Millainen ihminen etsii aina vain sitä haaveidensa unelmakumppania? ..sitä täydellistä naista/miestä, jotain jonka on mielessään luonut ja jotain, jolle kukaan toinen ei vedä vertoja. Ei entinen, ei nykyinen, eikä varmasti kukaan tulevakaan.
Tai vaihtoehtoisesti menneisyydessään on se täydellinen mies/nainen, joku jonka on jo kokenut, joku josta parempaa ei usko olevankaan, joku jolle on kerran menettänyt sydämensä. Se ei ole haavetta, eikä unelmaa se ihminen. Se on totta. Vai onko? Onko se täydellinen ihminen täydellinen vain niissä mielikuvissa, siinä suhteessa joka ei ehkä koskaan alkanut, tai joka loppui ennen aikojaan, siitäkö se johtuu, ettei osaa päästää irti? Elää mielikuvissaan sitä kaunista suhdetta, jota ei sitten kuitenkaan saanut kokea..
Voiko tällaiset mielikuviinsa rakastujat koskaan saavuttaa sitä todellista onneaan?
Mielikuviinsa
rakastujat
5229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paitsi tietysti jotkut aviomiehet, joiden vaimo uhkaa avioerolla, joka tulisi miehelle törkeen kalliiksi.
hyvin. Mä lisäisin vielä että ainahan nuo haaveilut ja mielikuvissa elämiset on pakoa jostain. Kenellä sitten mistä vaan.. Jollain voi olla taustalla jotain pettymyksiä vastakkaiseen sukupuoleen liittyen, tai omaan elämäänsä.. Toisella taas vanhempien ja lähipiirin antama parisuhdemalli on ollut niin huono, että se saa ihmisen haluamaan jotain ihan muuta.. jotain jota ei ehkä ole olemassakaan. Niin ja todellakin, herkemmät ihmiset varmaan ovatkin taipuvaisempia pekenemaan sinne mielikuvitusmaailmaansa. Näin ainakin omalla kohdallani koen olevan. En mä onnellisuudestani tiedä. En suoraan sanottuna edes muista miltä se tuntuu. Ja muutenkin yhdistän sen onnen aina vaan siihen tiettyyn menneisyyden ihmiseen. Hänen kanssaan oon joskus saanut olla onnellinen.
vainko oot mun...Kai ne haaveiliat, ovat sellaisia ihmisiä, että toivovat itselleen jotain mitä ei ole olemassakaan. Heillä on ulkoisesti että materiaalisesti, joku tuetty ihanne mistä on helppo pitää kiinni. Sen varjolla voi selittää etten ole löytänyt sitä oikeaa. Kuitenkin on syytä muistaa ettei itsekkään kenties ole mikään täydellinen elämänkumppani.Jos pystyy itsestään hyväksymään ``epätäydellisyyden``.Pitäisi se myös pystyä hyväksymään toiselta. Luulempa että kysymyksessä on enemmänkin pelko rakastua kehenkään. Pelko siitä että itse joutuu hylätyksi.(ei kestä hylätyksi tulemisen tunnetta). Menneisyydestä haaveilia ei ole viellä tunnepohjalla päässyt irti siitä menneestä kumppanista.Aika kultaa muistot,yleensä hetken eron jälkeen.Sitten yhtä äkkiä ei muistakkaan niitä huonoimpia hetkiä.Kuvittelee että kaikki olisi toisin. Jos minä olisin tehnyt sitä tai tätä..toisin. Eli epärealistisia haaveita oletuksia. Pystyy varmaan saavuttamaan onnen. Kunhan ensin päästävät irti niistä epärealisista haaveista. ja rakastuvat todelliseen ihmiseen.Hänen hyvineen että huonoine puolineen.
Vaikka minä en saa edes huonoa miestä, niin silti mulle ei kelpaisi kuin se täydellinen unelmien mies. Mitä väliä sillä on jollekin toisella, mihin minun haaveet kohdistuu? Tottakai minä tiedostan itsekin, ettei sellaisia miehiä ole olemassakaan, mutta pitäisikö sitten haaveilla naapurin Penasta, joka ei ole käynyt suihkussa kahteen viikkoon, joka raapii persettään ja kertoo sovinistisia vitsejä? Ja siitä huolimatta, että haaveilen asiasta, jota en voi koskaan saada, pidän itseäni ihan onnellisena ihmisenä. Elämässä kun on muutakin kuin miehet.
on oikeus haaveilla ja olla yksin, jos se juuri sinut tekee enemmän onnelliseksi. Kuin esim naapurin Penan. Jotkut viihtyy yksinkin ja ei esim koskaan halua sitoutua.se asia on syytä myös myöntää itselleen.Joku taso kuitenkin voi olla.:D