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että lapset eivät ymmärrä tekojensa seurauksia ja näin ollen eivät ole rikosoikeudellisessakaan vastuussa ennen kuin ovat 15-vuotiaita. Anteeksi, että pilasin heti mielestäsi varmaan hyvänkin vastaväitteen...

Lue lisää

aiempien puheittesi perusteella sinun sanovan että lapsi kerjäsi piiskaa käyttämällä henkistä väkivaltaa isäänsä kohtaan................

odotin kirjoitti:

aiempien puheittesi perusteella sinun sanovan että lapsi kerjäsi piiskaa käyttämällä henkistä väkivaltaa isäänsä kohtaan................

kuin minusta tuo toteamuksesi. Ja minun puolestani saakin olla niin. En ole missään vaiheessa sanonut, että henkinen väkivalta oikeuttaa fyysisen. Sen sijaan olen kysynyt kymmenen kertaa (ainakin), miksi on pakko käyttää henkistä väkivaltaa. Tiedän, ettet halua asiaan vastata. Haluat ainoastaan provosoida.

psyk.opisk. kirjoitti:

kuin minusta tuo toteamuksesi. Ja minun puolestani saakin olla niin. En ole missään vaiheessa sanonut, että henkinen väkivalta oikeuttaa fyysisen. Sen sijaan olen kysynyt kymmenen kertaa (ainakin), miksi on pakko käyttää henkistä väkivaltaa. Tiedän, ettet halua asiaan vastata. Haluat ainoastaan provosoida.

Lue lisää

Provosoida? Mikä saa sinusta tuntumaan, että provosoin? En tunne sinua, miksi haluaisin provosoida sinua? Miksi haluaisit että provosoisin sinua? Miksi koet että normaalissa keskustelussa pitää olla provosoija ja provosoituva?

psyk.opisk. kirjoitti:

kuin minusta tuo toteamuksesi. Ja minun puolestani saakin olla niin. En ole missään vaiheessa sanonut, että henkinen väkivalta oikeuttaa fyysisen. Sen sijaan olen kysynyt kymmenen kertaa (ainakin), miksi on pakko käyttää henkistä väkivaltaa. Tiedän, ettet halua asiaan vastata. Haluat ainoastaan provosoida.

Lue lisää

"Sen sijaan olen kysynyt kymmenen kertaa (ainakin), miksi on pakko käyttää henkistä väkivaltaa." Miksi kysyt sitä minulta? Miksi et vain yksinkertaisesti kerro vastausta niin keskustelun seuraajat alkaisivat ehkä ymmärtää sinua paremmin

provoon kirjoitti:

Provosoida? Mikä saa sinusta tuntumaan, että provosoin? En tunne sinua, miksi haluaisin provosoida sinua? Miksi haluaisit että provosoisin sinua? Miksi koet että normaalissa keskustelussa pitää olla provosoija ja provosoituva?

Lue lisää

Näet kovasti vaivaa vastata näihin viesteihini, mutta et keskustele, vaan tahdot sanella. Yrität mitätöidä minua. Esität asiattomia väitteitä opiskelustani, josta et tiedä mitään. Jos sitten olen eka vuoden opiskelija tai vaikka viimeisen, sen ei pitäisi olla sinun vastuullasi millainen tuleva ammattilainen olen työssäni, eikä sinulla näin ollen ole oikeutta siitä mitään arvioita esittääkään. Sillä kuten sanoit; et tunne minua. Haluat käyttää henkistä väkivaltaa, koska olen luultavasti sohaissut sinua sinne, jota et halua näyttää muille. Reaktio sinussa on syntynyt ja vastaat siihen henkisellä väkivallalla. Nyt onkin aika esittää paras kysymys; Oikeuttaako eri mieltä oleminen henkisen väkivallan?

itse vastaa kirjoitti:

"Sen sijaan olen kysynyt kymmenen kertaa (ainakin), miksi on pakko käyttää henkistä väkivaltaa." Miksi kysyt sitä minulta? Miksi et vain yksinkertaisesti kerro vastausta niin keskustelun seuraajat alkaisivat ehkä ymmärtää sinua paremmin

Lue lisää

Jos et halua, että sinulta kysytään, ole hyvä äläkä vastaa itse mihinkään - YHDELLÄKÄÄN viestillä. Niin helpolla siitä (ja minusta) pääset. "Miksi et vain yksinkertaisesti kerro vastausta niin keskustelun seuraajat alkaisivat ehkä ymmärtää sinua paremmin " - Jos en nyt ihan väärin muista tässä ollaan oltu sitä mieltä, että kirjatieto ei ole oikeaa tietoa - eikä ainakaan psykologian opiskelijat tiedä mitään. Vaan se oma kokemus on asiasta paljon vakavammin otettava totuus...;D Siksi kysyn. Siksi kyselen sitä muilta, niiltä, jotka henkistä väkivaltaa käyttävät läheissuhteissaan.

psyk.opisk. kirjoitti:

Näet kovasti vaivaa vastata näihin viesteihini, mutta et keskustele, vaan tahdot sanella. Yrität mitätöidä minua. Esität asiattomia väitteitä opiskelustani, josta et tiedä mitään. Jos sitten olen eka vuoden opiskelija tai vaikka viimeisen, sen ei pitäisi olla sinun vastuullasi millainen tuleva ammattilainen olen työssäni, eikä sinulla näin ollen ole oikeutta siitä mitään arvioita esittääkään. Sillä kuten sanoit; et tunne minua. Haluat käyttää henkistä väkivaltaa, koska olen luultavasti sohaissut sinua sinne, jota et halua näyttää muille. Reaktio sinussa on syntynyt ja vastaat siihen henkisellä väkivallalla. Nyt onkin aika esittää paras kysymys; Oikeuttaako eri mieltä oleminen henkisen väkivallan?

Lue lisää

"Yrität mitätöidä minua. Esität asiattomia väitteitä opiskelustani, josta et tiedä mitään. Jos sitten olen eka vuoden opiskelija tai vaikka viimeisen, sen ei pitäisi olla sinun vastuullasi millainen tuleva ammattilainen olen työssäni, eikä sinulla näin ollen ole oikeutta siitä mitään arvioita esittääkään. Sillä kuten sanoit; et tunne minua." Huomautan että sinulla on tuossa kahden eri henkilön sanomaa liitetty yhteen.

lainauksesta kirjoitti:

"Yrität mitätöidä minua. Esität asiattomia väitteitä opiskelustani, josta et tiedä mitään. Jos sitten olen eka vuoden opiskelija tai vaikka viimeisen, sen ei pitäisi olla sinun vastuullasi millainen tuleva ammattilainen olen työssäni, eikä sinulla näin ollen ole oikeutta siitä mitään arvioita esittääkään. Sillä kuten sanoit; et tunne minua." Huomautan että sinulla on tuossa kahden eri henkilön sanomaa liitetty yhteen.

Lue lisää

Asiaa se huomio ei muuta yhtään mihinkään.

psyk.opisk. kirjoitti:

Asiaa se huomio ei muuta yhtään mihinkään.

Mitä asiaa?

Eihän kenenkään ole pakko käyttää henkistä väkivaltaa. Toisaalta kun tilanne on se, että nalkutuksen kohde saa itse päättää milloin on kyse henkisestä väkivallasta ja provosoinnista niin toisen on mahdollisesti joskus hankala tietää milloin on kyse henkisestä väkivallasta. Tokihan sitä voisi olla koskaan sanomatta toiselle mitään negatiivista turpaan vetämisen pelossa. Vaikka lähteä suhteesta heti kun toinen jättää roskapussin viemättä sen sijaan, että huomauttaisi asiasta tai jopa sortuisi nalkuttamaan kun tilanne toistuu uudelleen ja uudelleen..Minusta kuitenkin suhteessa pitäisi olla oikeus sanoa toiselle jopa sellaisiakin asioita, jotka saavat toisen suuttumaan. Ilman pelkoa siitä että kohta murtuu leuka.

..... kirjoitti:

Eihän kenenkään ole pakko käyttää henkistä väkivaltaa. Toisaalta kun tilanne on se, että nalkutuksen kohde saa itse päättää milloin on kyse henkisestä väkivallasta ja provosoinnista niin toisen on mahdollisesti joskus hankala tietää milloin on kyse henkisestä väkivallasta. Tokihan sitä voisi olla koskaan sanomatta toiselle mitään negatiivista turpaan vetämisen pelossa. Vaikka lähteä suhteesta heti kun toinen jättää roskapussin viemättä sen sijaan, että huomauttaisi asiasta tai jopa sortuisi nalkuttamaan kun tilanne toistuu uudelleen ja uudelleen..Minusta kuitenkin suhteessa pitäisi olla oikeus sanoa toiselle jopa sellaisiakin asioita, jotka saavat toisen suuttumaan. Ilman pelkoa siitä että kohta murtuu leuka.

Lue lisää

ilmeisen turhaa keskustella psyk. opiskelijan kanssa. Ainoa pyrkimys näyttää olevan naisten syyllistäminen siitä että tulee turpaan. "Olisit miettinyt omaa käytöstäsi." "Olisit pitäny turpas kiinni kun mä sanoin ni ei olis tarvinnu käydä näin." "En mä olis halunnu että tää menee tähän mutta kun sä loukkasit mua niin pahasti." "Pakkohan sut oli jollain hiljaseks saada." Tutun kuuloisia kommentteja varmasti kaikille perheväkivaltaa kokeneille. Hakkaaja oikeuttaa väkivaltansa sillä, että toinen on hankala, inhottava, ärsyttävä jne. Raivoon ja sitä myötä turpaanvetoon voi provosoida esim. kysymys "Missä olit viime yönä?". Tai se, että juttelet liian pitkään miehen kaverin kanssa. No, onneksi nykyisessä parisuhteessani voin sanoa miehelle mielipiteeni ilman pelkoa. Voimme riidellä kovastikin enkä säpsähdä ja ala itkeä vaikka mies korottaakin ääntään. Miehen ollessa kiukkuinen vaikka jostain työjutusta en mene paniikkiin ja ala käyttäytyä kuin isäntäänsä mielistelevä koira jotta en vaan "yllyttäisi" ja "antaisi aihetta" pieksemiseen. Joten ehkä kannattaa jättää nämä, jotka tuntuvat provosoituvan turhan herkästi, oman onnensa nojaan..

..... kirjoitti:

ilmeisen turhaa keskustella psyk. opiskelijan kanssa. Ainoa pyrkimys näyttää olevan naisten syyllistäminen siitä että tulee turpaan. "Olisit miettinyt omaa käytöstäsi." "Olisit pitäny turpas kiinni kun mä sanoin ni ei olis tarvinnu käydä näin." "En mä olis halunnu että tää menee tähän mutta kun sä loukkasit mua niin pahasti." "Pakkohan sut oli jollain hiljaseks saada." Tutun kuuloisia kommentteja varmasti kaikille perheväkivaltaa kokeneille. Hakkaaja oikeuttaa väkivaltansa sillä, että toinen on hankala, inhottava, ärsyttävä jne. Raivoon ja sitä myötä turpaanvetoon voi provosoida esim. kysymys "Missä olit viime yönä?". Tai se, että juttelet liian pitkään miehen kaverin kanssa. No, onneksi nykyisessä parisuhteessani voin sanoa miehelle mielipiteeni ilman pelkoa. Voimme riidellä kovastikin enkä säpsähdä ja ala itkeä vaikka mies korottaakin ääntään. Miehen ollessa kiukkuinen vaikka jostain työjutusta en mene paniikkiin ja ala käyttäytyä kuin isäntäänsä mielistelevä koira jotta en vaan "yllyttäisi" ja "antaisi aihetta" pieksemiseen. Joten ehkä kannattaa jättää nämä, jotka tuntuvat provosoituvan turhan herkästi, oman onnensa nojaan..

Lue lisää

Rahat vähissä, vaimo ei päässyt joka kuukautiselle kampaajalleen. Edellisenä viikonloppuna pääsi laivalle työkavereittensa kanssa. Kiukuttelua aamusta iltaan. Kun tilanne alkaa tulehtua, lähden töihin. Takaisin tullessani homma jatkuu. Lähden uudelleen. Kaverille lahjaksi ostamani viskipullo lentää perässäni käytävään rikkoutuen. En siivoa. Yöllä kotiin, siellä ollaan hereillä ja homma jatkuu. Aamuyöstä jossain vaiheessa saan olla sohvalla rauhassa pari tuntia. Uni ei tule. Aamulla töihin. Pitkä päivä. Kotiin tullessa kiukuttelua, kun en ole koskaan kotona. Ruoka on pantu kompostiin. Märinää, marinaa, huudan itsekin. Lähden töihin, käyn mäkissä syömässä. Illalla kotiin, sulkeudun leikkimään tyttärieni kanssa. En siksi, että juuri silloin niin haluaisin, vaan siksi, että kun vanhempi tyttäreni äyskäisee äidilleen, hän paiskaa huoneen oven kiinni ja saamme olla rauhassa. Lapset nukkumaan, itsekin menisin, mutten saa hetken rauhaa. Lähden töihin. Koko viikko samaa.
Lauantaina vaimolla iltavuoro. Heti aamulla alkaa sama. Lähden taas töihin. Työkohteessani on myös toisen firman miehiä töissä. Vaimoni ilmestyy paikalle alkaen taas haukkua, miehet kuulevat kaiken. Onneksi vaimon työt alkavat ja hän lähtee. Lähden kotiin. Laitan ruokaa, syömme ja on pakko lähteä katsomaan isääni, vaikken jaksaisi. Hän on huolissaan, koska olen mennyt aika huonon näköiseksi, kun teen töitä niin pirusti. Illemmalla kotiin, lapset nukkumaan. Itsekin sänkyyn, josta minut herätetään, kun vaimo tulee töistä. Keittiö on siivoamatta, eikä huusholli muutenkaan ole oikein järjestyksessä. Vedän peiton korvilleni. Vaimo menee "siivoamaan". Siinä menee muutama astia rikki, mutta mitäs äijä jätti väsyneelle vaimolleen kaikki hommat. Hiljenee, nukahdan. Herään siihen, kun peitto kiskaistaan päältäni ja huudetaan, että sohvalle nukkumaan. Nousen ylös ja seuraavana päivänä vaimo menee töihin poskipää sinisenä.
Yön hän nukkuu lasten kanssa, jotka eivät sitten aamulla puhu isille, koska tämä oli hakannut äidin. Koulussa tiedetään, että olen vaimonhakkaaja. Lapset ovat terkkarin ja kuraattorin valvonnassa, josko heitäkin hakataan. Vaimon työkaverit tietävät, että meillä täytyy pelätä, kun minä olen kotona. Olin poliisikuulusteluissa, mutta vaimo veti asian pois, varmaan riitti, kun minulle tuli merkintä, että olen väkivaltainen perheenisä.

Olemme nyt eronneet, lähdin. Olisin halunnut lapset, muttei ollut mitään mahdollisuuksia. Joka tilanteessa muistutettiin, että olen lyönyt.
En edes jaksanut lähteä kyseenalaistamaan vaimoni toimintaa, koska leima otsassani huusi: SYYLLINEN! Sama silloin, mitä sanoo.

Olen taas naimisissa. Teen ruokaa, tiskaan, siivoan, huomioin vaimoani, vaikkei juuri rahaa olekaan ja sen päälle teen narkomaanin lailla töitä. Olen onnellinen. Luulen, että vaimoni on myös. Kunnioitan häntä, hän minua. Olen perheen mies, mutta hän määrää kaapin paikan.

Kuitenkin, olen aina mies, joka löi vaimoaan. Pahinta paskasakkaa yhteiskunnassa.

Tämä tarina on tosi, joskin äärimmäisen supistettu, vain yksi tilanne, se, joka johti lyömiseen.
En puolustele lyömistä, mutta hei, te kaikki helvetin älykääpiöt tekopyhät tasa-arvopellet, menkää joskus ja ihan oikeasti ajatelkaa. Tai ainakin yrittäkää.

..... kirjoitti:

ilmeisen turhaa keskustella psyk. opiskelijan kanssa. Ainoa pyrkimys näyttää olevan naisten syyllistäminen siitä että tulee turpaan. "Olisit miettinyt omaa käytöstäsi." "Olisit pitäny turpas kiinni kun mä sanoin ni ei olis tarvinnu käydä näin." "En mä olis halunnu että tää menee tähän mutta kun sä loukkasit mua niin pahasti." "Pakkohan sut oli jollain hiljaseks saada." Tutun kuuloisia kommentteja varmasti kaikille perheväkivaltaa kokeneille. Hakkaaja oikeuttaa väkivaltansa sillä, että toinen on hankala, inhottava, ärsyttävä jne. Raivoon ja sitä myötä turpaanvetoon voi provosoida esim. kysymys "Missä olit viime yönä?". Tai se, että juttelet liian pitkään miehen kaverin kanssa. No, onneksi nykyisessä parisuhteessani voin sanoa miehelle mielipiteeni ilman pelkoa. Voimme riidellä kovastikin enkä säpsähdä ja ala itkeä vaikka mies korottaakin ääntään. Miehen ollessa kiukkuinen vaikka jostain työjutusta en mene paniikkiin ja ala käyttäytyä kuin isäntäänsä mielistelevä koira jotta en vaan "yllyttäisi" ja "antaisi aihetta" pieksemiseen. Joten ehkä kannattaa jättää nämä, jotka tuntuvat provosoituvan turhan herkästi, oman onnensa nojaan..

Lue lisää

keskustelun kulusta

löin kirjoitti:

Rahat vähissä, vaimo ei päässyt joka kuukautiselle kampaajalleen. Edellisenä viikonloppuna pääsi laivalle työkavereittensa kanssa. Kiukuttelua aamusta iltaan. Kun tilanne alkaa tulehtua, lähden töihin. Takaisin tullessani homma jatkuu. Lähden uudelleen. Kaverille lahjaksi ostamani viskipullo lentää perässäni käytävään rikkoutuen. En siivoa. Yöllä kotiin, siellä ollaan hereillä ja homma jatkuu. Aamuyöstä jossain vaiheessa saan olla sohvalla rauhassa pari tuntia. Uni ei tule. Aamulla töihin. Pitkä päivä. Kotiin tullessa kiukuttelua, kun en ole koskaan kotona. Ruoka on pantu kompostiin. Märinää, marinaa, huudan itsekin. Lähden töihin, käyn mäkissä syömässä. Illalla kotiin, sulkeudun leikkimään tyttärieni kanssa. En siksi, että juuri silloin niin haluaisin, vaan siksi, että kun vanhempi tyttäreni äyskäisee äidilleen, hän paiskaa huoneen oven kiinni ja saamme olla rauhassa. Lapset nukkumaan, itsekin menisin, mutten saa hetken rauhaa. Lähden töihin. Koko viikko samaa.
Lauantaina vaimolla iltavuoro. Heti aamulla alkaa sama. Lähden taas töihin. Työkohteessani on myös toisen firman miehiä töissä. Vaimoni ilmestyy paikalle alkaen taas haukkua, miehet kuulevat kaiken. Onneksi vaimon työt alkavat ja hän lähtee. Lähden kotiin. Laitan ruokaa, syömme ja on pakko lähteä katsomaan isääni, vaikken jaksaisi. Hän on huolissaan, koska olen mennyt aika huonon näköiseksi, kun teen töitä niin pirusti. Illemmalla kotiin, lapset nukkumaan. Itsekin sänkyyn, josta minut herätetään, kun vaimo tulee töistä. Keittiö on siivoamatta, eikä huusholli muutenkaan ole oikein järjestyksessä. Vedän peiton korvilleni. Vaimo menee "siivoamaan". Siinä menee muutama astia rikki, mutta mitäs äijä jätti väsyneelle vaimolleen kaikki hommat. Hiljenee, nukahdan. Herään siihen, kun peitto kiskaistaan päältäni ja huudetaan, että sohvalle nukkumaan. Nousen ylös ja seuraavana päivänä vaimo menee töihin poskipää sinisenä.
Yön hän nukkuu lasten kanssa, jotka eivät sitten aamulla puhu isille, koska tämä oli hakannut äidin. Koulussa tiedetään, että olen vaimonhakkaaja. Lapset ovat terkkarin ja kuraattorin valvonnassa, josko heitäkin hakataan. Vaimon työkaverit tietävät, että meillä täytyy pelätä, kun minä olen kotona. Olin poliisikuulusteluissa, mutta vaimo veti asian pois, varmaan riitti, kun minulle tuli merkintä, että olen väkivaltainen perheenisä.

Olemme nyt eronneet, lähdin. Olisin halunnut lapset, muttei ollut mitään mahdollisuuksia. Joka tilanteessa muistutettiin, että olen lyönyt.
En edes jaksanut lähteä kyseenalaistamaan vaimoni toimintaa, koska leima otsassani huusi: SYYLLINEN! Sama silloin, mitä sanoo.

Olen taas naimisissa. Teen ruokaa, tiskaan, siivoan, huomioin vaimoani, vaikkei juuri rahaa olekaan ja sen päälle teen narkomaanin lailla töitä. Olen onnellinen. Luulen, että vaimoni on myös. Kunnioitan häntä, hän minua. Olen perheen mies, mutta hän määrää kaapin paikan.

Kuitenkin, olen aina mies, joka löi vaimoaan. Pahinta paskasakkaa yhteiskunnassa.

Tämä tarina on tosi, joskin äärimmäisen supistettu, vain yksi tilanne, se, joka johti lyömiseen.
En puolustele lyömistä, mutta hei, te kaikki helvetin älykääpiöt tekopyhät tasa-arvopellet, menkää joskus ja ihan oikeasti ajatelkaa. Tai ainakin yrittäkää.

Lue lisää

kokeneesi vaimosi puolelta henkistä väkivaltaa ja hänen kerjänneen lyömistä?

vaikutelman kirjoitti:

keskustelun kulusta

lyöminen oli lopputulos siitä, kun ihminen on rusikoitu niin lyttyyn, että hänen impulssikontrollinsa pettää.

Sen jälkeen tulleissa samanlaisissa tilanteissa, kun hän huomasi, että aloin hermostua ja huutaa, hän huusi: "lyö, lyö vaan, sen sä kyllä osaat". Ei sekään ollut kerjäämistä. Sen tarkoitus oli ehkäistä lyöminen. Se osoittaa sen, että hän oli tosissaan pelästynyt ja huomatessaan, että tilanteesta saattaisi kehittyä samanlainen, hän yritti vaikuttaa siihen etukäteen, siis pelkäsi lyömistä.

Oma kynnykseni oli noussut, en enää lyönyt. Olin pelästynyt itsekin.

Kuitenkaan hän ei muuttanut käyttäytymistään, ajoi toistuvasti tilanteet äärimmilleen.

Se on kuitenkin sillä lailla, että kaikenlaiset viisastelijat ovat sanomassa, että se, joka lyö, on heikko ihminen. Että kyllä ihmisten pitäisi osata selvittää asiat puhumalla. Omasta silloisesta tilanteestani voin kysyä: kenen kanssa??? Luuletteko te, että miehet, jotka siihen tilanteeseen joutuvat, eivät sitä yritä?
Ja nyt, jos miehet stereotypisoidaan kaikki siihen näkyvimpään porukkaan, joka todella terrorisoi väkivallalla ja joille se on arkipäiväinen tapa toimia, ollaan hakoteillä.
Kuitenkin kaikki miehet, jotka ovat kätensä nostaneet, arkistoidaan samaan mappiin. Jos mies lyö, hän tarvitsee apua. Piste. Oli tilanne mikä tahansa. Vaimo tarvitsee vain tukea ja jos mies ei terapiasta huolimatta saa perheen tilannetta rauhoittumaan, on hän huono, paha, epäkelpo ja kaikki, korostan KAIKKI instanssit ja ihmiset ovat häntä vastaan. Siis kaikki, jotka asiasta "tietävät".

Jos mies on lyönyt, oli asia miten tahansa, hänen on aivan turha hakea apua mistään, sitä ei oikeasti heru.

kerjännyt kirjoitti:

lyöminen oli lopputulos siitä, kun ihminen on rusikoitu niin lyttyyn, että hänen impulssikontrollinsa pettää.

Sen jälkeen tulleissa samanlaisissa tilanteissa, kun hän huomasi, että aloin hermostua ja huutaa, hän huusi: "lyö, lyö vaan, sen sä kyllä osaat". Ei sekään ollut kerjäämistä. Sen tarkoitus oli ehkäistä lyöminen. Se osoittaa sen, että hän oli tosissaan pelästynyt ja huomatessaan, että tilanteesta saattaisi kehittyä samanlainen, hän yritti vaikuttaa siihen etukäteen, siis pelkäsi lyömistä.

Oma kynnykseni oli noussut, en enää lyönyt. Olin pelästynyt itsekin.

Kuitenkaan hän ei muuttanut käyttäytymistään, ajoi toistuvasti tilanteet äärimmilleen.

Se on kuitenkin sillä lailla, että kaikenlaiset viisastelijat ovat sanomassa, että se, joka lyö, on heikko ihminen. Että kyllä ihmisten pitäisi osata selvittää asiat puhumalla. Omasta silloisesta tilanteestani voin kysyä: kenen kanssa??? Luuletteko te, että miehet, jotka siihen tilanteeseen joutuvat, eivät sitä yritä?
Ja nyt, jos miehet stereotypisoidaan kaikki siihen näkyvimpään porukkaan, joka todella terrorisoi väkivallalla ja joille se on arkipäiväinen tapa toimia, ollaan hakoteillä.
Kuitenkin kaikki miehet, jotka ovat kätensä nostaneet, arkistoidaan samaan mappiin. Jos mies lyö, hän tarvitsee apua. Piste. Oli tilanne mikä tahansa. Vaimo tarvitsee vain tukea ja jos mies ei terapiasta huolimatta saa perheen tilannetta rauhoittumaan, on hän huono, paha, epäkelpo ja kaikki, korostan KAIKKI instanssit ja ihmiset ovat häntä vastaan. Siis kaikki, jotka asiasta "tietävät".

Jos mies on lyönyt, oli asia miten tahansa, hänen on aivan turha hakea apua mistään, sitä ei oikeasti heru.

Lue lisää

Yrittävätkö todella? Tarkoitan yrittävätkö ihmiset todella puhua toisilleen? Ei meillä ainakaan puhuta, ei sisarusten kesken, ei vanhempi-lapsi-suhteessa, eikä aviopuolisoiden kesken. Sen sijaan tyypilliset vitsailut, "vitsailut", mykkäkoulut jne ovat käytössä. Asiat jätetään selvittämättä ja "unohdetaan" kun joku on valmis lopettamaan mykkäkoulun... Kuten jossain astioiden rikkominen tms. tapahtuu silloin kun osapuolten kommunikaatio on molempien vaikutuksesta lukkiutunut eikä kumpikaan osaa puhua toisen kanssa niin että keskustelusta tulisi syyttelemätön, lisää riitaa aiheuttamaton ja rakentava keskustelu. Asiat alkavat mennä ihmissuhteissa pieleen jo silloin kun asioita ei voida selvittää puhumalla. Tämä on vaihe jossa parisuhteessa (ja muissa ihmissuhteissa) pitäisi tehdä ratkaisuja. Eli saavi pitää pitää aina nurin päin, ettei sinne pääse kerääntymään vettä. Kertyvä vesi alkaa pilaantua ja pilaantuvaa vettä täynnä oleva saavi vuotaa yli äyräiden saastuttaen ympäristön.

Tässä ihmisten välisessä kommunikaatiossa suomalaiset ja erityisesti parisuhteessa elävät ovat heikkoja. Puhumisessa, tunteiden läpikäymisessä, mielipahan purkamisessa, anteeksi pyytämisessä ja anteeksiantamisessa. Ja heikoimpana lenkkinä kaikessa, suomalainen jos kuka osaa käyttää toisen kertomaa aseena kertojaa vastaan sopivan tilaisuuden tullen.

Ihmiset ovat heikkoja, kukin omalla tavallaan, lyövät ihmiset ovat myös heikkoja, ei ole häpeä myöntää olevansa heikko. On välttämätöntä pystyä myöntämään olevansa heikko pystyäkseen prosessoimaan asioita. Asioita voi myös prosessoida ilman että toinen osapuoli "suostuu" prosessointiin mukaan.

Vaikka en pysty puhumaan asioista oman perheeni kanssa (koska he eivät halua) ja saavini on joskus vuotanut yli äyräiden, en silti lyö heitä... Siksi pidän lyöviä ihmisiä pahoina, koska itse pidättäydyn lyömästä ja kanavoin voimani ongelmien ratkaisuun niin kuin ilman toista osapuolta voin ne ratkaista. Vaikka perheenjäseneni on käynyt fyysisesti kiinni en ole käynyt takaisin, se on ero lyömättömän ja lyövän ihmisen välillä. Myös lyömättömillä ihmisillä on kuppi täynnä ja ongelmia, kenties ongelmainen nuoruus. Olen siis eri mieltä siitä mistä lyöminen johtuu, lyöminen johtuu kyvyttömyydestä prosessoida asioita.

Mitä minä teen ratkaistakseni ongelmatilanteita puhumattoman perheeni kanssa on kirjoittaa kirjeitä. Kirjoitan yksityiskohtaisesti mikä ongelma on ja miksi tilanne on aiheuttanut mielipahaa ja miksi koen tulleeni väärin kohdelluksi. Siten he tietävät mikä täällä päässä mättää ja jos haluavat keskustelu on aina mahdollista. Ei täydellinen ratkaisu, mutta miksi hakkaisin kun voin kirjoittaa?

Joillain paikkakunnilla toimii esimerkiksi "lyömättömät miehet" tai vastaavia ryhmiä. Vaikka apua saisikin, on kaikki työ tehtävä silti itse. Valitettavasti ei ole olemassa organisaatiota joka hyvittäisi kaikki ihmisten kokemat menneisyyden vääryydet ja ihminen siten voisi "korjaantua" hyvityksen saatuaan "kunnon" ihmiseksi sormia napsauttamalla. Osapuolet syyttävät aina toisiaan näkemättä virheitä itsessään, kaikki kuitenkin tekevät virheitä joka päivä.

Lyöjän lapsi

ja itsearviointi kirjoitti:

Yrittävätkö todella? Tarkoitan yrittävätkö ihmiset todella puhua toisilleen? Ei meillä ainakaan puhuta, ei sisarusten kesken, ei vanhempi-lapsi-suhteessa, eikä aviopuolisoiden kesken. Sen sijaan tyypilliset vitsailut, "vitsailut", mykkäkoulut jne ovat käytössä. Asiat jätetään selvittämättä ja "unohdetaan" kun joku on valmis lopettamaan mykkäkoulun... Kuten jossain astioiden rikkominen tms. tapahtuu silloin kun osapuolten kommunikaatio on molempien vaikutuksesta lukkiutunut eikä kumpikaan osaa puhua toisen kanssa niin että keskustelusta tulisi syyttelemätön, lisää riitaa aiheuttamaton ja rakentava keskustelu. Asiat alkavat mennä ihmissuhteissa pieleen jo silloin kun asioita ei voida selvittää puhumalla. Tämä on vaihe jossa parisuhteessa (ja muissa ihmissuhteissa) pitäisi tehdä ratkaisuja. Eli saavi pitää pitää aina nurin päin, ettei sinne pääse kerääntymään vettä. Kertyvä vesi alkaa pilaantua ja pilaantuvaa vettä täynnä oleva saavi vuotaa yli äyräiden saastuttaen ympäristön.

Tässä ihmisten välisessä kommunikaatiossa suomalaiset ja erityisesti parisuhteessa elävät ovat heikkoja. Puhumisessa, tunteiden läpikäymisessä, mielipahan purkamisessa, anteeksi pyytämisessä ja anteeksiantamisessa. Ja heikoimpana lenkkinä kaikessa, suomalainen jos kuka osaa käyttää toisen kertomaa aseena kertojaa vastaan sopivan tilaisuuden tullen.

Ihmiset ovat heikkoja, kukin omalla tavallaan, lyövät ihmiset ovat myös heikkoja, ei ole häpeä myöntää olevansa heikko. On välttämätöntä pystyä myöntämään olevansa heikko pystyäkseen prosessoimaan asioita. Asioita voi myös prosessoida ilman että toinen osapuoli "suostuu" prosessointiin mukaan.

Vaikka en pysty puhumaan asioista oman perheeni kanssa (koska he eivät halua) ja saavini on joskus vuotanut yli äyräiden, en silti lyö heitä... Siksi pidän lyöviä ihmisiä pahoina, koska itse pidättäydyn lyömästä ja kanavoin voimani ongelmien ratkaisuun niin kuin ilman toista osapuolta voin ne ratkaista. Vaikka perheenjäseneni on käynyt fyysisesti kiinni en ole käynyt takaisin, se on ero lyömättömän ja lyövän ihmisen välillä. Myös lyömättömillä ihmisillä on kuppi täynnä ja ongelmia, kenties ongelmainen nuoruus. Olen siis eri mieltä siitä mistä lyöminen johtuu, lyöminen johtuu kyvyttömyydestä prosessoida asioita.

Mitä minä teen ratkaistakseni ongelmatilanteita puhumattoman perheeni kanssa on kirjoittaa kirjeitä. Kirjoitan yksityiskohtaisesti mikä ongelma on ja miksi tilanne on aiheuttanut mielipahaa ja miksi koen tulleeni väärin kohdelluksi. Siten he tietävät mikä täällä päässä mättää ja jos haluavat keskustelu on aina mahdollista. Ei täydellinen ratkaisu, mutta miksi hakkaisin kun voin kirjoittaa?

Joillain paikkakunnilla toimii esimerkiksi "lyömättömät miehet" tai vastaavia ryhmiä. Vaikka apua saisikin, on kaikki työ tehtävä silti itse. Valitettavasti ei ole olemassa organisaatiota joka hyvittäisi kaikki ihmisten kokemat menneisyyden vääryydet ja ihminen siten voisi "korjaantua" hyvityksen saatuaan "kunnon" ihmiseksi sormia napsauttamalla. Osapuolet syyttävät aina toisiaan näkemättä virheitä itsessään, kaikki kuitenkin tekevät virheitä joka päivä.

Lyöjän lapsi

Lue lisää

että saisit mapittaa kaikki lyöjät samaan: "lyöminen johtuu kyvyttömyydestä prosessoida asioita." Omalla tavallaan tosi, mutta vaan niin yksioikoinen ja stereotyyppinen lausahdus. Ja lisäksi: "... "lyömättömät miehet" tai vastaavia ryhmiä. Vaikka apua saisikin, on kaikki työ tehtävä silti itse." Muuten hyvä, mutta aina ei se lyöjä tarvitse apua, vaan se toinen.

Otin vapauden arvella - ehkä kuitenkin olen väärässä - että olet nainen, ihan vaan kirjoittamasi perusteella.
Kirjoitat kirjeitä, joihin kukaan ei reagoi. Mitä ihmeen hyötyä siitä on? Sekö, ettei sinun tarvitse käydä lyömässä ketään, kun olet prosessoinut asian paperille? Niin kauan, kun pystyt pysyttelemään tilanteen ulkopuolella ja siirtämään tunteittesi purkamisen siihen, kun kirjoitat, sinulla ei ole edes vaaraa, että joskus nostaisit kätesi. Hyvä keino, joku pitää olla, jos muuten ei voi estää sellaisten tilanteiden syntymistä.
Se on kuitenkin vain lääke, näin ymmärsin. Teillä ei puhuta, joten heräät kirjeistäsi huolimatta aina samanlaiseen aamuun.

En voi sille mitään, mutta hieman paistaa kirjoituksestasi läpi jeesustelu ja yksisilmäisyys.

kirjoitus kirjoitti:

että saisit mapittaa kaikki lyöjät samaan: "lyöminen johtuu kyvyttömyydestä prosessoida asioita." Omalla tavallaan tosi, mutta vaan niin yksioikoinen ja stereotyyppinen lausahdus. Ja lisäksi: "... "lyömättömät miehet" tai vastaavia ryhmiä. Vaikka apua saisikin, on kaikki työ tehtävä silti itse." Muuten hyvä, mutta aina ei se lyöjä tarvitse apua, vaan se toinen.

Otin vapauden arvella - ehkä kuitenkin olen väärässä - että olet nainen, ihan vaan kirjoittamasi perusteella.
Kirjoitat kirjeitä, joihin kukaan ei reagoi. Mitä ihmeen hyötyä siitä on? Sekö, ettei sinun tarvitse käydä lyömässä ketään, kun olet prosessoinut asian paperille? Niin kauan, kun pystyt pysyttelemään tilanteen ulkopuolella ja siirtämään tunteittesi purkamisen siihen, kun kirjoitat, sinulla ei ole edes vaaraa, että joskus nostaisit kätesi. Hyvä keino, joku pitää olla, jos muuten ei voi estää sellaisten tilanteiden syntymistä.
Se on kuitenkin vain lääke, näin ymmärsin. Teillä ei puhuta, joten heräät kirjeistäsi huolimatta aina samanlaiseen aamuun.

En voi sille mitään, mutta hieman paistaa kirjoituksestasi läpi jeesustelu ja yksisilmäisyys.

Lue lisää

koska samanlainen tilanne ei toistu.

Älä oleta, älä oleta että olen nainen tai että fyysisesti kiinni käynyt osapuoli on mies. Mikäli löisin, mapittaisin itseni samaan kaikkien lyövien kanssa. Ainoat joita en mapittaisi samaan ovat itsepuolustukseksi vastaväkivaltaa käyttäneet. Kaikilla lyöjillä on yhteinen piirre, he löivät. Heitä yhdistää lyöminen, tämä tekee heistä lyöjiä.

Tekstissäni kirjoitin molempien osapuolten vastuusta kaikissa ihmissuhteissa. Kun ihmissuhteita koettelee väkivalta, kaikki osapuolet tarvitsevat apua.

Ikävää etten voinut antaa sinulle haluamaasi synninpäästöä teostasi ja luokitella sinua viisaitten, mutta kerran malttinsa menettäneiden vain kerran lyöneiden ihmisten luokkaan, jotka eivät ole vastuussa tekemisistään, vaan toinen on. Se toinen joka apua mielestäsi tarvitsisi.

he reagoivat kirjoitti:

koska samanlainen tilanne ei toistu.

Älä oleta, älä oleta että olen nainen tai että fyysisesti kiinni käynyt osapuoli on mies. Mikäli löisin, mapittaisin itseni samaan kaikkien lyövien kanssa. Ainoat joita en mapittaisi samaan ovat itsepuolustukseksi vastaväkivaltaa käyttäneet. Kaikilla lyöjillä on yhteinen piirre, he löivät. Heitä yhdistää lyöminen, tämä tekee heistä lyöjiä.

Tekstissäni kirjoitin molempien osapuolten vastuusta kaikissa ihmissuhteissa. Kun ihmissuhteita koettelee väkivalta, kaikki osapuolet tarvitsevat apua.

Ikävää etten voinut antaa sinulle haluamaasi synninpäästöä teostasi ja luokitella sinua viisaitten, mutta kerran malttinsa menettäneiden vain kerran lyöneiden ihmisten luokkaan, jotka eivät ole vastuussa tekemisistään, vaan toinen on. Se toinen joka apua mielestäsi tarvitsisi.

Lue lisää

olet.
Ja syyllistyinpäs hiukan stereotypisointiin itsekin, my mistake.

Synninpäästöä en ole täällä pyytämässa tai hakemassa. Ylipäätään se, miksi täällä huseeraan on se asiaan fanaattisen ja yksioikoisen näkökannan omaava porukka, joille ei, sanotaan nyt sitten vaikka lieventäviä seikkoja ole.
Oman tapaukseni toin esiin vain juuri sen takia. Asiat kun eivät kaikki ole aina juuri samalla tavalla. On vaan niin helppoa olla tuomitsemassa tietämättä asiasta sen tarkemmin.

Ja että päästäisiin jossitteluun, sellaisiakin naisia on, jotka ihan tieten tahtoen ajavat tilanteen siihen, että näköön tulee. He taas hakevat, ei kipua, vaan jotain muuta, mitä se kenenkin kohdalla onkin. Omassa tapauksessani ei tätä ollut, hän vain nautti henkisen kivun tuottamisesta ja ylivallan tunteesta. Edellinen avioliittonsa muuten oli oikeasti väkivaltainen. Sanon "oikeasti", sillä yksi isku 16 vuoden liitossa ei tee liittoa väkivaltaiseksi.

Avun tarpeesta sen verran, että jos oppii kerrasta ja pystyy muokkaamaan käyttäytymistään, ei tarvitse enää ulkopuolista apua.
Jos ei ymmärrä, että toinen on käynyt äärirajoilla, vaikka tämä on mennyt äärimmäiseen tekoon - tapot jne sikseen - eikä pysty mihinkään muutokseen, tarvitsisi kyllä apua.

Otsikkoasi "Tottakai he reagoivat koska samanlainen tilanne ei toistu" en ymmärrä. Mikä tilanne ei toistu?

oikeassakin kirjoitti:

olet.
Ja syyllistyinpäs hiukan stereotypisointiin itsekin, my mistake.

Synninpäästöä en ole täällä pyytämässa tai hakemassa. Ylipäätään se, miksi täällä huseeraan on se asiaan fanaattisen ja yksioikoisen näkökannan omaava porukka, joille ei, sanotaan nyt sitten vaikka lieventäviä seikkoja ole.
Oman tapaukseni toin esiin vain juuri sen takia. Asiat kun eivät kaikki ole aina juuri samalla tavalla. On vaan niin helppoa olla tuomitsemassa tietämättä asiasta sen tarkemmin.

Ja että päästäisiin jossitteluun, sellaisiakin naisia on, jotka ihan tieten tahtoen ajavat tilanteen siihen, että näköön tulee. He taas hakevat, ei kipua, vaan jotain muuta, mitä se kenenkin kohdalla onkin. Omassa tapauksessani ei tätä ollut, hän vain nautti henkisen kivun tuottamisesta ja ylivallan tunteesta. Edellinen avioliittonsa muuten oli oikeasti väkivaltainen. Sanon "oikeasti", sillä yksi isku 16 vuoden liitossa ei tee liittoa väkivaltaiseksi.

Avun tarpeesta sen verran, että jos oppii kerrasta ja pystyy muokkaamaan käyttäytymistään, ei tarvitse enää ulkopuolista apua.
Jos ei ymmärrä, että toinen on käynyt äärirajoilla, vaikka tämä on mennyt äärimmäiseen tekoon - tapot jne sikseen - eikä pysty mihinkään muutokseen, tarvitsisi kyllä apua.

Otsikkoasi "Tottakai he reagoivat koska samanlainen tilanne ei toistu" en ymmärrä. Mikä tilanne ei toistu?

Lue lisää

Siis jos toistuvasti olet tilanteessa, jossa sinun täytyy kirjoittaa, eikö se sitten loppujen lopuksi ole sama, vaikka konteksti hieman muuttuisikin?

ja itsearviointi kirjoitti:

Yrittävätkö todella? Tarkoitan yrittävätkö ihmiset todella puhua toisilleen? Ei meillä ainakaan puhuta, ei sisarusten kesken, ei vanhempi-lapsi-suhteessa, eikä aviopuolisoiden kesken. Sen sijaan tyypilliset vitsailut, "vitsailut", mykkäkoulut jne ovat käytössä. Asiat jätetään selvittämättä ja "unohdetaan" kun joku on valmis lopettamaan mykkäkoulun... Kuten jossain astioiden rikkominen tms. tapahtuu silloin kun osapuolten kommunikaatio on molempien vaikutuksesta lukkiutunut eikä kumpikaan osaa puhua toisen kanssa niin että keskustelusta tulisi syyttelemätön, lisää riitaa aiheuttamaton ja rakentava keskustelu. Asiat alkavat mennä ihmissuhteissa pieleen jo silloin kun asioita ei voida selvittää puhumalla. Tämä on vaihe jossa parisuhteessa (ja muissa ihmissuhteissa) pitäisi tehdä ratkaisuja. Eli saavi pitää pitää aina nurin päin, ettei sinne pääse kerääntymään vettä. Kertyvä vesi alkaa pilaantua ja pilaantuvaa vettä täynnä oleva saavi vuotaa yli äyräiden saastuttaen ympäristön.

Tässä ihmisten välisessä kommunikaatiossa suomalaiset ja erityisesti parisuhteessa elävät ovat heikkoja. Puhumisessa, tunteiden läpikäymisessä, mielipahan purkamisessa, anteeksi pyytämisessä ja anteeksiantamisessa. Ja heikoimpana lenkkinä kaikessa, suomalainen jos kuka osaa käyttää toisen kertomaa aseena kertojaa vastaan sopivan tilaisuuden tullen.

Ihmiset ovat heikkoja, kukin omalla tavallaan, lyövät ihmiset ovat myös heikkoja, ei ole häpeä myöntää olevansa heikko. On välttämätöntä pystyä myöntämään olevansa heikko pystyäkseen prosessoimaan asioita. Asioita voi myös prosessoida ilman että toinen osapuoli "suostuu" prosessointiin mukaan.

Vaikka en pysty puhumaan asioista oman perheeni kanssa (koska he eivät halua) ja saavini on joskus vuotanut yli äyräiden, en silti lyö heitä... Siksi pidän lyöviä ihmisiä pahoina, koska itse pidättäydyn lyömästä ja kanavoin voimani ongelmien ratkaisuun niin kuin ilman toista osapuolta voin ne ratkaista. Vaikka perheenjäseneni on käynyt fyysisesti kiinni en ole käynyt takaisin, se on ero lyömättömän ja lyövän ihmisen välillä. Myös lyömättömillä ihmisillä on kuppi täynnä ja ongelmia, kenties ongelmainen nuoruus. Olen siis eri mieltä siitä mistä lyöminen johtuu, lyöminen johtuu kyvyttömyydestä prosessoida asioita.

Mitä minä teen ratkaistakseni ongelmatilanteita puhumattoman perheeni kanssa on kirjoittaa kirjeitä. Kirjoitan yksityiskohtaisesti mikä ongelma on ja miksi tilanne on aiheuttanut mielipahaa ja miksi koen tulleeni väärin kohdelluksi. Siten he tietävät mikä täällä päässä mättää ja jos haluavat keskustelu on aina mahdollista. Ei täydellinen ratkaisu, mutta miksi hakkaisin kun voin kirjoittaa?

Joillain paikkakunnilla toimii esimerkiksi "lyömättömät miehet" tai vastaavia ryhmiä. Vaikka apua saisikin, on kaikki työ tehtävä silti itse. Valitettavasti ei ole olemassa organisaatiota joka hyvittäisi kaikki ihmisten kokemat menneisyyden vääryydet ja ihminen siten voisi "korjaantua" hyvityksen saatuaan "kunnon" ihmiseksi sormia napsauttamalla. Osapuolet syyttävät aina toisiaan näkemättä virheitä itsessään, kaikki kuitenkin tekevät virheitä joka päivä.

Lyöjän lapsi

Lue lisää

Olet outo - ehkä tiedätkin sen.

Eikö ongelma ole jo ennen lyömistä? Puhut kuin ongelmat alkaisivat vasta lyömisestä, mutta tosiasissa ne alkavat jo paljon ennen, ennen yhtään iskua. Kahden eritavalla vajavaisen ihmisen yhteisestä elämästä. Edelle kirjoitin, että provosoija tarvitsee provosoitujansa, ennen hän ei ole onnellinen.

oikeassakin kirjoitti:

olet.
Ja syyllistyinpäs hiukan stereotypisointiin itsekin, my mistake.

Synninpäästöä en ole täällä pyytämässa tai hakemassa. Ylipäätään se, miksi täällä huseeraan on se asiaan fanaattisen ja yksioikoisen näkökannan omaava porukka, joille ei, sanotaan nyt sitten vaikka lieventäviä seikkoja ole.
Oman tapaukseni toin esiin vain juuri sen takia. Asiat kun eivät kaikki ole aina juuri samalla tavalla. On vaan niin helppoa olla tuomitsemassa tietämättä asiasta sen tarkemmin.

Ja että päästäisiin jossitteluun, sellaisiakin naisia on, jotka ihan tieten tahtoen ajavat tilanteen siihen, että näköön tulee. He taas hakevat, ei kipua, vaan jotain muuta, mitä se kenenkin kohdalla onkin. Omassa tapauksessani ei tätä ollut, hän vain nautti henkisen kivun tuottamisesta ja ylivallan tunteesta. Edellinen avioliittonsa muuten oli oikeasti väkivaltainen. Sanon "oikeasti", sillä yksi isku 16 vuoden liitossa ei tee liittoa väkivaltaiseksi.

Avun tarpeesta sen verran, että jos oppii kerrasta ja pystyy muokkaamaan käyttäytymistään, ei tarvitse enää ulkopuolista apua.
Jos ei ymmärrä, että toinen on käynyt äärirajoilla, vaikka tämä on mennyt äärimmäiseen tekoon - tapot jne sikseen - eikä pysty mihinkään muutokseen, tarvitsisi kyllä apua.

Otsikkoasi "Tottakai he reagoivat koska samanlainen tilanne ei toistu" en ymmärrä. Mikä tilanne ei toistu?

Lue lisää

Psykologi Hannele Törrönen:

"Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta
vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten
reviireille tunkeutuen.
Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan.
Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen,
koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.

Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei
näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään."

Psykologin plantut eivät tiedä mitään, mutta silti väittäisin, että ylläolevassa piilee totuuden siemen moneen perhehelvettiin tässä maassa.

sentään......... kirjoitti:

Olet outo - ehkä tiedätkin sen.

Eikö ongelma ole jo ennen lyömistä? Puhut kuin ongelmat alkaisivat vasta lyömisestä, mutta tosiasissa ne alkavat jo paljon ennen, ennen yhtään iskua. Kahden eritavalla vajavaisen ihmisen yhteisestä elämästä. Edelle kirjoitin, että provosoija tarvitsee provosoitujansa, ennen hän ei ole onnellinen.

Lue lisää

Siitä,että ei osata kuunnella toista. Ollaan vain niin itseään täysi, että toisen tarpeet menee ohi korvien. Kun ei saa asiaansa julki alkaa nalkutus/ lyöminen.

Parisuhteessa pitää puhua asioista, mutta vielä tärkeämpää on KUUNNELLA toista ja mitä tämä haluaa sanoa.

Ja kun on kuunneltu pitää toinen myös ottaa huomioon! Jos vain itsekkäästi ajaa omaa etuaan noidankehä on valmis.

Parisuhde on kompromisseja ja toisen ihmisen kuuntelemista ja tämän huomioon ottamista.

Älkää ihmiset tuijottako vain omaa napaanne! Nähkää se ihminen siinä vierellä!

Jos tätä taitoa ei osaa on parempi elää yksin. Silloin voi tehdä oman mielensä mukaan ja raivota seinille.

vanhapiru. kirjoitti:

Siitä,että ei osata kuunnella toista. Ollaan vain niin itseään täysi, että toisen tarpeet menee ohi korvien. Kun ei saa asiaansa julki alkaa nalkutus/ lyöminen.

Parisuhteessa pitää puhua asioista, mutta vielä tärkeämpää on KUUNNELLA toista ja mitä tämä haluaa sanoa.

Ja kun on kuunneltu pitää toinen myös ottaa huomioon! Jos vain itsekkäästi ajaa omaa etuaan noidankehä on valmis.

Parisuhde on kompromisseja ja toisen ihmisen kuuntelemista ja tämän huomioon ottamista.

Älkää ihmiset tuijottako vain omaa napaanne! Nähkää se ihminen siinä vierellä!

Jos tätä taitoa ei osaa on parempi elää yksin. Silloin voi tehdä oman mielensä mukaan ja raivota seinille.

Lue lisää

ASIAA!

silkkaa kirjoitti:

ASIAA!

Kiitätkö mahdollisesti siitä, että hän sai sinut havaitsemaan miten olet itsekeskeinen paskiainen joka vaan tuijottaa sitä omaa napaansa, eikä kuuntele muita?
Ehkä nyt osaat soveltaa sitä jo tähän palstakäytökseeskin ja alat ottaa muut huomioon tasavertaisina itsesi kanssa.

nuoripiru kirjoitti:

Kiitätkö mahdollisesti siitä, että hän sai sinut havaitsemaan miten olet itsekeskeinen paskiainen joka vaan tuijottaa sitä omaa napaansa, eikä kuuntele muita?
Ehkä nyt osaat soveltaa sitä jo tähän palstakäytökseeskin ja alat ottaa muut huomioon tasavertaisina itsesi kanssa.

Lue lisää

kuka olen, vai haluatko vain möyhytä?
Kun olet sitten joskus vähänvanhempipiru, olet varmaan jo oppinut jotain ja jos palstakäytöksesi on tuota luokkaa itselläsi, osaat varmaan edes vähän sensuroida itseäsi.

Jos olisit joskus lukenut jotain Jallua kehittävämpää, olisit jo ymmärtänyt, mistä kiitin.

Toit asian juuri siten, kuin olisin itse halunnut sen tuoda, mutten osannut.

On aina niin erinomaisen helppoa tuomita kaikki, jotka ovat jotain tehneet, kun ei tarvitse ottaa huomioon mitään muuta.
Suuri osa lyömisistä - näin arvioisin - ei ole jatkuvaa pahoinpitelemistä eikä väkivallalla tai sen pelolla hallitsemista, vaan harvoin tai, kuten omalla kohdallani, vain sen kerran tapahtunutta.

Näitä asioita kun käsitellään, missä vain, niin huomaa sen yksisilmäisyyden, minkä johdosta ihmiset eivät kykene käsittelemään asioita kokonaisuuksina.

Miehet eivät juurikaan valita puolisonsa harrastamasta henkisestä väkivallasta jo senkään takia, että se on "kiellettyä", heikkouden merkki. Jotkut saattavat kärsiä tästä vuosia.
On helppoa sanoa, että miksei ota eroa, mutta jos on lapsia, ei lähteminen ole helppoa. Nykyisessä "tasa-arvoisessa" maassamme kun lapset aina jäävät äidille lukuunottamatta niitä harvoja tapauksia, joissa äiti joko antaa lapset isälle tai on niin huonossa jamassa, ettei enää kelpaa huoltajaksi.

Siinä mies sitten yrittää elää. Ei kelpaa vaimolle, ei kelpaa sukulaisille, varsinkaan vaimon, koska tällainen ihminen pitää kyllä huolen siitä, että kaikki muutkin tietävät, miten kelvoton mies hänellä on.

Ja kun sitten mies lyö, on hän lopun ikäänsä merkitty mies.

irvistää....takkiin tulee, mutta ukko on AINA väärässä. Hyvin valitettavaa, sinä kärsit....Omasta syystäsi.

niitä jotka itkee ja kirjoitti:

irvistää....takkiin tulee, mutta ukko on AINA väärässä. Hyvin valitettavaa, sinä kärsit....Omasta syystäsi.

Ja ukko jäkättää ja itkee!? Opettele ukko ymmärtämään lukemaasi!

lyön kirjoitti:

Ja ukko jäkättää ja itkee!? Opettele ukko ymmärtämään lukemaasi!

uudestaan. Ei sitä niin vaan muuteta haluamakseen. Juuri siksi sinun lättysi lätisee yhä uudelleen, kun kääntelet jopa omia sanomisiasi.

Myös saalistavat eläimet pyrkivät ensisijaisesti pakenemaan konflikti tilanteesta, hyökkäys on viimeinen keino puolustautua kun on ajettu nurkkaan.

- kirjoitti:

Myös saalistavat eläimet pyrkivät ensisijaisesti pakenemaan konflikti tilanteesta, hyökkäys on viimeinen keino puolustautua kun on ajettu nurkkaan.

väkivaltainen ihminen hyökkää ilman syytä. Jälkeenpäin selitys on se, että toinen provosoi.
Se on pelkkää selittelyä, jolla oikeutetaan oma ala-arvoinen käytös.

Ihmisellä on aina mahdollisuus selvittää asiat puhumalla tai poistua tilanteesta. Jos siihen ei kykene, on syytä tutkituttaa päänsä.

Tarkoitan tässä nimenomaan toistuvia väkivaltatilanteita, esim. parisuhdeväkivaltaa. Tilanne on toinen silloin, jos joutuu vaikkapa siellä nakkikioskin jonossa yllättävän hyökkäyksen kohteeksi. Puolustautua toki saa.