Heräsin yhtenä aamuna ja huomasin

Tosi kurjaa että elämältä on tullut turpiin monelta taholta. En nyt sitten viitsi ruveta tekopyhasti kannustamaan mutta sen olen itse huomannut että aika auttaa poikkeuksetta. Itsekin olen 34-vuotias ja pidän itseäni ikäloppuna ja itse asiassa olen ajatellut ihan samoin pitkän suhteen juuri kariuduttua etten enää koskaan ryhdy suhteeseen kun ikääkin on jo niin paljon mutta nyt kun luin viestisi niin huomasin ajattelevani että eipä tuo kaveri nyt niin kamalan vanha vielä ole. 34. Todennäköisesti elämässä ehtii sattua vielä vaikka ja mitä mutta turha on vastoin fiilistäänkään toimimaan, ei uuden suhteen etsimisellä mikään kiire ole eikä sitä tarvi aloittaa ennen kuin siltä tuntuu. Ja ellei koskaan rupea tuntumaankaan niin sitten ei etsitä koskaan. Itsestä tuntuu kyllä juuri nyt ihan samalta.

minut hylättiin pikkuhiljaa, mietin että mitä tein väärin miehelleni, en mitään, en keksi mitään, paitsi että nyt jälkeen päin tuntuu etten ollut tarpeeksi juoppo ja huorahtava kun olen kunnollinen ja siisti asiani ja työni hoitava naisihminen. Aviomieheni on nyt jonkun minua vanhemman hirveännäköisen naikkosen kanssa joka on ollut ties monenko ulkomaalaisen pidettävänä ja hyväksi käytettävänä. Hämmästyin kun näin tämän naisen, en olisi uskonut että komea mieheni huolisi sellaisen pahanhajuisen naisen..mutta pakko kait vaan uskoa että olen nyt taas yksin ja minulla on myös itsetunto ja energiat täysin hukassa, melkein tuntuu että aamulla en enää jaksa nousta töihin, en jaksa edes kunnolla pukeutua ja meikata niin kuin tavallisesti. Tiedän miltä sinusta tuntuu se tuska ja ikävä. Vain aika auttaa tähän olotilaan, jotain pitäis vaan harrastaa ja tavata kavereita että sais "toleranssia" tähän arkeen. Hyvää jatkoa sinulle, älä jää neljän seinän sisälle.

nyt sattuu eniten eikä ikinä enää näin paljon....Kun näistä selviää niin ei kukaan voi enää satuttaa :) siksi koska enempää hajalle ei voi mennä.... Kiitos kirjotuksestasi. Jonain Päivänä ymmärrät tämän. http://www.youtube.com/watch?v=MJFkczldS5g Ihan kaikkea hyvää Sinulle!

mua aina epäilyttää kaikista eniten sellaise kirjotukset, missä kirjottaja on ikuisen puhdas pulmunen, aivan käsittämättömän hyvä ja ihana ihminen itse, ei tee koskaan mitään virhettä, paitsi ei uskalla olla oma itsensä, eikä antaa olla oma itsensä. Tekemällä tekee itsestään aina parempaa. Pitää itseään täydellisenä lahjana naisille. (hiukka tollasta fanaattistyylistä itsensä ylistämistä) Ja sitten se kääntöpuoli, että on niin petetty, niin surullinen, kaikki on mennyt, missään ei ole enää ideaa, mihinkään ei voi vaikuttaa, mitään hyvää ei koskaan tapahdu. (ja näissä on tuo sama fanatisminsävytteinen piirre aina). Jos tuo sävy itseensä kohtaan olis oikeesti se, et ihan hiukka nöyremmästi vaan myöntäis, että itseki on ihminen, tekee virheitä ja entä sitten, suvaitsee ensin itseään sellaisena kuin on, eikä ylennä tai alenna itseään jotenkin noin ylijumalaksi, vois tuo suhtautuminen elämäänkin vähän höllentyä ja oikeesti vois mennä sinne jakeluun, että kyllä hyvää tapahtuu ja kaikille. Kyse on siitä ottaako vastaan vai vetääkö luukut kiinni mentaliteetillä pitäköön tunkkinsa. Ylpeys vaan tekee tota.

Eisät kaikki naiset ja miehet ole yksi sama persoona. Tuolla logiikalla olet samanlainen kuin työpaikan miehet jotka olivat kusipäitä. Tuo on se vanha halpa johon mennään kostetaan toisten ihmisten teot toisille. Mutta se on kyllä totta, että luottaminen vaikeaa tuon jälkeen. Kieltäydy kuitenkin pitämästä muita naisia ja miehiä samanlaisina kuin entistä naisystävääsi ja työkavereita. Sinulla on käynyt todella raskas tapahtumaketju. Voimia toipumiseen. Älä jää yksin kokonaan se kasvattaa vihaa.

että on hyvä kun antaa vihansa purkautua ulos. Sen jälkeen ja sen ohella voi tuntea myös surua. Vuorotellenkin. Lopulta itsellenikin jäi jäljelle rakkaus itseäni kohtaan, joka synnytti rakkauden muita ihmisiä kohtaan uudelleen. Viha ja suru olivat poissa. Yksi hyvä kirja henkiseen kasvuun on amerikkalaisen APA palkitun psykologi Carl C. Rogersin On Becoming a Person. A Therapist View of Psychotherapy. En tiedä saako tätä suomennettuna, mutta itse olen tilannut tuon amazon.com:ista.

Itselläni viha kesti kauan kiusaamisen jälkeen. Kiusaaminen tapahtui aikuisena. Sen lisäksi vielä tuo naisystävän hylkääminen, uskon, että käyt kovaa koulua. Alussa onkin hyvä purkaa vihaa vaikka juuri kirjoittamalla. Itse kuitenkin vaikka kiusaaminen on aina kiusaajien vika olen oppinut myös näkemään itseäni paremmin. parisuhteessa helposti jos joku alemmuudentunne, piilotettukkin valitsee kumppanin johon ei täysin tyytyväinen oletuksella, että tämä tukee myös itseä kun on heikko. Itse olen ystävien suhteen tehnyt niin. olen ollut tukena ystäville olettaen, että he tukevat minua ja ovat minun puolellani kun itse olen aivan pulassa. Suuri pettymys on ollut, että näin ei ole käynytkään. Vaikka itse kykenen siihen nämä ihmiset jotka olen valinnut eivät ole kyenneetkään. Jostakin syystä olen itse valinnut alemmuudentunteeni takia tällaisia ihmisiä. Tuli mieleen, että josko olet olettanut kun itse olet ollut suuttumatta naisystävässäsi tiettyihin juttuihin hän sitten vastavuoroisesti ymmärtäisi sinua ja hyväksysi heikkoutesi. Itse olen nyt sillä linjoilla, että enää en "anna" ystävyys suhteissa liikaa koska tiedän, että katkeroidun jos en itse saa samaa takaisin. Hakusessa uuden tyyppiset ihmiset. Sinullekkin voi käydä niin, että tunnet itsesi paremmin tämänjälkeen ja osaat hakea erinlaisia ihmisiä lähellesi tai ainakaan et suvaitse liikaa siinä uskossa, että itse saat samaa takaisin. On tässä todellakin ollut usko koko ihmiskuntaan koetuksella, mutta onneksi usko on säilynyt horjuen. Voimia terapia prosessiin.

miehenä, millähän perusteella? Pelkkää valitusta ja kitinää koko sun stoori.Taatusti oot livenä samanlainen, ennen ja jälkeen jättämisen. Et taida edes tietää millaisia ne hyvät miehet ovat, eivät todellakaan tuollaisia valittavia luusereita.

Joo tiedän millasta on tulla työpaikassa kiusatuksi minäkin joka en todellakaan ole semmosta tyyppiä jota voisi kiusata jouduin sen uhriksi kun olin raskaana. Hormoonit oli ylös alas enkä pystynyt puolustamaan itseäni ja nytkin monen vuoden jälkeen en pysty antamaan anteeksi itselleni että annoin sen saatanan muijan kiusata mua, muistan ne painajaiset hyvinkin, jos ikinä nään sitä kusipäätä niin annan tulla ollaan sit missä vain. No jos oot päättänyt että ei seksiä tai naisia niin on sun oma asias, ei ne varmaan sit ollu sulle niin tärkeitä ensinkään. Kaikki saa elää elämänsä niinku haluaa mutta rohkeimmat menee eteenpäin eikä juutu menneisyyteen kait? Ehkä teet palveluksen meille naisille että et enää halua meitä ja muistahan kuitenkin että oot varmaan komee nyt mut kuinka kauan sitä kestää ja sit on vähän myöhästä....

Voit olla tyytyväinen että olet pitänyt oman moraalisi korkealla. Mitä nainen sinulle teki, ei ole sinulla siihen osaa ei arpaa. Pidä se aina mielessäsi. Sinä kertomasi mukaan olet ollut suora ja rehellinen. Sinä olet saanut puhtaan omantunnon ja SE painaa paljon! Nyt on vain katsottava eteenpäin. Sinun ON tultava ulos neljän seinän sisältä ja alettava tekemään jotain uutta. Mikä sinua kiinnostaa? Koneet, autot, eläimet, musiikki, raha, kajakki melonta, avanto-uinti....? Katsele ympärillesi miten voit liittyä seuraan joka tekee ja on kiinnostunut samoista asioista. Saat ainakin muuta ajateltavaa. Elämä on kuin kulhollinen kirsikoita, mutta sinun ei tarvitse tyytyä kirsikan kiviin.

oon täysin samaa mieltä, paitsi että olen nainen ja ajattelen noin tulevaisuudestani & miehestä

Kuulehan nyt ukko, litra saippuaa suuhun ja purskuttele nuo v- sanat pois ja sitten kohentamaan tuota itsetuntoa! Elämää kannata tuommosessa katkeruudessa viettää, höpön höpö!

jatkaa tätä paskaa, on tieto siitä, että joku päivä noutaja tulee hakemaan. Elämä on täyttä paskaa. Se tästä vielä puuttuisi, jos helvetti olisi muuallakin kuin täällä telluksella. En yhtään ihmettele niitä, jotka menevät saunan taakse treffeille ysimillisen kanssa. Turha jeesustella. Laitoin tossa naissuhteessa kaikki viiriäisen munani yhteen koriin. Kori meni nurin, munat hajosi. En kai sitten ollut hyvä mies. Ei sitä itse voi sanoakaan. En ole mies ollenkaan. Olen tunkiotavaraa. Naisille ei mikään riitä. Painukoot kaikki vittuun. Muija teki ihan oikein, että häipyi. Päästän kaiken menemään. Irrotan. Suru ja ikävä ja lukuisat muut elämän ihanat vastoinkäymiset, joista ei jaksa sääliä jengiltä kerjätä, ovat olleet hirveitä. Täyttä piinaa. Eikä reunalta ole paluuta.

Mulle kävi tapahtumineen,tunteineen juuri samalla tavalla ja meitä on paljon. Koita vaan sinnitellä ja ajattele niin että näytät sille vitun ämmälle että täältä noustaan. Mulla kesti 4 vuotta ennenkuin aloin olee taas tasapainossa joten aikaa tulee prosessi ottamaan kellä enemmän kellä vähemmän,mutta sitähän meillä on. 46 vuotias täysin kusetettu mies.

Tuli mieleen pari kirjaa tekstistas jos kiinnostais lukea.. Anna-Liisa Valtavaara: Kiltteydestä kipeät, Anna-Liisa Valtavaara: Ainako anteeksi, Seppo Jokinen: Rikotusta eheä VOIMIA SULLE!!

Keitä kuppi teetä ja osta vaikka röökiä vaikka et polttaisikaan. Mutta älä ala röökaamaan vakituisesti. Se on terveydelle hirveän haitallista. Mene parvekkeelle, vedä savua keuhkoihin ja suuntaa kasvosi aurinkoon. Istu nurmikolla. Täällä sitä tallataan kuin hattivatit metsikössä ja ei se sen kummempaa ole. Tuo Susan Boyle -juttu sai nauramaan. Niin se on. Itsekin jo kivasti yli kolmenkymmenen ja moni asia on vielä aika pahasti epäselvää. Jatkuvaa hakemista. Kondylooman penslaaminen nauratti kanssa paljon. Se vituttaa, kun hyvä ei saakkaan palkkaa ja paha saa. Ja joskus paha saa palkakseen kondylooman ja avuliaan penslaajan. Surettaa kuitenkin kun miettii miten jouduit pettymään. Kai sitä kuitenkin kannattaa tavoitella sitä välittämistä ja aitoa juttua. Sellaista hiljaisen lämmintä elämää vaikka. Ei se rakkaus ja muu lässytys yksinään asioita millään ihmekeinolla muuta, mutta kummasti se auttaa selviämään. Hirveen kalseeta olisi katkerana painaa menemään koko elämänsä. Itsehän siinä itselleen vain hankaluuksia tuottaa. Älä ota siitä ongelmaa itsellesi. Jos ei miehet kelpaa niin ota nainen. Tai kokeile ihan vaikka piruuttasi sitä homoilua. Ihan vittuillessaan, että miltä tuntuu. Mutta kyllä se naisen lämpö on kuitenkin tosi siisti juttu. Se just kun sen näkee jossain pienissä asioissa. Ei missään kireässä perseessä tai pintaliidossa, vaan mustikkametsässä kun sillä on huivi päässä ja se tulee sun luokse kädet ojossa ja halaa ja hymyilee hiljaa. Mistä minä mitään tiedän. Nytkin on asiat ihan sekaisin. Itse sekoitin. Ei kannata yhtään sekoittaa itse, kun se menee sekaisin itsestäänkin. Luulisi, että sinä et ainakaan tee kenellekään samaa mitä sinulle tehtiin. Joku sitä pitää kovassa arvossa.

Kostoksi muille, kiellät itseltäsi kaiken hyvän? Eron kokeneena, surussa rypeneenä kykenen jollakin lailla samaistumaan olotilaasi. Vaan pettymyksiä toki tulee jatkossakin...niin mulle ainakin kävi. Vaan silti nenä kohti tuulta ja eteenpäin. Turha sitä itseään on rangaista toisten kyvyttömydestä...