miestä? mentiin naimisiin, sitte pari kk.tta häiden jälkeen petti mua.Annoin anteeksi ja sitten syntyi meidän kakkosvauva.Mies alko pitää yötä päivää korvatulppia ettei vauvan itku häiritsis.Katto salaa pornoo kun olin saanut just vauvan ja teki sitä ittelleen kun yllätin hänet.Alko käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa aina joskus..sit rakastu toiseen ja kait oli yhdessäkin ainaki vietti baari-iltaa kyseisen naisen kanssa.On paljon menossa ja vuorotöissä nukkuu yöt korvatulpat korvissa ei herää lasten itkuun ei hoida lapsia paljoa ei laita kouluun lapsia ei tee ku nukkuu ja syö valmiist pöydästä.Kun kysyin omaa aikaa hänen menot on ens sijalla.Saan tehdä kaiken paitsi autojutut ja laskujen maksamiset.Sit on hajamielinen ei oo läsnä kun kyselee jotain eikä muista mitään välillä mistä ollaan jotain sovittu.
Seksi sujuu muuten mutta ei ittee enää kiinnosta paljoa kun on tollanen mies.Valitanko turhasta? oliski omaa aikaa enempi..tämmöinen mies mulla on ollut kohta 15 vuotta.Kyllästyttää todella.Pitäskö erota? Milloinhan se mitta tulee täyteen??? Kyselee turhautunut vaimo
Onkos kellään
tämmöstä miestä?
9787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
naisella....ollut. Mutta suurin osa on jo "luopunut" omastaan. Kannattaisiko sinunkin jo tehdä niin? Näethän, että miehesikin kärsii. Ei hän nauti pienten lasten seurasta tai yhteisestä ajasta kanssasi tai jos nauttii niin vain silloin tällöin. Olisiko miehesi onnellisempi vapaana ja hän voisi tavata lapsiaan tapaamisaikojen mukaisesti? Ja entä sinä, olitsitko sinä onnellisempi?
en osaa sanoa olisinko onnellisempi tai olisko hän onnellisempi jos erottaisiin.Mutta ärsyttää tuollaiset tavat ja se että kun oon esim. koneellakin koko ajan pitää kytätä mitä teen mihin meen yms.Valtaa käyttää ja nälvii milloin milläkin. Valittaa kun pikkulapset joka saamarin asiasta jota itse en edes välttämättä huomaa vaikka pikkutarkka olenkin.Vanhimmat lapsenikin on niin kypsyneet tähän elämään.Ei oo kellään helppoa.Jotenki tuntuu pahalta ja olen pikkuhiljaa kypsytelly asiaa avioerosta jospa saisin voimaa tehdä sen niinku monet muutkin.Tunteita on molemmilla mutta oon kypsynyt hoitaan yksin parisuhdetta et nyt loppuu kohta rakkaus.Eikös se rakkaus pääty katkeriin kyyneliin?
ja äkkiä vastaavassa tilanteessa tällä järjellä; aikoinaan en älynnyt/uskaltanut...
Niin, mielestäni miehesi kuulostaa epäkypsältä ja lapselliselta. Kuulostaa siltä, että hän ei olisi välttämättä koskaan halunnutkaan lapsia. Siinä sen viimeistään näkee, millainen mies on vierellä, kun vauva syntyy: tukeeko, auttaako ja hoitaako hän lasta ja ottaako tästä vastuun vai vetäytyykö omiin oloihinsa. Jos haluat vielä olla onnellinen elämässäsi, lähde. Sinulla on vielä mahdollisuus saada toisenlainen elämä. Kaikkea hyvää sinulle. :)
ootte tukeneet mua.Kaikkea hyvää teille muös.
Jos miehesi on väkivaltainen, niin se on jo syy ottaa ja lähteä. Sinun ehkä kannattaisi hakea paikkakuntasi esim perheneuvolasta, josta saat apua ja neuvoja. Lasten ei pitäisi kärsiä ja väkivalta aina haavoittaa lasta. On tutkittu, että yhden väkivaltatilanteen lapsi jotensakin sietää, mutta jos jatkuu, tulee kehitykseen vaurioita. Väkivallasta miehesi ei varmaan hänkään pääse ilman apua, ei missään uudessakaan suhteessa. Sinunkin pitää ajatella itseäsi, on vain tämä yksi elämä.
fyysistä väkivaltaa ei enää oo ja ne ei kohdistu lapsiin enempikin on henkistä laatua.Mietin mitä teen.
Lapsille on vahingollista nähdä vanhempien välistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta=yhtä paha. Mistäköhän ne lapset saavat eväät ja toimintamallit omaan eloonsa ja oloonsa?
ongelmiin. Apua voi kyllä hakea ihan perheenäkin. Ihan mahdottoman pitkään et varmaan jaksa kuvaamaasi tilannettakaan.