Tuntuu että elämä on jumittunu paikoilleen, nuoresta iästäni kymmenen vuotta on menny tässä suhteessa, puolet aviossa. Ahdistaa, pelottaa, kyllästyttää. Jokin aika sitten sentään meni osa ajasta että tuntui tosi onnelliselta, mutta nyt tuntuu niinku kaikki arvostus ja tunteet toista kohtaan olis vaan kadonnu. Onko muilla kokemuksia tästä ja onko kenenkään ollut mahdollista saada takas noita tunteita. Jostain syystä en vaan voi erota.. tuntuu tosi pahalle meidän molempien puolesta.
Liian paljon
Vaimo:joopaniin.
6930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitkissä suhteissa tulee tulee tuollaisia aikoja. Mitä kauemmin ne kestävät sitä suuremmoisemmalta tuntuu löytää uudelleen se ihminen johon aikoinaan rakastui.
oikeassa. Meillä 15v parisuhdetta takana ja tuntuu kuin kaikki olisi lopussa. Haluttomuus ja vieraantumisen tunne kulkee mukana liian useina päivinä. Pariterapiaa on käyty ja ihan ok mutta sisältään ne vastaukset on löydettävä.Ei terapian voimin avioliittoa pidetä kasassa. Eroaminen ei tunnu hyvältä. Repiä nyt koti ja perhe hajalle. Jos tämä onkin elämään kuuluvaa, ohimenevää ja ihan normaalia kasvua ihmisenä ja puolisona..
Meillä on takana kesäkuussa 30 v avioliittoa.Kyllästymisvaiheita tulee ja se kuuluu asiaan.Asiasta kannattaa puhua avoimesti ja rehellisesti. Meillä kipinä on löytynyt monta kertaa tälläisen tylsyyden jälkeen. Pommin sain viikko sitten niskaani kun paljastui että miehelläni on/oli pitkaikainen suhde 20 v nurorempaan alaiseensa. Nainen on kahden pienen lapsen äiti. Tästä varmaan itse selviän ajan kanssa. Parisuhde on nyt todella koetuksella. Mies muuttaa ensi viikolla pois kotoa. Loukkaus ja valehtelu on sitä luokkaa että anteeksi en ihan vähällä voi antaa. Toivon että itseni kannalta se onnistuu jossain vaihessa. Tämä avasi näkemystäni mielenterveydestä yleensäkin, kirkolta olisi saanut apua heinäkuussa. Onneksi sain apua jo terapeutilta ja lääkäriltä. Ahdistuslääkkeen avulla nyt töihin muita asioita miettimään.
Siinä vaiheessa kun ei ole kummankaan osalta mitään luottamuksen menetystä tai muuta pahaa tullut, on tosi vaikea lopettaa pitkää suhdetta pelkkään kyllästymiseen. Itse en ainakaan ihan heti aio luovuttaa, vaan koittaa löytää niitä positiivisia puolia hänestä ja suhteesta. Olen koittanut kyllä puhuakin tästä avoimesti, mutta mieheni on aivan tyytyväinen eikä oikein ota kuuleviin korviinsa sitä kun koitan kertoa että voisimme tehä jotain hieman eritavalla, käytäs vaikka lenkillä yhdessä tai jotain, kunhan tehtäs se yhessä. Seksiä kyllä on, ja paljon, mutta muuten ei niinkään ole yhteisissä tekemisissä paljon ''lapsille kertomista''.
Itsellän on just tuo sama tilanne. Olen ollut naimisissa 7 vuotta ja vain yhden kerran on vaimoni tehnyt aloitteen seksistä. Vain yhden kerran. Siinä arvostus rapisee kun nainen syö mieluummin suklaata sohvalla takapuoli hyllyen. Ja sen verran on kokemusta, että osaan tyydyttää naisen henkisesti ja fyysisesti. Toistoja on sen verran, että tiedän miten se tehdään. Kyllä tässä kyllästyttää saman nyrpeän naaman katsele päivästä toiseen varsinkin kun kumpaakaan ei kiinnosta olla yhdessä. Oikeasti, vaimoni ei... äh ei mitään. siitä ei ole mitään hyvää sanottavaa. ps. lukekaa tekstini tältä aamulta
Meidän suhteemme on jumittunut seurusteluajan viehkeyteen.Luojan kiitos!Ihailun säilyttäminen näin avioliitossakin.vaatii meillä ainakin sen ettei anna suhteen arkipäiväistyä.Tarkoittaa.että ulkonäkö on kunnossa.ettei toista loukata lasten kuullen.eikä muulloinkaan.Pidän siitä.että eri- laisuutemme yhdistää.eikä eroita meitä.Taloustyöt hoidan minä.mieheni huoltaa talon.autot yms.