Mies on väkivaltainen,sillä napsahtaa ihan arvaamattomasti ja sit hakkaa niin että luulen et menee henki!olen puhunut et pidetään suhde kaveritasolla kunnes hoidot on tehonnu,asutaan erikseen,muttei olla erikseen!syö lääkkeitä,ne on vasta alotettu n.2vko sitten,ni voiko psykiatrinen hoito ja lääkkeet oikeesti tehota,onko niistä tarpeeks hyötyä?jollain kokemuksia?
onko kokemuksia väkivallasta?
åöl
12894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Puhupa terapautin kanssa pian sinäkin, olisi parempi erota hiljaa takavasemmalle. Ei sinun tehtäväsi ole ymmärtää väkivaltaa, et voi auttaa toisen ongelmiin.
Itellä kokemusta kun italialainen sportvagonmiljis turrutti mun pahaa oloa Sambuca-pullolla. Tehtiin virtu-pousteri ;X Oma väkivaltaisuuteni on ehdoton itsesuojeluvaisto,ihan äärinopee.Hypersensibiili huumimuumauksen suhteen.Raxstan itteeni,hoidan asiani.Hevoset kaakkoon,miehet vaik mettiin,mie sänkkyyn!Nou-uone elss!
Kannattaa todella harkita tarkkaan jatkaako tuollaisessa suhteessa. Mikä sairaus sitten onkin kyseessä. Lääkehoito helpottaa tai jopa poistaa väkivaltaisuutta, mutta saattaa olla että jossain tilanteessa taas räjähtää. Itse elin tuollaisessa suhteessa yli 10 v. Ja lopulta tuli ero. En enää jaksanut ruumiillista ja henkistä väkivaltaa. Nyt olen onnellinen että lähdin suhteesta, vaikka kiusaaminen jatkuu jotain kautta vieläkin. Tsemppiä.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 2 ja puoli vuotta. Henkinen väkivalta, haukkuminen ja uhkailu alkoi jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Kestin sen koska rakastin niin paljon. Lyöminen alkoi puolen vuoden jälkeen. Turpiin tuli milloin mistäkin syystä kun miehen päässä yhtäkkiä kilahti. Hän on myös sairas ja päihteiden käytöllä pahensi sairauden oireita. Puoli vuotta sitten sain yhdestä läpsystä tarpeekseni, karkasin kotoamme ja muutin salaa toiselle paikkakunnalle. Puhuimme myöhemmin asioista paljon ja jatkoimme seurustelua, eri osoitteissa. Nyt mies on saanut lääkityksen ja päihteiden käyttö on loppunut. Samoin väkivalta suhteestamme, niin henkinen kuin fyysinenkin.
Jos todella haluat jatkaa seurusteluanne, sanoisin että on parempi pitää oma pää viileänä jottei pety niin paljon jos/kun seuraava kerta tulee. Ettet vaan satuta itseäsi! Jaksamista sinulle! :)
Ei hakkaaminen lääkkeillä lopu. Lääkkeet turruttavat aggressiivisuuden, mutta lyöminen on opittu toimintatapa josta pitää oppia pois eli vain terapia voi auttaa väkivaltaisuudesta pois oppimiseen. Oletko valmis pelkäämään lopun ikääsi koska seuraavan kerran nyrkki heilahtaa? Et voi häntä parantaa etkä oikeastaan auttaakaan, miehen täytyy itse haluta muuttaa toimintatapojaan ja auttaa itse itseään pyytämällä apua muuttumiseen.
Tässä oma tilanteeni lyhyesti..
Mies löi ensimmäisen kerran kun olimme asuneet yhdessä pari kuukautta. Sen jälkeen juominen karkasi käsistä ja väkivalta otti vallan meidän suhteessa. En voinut edes paistaa pihvia saamatta nyrkistä..
Rakkauden tähden kestin todella monta vuotta kunnes mies huomasi etten enää pakoillut vaan otin väkivallan vastaan. Silloin hän alkoi lyödä lapsiamme. Silloin minä otin lapsemme mukaani ja muutimme muualle.
Mies jätti alkoholin, tupakan ja siinä vaiheessa käytössä olleet huumeet. Sai elämänsä kuntoon.Upean työpaikan. Ihana kodin. Hän kävi hoidoissa ja pääsi eroon väkivaltaisuudestaa. Hän söi lääkkeitä ja kävi terapiassa. Hän oli ihana mies.
Sitten jouduin sairaalaan kukaudeksi. Oli pakko nöyrtyä ja pyytää häntä auttamaan lasten kanssa. Sovimme että olemme nyt vain ystäviä eikä mitään muuta.
Kolme vuotta olimme ystäviä. Sitten eräänä päivänä mies näytti oikeat värinsä. Hän halusi minut takaisin. Hän kaipasi lähempää suhdetta minuun. Kun kerroin ettei tämä onnistu hän alkoi taas hakata ja uhkailla.. Hän ilmoitti että oli vain piiloittanut oikean luonteensa jotta voisin taas luottaa häneen.
Jos ilmoitan poliisille hän saa korkeintaan 30 pv vankilatuomion. Eli kuukauden päästä on perässäni vieläkin vihaisempana. Hän on ilmoittanut että jos hän ei minua saa, kukaan muukaan ei saa..
Nyt joudun luultavemmin jättämään kotikuntani, perheeni ja ystäväni, sekä miehen johon olen nyt rakastunut. Ilman kotia ja työpaikkaa, ilman koulu- ja opiskelupaikkaa lapsilleni...
Suosittelen näinollen että lähdet suhteesta heti. Lyöminen ei koskaan lopu. Se on ihmisen luonteessa. Jos lyö kerran, seuraavalla kerrallla se on vielä helpompaa..
Vähän aikaa se kirpaisee että joutuu miehen jättämään, mutta menetätkö mieluummin yhden väkivaltaisen ihmisen vaiko koko elämäsi?
Kannattaa miettiä tarkkaan
Ajanhukkaa nuoruudellesi ja vaarallistakin, mis omanarvontuntosi, oleksä sen harjoituskappale?
Naiset haluamme aina auttaa ja "ymmärtää" ja sillä toivoa, että kyl se paremmaksi tulee. Vanha virhe.Miksemme opi toisistamme, aina pitää ite kokeilla, mul meni 20 v elämää hukkaan, onneksi olen vielä edes vähän kaunis..
Sorry, se sattuu, mutta kerää arvosi, heitä sokea "rakkautesi" ja ajattele oikeasti Älyllisesti.
Poistu hiljalleen , varo kostolyöntejä, tukeudu muihin ihmisiin.
kun mies lyö kerran ja vannoo rakkauttaan ja anteeksipyyntöjään jälkeenpäin lupauksia ettei koskaan enää...minä uskoin...3½vuotta minä uskoin joka lyönnin ja väkivaltaisen uhkaavan käytöksen jälkeen uskoin että rakkaus muuttaa kaiken,hän ei enää lyö minua.rakastin miestä koko nuorella sydämelläni kunnes vuosi ennen eroa hän jäi jälleen kiinni pettämisestä.tutkin hänen puhelintaan koska hän oli käyttäytynyt niin kummallisesti illalla ja löysin asioita joista järkytyin.ystäväni alastonkuvia ja muita viestejä puhelimesta.sitten hän heräsi ja sain turpaani pahemman kerran,vaikken itse tehnyt niinkään väärin kuin hän oli tehnyt.silloin kai mielessäni sen illan jälkeen aloin tietämättäni tehdä erotyötä miehestä.ja yksi viikonloppu riidan jälkeen päätöksen sain valmiiksi,minä muutan pois heti.maanantaina ystäväni kanssa menin asuntotoimistoihin ja iltapäivällä jo muutin omaan asuntoon,sillä tiesin että jos en nyt menisi mieheni uhkaisi tappaa itsensä ja hakkaisi minut kuitenkin.vaikeaa se oli ja sydämeen sattui,sattui niin kovin etten jaksanut edes liikkua.hiljalleen voimani palasivat löytäessäni ihanan ihmisen.se tarina päättyi toisella tavalla ikävästi mutta aina sitä ihmistä kiitän,vaikkemme koskaan voida nähdäkkään enää sillä hän siirtyi taivaan toisen puolen.
ensi ilmesty sormus sormeen, muutama tunti sen jälkeen oli "iltajumppana puukkohippa,potkunyrkkeily ja kuristusleikki"..onneks pääsin siitä äijästä eroon!!!
Kyllä se vaan on niin, että kaksi lyöntiä on liikaa. Yhden kerran voi antaa anteeksi. Mutta jos se toistuu, se on tapa joka ei muutu. Samoin pettäjien kanssa. Yhden kerran voi jokainen erehtyä, mutta jos se on tapa, se ei muutu. Jos tuppaa ajamaan autoa kännissä, tapa ei muutu.
Jos lyöminen tapa, se ei muutu. Ei vuosienkaan päästä välttämättä.
Olin juuri (jatkan novelliani) palaamassa homeopaattisten särkylääkkeitteni kera Hollannista,kun vastassani oli Erittäin Komea Hellyttävä Mies, hän oli puekutunut Mangoon ja espanjalainen.Olin - Otettu.
Tänks!For the remedy, muchos gracias.Se oli jotain mis oli 1% kannabisläheistä medikaalia.Se siitä.Ihan homeopaattisesta kotimyyjältä Amsterdamissa.